Jeesuksen paluun ajoitus, pelottavuus ja ihanuus – 2. Piet. 3:8-14,18

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 13.11.2016
Valvomisen sunnuntai, 1. vuosikerta
2. Piet. 3: 8-14, 18

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Johdanto

Ajatus maailmanlopusta ei ole meistä kenellekään vieras. Yön hiljaisina tunteina mielessä voi olla erilaisia skenaarioita siitä, että mitä kaikkea elämälle voi käydä.

Asterix-sarjakuvassa pelätään, että taivas putoaa niskaan. Armageddon ja Deep Impact -leffoissa koitetaan tuhota avaruudessa maapalloa uhkaavia vuoren kokoisia kivenmurikoita. Tai mitä jos ilmasto lämpenee niin paljon, että se tekee elämisestä mahdotonta?

Anni Sinnemäki kuvaili yhdessä Ultra Bran biisissä meidän 80-luvulla kasvaneiden lasten ydinsotapelkoja näin: “Kahdeksanvuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen. Kahdeksanvuotiaana tiesin, että ihminen murskautuu silmänräpäyksessä historiaan.” Hyräilin tätä varusmiehenä tasan kaksikymmentä vuotta sitten ampumaharjoituksissa Kouvolan Pahkajärvellä, kun syksyn yössä loimuisivat maailmanlopun värit.

Raamatun mukaan ihmiskunnan elämä ei pääty hallitsemattomaan katastrofiin, vaan Kaikkivaltias Jumala tulee laittamaan sille stopin. Sille on tarkka päivämäärä ja kellonaika Jumalan almanakassa.

Katsotaan tässä saarnassa 1) Jeesuksen paluun ajoitusta, 2) pelottavuutta ja 3) ihanuutta.

1) Jeesuksen paluun ajoitus

Minä kerran myöhästyin työhaastattelusta, ja se oli sikanoloa. Sain silti sen työpaikan.

Pietari kirjoittaa, että: “Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.” (2. Piet. 3:9)

Siitä on nyt 2000 vuotta, kun Jeesus sanoi tulevansa takaisin pian, ja että silloin kun hän tulee, tämä maailmanaika loppuu. Oliko Jeesus väärässä? Onko sieltä ylipäätään tulossa ketään?

Kun poikamme olivat pieniä, aina silloin tällöin he eivät olisi jaksaneet pestä hampaitaan. Vaimoni Soili otti silloin tilanteen haltuun ja vessasta alkoi kuulua hammaspöpöjen juhlavaa marssilaulua: “Ei hammasharjaa ollenkaan, / ei hammasharjaa vaan suklaata. / Hampaita (lapsen nimi) näin hajotetaan, / koht’ niit’ ei oo enää ollenkaan.”

Sen jälkeen vessasta alkoi kuulua hammaspöpöyhdyskunnan käheää väittelyä siitä, että onko hammasharjaa ja viemäriä olemassa. Monien hammaspöpöjen mielestä hammasharja ja viemäriin joutuminen ovat vain pelottavaa legendaa, joka on keksitty aiheuttamaan ahdistusta. “Mä olen elänyt jo puoli tuntia, enkä mä ole koskaan nähnyt mitään hammasharjaa tai viemäriä.” Osa puolestaan uskoo hammasharjaan, muttei viemäriin. Sitten pöpöt jatkavat juhlintaansa sokerin voimalla ja hajottavat hampaita.

Voi olla, että meidän lapsemme ovat saaneet siitä traumoja.

Soilin hammasharjastoorissa pöpöjen elinkaari on melko lyhyt. Sinulla ja minulla on vain tämä ainutkertainen elämä aikaa tutkia tätä maailmankaikkeutta, ja kun sitä arjessa pyörittää omia bisneksiä, niin välillä mitta- ja voimasuhteet tuppaavat unohtumaan. Vanhassa testamentissa Jobin kirjassa on yksi pysäyttävä kohta, jossa Jumala kysyy: “Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset?” (Job 38:4)

Tuo yksinkertainen kysymys skaalaa minut ja sinut lilliputin kokoiseksi tässä maailmanhistoriassa ja universumissa. Jumala sen sijaan on nähnyt jokaisen koskaan eläneen ihmisen sikiämisen ja viimeisen henkäyksen. Hän on ruokkinut jokaisen koskaan eläneen ihmissukupolven. Hän on nähnyt kaiken senkin, mitä oli ennen kuin mitään oli.

“Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” (2. Piet. 3:8) Tuo “yksi päivä on kuin tuhat vuotta” auttaa muuten hauskalla tavalla tällaista rajallista ihmistä hahmottamaan sitä, että miten Jumala ehtii saamaan niin paljon aikaan itse kunkin elämässä.

Jumalan kellossa ei ole mitään vikaa. Jumalan kello ei jätätä. Jumalan ymmärrys ja ajantaju on kokonaisvaltaista. Hänen ajoituksensa on aina täydellinen ja hänen tekonsa juuri passelit siihen hetkeen. Jeesus palaa sitten, kun sen aika on.

