Katso ja kiitä Kristusta – Matt. 6:25-34

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.9.2016
16. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Matt. 6: 25-34

Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Johdanto

Tätä murehtimisjuttua jokapäiväisistä tarpeista on vähän vaikea tajuta. Miten niin ei pidä murehtia? Se murehtimismoodihan tulee ihan luonnostaan. Sieltä se murehtiminen aina pulpahtaa pintaan jostain syvältä ja pääsen taas murehtimaan koko rahan edestä. Sitten sekin, että sanotaan, ettei tarvitse murehtia, voi johtaa siihen, että alkaa murehtia siitä, että murehtii, vaikkei pitäisi murehtia.

Mikä on murehtimisen dna, mikä on sen olemus?

Ihmiselämää on kaiken kaikkiaan aika hankala käsittää, jos ei ota huomioon sitä, mitä hyvää ja pahaa aivan alussa tapahtui. Siksi tämän murehtimisjutun ymmärtämiseksi pitää mennä historian alkupisteeseen.

Katsotaan tässä saarnassa seuraavia asioita. Ensimmäiseksi katsotaan murehtimisen alkua eli sisintä, joka täyttyy itsellä. Toiseksi katsotaan murehtimisen loppua eli sisintä, joka täyttyy Kristuksella. Kolmanneksi katsotaan vielä sitä, että Jumalan huolenpito tähtää jakamiseen.

1) Murehtimisen alku

Katsotaan siis ensimmäiseksi meininkiä paratiisissa.

Kun Jumala loi maailman ja ihmisen, oliko paratiisissa murhetta? No ei ollut.

Raamatun mukaan koko siihenastinen ihmiskunta lillui paratiisissa Herran hyvässä hoidossa niin kuin kylpylän porealtaassa. Aadamin ja Eevan ei tarvinnut murehtia siitä, että mitä he tänään söisivät.

Miksi ihmeessä Aadam sitten päätti valita meidän puolestamme poreammeen sijaan kuralätäkön, maukkaiden hedelmien puutarhan sijaan ohdakkeisen risukasan? Siellä tapahtui sellainen emämunaus, joka vieläkin vaikuttaa meidän jokaisen elämässä.

Syntiinlankeemukseen johtaneessa kiusauksessa ja murehtimisessa on sama ydin. Paratiisissa ihmisen luottamus Jumalaan joutui koetuksella, kun käärme kysyi, että: “Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1) Tämä sama kysymys kaikuu jokaisen päässä aina, kun miettii, että voiko Jumalaan luottaa, voinko jättää koko elämäni hänen varaansa. “Onko Jumala sanonut, että hän todellakin huolehtii minusta?”

Paratiisin kapinassa ja murehtimisessa on luottamuspulan lisäksi osaltaan kyse valta-asemasta. Paratiisissa epäilys johti siihen, että ihminen ohitti Jumalan käskyn ja otti ohjat omiin käsiinsä eli otti vallan itselleen. Ihminen yritti korottautua Jumalan vertaiseksi.

Kun minä epäilen sitä, että pitääkö Jumala oikeasti minusta huolen, halveksin silloin Jumalan mahdollisuuksia lunastaa lupauksensa. En luota Jumalan mahdollisuuksiin selviytyä hommistaan ja pudotan hänet kaikkivaltiaan paikalta alas. En suhtaudu Jumalaan Kaikkivaltiaana, joka kaiken Luojana myös ylläpitää kaikkea sanallaan.

Koska pudotan mielessäni Jumalan pois vallasta ja valtatyhjiöllä on taipumus aina täyttyä, otan Jumalalle kuuluvan kunnian ja vallan itselleni ja haluan selviytyä ilman Jumalaa.

Murehtiminen osoittaa käytännössä sen, että olen sittenkin voimaton monien vastoinkäymisten edessä. Pelkään etteivät hyvät asiat toteudu ja että huonot asiat toteutuvat. Minulla ei sittenkään ole valtaa kaikkiin asioihin, enkä oikeasti pysty korvaamaan Jumalaa. Murehtiminen siis osoittaa sen, etten luota Jumalaan, mutta en lopulta itsekään klaaraa hommia.

Murehtiminen ja Jumalaan luottaminen ovat siis toistensa vastakohdat. Murehtiminen pitää sinut ja minut erossa Jumalasta. Se on siis jotain sellaista, joka vie kauemmas Jumalasta sen sijaan, että se toisi lähemmäs Jumalaa.

