Ansioluettelo, joka avaa tärkeimmän oven – Luuk. 18:9-14

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 7.8.2016
12. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Luuk. 18: 9-14

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Johdanto

Tässä tekstissä esiintyy kolme sellaista vaikeaa sanaa, joita ei käytetä silloin, kun haetaan lasta päiväkodista tai ostetaan kaupasta ruokaa. Fariseus, publikaani ja vanhurskaus.

Fariseus sanana tarkoittaa “erotettua” eli muista ihmisistä erillään olevaa. He erottautuivat pakanoista ja vähemmän hurskaista juutalaisista olemalla tahallisista synneistä puhtaita ja siksi heitä arvostettiin.

Fariseus ei ollut ammatti, vaan he toimivat siinä tehtävässä oman toimensa ohella. Fariseus saattoi olla minkä tahansa ”kunniallisen ammatin” harjoittaja, mutta ”farisealainen publikaani” oli mahdottomuus.

Publikaani tulee samasta latinan kielen juuresta kuin englannin sana “public” eli “julkinen”. He olivat siis sellaisia henkilöitä, jotka keräsivät roomalaisille miehittäjille vero- ja tullimaksuja. Suomen Tullin henkilöstön keskuudessa toimii sellainen yhdistys kuin Kristityt Publikaanit ry.

Jeesuksen aikana Juudeassa ja Galileassa kaikki publikaanit eivät olleet juutalaisia, mutta oman kansan keskuudessa niihin, jotka veljeilevät väkivaltaisten miehittäjien kanssa, ei maailmanhistoriassa ole suhtauduttu kovin sydämellisesti. Lisäksi publikaanit tuppasivat myös keräämään ylimääräistä rahaa omaan taskuun.

Vanhurskaus puolestaan on sillä tavalla tärkeä juttu, että ilman sitä ei voi pelastua eli se ei ole siis mitenkään ihan pieni asia.

Mitä se vanhurskaus sitten tarkoittaa? Alun perin se liittyi sopimuksen velvoitteiden noudattamiseen. Koska Jumala toteuttaa uskollisesti lupauksensa, hän on aina vanhurskas. Vanhurskaudesta voi ajatella, että se tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa.

Tämän päivän tekstissä Jeesus esittelee kaksi tapaa tulla vanhurskaaksi. Fariseuksen tapa on väärä, publikaanin oikea.

Jos hakee jotain paikkaa, hakemukseen pitää yleensä liittää oma ansioluettelo eli cv, mikä on ihan hyvä asia, että löydetään oikeat henkilöt heille sopiviin tehtäviin.

Tässä Jeesuksen kertomuksessa fariseus päivitti oman ansioluettelonsa Jumalan ja muiden ihmisten nähtäväksi. Ansioluetteloon kootaan sellaisia kokemuksia ja saavutuksia, jotka näyttävät hyviltä ja sitten niitä vielä kaunistellaan. Muun muassa taloussanomat.fi:ssä oli tällä viikolla juttu kymmenestä keinosta, miten ansioluettelosta voi hioa paremman.

Jos elämän haluaa nähdä niin, niin koko ihmiselämä on aika lailla jatkuvaa kilpailua toisia ihmisiä vastaan. On vertailua ja rankingeja kuka on ketäkin parempi tai hienompi.

Kun puhutaan taivaasta, jokainen meistä ajattelee tällä samalla ansioluettelon logiikalla pelastumisesta, että:
Taivaaseen pääsee, jos on hyvä hakija.
Taivaaseen ei pääse, jos on huono hakija.
Taivaaseen pääsee, jos on tehnyt riittävästi hyviä asioita.
Taivaaseen ei pääse, jos on tehnyt hirveitä asioita.
Olenhan minä ainakin parempi hakija kuin tuo toinen.

Jos joku mokaa oikein nolosti tai hullunkurisesti, sitä sanotaan “epic failiksi” eli eeppiseksi virheeksi. Jeesuksen kertomuksessa on kaksi eeppistä virhettä, mitkä johtavat ihmistä pitämään itseään Jumalan valtaistuimen edessä hyvänä ihmisenä ja fariseus teki ne molemmat. Ensimmäinen on vertailu ja toinen on pinnallinen käsitys synnistä. Vertailu ja asioiden kaunistelu on ansioluettelologiikkaa, mutta kumpikaan niistä ei auta ihmisen pelastumisessa yhtään, pikemminkin päinvastoin.