Minua ei sinänsä harmita, ettei Jeesus tullut takaisin esimerkiksi 1500-luvulla. Jos hän olisi tullut silloin, sinua ja minua ei olisi koskaan ollut olemassa. Elämä on lahja, vaikka se ei siltä aina tunnu.

2) Jeesuksen paluun pelottavuus

Jos kerran Jeesuksen paluu on vielä tulossa eikä Jumalan ajoituksessa ei ole koskaan mitään vikaa, niin katsotaan toiseksi pelottavia elementtejä, joita Jeesuksen paluuseen liittyy.

Eri puolilla näkee puhelinpylväissä sellaisia yksinkertaisia mainoksia, joissa lukee: “Jeesus tulee, oletko valmis?” Nykyään niihin on lisätty yksi sana, kun niissä on alettu korostaa, että: “Jeesus tulee pian, oletko valmis?” Se on niin tuttu fraasi, että siitä on väännetty paljon vitsejä.

Mutta jos taivaallinen tutkimuslaitos toteuttaisi ihmisille gallupin, tämä voisi hyvinkin olla sen ainoa kysymys. “Jeesus tulee, oletko valmis?”

Miksi se on niin tärkeä kysymys?

Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, että kun Jeesus syntyi ihmiseksi pelastamaan ihmiskunnan: “Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11)

Kun Jeesus palaa takaisin, hän saapuu yhtä odottamatta kuin varas, mutta hän ei tule varastamaan. Hän tulee ottamaan itselleen sen vallan, joka hänelle kuuluu. Enää ei ole kyse siitä, että suostummeko ottamaan hänet vastaan kuninkaana, vaan hän on kuningas, jonka edessä kaikki kumartuvat.

Jos olet joskus nähnyt vyörypilvirintaman jyräävän ylitsesi, niin siinä tuntuu siltä kuin maailmanloppu olisi tulossa. Koko taivaanranta pimenee ja se mammuttinen synkkyys vyöryy kovalla vauhdilla päälle.

Mutta sekin on vain vaatimaton sääilmiö sen rinnalla, miten Raamattu kuvaa Kuninkaan paluun. “Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.” (2. Piet. 3:10)

Se universumi, joka on meille ääretön ja hallitsematon, onkin hänelle kuin karkkipaperi. Jippii-kuoron biisissä on kiteytetty yksinkertaisella kielikuvalla Kristuksen täydellinen voima ja valta: “Kristus halkaisee taivaat ja saapuu.” Sillä samalla sanan miekan voimalla, jolla alussa Jumala loi taivaan ja maan, hän lopussa halkaisee taivaan ja maan.

Tämän maailmanhistorian viimeiset hetket eivät ole vain näyttäviä 3D-tehosteita, vaan niillä on oikea tarkoitus. Jeesus tyynnytti kerran Gennesaretin järvellä myrskyn, mutta tämän tulimyrskyn aiheuttaa hänen pyhyytensä. Jumalan pyhyys polttaa silloin kaiken sen, mikä ei ole rakennettu Jumalan sanan varaan, koska hän tekee kaiken uudeksi. Se siis palaa ja tuhoutuu, mikä on ollut turhaa, hyödytöntä ja vahingollista.

Apostoli Pietari kirjoittaa: “Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa.” (2. Piet. 3:10-12) Tuo vetää ainakin mut omalta kohdaltani hiljaiseksi.

Saatat nyt miettiä, että puhe tällaisesta lopusta on liian rankkaa. Puhe tuomiosta voikin kuulostaa ylimitoitetulta siihen asti, kunnes itse kohtaa tavalla tai toisella niin hirvittävää pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, että siitä herää luontainen kostonhalu.

Ihmisen kyky keksiä julmuutta ja kidutuskeinoja on kammottava. Syvällä sisimmässäsi tiedät, että maailma on kovin lohduton paikka, jos pahuutta ei tulla koskaan tuomitsemaan. Kun Raamatun alkulehdillä kuvataan ihmiskunnan ensimmäinen veriteko, Jumala sanoo sen jälkeen murhaajalle: “Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?” (1. Moos. 4:10)

Miksi sinussa ja minussa on oikeudenmukaisuuden jano? Siksi, että sinut ja minut on luonut Kaikkivaltias Jumala, ja hän vastaa siitä, että maasta huutava veri saa kerran oikeutta.

Mutta valitettavasti sinä ja minä emme voi ulkoistaa pahuutta joihinkin hirvittäviin pahiksiin, vaan se sama pahuus löytyy myös sinun ja minun sydämestä, sieltä se kaikki pahuus lähtee.

Kyllä, kyllä Jumalan pyhyys on meille syntisille pelottavaa. Mutta ei, valtaistuimella ei istu mielenvikainen hirmuvaltias. Hän ei vainoa, eikä hän sorra.

Uudessa testamentissa olevassa Heprealaiskirjeessä sanotaan, että hänen valtikkansa on oikeudenmukaisuus. (Hepr. 1:8) Kuninkaiden Kuningas vastaa itse henkilökohtaisesti siitä, että vihdoinkin kaikki vääryydet korjataan.

