Konkurssi, valuuttakurssi ja pörssikurssi – 2. Kor. 9:6-15

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.9.2017
15. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
2. Kor. 9: 6-15

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!

Johdanto

Tämän päivän aihe menee ihon alle. Kun aletaan puhua rahasta ja lahjoittamisesta, itse kullakin pulssi nousee, korvia kuumottaa ja katse alkaa harhailla.

Jos olet täällä ensimmäistä kertaa, niin saatat ehkä ajatella, että arvasit oikein, että tästä täällä puhutaan joka kerta. No, sen, että onko se sitten niin, voit saada selville vain tulemalla tänne katsomaan joka kerta, joten tervetuloa!

Mutta latin latia täällä ei ole tänään eikä jatkossa pakko antaa, jos et halua. Rahan antaminen ja sijoittaminen kysyy uskoa ja luottamusta. Eräs vakuutusyhtiö sanoo tuoreessa mainoksessaan, että: “Sijoitamme rahasi vain kohteisiin, joihin itse uskomme.”

Me olemme kiinnostuneita sinun sielustasi, emmekä sinun rahoistasi. Lahjoita vain siinä tapauksessa, jos Kristus on sinulle kaikki kaikessa tässä elämässä.

Tämän päivän tekstissä Paavali järjestelee korinttilaisten avustuskeräystä Jerusalemin köyhille kristityille. Katsotaan siihen liittyen tässä saarnassa kolmea asiaa:
1) konkurssia,
2) valuuttakurssia ja
3) pörssikurssia.

1) Konkurssi

Yleispätevän diagnoosin mukaan “ei se ole hullu, joka pyytää vaan se joka maksaa”. Ja jokainen meistä jollain tasolla sanoo, että: “Juuri näin!” Lähtökohtaisesti tuntuu nimittäin siltä, että on järjetöntä antaa jotain itseltä pois.

Raamattu kertoo, että meistä jokaisella on antamiseen, jakamiseen ja keskinäiseen luottamiseen liittyvä vamma. Se periytyy siltä ajalta, kun ihmiskunta teki konkurssin.

Ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, saivat elää täydellistä elämää täydellisessä yhteydessä Luojansa kanssa paratiisissa. Jokainen päivä oli tilipäivä ja Jumala antoi heille kaiken sen, mitä he tarvitsivat, eikä heiltä puuttunut mitään hyvää, ja he jakoivat saamaansa hyvää eteenpäin.

Jumala on tarkoittanut maailmansa sellaiseksi, että leipä jaetaan. Jakamisen kiertokulku on niin kuin toimiva verenkierto, joka kuljettaa Jumalalta saatua hyvää jokaiselle tarvitsevalle. Antaminen yhdistää ihmiset keskenään.

Ensimmäisillä ihmisillä oli siis kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Mutta, kun he kuulivat sellaisesta houkuttelevasta skenaariosta, jonka mukaan ihminen voisi nousta Jumalan asemaan, he alkoivat kokea, että jotain puuttuu.

He tekivät saman tien megalomaanisen riskisijoituksen ja astuivat sallitun rajan yli, koskivat siihen hedelmään, jonka Jumala oli kieltänyt, ja jakoivat sen keskenään. Antaminen yhdisti ihmiset, mutta se yhdisti heidät rikoskumppaneiksi.

Rikkomalla Jumalan tahdon ihmiskunta menetti arvokkaimman ominaisuutensa, Jumalan lahjoittaman pyhyyden, ja päätyi konkurssiin eli vararikkoon Jumalan edessä. Konkurssi on sellainen tilanne, jossa tuomioistuin toteaa velallisen kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin. Ihminen ei mitenkään pysty korvaamaan Jumalalle syntiään, sitä, että on noussut Luojaansa vastaan ja turmellut luomistyön.

Aadam ja Eeva pettivät ensin Jumalan luottamuksen ja lakkasivat luottamasta Jumalaan: “Mahtaako Jumala sittenkään olla hyvä? Antaako hän todella kaiken, mitä tarvitsemme?”

Sitten he pettivät toistensa luottamuksen, kun he alkoivat vierittää syytä muiden niskoille, ettei tappiota joutuisi ottamaan omaksi taakaksi. Kukaan ei halua saada häviävää korttia käteensä, vaan sitä yritetään kaikin keinoin lykätä toisten kouraan. Tappion hetkellä vastuunottajia ei ole jonoksi asti.

