Rakkaus ylhäältä – Luuk. 10:25-37

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 21.8.2016
14. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Luuk. 10: 25-37

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Johdanto

Hesarissa oli mainio juttu viime viikolla (12.8.2016), kun lenkillä ollut nainen näki Malmilla Kehä I:llä tien pientareella itkevän naisen ja auton turvaistuimessa olleen pikkulapsen. Autossa oli Hollannin rekisterikilvet ja siinä oli hätävilkut päällä. Lenkkeilijä jatkoi kilometrin, mutta koska asia jäi vaivaamaan, hän palasi takaisin.

Naisella ja lapsella oli kiire Vuosaareen satamaan, josta oli kohta laiva lähdössä, mutta hän oli eksyksissä. Lenkkeilijänainen yritti ensin neuvoa reittiä, mutta koska siitä ei tullut mitään, niin hän hyppäsi itse rattiin ja ajoi naisen ja lapsen Vuosaareen.

Apua saanut nainen halusi antaa kiitokseksi taksirahat, mutta lenkkeilijä päätti juosta 15 kilometriä takaisin kotiin. Häneltä loppui puhelimesta akku ja sitten hän harhaili Mellunmäessä ja Jakomäessä, mutta sai neuvoja ja pääsi himaan Puistolaan. Lenkkeilijä sanoi Hesarin toimittajalle, että ajatteli panna hyvän kiertämään, koska oli muutamaa päivää aiemmin itse saanut märkänä liftarina apua Lapissa.

Tämä on todella upea stoori ja me rakastetaan näitä. Nämä saavat todella hyvälle mielelle. Jeesus tahtoi ajatella tämän päivän tekstissä myös tällaista, mutta ei vain tätä, vaan jotain ratkaisevasti enemmän.

Tässä tämän päivän tekstissä on kaksi tasoa. Kertomuksen ensimmäisenä tasona on – näin olympialaisten aikaan – pistää rima mahdottoman korkealle. Kertomuksen toinen taso on, että rakkaus tulee ylhäältä. Tehdään tänään tämän saarnan kolmantena kohtana tästä kertomuksesta yksi käytännön sovellus.

1) Rima mahdottoman korkealle

Jeesuksen luo tuli lainopettaja. Hän ei ollut oikeustieteen dosentti Helsingin yliopistosta, vaan sellainen henkilö, joka opiskeli ahkerasti Mooseksen kirjoista lakia, opetti sitä kansalle ja eli itse sen mukaisesti.

Lainopettaja piti itseään melko hyvänä ellei täydellisenä, ja omasta mielestään hän rakasti Jumalaa ja lähimmäistä. Jakeessa 29 mainitaan, että “[m]ies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia”. Se tarkoittaa sitä, että lainopettaja halusi osoittaa, ettei Jumalalla ole mitään moittimista hänen elämässään, eikä Jeesuksella olisi hänelle mitään annettavaa.

Lainopettaja “halusi panna Jeesuksen koetukselle” eli saada Jeesuksen kiinni jostain löysistä puheista ja Jumalan lain halveksimisesta, mutta Jeesus ottikin lain täydellisen tosissaan. Jumalan lain päämäärä on täydellinen rakkaus ja kuka on täydellinen rakkaus? – Jeesus.

Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta on lyhyt, mutta se on niin vaikuttava, että se on varmaan yksi eniten maailmanhistoriaa muokanneista stooreista. Laupias tarkoittaa sellaista, että osoittaa toisille laupeutta, eli on hyväsydäminen ja armollinen, rakastaa, säälii ja auttaa.

Voisi olettaa, että pappi ja leeviläinen olisivat olleet laupiaita henkihieveriin hakattua miestä kohtaan, mutta ei. Papit palvelivat Jerusalemin temppelissä samoin kuin leeviläiset. Kommentaareissa on monenlaisia järkeviä arveluita, miksi pappi ja leeviläinen kulkivat apua tarvitsevan miehen ohi, mutta raaka lopputulos Jeesuksen kertomuksessa kuitenkin on, että nämä kulkivat ohi. Järkevältäkin kuulostavat perustelut olivat Jeesukselle tekosyitä.

Jeesuksen kuulijat varmasti odottivat sitten tarinan sankariksi jotain viimeistä juutalaista oljenkortta, mutta mutkaista ja vaarallista Jerikon-tietä tulikin samarialainen. Juutalaiset ja samarialaiset vihasivat toisiaan. Kun Johanneksen evankeliumissa juutalaiset haukkuivat Jeesusta, pahinta mitä he keksivät oli, että: “Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki.” (Joh. 8:48) Samarialaiset oli sellainen sekakansa, joka oli syntynyt vuosisatoja aiemmin isojen valtakuntien väestönsiirroissa vähän samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa siirreltiin ihmisiä asumaan eri paikkoihin.