Pyhän tuomarin katse pelottaa, koska häneltä ei ole jäänyt mikään minun paha ajatus, teko tai laiminlyönti huomaamatta, enkä voi paeta oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Me olemme kaikki tehneet pahaa, me olemme kaikki pahoja.

Ilmestyskirjassa tuota hetkeä kuvataan niin, että ihmiset huutavat vuorille ja kallioille: “Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta!” (Ilm. 6:16)

Jeesus tulee pian, oletko valmis?

3) Jeesuksen paluun ihanuus

Katsotaan viimeiseksi sitä, että jos kerran Jeesus saapuu takaisin tuomitsemaan kaikki koskaan eläneet ihmiset, niin miksi Pietari odottaa vesi kielellä tuota pelottavaa päivää.

Silloin siis paljastuu, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Olenko siis rakentanut jotain kestävää hänen kunniakseen? Ainakin sen minä tiedostan, että olen heittänyt elämässäni vuosia hukkaan Jumalan sanan vastaisilla valinnoillani.

Pelastumisessa ja Kristuksen evankeliumissa on kuitenkin kyse jostain muusta kuin siitä, miten hyvin olen onnistunut.

Silloin kun Jeesus naulittiin ristille, hänen viereensä teloitettiin kaksi rikollista. Toinen heistä on yksi maailmanhistorian onnellisimmista kuolemaantuomituista, koska hän tajusi, että se olikin hänen elämänsä onnekkain hetki. Hän ymmärsi, että hänen vierellään on Taivaallinen Kuningas kärsimässä syyttömänä Jumalan edessä hänen tuomionsa. Hän pyysi Jeesukselta armoa, ja Jeesus avasi hänelle tien taivaaseen. Kerran perillä taivaassa meitä vastaan pomppii iloinen mies, vaikka hän ei ehtinyt enää elämässään rakentamaan mitään kestävää.

Niin kuin tuo roisto, sinä ja minä pelastumme vain yksin armosta. Jumala lähetti oman Poikansa sovittamaan kuolemallaan sinun ja minun pahuuden, jotta sinä päivänä, kun Herra palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, me kestämme häneen turvaamalla hänen oikeusistuimensa edessä ja saamme astua sisään taivaaseen, jossa vanhurskaus vallitsee (2. Piet. 3).

Vain Jeesuksen kautta sinä ja minä olemme moitteettomat. Jeesus on ristillä sovittanut sinun menneisyytesi ja saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden.

Pietari sanoo, että Herra on kärsivällinen, “koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät”. Juuri tämä päivä voi olla sinulle yhtä mullistava, kuin tuolle epätoivoiselle rikolliselle. Saat uskoa omalle kohdallesi tässä ja nyt, että Jeesus sovitti kaikki ne synnit, joiden paljastumista pelkäät. Hän on avannut sinulle taivaan portit.

Jeesuksen paluu on siis ilon päivä, vaikka sellainen eeppinen päivä toki vähän jänskättääkin. Silloin oikeus saapuu maailmaan ja kaikki vääryydet korjataan ja me pääsemme kotiin. Kukaan meistä ei tiedä, tuleeko Jeesus takaisin tämän messun aikana, ensi viikolla vai vuosien päästä.

Tämä elämä on joka tapauksessa lopulta vain yksi silmänräpäys. Psalmissa 90 runoilija pyytää, että: “Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12) Juuri siksi Pietari kirjoittaa: “Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” (2. Piet. 3:18)

Jeesuksen armossa ja tuntemisessa kasvamisesta on ikuinen ilo. Se on sellainen aarre, joka ei koskaan tuhoudu, eikä sitä sinulta varasteta.

Jeesus kutsuu sinua päivittäin lukemaan Raamattua, jotta jaksaisit loppuun asti ja olisit valmis kohtaamaan hänet silloin, kun se hetki tulee. Anna Jumalan sanan puhdistaa sinut edes pienenä annoksena joka päivä. Ei vain kerran vuodessa tai kerran viikossa, vaan joka päivä.

Kohta saat juoda Kristuksen maljasta, ja saat siitä voimaa valvoa yössä. Jumala kutsuu sinua kasvamaan kristittyjen yhteydessä ja rukoilemaan, koska hän haluaa kuulla sinun äänesi joka päivä, niin kuin vastarakastunut.

Raamattu päättyy sanoihin: “Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.” (Ilm. 22:21) Sitä edeltää upeat sanat: “Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)

Rukoillaan. Kiitos rakas Jumala siitä, että Jeesus on kuollut meidän puolestamme ja sovittanut kaikki syntimme. Herra, jos täällä on nyt joku meistä, jonka on vaikea syystä tai toisesta uskoa sitä omalle kohdalleen, niin anna, Herra, luottamus sinuun sinun Sanasi pohjalta. Kiitos siitä, että sinä et hylkää. Herra, anna voimaa joka päivä lukea sinun sanaasi, ja anna voimaa valvoa. Tule, Herra Jeesus, tule pian! Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s