Kun ihmisen ja Jumalan ja ihmisten keskinäisiin väleihin iski luottamuspula, jakaminen ei enää tuntunut järkevältä. Tuli trauma petetyksi tulemisesta, petoksesta kiinni jäämisestä ja siitä, että kouraan jää vain loputon velkapaperi.

Siitä alkoi kierre, jossa hyötyä laskelmoidaan itsekkäästi, varustaudutaan oman selustan turvaamiseen ja pyritään olemaan mahdollisimman riippumaton muista. Tarvitseminen on nimittäin riippuvaisuutta ja riippuvaisuuteen liittyy aina hyötymisen ja hyväksikäytön mahdollisuus. Jos kerään itselleni tietoja, taitoja, varallisuutta ja välineitä, olen muista vähemmän riippuvainen ja voin puolestani hyötyä siitä, jos muut ovat minusta riippuvaisia.

Jokainen meistä yrittää ponnistaa ylös omasta kuralätäköstään tallomalla muiden päälle ja jälki on sitten sen mukaista.

Onko mikään muuttunut Aadamin ja Eevan päivistä? Tuntuuko siltä, että Jumala on lähinnä se, joka tuhoaa unelmasi? Ahnehditko itsellesi siksi Kaikkivaltiaan Jumalan asemaa?

Luotatko siihen, että Jumala todella antaa sen, mitä tarvitset? Vai koetko, että Jumala on kitsas juuri sinua kohtaan? Mietitkö yleensä ensin sitä, että miksi antaisit kenellekään yhtään mitään, kun ei sinulla itselläsikään ole tarpeeksi?

Kun antamisen tarkoitus on liittää ihmisiä yhteen, niin oletko hyvän kanava vai patoatko hyvää virtaamasta? Oletko virtaava verisuoni vai veritulppa? Annatko tarvitsevalle apua vai tarttuuko apu omiin sormiisi kiinni niin kuin tahmainen purkka, eikä suostu irtoamaan? Ja räknäiletkö antaessasi, että miten sinä voit itse hyötyä siitä?

Tänään kun puhumme ennen kaikkea kristittyjen sisarien ja veljien auttamisesta ja hengelliseen työhön lahjoittamisesta, siihen voi suhtautua ainakin kahdella päinvastaisella tavalla. Jos et usko ja luota Jumalaan, pidät lahjoittamista todennäköisesti typeryytenä ja rahan hukkaan heittämisenä.

Suorapuheinen uskonpuhdistaja Martti Luther totesi sitä vastoin haluttomista antajista, jotka sitten laittavat rahansa humpuukiin, että: ”Perkeleelle kyllä annetaan runsaasti ja kasoittain!” Eli se, että missä Kankkulan kaivo sijaitsee, riippuu siis täysin näkökulmasta.

Auttaminen ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi suostua siihen, että sinua käytetään surutta hyväksi. Aina saa arvioida, että onko avuntarve oikea.

Raamattu ohjaa myös vastavuoroisuuteen. Jos tarvitset apua, sitä saa pyytää.

2) Valuuttakurssi

Katsotaan nyt toiseksi sitä, että Jumalan vastaus ihmiskunnan konkurssiin ja antamisen vammaan on valuuttakurssi, jonka arvo on kestävää sorttia.

Valuutta on raha, jota käytetään jossain valtiossa tai alueella. Puhekielessä valuutalla tarkoitetaan myös hyödyllisiä asioita tai ominaisuuksia. Esimerkiksi tieto voi olla arvokasta valuuttaa ja sillä voi aueta ovia suljettuihin piireihin.

No, mikä on taivaan valtakunnan valuutta? Mikä valuutta avaa taivaan valtakunnan oven? Miten syntinen ihminen voi päästä pyhän Jumalan valtakuntaan?

Se valuutta on Kristuksen veri ja sen valuutan symboli on risti.

Kun ihmiskunta aikojen alussa sijoitti riskillä kaiken hyvän ja pahan tiedon puuhun, siitä seurasi orjuus synnin, kuoleman ja paholaisen vallassa, ja kadotus, ikuinen erossa Jumalasta. Mutta nyt Kristuksen ristinpuun varaan jääminen tuokin sinulle ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa.