Kun Jeesus sitten kertomuksen jälkeen kysyi lainopettajalta, että kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen, lainopettaja ei saanut sanottua edes sanaa “samarialainen”, vaan hän muotoili vastaukseksi, että “[s]e, joka osoitti hänelle laupeutta”.

Jeesus kuvasi tarkkaan, mitä kaikkea samarialainen teki. Samarialainen pisti kädet saveen, ja rakasti tekemällä. Hän ei feidannut takavasemmalle, vaan riskeerasi oman henkensä jäämällä mestoille, vaikka alueella oli vaarallisia rosvoja, uhrasi aikaansa, antoi ensiapua ja varmaan likaantui siinä samalla, käytti tarvikkeitaan toisen hyväksi, antoi kyydin, järjesti hoitopaikan, huolehti hoidoista ja tuli vielä vielä takaisin katsomaan, miten on mennyt.

Lisäksi hän avasi lompakkonsa ja latoi fyrkkaa majatalon tiskiin. Denaari oli roomalainen hopeakolikko, ja se oli työmiehen päiväpalkka. Suomessa keskipalkka on työpäivältä noin 150 euroa eli tuo laupiaan samarialaisen lahjoittamat kaksi denaaria voisi ajatella sitten vastaavan kolmeasataa euroa. Eikä siellä ollut luukkua, josta hakisi jälkikäteen Kela-korvausta.

Ja kaiken tämän hän teki kansansa viholliskansan jäsenelle.

Miksi Jeesus kertoi laupiaasta samarialaisesta?

Jeesuksen ensisijainen tarkoitus ei ollut tarjota virikkeitä hyviin tekoihin, vaan tarjota peili, josta näkee oman rakkaudettoman sydämen: “Tässä on rakkaus, tässä olet sinä, ole hyvä ja vertaa itseäsi tähän.”

Jeesus pisti lainopettajalle kovaa painetta niskaan eli se on vähän sama kuin Jeesus olisi kysynyt pidemmän kaavan mukaan, että: “Oletko sä nyt IHAN varma, että sä todellakin pystyt rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi?” Hän nosti riman mahdottoman korkealle osoittaakseen, että lainopettaja ei pysty rakastamaan riittävästi, eikä siksi voi ajatella pääsevänsä taivaaseen hyvillä teoilla.

Tässä kohtaa minua alkaa kuumottaa. Mitä minä teen, kun näen jonkun tarvitsevan apua tai joku suoraan pyytää apua? Pelkäänkö minä auttaa, ettei minulle itselleni käy huonosti, että jos saan itse turpaani, tai jos autan jotenkin väärin ja saan vielä syytteen ja laskun perään?

Pelkäänkö minä sitä vaivaa, jos sitoutuu auttamaan? Vai eikö huvita jäädä auttamaan, ettei kalenteri mene sekaisin, kun muutenkin on koko ajan kiire palaverista toiseen? Vai pelkäänkö sitä, että minua huijataan?

Minä ainakin koen usein huonoa omaatuntoa siitä, että teen muiden hyväksi niin vähän. Mistä se johtuu? No, ainakin siitä, että teen muiden hyväksi niin vähän.

Jeesus näyttää lainopettajalle, sinulle ja minulle, että et voi todella rakastaa, ennen kuin opit sen, että et voi rakastaa. Et pysty rakastamaan, ennen kuin huomaat, että et pysty rakastamaan.

2) Rakkaus tulee ylhäältä

Katsotaan toisena kohtana sitten sitä, että mistä se rakkaus sitten tulee ja palataan ensin siihen alkuperäiseen kysymykseen, jonka lainopettaja esitti Jeesukselle: “Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?”

Hyvät teot ovat hyviä tekoja, mutta niillä ei pääse taivaaseen. Edes laupias samarialainen ei ole niin hyvä ihminen, että pääsisi hyvien tekojensa perusteella taivaaseen, vaikka ravaisi joka ikinen päivä Jerikon tiellä auttamassa ryöstettyjä ihmisiä.

Jeesus johdatti lainopettajan epätoivoiseen pisteeseen, jossa pitäisi olla tuskissaan ja myöntää, että “mä en tuohon pysty”. Miten sitten synnit saa anteeksi ja miten pääsee taivaaseen?

