Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 29.10.2017
21. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
5. Moos. 31: 6-8
Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”
Johdanto
Alivaltiosihteeri-radio-ohjelmassa oli kerran viikon luontoäänenä muutosvastarinta. (Alivaltiosihteeri 25.4.2008)
Sen mukaan
“ympäri vuoden Suomessa esiintyvä arkinen jurputtaja […] viihtyy vanhoissa poteroissa, joihin se kaivautuu mahdollisimman syvälle.
“Tavalliselle luonnon kuluttajalle muutosvastarinta näyttäytyy tavallisesti silloin, kun se kuulee jonkin uudistuksen tai organisaatiomuutoksen lähestyvän. […]
“[S]e pystyy havaitsemaan lähestyvän organisaatiomuutoksen jopa 200 metrin etäisyydeltä. […]
“[S]e ei itse muni, vaan antaa muiden munia ja ilkkuu itse vieressä.”
Katsotaan tämän päivän tekstistä Jumalan vapauttavaa muutosta kolmesta näkökulmasta.
1) Kivulias muutos orjakansasta soturikansaksi
2) Välttämätön muutos kuninkaasta orjaksi
3) Muutos tehtävänä
1) Kivulias muutos orjakansasta soturikansaksi
Oletko yli 40-vuotias? Mitä jos olisit pyörinyt tai tulisit pyörimään 40 vuotta elämästäsi kivien keskellä niin, että kotisi mukavuudet olisivat autiomaatasoa?
Ja mitä jos sinun kansasi koostuisi entisistä orjista, joilla ei ole ollut kansalaisoikeuksia, ei ole koskaan ollut omaa maata, ei omaa linnoitusta eikä palatsia, ja kovatahtisen pakkotyönne tulokset olisi kerännyt toinen kansa. Mistä sitä poljettu ihminen edes uskaltaisi unelmoida?
Kovin vähän israelilaiset muusta elämästä tiesivät. Heillä ei ollut Googlea, jolla olisi voinut katsella katunäkymiä muista maista tai varata ebookersin kautta unelmalomaa.
Kansan itsetunto oli ollut pohjamudissa ja monet halusivat palata autiomaan rasituksista edes lattiarätiksi siihen maahan, jossa on valtavan joen takia hedelmällistä. Siellä he olivat nähneet joka puolella jumalpatsaita, joilta teki mieli pyytää apua, jos ne sittenkin olisivat kaiken hyvän lähde.
Autiomaasta liikkuminen pois ja asettuminen jollekin uudelle seudulle oli lähistöllä olevien vihollisarmeijoiden takia vaarallista. Mutta Mooses sanoo, että “älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja”.
Miten ihmeessä tuosta orjakansasta saisi itsenäisen soturikansan, joka ottaa oman paikkansa kansojen keskellä? Tarvitaan sellainen, joka nousee esiin ja joka näyttää suunnan. Tarvitaan sellainen, joka luottaa Herran käsivarren voimaan, eikä pelkää kohdata vihollista, vaikka kädessä olisi vain pikkuinen kivilinko.
Silloin kun Jumala kutsui Mooseksen palvelukseensa, johtamaan orjat vapauteen, Mooses oli jo kahdeksankymppinen, vanha mies. (Ap.t. 7:23,30) Tämän päivän tekstissä hän on 120-vuotias, ja hän kuolisi pian. (5. Moos. 31:2)
Israelilaisia oletetaan olleen parisen miljoonaa sen perusteella, mitä Raamatussa kerrotaan taistelujoukkojen määrästä. Jäisikö tämä suuri väkijoukko ilman suurta johtajaa orpona erämaahan vain hävitäkseen pois ajan myötä?
Minulla häivähti vuonna 2004 jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin valtiollisten hautajaisten yhteydessä sellainen tunne niin kuin kansakuntamme olisi jäänyt orvoksi. Se johtui varmaan siitä, että Ehrnrooth jaksoi elämänsä loppuun asti aina rohkaista isällisesti, että: “Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”
Johtajan vaihtumiseen on läpi maailmanhistorian liittynyt uusia mahdollisuuksia ja isoja riskejä. Tuleeko valtataistelu ja sisällissota? Tuleeko johtajaksi joku tumpelo tai sietämätön narsisti?