Katsotaan tässä saarnassa seuraavia asioita.
Ensinnäkin, miksi omien hyvien tekojen vertailu toisiin ihmisiin on Jumalan mielestä väärin.
Toiseksi, että synti on jotain syvempää kuin vain pintakerros.
Kolmanneksi, minkälainen on täydellinen ansioluettelo.

1) Miksi omien hyvien tekojen vertailu toisiin ihmisiin on Jumalan mielestä väärin

Katsotaan siis ensimmäiseksi sitä, että miksi omien hyvien tekojen vertailu toisiin ihmisiin on Jumalan mielestä väärin.

Muistatko äidinkielen tunneilta sanan “komparatiivi”? Se tarkoittaa, että kun joitain henkilöitä, esineitä tai asioita vertaillaan keskenään, komparatiivi ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää.

Hyvä, parempi. Huono, huonompi. Iso, isompi. Puhdas, puhtaampi.

Meidän perheen nuorempi (nuori, nuorempi) poika käyttää kieltä omalaatuisella tavalla, ja hän ei esimerkiksi sano ”erilainen”, vaan ”erilaisempi”. Se sana “erilaisempi” pätee tähän fariseukseen erittäin hyvin. Tämä fariseus ei pitänyt itseään vain erilaisena vaan hän oli jopa erilaisempi. Fariseus ei vain erottunut muista seisomalla muista erillään, vaan piti itseään muita parempana.

Komparatiivin lisäksi on olemassa myös superlatiivi. Vertailussa superlatiivi kertoo voittajan tai häviäjän. Hyvä, parempi, paras. Huono, huonompi, huonoin.

Ruotsalainen Curt Lindström valmensi Suomelle ensimmäisen lätkän MM-kullan 1995. Hänen teesinsä oli, että kaiken voi tehdä aina lite bättre.

Jokaisen meistä luontainen perusajatus on, että pahat teot voi kompensoida hyvillä teoilla, tekemällä asioita paremmin.

Jenni Vartiaisen biisissä “En haluu kuolla tänä yönä” kuolemanpelkoinen ihminen lupaa joskus myöhemmin tehdä parhaansa, että olisi hyvä ihminen, jotta saisi vielä lisää elinaikaa.

Raamatun mukaan pelastumisesi ei kuitenkaan riipu siitä, että teetkö jotain lite bättre. Jumala ei päästä sinua taivaan valtakuntaan sen perusteella, että jos parannat tapasi ja alat tehdä enemmän hyvää. Pahaa ei pysty tekemään tyhjäksi hyvää tekemällä.

Pelastumisasiassa Jumala ei suhtaudu sinuun suhteellisesti (relatiivisesti) komparatiivina tai superlatiivina vertaillen sinua muihin, miten hyvin olet menestynyt, vaan ehdottomasti (absoluuttisesti), että oletko täydellisen puhdas. Ehdottomuudessa ei ole aste-eroja, vaan se on täydellistä ja poikkeuksetonta.

Jumala rakastaa sinua ja minua ja haluaa meidät luoksensa taivaaseen, mutta koska Jumalalle kelpaa vain täydellinen, hän ei siedä pienimmässäkään määrin pahuutta. Jumalan ajatuksissa ei ole olemassa vähemmän täydellistä, koska jos täydellinen ei ole täydellinen, se ei ole täydellinen. Joko olet täydellinen, tai et ole.

Miksi Jumala ei siis vaikuttunut fariseuksen vertailusta tai miksi Jumala ei vaikutu siitä, jos sinä vertaat itseäsi muihin?

Fariseus luulee olevansa parempi ihminen, mutta ei tajua olevansa epätäydellinen ihminen ja siksi samalla tasolla kuin publikaani. Epätäydellinen ihminen on siis epätäydellinen, eikä siinä ole mitään järkeä yrittää päästä Jumalan silmissä toista korkeammalle väittämällä, että on parempi kuin muut.

2) Synti on jotain syvempää kuin vain pintakerros

Ensimmäinen eeppinen virhe on siis vertailla itseä muihin. Toinen on se, jos ei ymmärrä sitä, että synti on jotain syvempää kuin vain pintakerros.

Fariseus mainitsi ansioluettelossaan, ettei hän ollut rosvo, huijari tai huorintekijä. Eikö se ole hyvä asia?