Synnin takia meissä on antamisen vamma, mutta Jumala rakastaa sinua ja minua niin paljon, että meille, jotka emme ole antaneet, Jumala antoi omastaan kaikkein arvokkaimpansa, ainoan Poikansa, maksuksi sinun ja minun syntien velasta.

Sinä ja minä ja koko ihmiskunta on alusta alkaen tehnyt kaikkensa, ettei joutuisi kuittaamaan tappioita omaan piikkiinsä. Viaton Jeesus nöyrtyi ristillä ottamaan meidän velan omaksi rangaistuksekseen. Jumala on lunastanut sinut Kristuksen verellä täysin vapaaksi. Mikään muu valuutta ei kelpaa maksuvälineeksi siinä operaatiossa.

Jos mietit omia syntejäsi ja sitä, että mahtaako Kristuksen veri riittää siihen, että myös sinä saat kaikki syntisi anteeksi, niin kyllä riittää. Kristuksen veren voima ei heikkene eikä lopu kenenkään kohdalla. Kristus, Jumala, on ääretön ja ikuinen, joten hänen verensä arvo on ääretön ja ikuinen. Sen arvo ei heittele, eikä inflaatio syö sitä.

Kristuksen veri päästää sinut vapaaksi syntiesi rangaistuksesta ihan riippumatta siitä, mitä olet tehnyt. Saat uskoa anteeksi myös kaiken ahneutesi, vastuun vyöryttämisen muiden niskoille, ja sen että olet jättänyt apua tarvitsevan yksin ongelmiensa keskelle. Saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Kristus ei ole jättänyt sinua yksin, eikä hän ole jäänyt kauas. Kasteessa sinut on pesty Kristuksen verellä puhtaaksi synneistäsi ja olet tullut rutiköyhästä velallisesta taivaan valtakunnan upporikkaaksi perijäksi. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule juttelemaan kanssani.

Ja niin kuin Jumala on rakentanut maailmansa sellaiseksi, että leipä jaetaan, niin kohta saat astua yhteiseen ehtoollispöytään. Saat siinä koskea huulillasi Kristuksen ruumista ja Kristuksen verta ja uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Vain tuolla valuutalla, Kristuksen verellä, on merkitystä sinä päivänä, kun ylität viimeisen rajan, eikä sillä rajalla muuta kysytä.

3) Pörssikurssi

No niin, nyt kun olemme tässä saarnassa matkanneet konkurssista valuuttakurssin kautta taivaan valtakunnan perillisiksi, niin katsotaan nyt viimeiseksi vielä pörssikurssia, tuottoisaa sijoittamista.

Oletko joskus tutkinut pörssiosakkeiden käyriä pitkällä aikavälillä ja unelmoinut siitä, että olisit tullut sijoittaneeksi johonkin kohteeseen ja saanut kuitattua siitä massiivisen tuoton?

Ihmiskunnan sijoitus meni alussa ihan pieleen, mutta Jumala lupaa Kristuksen vereen turvaaville moninkertaisen tuoton. Jumalan valtaistuimen edessä pääsemme lopulta näkemään ne kaikkein tärkeimmät, taivaalliset kurssikäppyrät, että mikä tässä elämässä todella oli arvokasta ja mikä ei, ja minkä arvo on ikuisuudessa massiivisesti moninkertainen.

En nyt tarkoita pelastumista, vaan sitä, että mihin käytät tämän elämäsi pelastettuna Jumalan lapsena.

Myös sinä olet Paavalin mukaan saanut siemenen. Mihin käytät aikasi ja osaamisesi ja mihin käytät varasi?

Ei ole väärin levätä ja tehdä kivoja juttuja, mutta kaikkea aikaa ja kaikkea fyrkkaa ei tässä elämässä kannata käyttää itseään varten. “[J]oka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.”

Vaikka taivaallisen pörssin kohteita ei tässä maailmassa arvosteta, Jumalan valtakuntaan sijoittaminen on fiksua ja vieläpä riskitöntä. Paavali sanoo, että Jumala “sallii teidän hyvyytenne sadon karttua”.