Jeesus itse ottaa tilanteen haltuun, koska hän pystyy. Jeesus teki enemmän kuin laupias samarialainen, kun Jeesus tuli auttamaan meitä. Auttaminen maksoi hänelle enemmän kuin kaksi denaaria.

Hän ei vain auttanut vihollisiaan, vaan suostui myös kuolemaan pelastaakseen heidät. Me syntiset vihasimme häntä niin paljon, että hänelle itselleen kävi niin kuin väkivaltaisesti ryöstetylle Jerikon-matkaajalle, paitsi että Jeesus kuoli pahoinpitelyyn.

Uskonnolliset johtajat eivät vain kulkeneet Jeesuksen ohi, vaan olivat vaatimassa hänen teloittamistaan ja pilkkasivat häntä. Rosvot veivät Jerikon-matkaajalta vaatteetkin päältä ja niin tapahtui myös Jeesukselle, kun roomalaiset sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet arpapelillä. Kuningasten kuninkaalta vietiin kaikki, eikä hänelle jäänyt yhtään mitään.

Hyväntekijä antoi aivan kaikkensa ja kuoli, jotta pahantekijät pelastuisivat eli myös me välinpitämättömät ja rakkaudettomat ohikulkijat ja väkivaltaiset rikolliset. Meistä jokainen on rakkaudeton Jumalan vihollinen, mutta Jumala on Jeesuksen ristinkuoleman takia laupias.

Jumalan lain päämäärä on täydellinen rakkaus ja Jeesus itse eli täydellisesti rikkomatta yhtäkään lakia ja vieläpä toteutti lain tarkoituksen, eli rakasti Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiä niin kuin itseään ja Jumala lukee sen meidän hyväksemme. Jeesus oli täysin puhdas ja sovitti itsensä uhraamalla sinun rangaistuksesi, ja sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Saat uskoa sen omalle kohdallesi todeksi tässä ja nyt siitä riippumatta, kuka olet ja mitä olet elämässäsi tehnyt. Jeesus antaa sinulle sinun syntisi anteeksi.

Jeesus ei kanna sinua mihin tahansa majataloon, vaan hän vie sinut sellaiseen hoitokotiin, jossa ei ole enää murhetta, kyyneleitä eikä kuolemaa.

Se miten laupias samarialainen puhdisti ja hoiti haavat aikansa ensiapukoulutuksen mukaisesti öljyllä ja viinillä, on hyvä rinnastus siihen, miten ylösnoussut Kristus hoitaa myös sen haavan, että olemme kykenemättömiä rakastamaan. Öljy liittyy Vanhassa testamentissa Pyhään Henkeen. Pyhä Henki saadaan kasteessa ja siinä Jeesus siis ottaa syntisen ja haavoittuneen ihmisen omakseen.

Ja kohta me nautimme viinin leivän kanssa ehtoollisella. Kristus hoitaa meitä antamalla meille siinä ruumiinsa ja verensä.

Jeesus on siis äärimmäinen auttaja. Hän ei huutele taivaasta, että “koettakaa tsempata, jaksaa, jaksaa”. Hän antaa itsensä meille kokonaan, jopa ruumiinsa ja verensä pelastukseksi ja voimaksi. Kun huomaa itse olevansa vain tyhjä astia, niin Jumala voi täyttää omalla rakkaudellaan.

Vaikka Jeesus otti esimerkkihenkilöksi samarialaisen, jopa samarialaisten viholliskansan lainopettaja tunnisti siinä rakkauden. Kun itse tarvitsee tien penkalla apua, jokainen kaipaa laupiasta lenkkeilijää mutkan takaa apuun.

Kertomus laupiaasta samarialaisesta yhdistettynä Jeesuksen omaan toimintaan on mykistävän kaunis. Ehdottoman rakkauden kohtaaminen menee jokaiselle luihin ja ytimiin, koska se vaan nyt tuntuu niin hyvältä. Siksi Jumala haluaa, että meidän elämässämme olisi tällaista rakkautta ja että me myös välittäisimme Jumalan rakkautta toisillemme.

Ihmisen oma rakkaus on itsekästä ja siitäkin rakkaudesta loppuu akku tosipaikassa. Mutta Jumalan rakkaus on sellainen voimavara, että se ei lopu koskaan. Lähimmäisen auttamisessa ei ole kyse siitä, että “mä en pysty”, vaan siitä, että “Jumala pystyy”. Ei ole tarkoitus hiki hatussa puristaa omasta sydämestä rakkautta, vaan pyytää Jumalalta sitä rakkautta, jota voi jakaa. Ei se Jumala jätä antamatta sitä sinulle.