Mooseksen laki määräsi paastoamaan kerran vuodessa, mutta tämä kaveri paastosi kaksi kertaa viikossa, ja maksoi ylitunnollisesti ostoksistaan kymmenykset varmuuden vuoksi myös myyjän puolesta.

Miksi ihmeessä Jumala ei sitten katsonut fariseusta hyvällä silmällä ja miksei tällainen ihminen kelpaa Jumalalle? Eikö se nyt ole jo ihan riittävästi, että tekee työnsä tunnollisesti ja maksaa veronsa, tervehtii naapuria ja auttaa ihmistä hädässä? Onko Jumala kohtuuton?

Jumala ei ole kohtuuton, koska hän antaa ihmiselle kaiken sen, mitä hän vaatii. Jumala ei ole kohtuuton, mutta hän on ehdoton siinä, miten hän suhtautuu syntiin.

Liikaa veroja keränneet publikaanit tekivät näkyviä syntejä. Fariseus vältteli tekemästä näkyviä syntejä, muttei tunnistanut sitä, että hänen sydämensä on syntinen.

Jos leivässä näkyy pienikin täplä hometta, koko leipä on homeessa. Pahojen ajatusten, sanojen, tekojen ja laiminlyöntien taustalta löytyy synti, jota kutsutaan perisynniksi. Se sama synti vaikuttaa myös jopa hyvissä teoissa eli jopa hyvän tekemisen motiivini ovat lopulta itsekkäät.

Jos tulit tänään tänne sillä mielellä, että olet hyvä ihminen, et oikeastaan myönnä tarvitsevasi Jeesusta mihinkään. Kristinuskon ydinpointti ei nimittäin ole hyvän tekeminen, vaan Jeesuksen risti.

Isä lähetti ainoan Poikansa maailmaan kuolemaan ristillä, koska sinä ja minä olemme syntisiä. Mitä järkeä Jeesuksen oli kuolla ristillä, jos sinut pelastaisi se, mitä hyvää sinä teet?

Jos suhtaudun synteihini vertailemalla niitä muihin tai vähättelemällä sen syvyyttä, en oikeastaan myönnä omaa syyllisyyttäni ja silloin hylkään Jeesuksen sovitustyön. Terveet eivät tarvitse parantajaa.

Herätys lähtee siitä, kun ihminen huomaa olevansa läpimätä, eikä vain pinnalta likainen. Kaiken ensimmäinen vaihe on siis sen tunnustaminen, että en olekaan hyvä ihminen ja siksi tarvitsen Jumalan ainoan Pojan ristinkuolemaa syntieni sovittamiseksi.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan näin: “Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:8-9)

Loukkaako sinua se, että Jumala sanoo sinua syntiseksi?

Koko synnin olemus on ylpeydessä. Ensimmäisen Pietarin kirjeen mukaan ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (1. Piet. 5:5)

Se on meistä jokaiselle kova paikka tunnustaa, että joo, olen läpimätä enkä voi itseäni pelastaa, vaan tarvitsen ulkopuolista auttajaa. Siksi sen tunnustaminen onkin kokonaan Pyhän Hengen työtä.

3) Minkälainen on täydellinen ansioluettelo?

Kolmanneksi katsotaan sitä, että minkälainen on täydellinen ansioluettelo.

Tässä elämässä ovet työpaikkaan avautuu joko ansioilla ja/tai suhteilla.

Jos taivaaseen pääsee vain täydelliset, eikä epätäydelliset sinne omilla ansioilla pääse, niin mikä teki Jumalan silmissä fariseuksesta epätäydellisen ja publikaanista täydellisen?

Publikaani ei kehdannut nostaa edes katsettaan kohti Jumalaa, vaan löi rintaansa surun ja katumuksen merkkinä. Publikaani ei vertaillut itseään muihin, ei selitellyt eikä kaunistellut Jumalalle yhtään mitään.

Hän oli murtunut ja tunsi oman syntisyytensä. Hän vetosi vain, että ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”, eli alkukielen sanavalinnoilla ”sovita minut”. Hänellä ei ollut omia ansioita esiteltäväksi Jumalalle, vaan hän toivoi sitä, että sovitusuhri luettaisiin hänenkin hyväkseen.

Jumala ei ollut publikaanille mitään velkaa, mutta armahti hänet.

Raamatunkohdan aluksi sanottiin siis, että Jeesus esitti kertomuksen muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita. Väheksymisen voisi kääntää suomeksi vielä voimakkaammin niin, etteivät nämä pitäneet muita missään arvossa tai minään.

