Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.6.2017
3. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
1. Kor. 1: 26-31
Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
Johdanto
Paavali kirjoittaa, että: “Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.” (1. Kor. 1:27) Miten tämä viisaus ja hulluus oikein menee?
Oletko sinä tänään täällä sillä mielellä, että tahdot kuulla, mitä tarjottavaa Jumalalla on sinulle, mutta pelkäät sitä, että uskominen pakottaisi lopettamaan järjenkäytön? Arvostatko järkeäsi niin paljon, että ei tee mieli luopua siitä?
Se on ihan hyvä juttu.
Katsotaan tässä saarnassa kolmea asiaa:
1) järki on lahja
2) viisaus on lahja
3) kiitä lahjan antajaa
1) Järki on lahja
Elokuvassa nimeltä “12 apinaa” virus on tuhonnut melkein koko ihmiskunnan ja vain rippeet ovat jäljellä. Tulevaisuudesta lähetetään menneisyyteen mies, jota näyttelee Bruce Willis, ja hänen tehtävänään on estää tuo katastrofi. Hän tietää totuuden eli mitä tulee tapahtumaan, mutta koska hänen kertomuksensa kuulostaa niin erikoiselta, hän päätyy mielisairaalaan. Hän alkaa itsekin uskoa olevansa skitsofreenikko, jonka todellisuudentaju on mennyt harhaiseksi.
Onko kristinusko horjumista todellisuuden ja jonkinlaisen kuvitellun keinotodellisuuden rajamaastossa?
Ateisti Richard Dawkins väittää kirjassaan Jumalharha, että persoonalliseen jumalaan uskominen on järjetöntä ja aiheuttaa väkivaltaa.
No, väkivallasta todettakoon se, että viimeistään ateistivaltioiden myötä tuli todistettua se, että väkivallan siemen itää ihan jokaisen ihmisen sydämessä riippumatta siitä, mihin ihminen uskoo tai on uskomatta. Sieltä se ryöppyää ennemmin tai myöhemmin esiin, jos järjestäytynyt yhteiskunta ei pysty tai edes yritä hillitä sitä.
Mutta onko Raamatun sanomaan uskominen järjetöntä? Täytyykö olla tyhmä voidakseen uskoa, että kaiken olemassaolevan takana on Luoja, jolle on mahdollista siis myös arkipäivästä poikkeavat ihmeet, kuten se, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyestä?
Raamattu ei sano, että uskominen olisi hulluutta, vaan että tämän maailman viisaat pitävät ristin sanomaan uskomista hulluutena.
Raamattu joko ei ole totta tai sitten on totta. Jos Jumalaa ei ole ja jos Jeesus ei ollut Jumalan Poika, niin usko on yhtä tyhjän kanssa. Jos kuitenkin Raamattu pitää paikkansa, uskomista järkevämpää asiaa ei ole olemassakaan.
Jumala on järkevä ja hänen luomansa maailma on järkevästi luotu ja siksi myöskään uskominen ei ole järjenvastaista. Jumala on antanut ihmiselle lahjaksi ja iloksi järjen, jolla voi fundeerata asioita ja tehdä johtopäätöksiä. Länsimainen kokeellinen luonnontiede on kristinuskon hedelmää, kun yliopistolaitos syntyi keskiajalla kirkon piirissä.
Länsimainen kokeellinen luonnontiede ei olisi voinut syntyä nykyisin vallalla olevan ateistisen naturalismin pohjalta. Naturalismilla tarkoitetaan uskoa siihen, että kaikki olemassa oleva on vain ainetta, eikä ole olemassa mitään aineesta riippumatonta todellisuutta, siis henkivaltoja, ja että esimerkiksi ihmisen mieli ja tunteet ovat selitettävissä kemiallisina reaktioina.
No, miksi länsimainen tiede ei olisi voinut syntyä tällaisen ateistisen naturalismin pohjalta? Siksi, että naturalismissa maailmankaikkeus on perimmiltään sattumanvarainen, eikä järjellisen suunnittelun tulosta. Olemassaolevaa on kuitenkin mielekästä alkaa tutkia vain silloin, jos sen oletetaan olevan loogisesti järjestynyt.
Jos olet ateistinen naturalisti, sinun voi olla erittäin vaikea myöntää, että nykypäivän arkielämän intuitiiviset oletukset lepäävät vahvasti juutalais-kristillisen maailmankatsomuksen kivijaloilla. Missä on naturalismin mielekkyys, kauneus ja moraalinen puhtaus, jos esimerkiksi käsitystä yhtäläisestä ihmisarvosta ei olisi lainattu kristinuskolta?
Kysymys siitä, että onko kristinusko järjenvastaista, liittyy läheisesti siis kysymykseen siitä, että onko kaikki vain sattuman tulosta vai onko elämällä järjellinen suunnittelija. Naturalistinen ateismi ei vastaa siihen, miksi me olemme olemassa ja miksi sinulla ja minulla on tietoinen kyky pohtia nyt tätä kysymystä, mutta Raamattu antaa siihen selvän vastauksen. Raamatun mukaan kaiken takana on Jumala ja ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.