Jumalan rakkautta on niin paljon, että sitä vain riittää ja riittää, ja kastettu kristitty saa sitä yhä uudelleen Jumalan sanasta ja ehtoollisesta. Pyhä Henki saa meissä aikaan todellista rakkautta.

Kristitty on siitä onnellisessa asemassa, että ei tarvitse jäädä märehtimään omia epäonnistumisia ja miettimään, että nyt meni bonuspisteet. Sinut on jo pelastettu ja siksi sinun ei tarvitse ansaita mitään, vaan saat rauhassa toteuttaa tehtävääsi tässä maailmassa ja välittää Jumalan rakkautta.

3) Yksi sovellus

Jos meidän, Helsingin Luther-kirkon seurakuntana, kasvusuunta on se, että Jeesuksen rakkaus tulee näkyviin tässä kaupungissa tekoina, niin nyt tullaan siihen tämän saarnan kolmanteen kohtaan eli tehdään yksi käytännön sovellus.

Meillä on ollut diakoniatiimin kokoontumisia jonkun kerran ja siellä tulimme sellaiseen tulokseen, että aletaan tukea täällä Luther-kirkossa välittämisen kulttuuria. Mitä se välittämisen kulttuuri on? Se on sitä, ettei käännetä päätä pois ja kuljeta ohi.

Tämä yksi mahdollinen sovellus on sillä tavalla helppo, koska se on niin yleinen, mutta ainakin minulle se on vaikea ja varmaan aika monelle muullekin. Yksinäisyys. Monen meistä haava on yksinäisyys.

Tämän Luther-kirkon visiona on olla avoin, kodikas ja rukoileva. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jokainen tänne tuleva tulisi kohdatuksi taustastaan riippumatta.

Minä ainakin olen joutunut koko pienen elämäni ajan painimaan seurakunnassa tämän kysymyksen kanssa, että uskallanko ottaa kontaktia ja tutustua uusiin ihmisiin. Jos me kaikki pelätään tätä, niin käy helposti niin, että moni meistä jää yksin seurakunnan keskellä.

Siksi ehdotan kolmea asiaa: 1) katse, 2) hymy 3) sanat.

Ensimmäinen asia, miten voi osoittaa välittävänsä toisesta on katsoa tätä silmiin. Ei sitä tarvitse pelätä. On se nyt vähän omituinen seurakunta, jos aina katsotaan vain tuttuja ihmisiä silmiin.

Toiseksi sitten siihen katseeseen voi liittää bonusraitana hymyn. Se tulee siihen vähän niin kuin iloisena höysteenä.

Kolmanneksi tähän kaikkeen voi liittää myös sanat. Juttelun aloittaminen on meille suomalaisille vaikeaa, mutta mitä jos me täällä Luther-kirkossa ei anneta sen liikaa häiritä, vaan jutellaan ohimennen myös tuntemattomille? Ei kai se lopulta niin kauhean noloa voi olla?

Jos kuulkaa me tässä seurakunnassa saadaan rohkeutta keskinäisestä yhteydestämme Kristuksessa, niin se rohkaisee auttamaan tuntemattomia myös tuolla kirkon ovien ulkopuolella. Jos me alamme seurakuntana tehdä hyvää, niin aloitetaan sitten vaikkapa tästä, että me huomioimme toinen toisemme täällä Luther-kirkossa. (Room. 12:10) Ei siksi, että Jumala siksi rakastaisi meitä, vaan siksi, että Jumala JO rakastaa meitä, ja saamme jakaa Jumalan hyvyyttä eteenpäin.

Olkoon meidän rukouksemme se, että me osaisimme yhdessä kohdata hätää kärsiviä ja tuoda evankeliumia ja käytännön apua tähän kaupunkiin.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Isä siitä, että meidän ei tarvitse ansaita armoasi ja kiitos siitä, että sinä rakastat ilman ehtoja. Kiitos siitä, että Jeesus ei ole vain opettaja, vaan auttaja ja pelastaja, jota me tarvitsemme päästäksemme taivaaseen. Kiitos, että vaikka itse ei voi rakastaa, niin sinä rakastat. Osoita meistä jokaiselle se, että oma rakkaus ei riitä mihinkään. Avaa omat silmämme näkemään ne, jotka tarvitsevat apua. Anna rohkeutta toimia lähimmäisen parhaaksi, ettei pupu mene pöksyyn. Anna itsekkyyden väistyä ja anna sen sijaan joka päivä meille sitä rakkautta, jota saa jakaa eteenpäin. Jeesuksen nimessä aamen.