Ristillä riippuva Jeesus oli itse sellainen ei-minään-pidetty. Psalmissa 22 sanotaan, että: “Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua.” (Ps. 22:7-8) Kun Jeesus oli ristillä roikkumassa häpeäpaaluun lävistettynä, hänestä ajateltiin niin kuin fariseus publikaanista.

Jeesus kuoli kaikkien synnintekijöiden puolesta. Hänet alennettiin, jotta sinut korotettaisiin korkeuksiin.

Taivaaseen pääsee vain Jeesuksen ansioluettelon varassa, jos sinulla on suhde häneen kunnossa. Jeesuksen ansioluettelo on täydellinen. Siitä ei puutu mitään, eikä siinä ei kaunistella mitään.

Kun turvaat uskossa Jeesukseen, Jumala lukee Jeesuksen ansioluettelon sinun hyväksesi, ja sinulle avautuu kaikkein tärkein ovi eli ovi taivaaseen. Sinun ja minun ansioluettelosta puuttuu pyhä ja puhdas elämä, mutta Jeesuksen ansioluettelo on nyt sinun ja minun ansioluettelo ja Jumalan silmissä Jeesuksen ansioluettelo peittää sinun ja minun kaiken pahuuden.

Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa sanotaan, että: “Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:22-25)

Jumala hyväksyy sinut Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja on ottanut tai ottaa sinut omaksi lapsekseen kasteessa. Jumala näkee sinut Jeesuksen ansioluettelon takia täydellisenä, eikä sinun tarvitse ajatella hyvän tekemistä pisteiden keräämisenä tai todistaa Jumalalle tai itsellesi sillä mitään.

Omavanhurskas kehuu itseään, mutta oikea vanhurskas, joka on saanut armon lahjana, kehuu lahjan antajaa, Kristusta. Siksi saat palvella Jumalaa vapaasti iloiten.

Koska Jumala on vanhurskas, luotettava liittolainen, saat olla varma pelastumisestasi. Et turvaa itseesi, vaan häneen.

Luther-kirkon visiona on olla avoin, kodikas ja rukoileva seurakunta. Tänne on ovi auki sekä fariseuksille että publikaaneille eli niille, jotka eivät vielä ymmärrä olevansa väärintekijöitä, ja niille, jotka tiedostavat oman syntisyytensä.

Vaikka olet varastanut, huijannut tai tehnyt huorin, tai vaikka omatuntosi syyttää jostain muusta tai ihmiset ympärilläsi halveksivat sua jonkin tekosi vuoksi, saat Jeesuksen tähden kaiken anteeksi ja olet Jumalan hyväksymä. Tai vaikka olisit jälleen korottanut itsesi toisten yläpuolelle ja tuominnut toisia, saat Jeesuksen uhrin tähden kaiken anteeksi ja olet Jumalan hyväksymä.

Minkälaista rukousta Jumala meiltä siis kaipaa?

Herätys alkaa omasta sydämestä ja omien syntien tunnustamisesta, eikä toisten syntien. Jokaista kutsutaan katsomaan omaan sydämeen, minkälainen se todellisuudessa on, ja sanomaan Jumalalle: “Ole minulle syntiselle armollinen!”

Aina kun löydät sydämestäsi pienen fariseuksen ja ajattelet jostain toisesta ihmisestä, että: “Kiitos Herralle, etten ole tuollainen kuin tuo toinen”, niin nappaa ajatuksesi kiinni jo lähtötarkastuksessa ja tunnusta tämä synti Jumalalle. Sinun vieressäsi istuva ihminen on rakas sisar tai veli, joka on samalla viivalla kuin sinä, ja yhtä rakas Taivaalliselle Isällesi kuin sinä. Jumala tahtoo, että ajattelet ja puhut toisille ihmisille hänestä hyvää.

Yhdessä asiassa Raamattu kehottaa kilpailemaan, mutta ei pelastuksen ansaitsemiseksi, vaan siksi, että se tekee hyvää ihmisille ympärilläsi: “[T]oinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10)

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Jeesus oli täydellinen uhri, joka sovitti kaikki rikkomuksemme. Auta meitä aina turvaamaan vain Jeesukseen, eikä mihinkään muuhun. Auta minua näkemään itsessäni kaikki ylpeys ja toisten halveksunta. Pyydämme toinen toisemme kohtaamiseen rohkeutta ja nöyryyttä. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s