Mutta koska ihminen on luotu olento, ihmisen järjellä on rajansa, eikä ihminen voi siksi koskaan järjellä tavoittaa Kaikkivaltiasta, ikuista ja ääretöntä Jumalaa. Jumalasta voi tietää vain sen verran kuin mitä hän on itse ilmoittanut itsestään ihmiskunnalle.
Järjen lisäksi siis myös tietomme Jumalasta on hänen antamansa lahja meille. Myös usko, joka saa turvautumaan häneen, on lahja, jonka Jumala antaa. Usko ei synny järjellä, mutta usko ei tarkoita järjenkäytön lopettamista.
80-luvulla Dr Pepper -juoman mainosrallatuksessa sanottiin: “Toiset tykkää, toiset ei.” Itse lukeudun siihen joukkoon, joka maistoi sitä kerran ja se riitti.
Kristuksen risti jakaa ihmisiä kahteen leiriin vielä voimakkaammin kuin Dr Pepper. Ristin merkitystä ei voi ymmärtää, jos ei saa ylhäältä viisautta sen ymmärtämiseen.
Katsotaan siksi toiseksi tuota viisautta Jumalan lahjana.
2) Viisaus on lahja
Viisaus ei ole sama asia kuin älykkyys. Ihminen voi olla viisas, vaikka ei olisi huippuälykäs, ja älykäs ihminen ei välttämättä ole viisas. Jotkut määrittelevät älykkyyden ja viisauden eron niin, että älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu.
Jumala etsii sinusta viisautta ja hän mittaa sinun viisauttasi siinä, että noudatatko sinä hänen käskyjään vai et. Psalmissa 111 sanotaan, että: “Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.” (Ps. 111:10)
200-300 lukujen taitteessa eli sellainen kristitty fundeeraaja kuin Lactantius ja hänen mukaansa “[v]iisaus on ymmärrystä tehdä sitä, mikä on hyvää ja oikein, ja pidättäytyä sanomasta ja tekemästä sitä, mikä on pahaa.”
Jos sinun mielestäsi Jumalan käskyjä voi rikkoa ihan surutta, olet ottanut Luojalle kuuluvan paikan ylimmäisenä suunnittelijana. Eli jos dissaat Jumalan antamia käskyjä ja teet mitä huvittaa, pidät käytännössä Jumalaa tyhmänä.
Jos sinun ei mielestäsi tarvitse kunnioittaa vanhempiasi, pidät käytännössä Jumalan ilmoittamaa viisautta typeryytenä.
Jos sinun ei mielestäsi tarvitse pyhittää lepopäivää kerran viikossa, jos sinun ei mielestäsi tarvitse välittää siitä, mitä suustasi suollat ulos puhuessasi Jumalasta tai ihmisistä, jos sinun ei mielestäsi tarvitse pitää silmiäsi kurissa, pidät käytännössä Jumalan ilmoittamaa viisautta typeryytenä.
Mutta jos Jumala kerran on osannut luoda kaiken olemassa olevan ja on osannut suunnitella siihen luonnonlait ja ihmisille pelisäännöt, niin hän on erittäin viisas ja voimakas, eikä sinua silloin mairittele se, jos pidät häntä tyhmänä. Hän ei ole antanut käskyjään lämpimikseen, vaan niillä on viisas tarkoitus edistää hyvää tässä maailmassa.
Kaiken synnin taustalla on ylimielisyys Jumalaa kohtaan ja synnin palkka on ikuinen kadotus, koska millään epäpyhällä ei ole tulevaisuutta pyhän ja täydellisen puhtaan Jumalan yhteydessä. Siinä me syntiset ihmiset olemme kaikki samalla viivalla, ettei kukaan meistä voi ylpeillä Jumalan edessä omalla voimallaan, viisaudellaan ja teoillaan.
Voit olla viisas vain, jos sinun sydämessäsi asuu totuus eli Jeesus ja silloin myös olet totuuden pyhittämä. Jeesus sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä.
Kaikki todellinen viisaus mitä on olemassa, on siis Jumalan antamaa viisautta, Jumalan lahjaa sinulle Kristuksessa. Paavali kirjoittaa Kristuksesta, että: “Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30)
Jumalan viisaus kätkeytyy tässä maailmassa sellaisiin asioihin, joita on ensi näkemältä kieltämättä vaikea mieltää viisaudeksi. Jos sinä ja minä olisimme istuneet yhteisessä ideariihessä pohtimassa sitä, että miten ihmiskunta pelastetaan synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, niin tuskin siihen loppupresentaatioon olisi kuulunut Jumalan ainoan Pojan syntyminen ihmiseksi, vieläpä eläinten suojassa, ja lopulta nöyryyttävä teloitus ristillä.