2) Murehtimisen loppu

Jokaisella tyhjiöllä on siis taipumus täyttyä jollain. Esimerkiksi tyhjällä varastolla on taipumus täyttyä niin, että joka paikka pursuaa tavaraa.

Aikojen alussa ihminen nousi kapinaan Jumalaa vastaan ja täytti kuvittelemansa valtatyhjiön omalla itsellään. Katsotaan toiseksi sitten, että millä ihmisen sisimmän on tarkoitus täyttyä, jos ei murheella.

Jeesus sanoo tässä tämän päivän tekstissä, että: “[E]tsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan”. (Matt. 6:33) Jumalan valtakunnan etsiminen ei ole vain yksi päämärä monien joukossa, vaan se on ainoa päämäärä, joka tuo ikuisen elämän. Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunnan etsiminen on koko tämän elämän päämäärä.

Mitä Jumalan valtakunnan etsiminen tarkoittaa? Tarkoittaako se vetäytymistä johonkin luostariin, jossa voi laulaa tasatunnein kuorossa munkkilatinaa?

Jeesus opetti meitä Isä meidän -rukouksessa pyytämään, että Jumalan valtakunta tulisi ja hänen tahtonsa tapahtuisi myös omassa elämässä ja meidän kaikkien keskellä. Jeesus sanoi, että hänen ihmetekonsa todistivat siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle. (Matt. 12:28)

Jumalan valtakunta on siis koko voimassaan läsnä – Jeesuksessa. Eli Jumalan valtakunnan etsiminen on siis Jeesuksen luokse tulemista ja hänen kanssaan kulkemista. Jumalan valtakunnan etsiminen on sitä, että Jeesus on koko elämän ykkösasia.

Mitä pitää siis tehdä, jos huomaa murehtivansa? Silloin kannattaa keskittyä Kristukseen. Kolossalaiskirjeessä sanotaan nimittäin näin: “Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1-2)

Jumala todella tahtoo vapauttaa sinut murehtimisesta niin, että hän täyttää sinut Kristuksella. Murehtiminen vie voimia, mutta Jumala haluaa, että Kristus saa elää ja vaikuttaa sinun sisimmässäsi voimallaan.

Kun murehdit, niin katso Kristusta. Hän on se, joka kantaa sinun taakkasi. Kun sinulla ei ole toivoa tai ulospääsytietä, niin katso Kristusta. Kristukselle ei mikään ole mahdotonta, eikä toivotonta.

Miksi yrität työntää junaa käsin liikkeelle, jos kerran veturissa istuu ammattitaitoinen junankuljettaja? Anna hänen kuljettaa sinua ja roudata kuormasi.

Jumalan hoidossa ei ole tarpeen murehtia yhtään mistään. Sinulle on luvattu Jumalan majesteetillinen huolenpito. Kun kerran Jumala on antanut elämän, kai hän myös huolehtii sen jatkumisesta niin kauan kuin on tarpeen. Jumala kyllä handlaa tarpeemme tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen. Anna Jumalan hoitaa hommansa.

Jumala tahtoo olla sinulle läheinen Isä. Hän kaipaa sitä, että kerrot omat huolesi hänelle ja myös kiität häntä siitä hyvästä, mitä kaikkea olet jo saanut. Katso ja kiitä Kristusta!

Jumalan huolenpito on niin arvokasta, että se on maksanut äärettömän paljon. Jumala, joka on luvannut pitää sinusta huolta, on antanut paljon enemmänkin kuin vain ruokaa ja vaatteita. Hän antoi meille ainoan Poikansa.

Jeesus täytti sen, mihin sinä ja minä emme pysty. Hän ei murehtinut. Hän ei noussut kapinaan Isän valtaa vastaan, vaan hän luotti ja oli kuuliainen ja antoi Isän vallalle kaiken kunnian, vaikka Isä johti hänen tiensä aina häpeälliseen ristinkuolemaan asti. Jeesus suostui Isän tahtoon, vaikka hänet sitten sen johdosta riisuttiin kaikesta vallasta ihan alastomaksi asti, luomiensa olentojen pilkattavaksi ja häpäistäväksi.

Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme, jotta sinä ja minä, jotka emme sydämessämme osaa luottaa Jumalaan, saisimme sen kaiken anteeksi. Hän sovitti meidän kapinamme, epäuskomme, kaiken syntimme, ristillä, jotta sinulla ja minulla olisi pääsy takaisin Isän syliin, hänen hyvään huolenpitoonsa.

Siksi älä katso itseesi, vaan katso Kristusta. Siinä on täydellinen luottamus ja rakkaus, ja se lahjoitetaan sinulle ilman, että olet ansainnut sitä. Saat sen lahjaksi.

On oikeastaan vain kolme käytännön keinoa, miten saat Jumalan valtakunnan omaksesi ja murehtimisen pois harteiltasi.

Ensinnäkin, mitä sinä syöt?

Jumalan sana on niin stydi ruoka, että se vie lopulta murehtimisen mennessään. Se on kuitenkin sillä tavalla jännä ruoka, että vaikka se ravitsee täydellisesti, niin kuitenkin mitä enemmän sitä syö, sitä enemmän sanan nälkä kasvaa. Se täyttää ja saa samalla haluamaan lisää.

Kannattaa siis lukea Raamattua päivittäin yksin tai yhdessä joidenkin kanssa. Kevyt tapa lähteä siinä liikkeelle on hommata esimerkiksi Päivän tunnussana niminen pieni kirja, jossa on joka päivälle yksi jae Vanhasta testamentista ja yksi Uudesta testamentista. Tai voit ladata puhelimeesi vaikka YouVersion-sovelluksen, joka muistuttaa sinua joka yhdellä raamatunjakeella.

Jumala ravitsee ja vahvistaa sinut Sanallaan. Rukoile Jumalalta viisautta sen ymmärtämiseen ja voimaa siihen, että saat aikaa sen lukemiseen.

Toiseksi murehtimiseen auttaa se, jos mietit sitä, että kastettuna kristittynä sinä olet taivaan valtakunnan jäsen ja sen perillinen. Kasteessa olet jo saanut Jumalan koko valtakunnan omaksesi ja saat uskoa sen todeksi myös omalle kohdallesi. Sinun Isältäsi ei puutu yhtään mitään. Hän omistaa koko tämän maailman. Pappa betalar.

Jos sinua ei ole vielä kastettu, ja haluaisit kasteelle, niin tule juttelemaan kanssani vaikka tämän messun jälkeen.

Kolmanneksi, aivan kohta saat kastettuna Jumalan valtakunnan lapsena syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren. Jeesus sanoi, että “älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte”. (Matt. 6:25) Jeesus luopui omasta hengestään ja ruumiistaan sinun ja minun syntien sovittamiseksi, ja hän itse on ruokamme ja juomamme.

Taivaan Kuningas lahjoittaa itsensä kokonaan sinulle. Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa on sinun syntiesi anteeksianto ja elämäsi. Hänen voimansa on sinun voimasi. Sinä olet Kristuksen ja Kristus on sinun. Mitä sinulta silloin puuttuu?

Ja kerran, yhtenä päivänä, hyvät ystävät, yhtenä päivänä kaikki murheet pyyhitään pois. Yhtenä päivänä kaikki kyyneleet pyyhitään lopullisesti pois. Yhtenä päivänä ei ole enää surua, nälkää, köyhyyttä eikä kuolemaa. Yhtenä päivänä synnin valta kukistuu lopullisesti.

Se päivä on kuulkaa meidän hengellisesti köyhien tilipäivä! Se päivä on meidän kaikkien murheellisten ilonpäivä!

Taivaassa ei ole enää epäuskoa, joka estää meitä luottamasta Jumalaan. Silloin me näemme omin silmin Jumalan loppumattoman rikkauden.

3) Jumalan huolenpito tähtää jakamiseen

Kolmanneksi katsotaan vielä sitä, että Jumalan huolenpito tähtää jakamiseen.

Mitä Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksessa pyytämään? Anna meille meidän jokapäiväinen murheemme, niinkö? Ei, vaan anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Ei minulle minun, vaan meille meidän.

Taivaan Isä jakaa avoimesti lahjojaan ja antaa kaiken tarvittavan ravinnon, toimeentulon, levon ja voiman. Jumalan huolenpito tähtää siihen, että myös sinä ja minä oppisimme jakamaan eteenpäin tarvitseville, eikä pitämään kaikkea vain itsellä.

