Julkinen yksityisasia – Joh. 8:2-11

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 9.7.2017
5. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Joh. 8: 2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Johdanto

Juice Leskinen laulaa Paperitähdet-biisissä eri julkkiksista ja lausuu siinä Olavi Virrasta, että: “Hänen kunniansa vietiin / Hälle jäi vain maineen ies”

Joskus voi elämässä käydä niin, että oma kunnia valuu viemäristä alas ja jäljelle jää ehkä enää vain maineen ies. Viime viikonloppuna Helsingin Jäähallissa oli Evankeliumijuhlassa talk show, jossa Jippu, Arto Merisalo ja Markku Koivisto kertoivat, miltä tuntuu epäonnistua julkisesti ja kun maine menee, ja miten siitä pääsee eteenpäin. Suosittelen katsomaan sen Sleyn Youtube-kanavalla, jos et ole sitä vielä nähnyt.

Katsotaan tässä saarnassa kolmea asiaa:
1) Mitä piilottelet
2) … tuo se Jeesukselle
3) … äläkä enää tee syntiä

1) Mitä piilottelet

On erilaisia variaatiovaihtoehtoja siitä, että mitä kaikkea oli tapahtunut. Mutta Mooseksen laki oli sillä tavalla tiukka, että silminnäkijöiden piti todellakin nähdä nämä ihmiset itse teossa, eikä vetää johtopäätöksiä sotkuisista hiuksista, punaisista poskista tai merkitsevistä katseista.

Myös siinä on erilaisia mahdollisuuksia, että miten ja mistä lainopettajat ja fariseukset halusivat saada syyttää tässä tapauksessa Jeesusta kansan tai viranomaisten edessä. Tähän voi liittyä myös se omituinen piirre, että miksi naista syytettiin yksin eikä yhdessä hänen kumppaninsa kanssa.

Jeesus ei ota esiin popcornia ja suhtaudu hyökkäävään testitilanteeseen viihteenä, niin että nyt hän pääsee heittämään taas jotain kuolemattomia onelinereitä, napakoita lausahduksia, mutta hän ei myöskään välttele hankalienkaan ihmisten kohtaamista. Hän haluaa nimittäin halkaista atomin ja näyttää, minkälaista säteilyä ihmisen sydämestä lähtee.

Mutta mitä se muille kuuluu, mitä tuo nainen oli tehnyt? Eikö tämä ole luonteeltaan henkilökohtainen yksityisasia? Kuuluuko se muille vai ei?

Loukkaako sinua ajatus siitä, että joku voisi tuomita sen miten elät tai mitä teet? Otatko sen itsestään selvänä lähtökohtana, että sinun yksityisasiasi eivät kuulu muille ja että voit tehdä sitä, mitä haluat niin kuin haluat?

Kuka määrittelee sen, mitkä asiat ovat yksityisasioita, jotka eivät kuulu kenellekään muulle, eivät edes Jumalalle? Mitkä asiat ovat yksityisasioita?

Onko terveys yksityisasia? Onko epäonnistuminen? Onko usko?

Onko aikuisen seksielämä? Onko oman, teini-ikäisen lapsen seksielämä hänen yksityisasiansa? Onko abortti? Ovatko riippuvuudet? Ovatko palkkatiedot yksityisasia?

Se mitä pidetään yksityisinä asioina, vaihtelee eri kulttuureissa.

Mutta minkä paljastumista sinä pelkäät, mitä piilottelet sisälläsi? Minkä paljastuminen olisi sen verran noloa, että pelkäät sitä, että se saisi ihmiset katsomaan sinua eri tavalla kuin aiemmin? Kannustatko itseäsi hokemalla itsellesi, että sinun asiasi eivät kuulu muille?

Tämä homma voi oikeastaan olla kahdella tavalla. Joko yksityisasia on yksityisasia, eikä se tule koskaan kuulumaan kenellekään, mitä sinä puuhailet. Niin on siinä tapauksessa, jos kaikki elämä on vain tässä, eikä parasta ennen -päivämäärän jälkeen koita mitään huomista.

Tai sitten se on totta, että sinun elämäsi vaiheet läväytetään julkisimmasta julkisimmaksi asiaksi viimeistään sinä päivänä, kun kaikki kansat kootaan Kaikkivaltiaan eteen. Siinä tapauksessa mikään sinun tekemäsi päätös omassa elämässäsi ei lopulta ole yksityisasia Jumalan edessä.