Miksi Jumala valitsi ja valitsee sen tavan toimia, mikä maailmassa on hulluutta?
Syntiinlankeemuksessa ihminen lankesi ylpeyteen, tahtoi syödä kielletyn hedelmän ja nousta Jumalan veroiseksi. Ylpeys sekoitti järjen valon ja esti toimimasta viisaasti, Jumalan tahdon mukaisesti.
Ylpeydestä ei kuitenkaan synny mitään kaunista ja kukoistavaa, vaan sen hedelmät alkavat lopulta maistua mädältä. Ylpeys estää ottamasta vastaan Jumalan hyvyyttä, koska sekään ei tunnu riittävän.
Ylpeyden suunta on ylöspäin, mutta nöyryyden suunta on täysin päinvastainen. Pelastaessaan ihmiset Jumala osoitti nöyrää halua palvella ja alentui itse kärsimään sen häpeällisen rangaistuksen, joka olisi kuulunut syntiselle ihmiselle, sinulle ja minulle. Nöyryys on Jumalan käytössä sellainen hedelmällinen maaperä, josta Jumala synnyttää sanallaan uutta ja ihmeellistä elämää.
Kristus ei käyttänyt viisauttaan asemansa vahvistamiseen, ollakseen fiksu ja filmaattinen ihmisten silmissä. Hän ei myöskään mennyt siitä missä aita on matalin, vaan siitä missä hänen apunsa oli suurin ja mitä kukaan muu ei olisi voinut tehdä. Hän käytti viisauttaan Isän tahdon noudattamiseen ja toisten palvelemiseen.
Kristus on Jumalan lahja sinulle. Mitä tahansa olet elämässäsi tehnyt, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Kristuksen veren voimassa. Hän on sinun Pelastajasi. Kohta Kristus on itse läsnä sanansa kautta sellaisissa tavallisissa aineissa kuin leipä ja viini.
3) Kiitä lahjan antajaa
Katsotaan vielä viimeiseksi tuota, kun Paavali kirjoittaa, että: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
Ultra Bra laulaa, että: “Koska sait kaiken, mitä halusit, susta tuli kaunis ja ylpee.” Tällaiseen vastenmieliseen ylpeyteen liittyy yleensä koppavuus, tärkeilevyys, leveily, nirsoilu ja pöyhkeys.
Oikeanlainen ylpeys ei ole teennäistä nöyristelyä ja pokkurointia, vaan oman arvonsa tuntemista. Voi olla onnellinen esimerkiksi jostain omasta tai jonkun toisen aikaansaannoksesta.
Kun koripalloilija Lauri Markkanen varattiin pari päivää sitten (23.6.2017) NBA:n varaustilaisuudessa seitsemäntenä, mikä on suomalaisittain todella historiallinen saavutus, niin Iltalehti kuvasi otsikossaan Pekka Markkasta ylpeäksi isäksi. Isä näki tyytyväisenä, kuinka pojan vuosien armoton rääkki, itsekuri ja jatkuva kilpailu palkittiin nyt asioiden tässä vaiheessa. Kyllähän suomalaisten urheilumenestys antaa aina kaikille suomalaisille iloa siitä, että me pärjäämme muiden kansojen joukossa.
Minkä varaan Jumala tahtoo rakentaa sinun identiteettisi? Menestyksen tai joidenkin menestyvien sankarien fanittamisen varaan? Hän haluaa rakentaa sinun identiteettisi ikuisesti kestävälle pohjalle, nimittäin hänen varaansa Kristuksessa.
Jos ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus on sinun viisautesi ja voimasi, sinulla ei ole missään eikä koskaan mitään hävettävää, olet ikuisen Kuninkaan lapsi.
Jos Mona Lisa -taulu alkaisi ylpeillä siitä, minkälainen se on, eikä siitä, että se on syntynyt suuren mestarin Da Vincin siveltimestä, niin olisihan se vähän hassua. Jos Da Vinci alkaa ylpeillä siitä, mitä hän saa aikaan, eikä kiitä Jumalaa saamistaan lahjoista, niin onhan se vähän hassua. Lapsia opetetaan kiittämään synttärilahjoista, koska kiittämättömyys on rumaa.
Tunnusta siis aina nöyrästi se tosiasia, että tätä universumia, maapalloa, vettä, ilmaa, ruokaa, omia vanhempiasi eikä sinua itseäsi olisi olemassa, jos Jumala ei olisi sinua ja kaikkea muuta luonut. Ohjaa aina kaikki kiitoksesi elämästäsi ja aikaansaamista asioistasi ja varsinkin Kristuksen rististä Luojallesi. Saat olla ikuisesti onnellinen siitä, että sinulla on sellainen Isä.
Rukoillaan. Jumala, auta meitä näkemään sinun suuruutesi. Auta kuulemaan, kun kutsut meitä. Auta liikkeelle sinun tulevaisuuttasi kohti. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 