Madventuresin Riku Rantala kirjoitti viime viikon lauantain (27.8.2016) Hesarin kolumnissa vierailustaan filippiiniläisellä hautausmaalla, jossa asuu paljon köyhiä ihmisiä. Hautausmaalla asuu muun muassa perhe, jossa on seitsemän lasta. Perheen isä sanoi, että: “Jos meillä ei ole ruokaa, joku naapureista auttaa. Seuraavalla viikolla on meidän vuoromme. Yksin emme pärjäisi.” Tuo on kyllä sellainen asenne, että se vetää ainakin minut hiljaiseksi.

Minkä verran Jumalalta saamastani hyvästä minä laitan kiertoon lähimmäisteni parhaaksi? Pari muruako vain?

Murehtiminen ja itsellä jemmaaminen korostaa omaa köyhyyttä siten, että aina minulta puuttuu vielä jotain. Jos ajattelen, että minulla ei ole vielä riittävästi, että voisin jakaa omastani muille, minä olen köyhä. Vasta antamisen kautta oppii näkemään itsellä olevan rikkauden. Kun jaan omastani muille, olen jo rikas. Antaja on rikas.

Avainkysymys on näissä Jeesuksen opetuksissa, että kenen omaa on se, mitä minulla on. Onko se minun, vai onko se kaikki Jumalan? Katsokaa taivaan lintuja, katsokaa kedon kukkia.

Se on oikeastaan aika huvittavaa, että vaikka olen itse saanut Jumalalta lahjaksi aivan kaiken, elämän, ruumiin, järjen, tunteet, maapallon, hapen, veden, orgaanisen ravinnon, rakkauden, enkä ole tehnyt itse niitä, niin silti aina ajattelen, etten halua luopua omastani, vaan luulen, että Jumala vaanii jotain minulle kuuluvaa. Että hän olisi niin kitsas, että koittaa viedä minulta pois jotain, mitä häneltä itseltään puuttuu. Se on järjetön ajatus.

Jos ajattelen, että kaikki mitä minulla on, on omaani, minun omaisuuteni on rajallista ja aina jotain tulee puuttumaan. Mutta jos opin näkemään, että kaikki mitä minulla on, on Jumalan, olen rajattoman rikas, koska Jumala on rajattoman rikas ja hän antaa itsensä minulle kokonaan. Kaikki mitä sinulla ja minulla on, on Jumalalta saatua.

Tässä ei tarvitse jäädä voivottelemaan omaa itsekkyyttä, vaan katsoa tätä hetkeä ja opetella pyytämään, että: “Herra, anna minulle voimaa ja rakkautta jakaa lahjojasi eteenpäin.“

Syntisyys ohjaa sinua ja minua tavoittelemaan vääriä päämääriä ja siksi usein on vaikea nähdä, että Jumalan valtakunta ei ole murheen valtakunta, vaan Jumalan yltäkylläisyyden ja sen jakamisen valtakunta.

Sinua kutsutaan jakamaan sitä hyvää, mitä Jumala on sinulle antanut, rakentamaan Jumalan valtakuntaa perheessäsi, työpaikallasi, vapaa-aikanasi ja seurakunnassasi. Jumalan valtakunnan etsiminen ja sen hyväksi toimiminen ei vaadi loppututkintoa, vaan Jumala ottaa myös sinut omakseen keskeneräisinä. Sinä voit olla rukousvastaus jonkun murheellisen elämässä.

Me olemme tässä kaupungissa välittämässä jokaiselle helsinkiläiselle tulevaisuuden ja toivon. Emme ole välittämässä menneisyyttä ja toivottomuutta, emme voivottelua ja murehtimista, vaan tulevaisuuden ja toivon, jonka Jumalan Sana lupaa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Jeesus on kuollut puolestamme, niin että me saamme syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Anna voimaa uskoa ja luottaa sinuun, niin että emme turhaan murehtisi. Kiitos siitä, että sinä olet rikas ja sinä annat kaiken sen, mitä tarvitsemme elääksemme. Tee, Herra, työtä meissä niin, että emme vain itsekkäästi pyrkisi turvaamaan omaa elämää, vaan oppisimme jakamaan sinulta saamastamme. Herra, siihen tarvitsemme sinun voimaasi. Jeesuksen nimessä aamen.