Jumala ei sulje silmiään tai tsiigaile muualle, vaikka kuinka hokisit, että: “Tää on mun yksityisasia.” Sinä vastaat kerran Luojallesi yksityisimmistäkin asioistasi ja sama koskee myös minua.

Nyt sinä ehkä toivot, että minä sanoisin niin, että Raamatun käskyt ovat vanhentuneet ja että ihminen saa rakastaa ihan niin kuin huvittaa.

Mutta ei se mene niin, että Vanhassa testamentissa Jumala ragee ja on Uudessa testamentissa täynnä lovee. Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, joten se mitä hän on ilmoittanut sanassaan, pätee aina, ellei hän itse sano toisin, kuten Vanhan testamentin puhtaussäädöksistä Uudessa testamentissa. Jumala vihaa syntiä aina ja kaikkialla, mutta hän myös rakastaa syntisiä ihmisiä aina ja kaikkialla.

Siitä riippumatta, uskotko Jeesukseen tai et, niin ehkä suurin piirtein tiedät sen, mitä käskyjä Raamattu antaa. Jumalan käskyillä on pointtinsa, vaikka meidän, syntisten ihmisten, on hillittömän vaikeaa niitä noudattaa.

Jumalan käskyt eivät ole ankeuden lähde ja syy, vaan ankeuden lähde on sinun ja minun halussa himoita itsellemme enemmän ja houkuttelevampia hedelmiä kuin mihin meillä on lupa. Mutta ne himoitut hedelmät ovat lopulta läpimätiä.

Vaikka seksiin liittyvät asiat tapahtuvat usein muiden katseilta piilossa, niillä tuppaa olemaan kuitenkin muitakin ihmisiä koskevia seurauksia tavalla tai toisella.

Jumala tietää mikä minulle on hyväksi, vaikka itse luulen tietäväni Kaikkivaltiasta Jumalaa paremmin. Koska Jumala on pyhä ja kaiken elämän lähde, Jumalan osoittamalta tieltä irtautuminen johtaa kadotukseen.

2) … tuo se Jeesukselle

Siirrytään nyt tämän saarnan toiseen pointtiin, joka on: “Tuo se Jeesukselle.”

Jeesus oli Jerusalemin temppelissä opettamassa ja hänen luokseen kerääntyi paljon ihmisiä. Väärin tehnyt nainen ei todennäköisesti ollut suunnitellut tulevansa käsittelemään Jeesuksen kanssa tätä asiaa ainakaan julkisesti ihmisten edessä – hänet tuotiin. Syyttäjät raijasivat hänet sinne ja tekivät hänen teoistaan julkisen asian.

Mutta se, että nainen tuli kohdanneeksi Vapahtajan, oli hänen elämänsä merkittävin käänne.

Miksi olet tullut tänne Luther-kirkkoon? Oletko mogannut elämässä niin pahasti, että etsit viimeistä oljenkortta Jeesuksen luota? Onko aamupuurosi alkanut maistua puulta, kun uusi päivä ei enää tuokaan iloa elämääsi?

Mikä tahansa syy sinulla onkaan, on hienoa, että olet täällä. Mitä tahansa häpeää, syyllisyyttä tai painolastia kannatkaan, tuo se Jeesukselle. Mitä tahansa kuonaa piilottelet pintasi alla muilta, anna se Jeesukselle.

Sitä varten Jeesus tuli maailmaan, että sinä saisit hänet ja hän saisi sinut.

“Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh. 3:17) Jeesus tuli maailmaan etsimään syntisiä valtakuntaansa.

Mutta miten sinä ja minä, lähtökohtaisesti syntinen ja epäpyhä ihminen, voimme kestää pyhää ja täydellisen puhdasta Jumalaa?

Jeesuksen vastaus lainopettajille ja fariseuksille tulee suoraan viisauden alkulähteestä, ja se on suorastaan kaunis. Jeesus sanoo siis, että: “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Se on sellainen täysosuma, joka tyhjentää pajatson.

Miksi se on niin nerokas? Koska se ei tee tyhjäksi Jumalan lakia, mutta paljastaa jokaisen ihmisen olevan syntisenä samalla viivalla Jumalan edessä.

Jeesus kutsuu lainopettajia, fariseuksia ja naista tunnustamaan rikkomuksensa. Mutta näistä vain nainen jää Jeesuksen luokse kuulemaan lisää.