Jumala antaa meille ensin, eikä hän pyydä meiltä koskaan mitään sellaista, mitä hän ei olisi ensin itse meille lahjoittanut. Kuule, mitä Paavali sanoo sinulle: ”Hänellä [eli Jumalalla] on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” (2. Kor. 9:8)

Jos et ole liikkunut kristillisissä piireissä, niin et ehkä tiedä, mistä suuruusluokasta puhutaan, kun puhutaan lahjoittamisesta Jumalan valtakunnan työhön evankeliumin eteenpäin menemiseksi ja tarvitsevien auttamiseksi. Vanhassa testamentissa israelilaisten tuli antaa kymmenen prosenttia tuloistaan Jumalalle. Se on varmasti enemmän kuin monet tulevat edes ajatelleeksi.

Paavali kirjoittaa, että “[k]ukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta”. Luterilaiset opettavat tähän perustuen, että antaminen on kristityn tehtävä, mutta jokainen kristitty on vapaa päättämään itse, että minkä verran lahjoittaa.

Luterilainen teologi Franz Pieper muotoilee asian niin, että: “…on Jumalan tahto, etteivät kristityt enää olisi lapsia, vaan aikuisia, jotka lapseuden alttiista mielestä taloudellisessakin suhteessa tekevät kaiken sen, mitä vanhan liiton kansalle oli ulkonaisin säädöksin määrätty, vieläpä enemmänkin.“

Tuo on vähän hankalasti sanottu, mutta on siis tärkeää, että kristitty kasvaa aikuisen kristityn vastuuseen ja alkaa kantaa myös taloudellista vastuuta Jumalan valtakunnan työstä. Kristitty on kutsuttu rakentamaan lahjoillaan, osaamisellaan, ajallaan, vaivallaan ja varoillaan seurakuntaansa.

Kun Paavali kirjoittaa, että “iloista antajaa Jumala rakastaa”, niin Jumala rakastaa siis sellaista antajaa, joka antaa ja toimii mielellään ja halukkaasti ilman pakottamista.

Jos et koe saaneesi Jumalalta mitään tai jos koet saaneesi häneltä vain jämäpaloja, niin miksi silloin antaisit hänelle mitään?

Mutta kun ymmärrät saaneesi Jumalalta lahjaksi aivan kaiken, niin kiitollisuus ohjaa sinua antamaan hänen valtakuntansa käyttöön runsaasti – ehkä jopa enemmän kuin kymmenyksen.

Yhtenä esimerkkinä lahjoittamisen aloittamisesta mainittakoon miljardööri John D. Rockefeller sr., joka kuoli 1937. Netistä löytyvien inflaatiokorjattujen laskelmien mukaan hän on rikkain koskaan elänyt ihminen. Rockefellerin nimi voi olla tuttu esimerkiksi siitä, jos olet ollut New Yorkissa ja noussut siellä Rockefeller Centerin pilvenpiirtäjän huipulle tsiigaamaan Manhattania.

Rockefeller lahjoitti tähtitieteellisiä summia hyväntekeväisyyteen. Hän sanoi mieleenpainuvasti, että hän ei olisi kyennyt antamaan kymmenyksiä ensimmäisestä miljoonasta dollaristaan, jos hän ei olisi antanut kymmenyksiä ensimmäisestä palkastaan, joka oli yksi dollari ja 50 senttiä viikossa.

Itse opin lahjoittamaan vasta, kun aloin seurustella vaimoni Soilin kanssa. Hän auttoi minua näkemään lahjoittamisen merkityksen.

Vanhan ajan länkkäri-elokuvissa sankari on sitä suurempi esikuva, mitä nopeammin ja tarkemmin hän osaa vetää revolverin holsterista. Sitä liikettä voi treenata kotona peilin edessä lompakon kanssa. Sillä on nimittäin lopputuloksen kannalta iso ero, että tuleeko siitä liikeradasta sähäkkä vai jääkö käsi kriittisellä hetkellä aina taskuun jumiin.

Mitä, jos joku päivä sinulla onkin nopea ja tarkka lompakkokäsi?

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että lähetit ainoan Poikasi maailmaan pelastamaan meidät kadotuksesta. Kiitos, että Kristuksen veren tähden saamme uskoa kaikki synnit anteeksi. Anna, Herra, meille iloa antaa sinun lahjoistasi myös muille, jakaa sinun leipääsi tarvitseville. Jeesuksen nimessä aamen.