Toisaalta tämän päivän tekstissä todellakin on yksi henkilö, joka olisi voinut heittää ensimmäisen kiven, ja sen jälkeen muut. Jeesus nimittäin oli synnitön. Hän voisi hylätä myös sinut ja minut ikuisesti kadotukseen, Jumalan kirkkauden ulkopuolelle, mutta hän tahtoo pelastaa.

Kristuksessa yhdistyvät täysin käsittämättömällä tavalla Jumalan ehdoton laki ja Jumalan ehdoton evankeliumi. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan Kristuksesta, että: “Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jumalan sana paljastaa totuuden sinunkin syntisyydestäsi, mutta samalla myös Jumalan armo tulee näkyviin. Jumala on kärsivällinen ja tarjoaa aina uutta alkua, jokaiselle, koska hän itse kärsi naiselle, lainopettajille, fariseuksille, sinulle ja minulle kuuluvan kuolemanrangaistuksen.

Jeesuksen vastustajat halusivat saada hänet kiinni itse teossa, mutta hän ei jäänyt koskaan rysän päältä kiinni mistään asiasta. Vaikka hän oli puhtaimmista puhtain, hänet kiinnitettiin lopulta häpeäpaaluun, julkisesti häpäistynä. Ristilläkin Jeesus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

On muuten jännä, että englannin sanat grace ja disgrace ovat niin lähekkäin. Grace tarkoittaa armoa ja disgrace häpeää. Jeesuksen disgrace, häpeä, toi sinulle armon, grace.

Kun annat Kristukselle myös ne kaikkein yksityisimmät asiasi, hän ei tuomitse eikä kiroa sinua, vaan antaa sinun syntisi sinulle anteeksi, antaa sinulle oman pyhyytensä ja ottaa sinut hänen omakseen.

Tämä kohta on muuten ainoa, jossa sanotaan Jeesuksen kirjoittaneen. Se ei ole siis mikään pikkujuttu. Mitä hän kirjoitti? Emme tiedä.

Mutta sen voi tietää, mitä Jeesus kirjoittaa sinulle. Hän kirjoittaa kohta ehtoollisella verellään sydämeesi armahduksen sanoja. “Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” (Luuk. 7:48)

Suostu sovintoon Jumalan kanssa ottamalla vastaan se, mitä hän nyt tälläkin hetkellä tarjoaa sinulle Kristuksessa. Anna Jeesuksen kirjoittaa oman nimensä ja pelastuksen sanat sinun sydämeesi tässä ja nyt.

3) … äläkä enää tee syntiä

Katsotaan vielä viimeiseksi tuota “äläkä enää tee syntiä”.

Jeesus sanoi siis, että: “En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11)

Ensinnäkin huomaatko tästä, mitä on armo? Armo ei nimittäin ole kaupankäyntiä, eikä Jeesus määrää jotain hyvitystekoja. Jeesus ei sano, että: “Mene, äläkä enää tee syntiä, niin sitten en tuomitse sinua.”

Hän sanoo nimenomaan näin päin, että: “En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Armo on lahja, eikä ihmisen ansiota. Ensin on armo ja sitten vasta aletaan pohtia sitä, että miten Jumalan lapsena eletään. Jumalan armahdettu lapsi on vapaa ja tahtoo siksi kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan noudattaa hänen käskyjään.

Toiseksi, Jeesus todellakin sanoo, että “äläkä enää tee syntiä”. On siis tärkeää kilvoitella, kun olemme kiusauksissa. Jumala ei ole antanut käskyjään huvin vuoksi, vaan noudatettaviksi.

Kolmanneksi, tämä Helsingin Luther-kirkko ei ole sellainen seurakunta, jossa juoruillaan toisten asioita ja epäonnistumisia. Mutta voiko toiselle mennä sanomaan yhtään mitään, jos näkee, että hän on tuhoamassa omaa ja toisten elämää?

Jeesus ei kohdellut naista alentuvasti. Mutta Jeesus ei myöskään nöyristellyt ja väistellyt totuutta. Hän kohtasi naisen rakastavasti, samalla kun kutsui parannukseen. Siinä on sinulle jokaiseen kohtaamiseen toimintamalli, kenet tahansa ikinä kohtaatkaan.

Rukoillaan. Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Kiitos, että olet ristillä lunastanut meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Anna, Herra, voimaa elää sinun lapsenasi ja vastustaa kiusauksia. Anna sinun rakkautesi vaikuttaa hyvää meistä jokaisen kautta ympärillämme oleville ihmisille. Auta, että emme halveksuisi ketään, vaan että olemme auttamassa ja tukemassa. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s