Onko uusi johtaja heikko vai vahva, onko hän tasapuolinen vai suosiiko hän mielistelijöitä, ketkä vanhan vallan edustajista joutuvat väistymään, tuleeko karkotuksia tai teloituksia? Kuka olisi sellainen kelvollinen johtaja, jota haluaa seurata?
Mooses rohkaisi Joosuaa julkisesti kansan edessä, ja kansa sai nähdä tulevan johtajansa. Joosua sai tehtävälleen jumalallisen valtuutuksen, kun Herra asetti Joosuan johtajaksi. (5. Moos. 31:14)
Myöhemmin sanotaan, että: “Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut.” (5. Moos. 34:9)
Joosuakin oli johtajaksi noustessaan iäkäs, jo yli 80-vuotias. (4. Moos. 14:33-34, Joos. 14:7) Jumala oli kasvattanut häntä Mooseksen apulaisena vastuuseen autiomaassa nelisenkymmentä vuotta. Joosua oli ollut käytettävissä, ja hoidettuaan uskollisesti sen vähän, mitä hänelle oli uskottu, hänelle uskottiin paljon.
Erään yritysvalmennuksen mainoksessa kysytään: “Osaatko käsitellä oikein muutokseen liittyviä tunteita sekä muutosvastarintaa?” Miten sinä suhtaudut oman elämäsi muutoksiin?
Muutos tekee meistä jokaiselle kipeää, koska tulevaisuutta ei tiedä. Israelilaisia pelotti se, mikä heillä oli edessä. Mekään emme voi selvittää googlaamalla, että mitä omassa elämässä on edessäpäin. Miten ihmissuhteissa menee, löytyykö työtä, säilyykö työpaikka?
Uskallatko Jeesusta seurata tappiin asti, vai pelkäätkö esimerkiksi sitä, että sinulle tärkeät ja elämääsi vaikuttavat ihmiset alkavat dissata sinua sen takia ja pelkäät jääväsi yksin? Luotatko Jumalan voimaan vai haikailetko paluusta jollekin tutulle lohdutuksen lähteelle, vaikka se olisikin sinun orjuuttajasi?
Pidätkö takaovea jatkuvasti auki vai johdatko muitakin eteenpäin? Oletko esiin astuja vai sivustakatsoja? Oletko puolustaja vai piiloutuja?
Joosua oli vuosikymmenten ajan Mooseksen apulainen, eikä haastanut Moosesta väistymään. Oletko sinä rohkaisija ja auttaja, vai oletko oksan sahaaja? Jaksatko uskoa ja luottaa siihen, että Jumala on voimakkaampi kuin ne voimat, joiden tiedät olevan vielä vastassasi?
2) Välttämätön muutos kuninkaasta orjaksi
Katsotaan toiseksi sitä, että pelastaakseen meidät, kuninkaan oli välttämätöntä muuttua orjaksi.
Luvattuun maahan ei päässyt kukaan niistä israelilaisista, väestöluetteloon kirjatuista yli kaksikymppisistä miehistä, jotka olivat lähteneet matkaan Egyptistä, paitsi Joosua ja Kaleb, koska muut olivat halveksineet Jumalan mahdollisuuksia ja voimaa, eivätkä olleet luottaneet häneen. (4. Moos. 14:29-30)
Mutta eikö ole jännä juttu, että Jumala ei sallinut Mooseksen päästä ja johtaa Israelin kansaa luvattuun maahan? Ja mitä kaikkea Mooses olikaan elämässään saanut kokea, hän, joka oli seissyt vuorella Luojansa edessä! Miltä oli hänestä mahtanut tuntua tehdä ihmeet Egyptissä ja avata mereen kulkuväylä?
Mutta Jumala rankaisi Moosesta, koska hän ei ollut täyttänyt tinkimättä Jumalan käskyä ja pitänyt Jumalaa pyhänä kansan edessä Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa. (4. Moos. 20:1-13,23-24, 5. Moos. 32:48-52, Ps. 106:32-33)
Jumala salli kuitenkin Mooseksen nousta Moabin maassa, Jordan-joen itäpuolella Jerikoa vastapäätä, Nebonvuorelle ja katsella sieltä Kanaaninmaata. Se olisi viimeinen vuori, jolle Mooses nousisi, sillä Jumala ottaisi palvelijansa isiensä luo. (5. Moos. 32:48-52)
Mooseksesta sanotaan, että: “Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.” (5. Moos. 34:11-12)
Kuinka kukaan meistä voisi sitten olla Jumalan mieleen, jos ei edes Mooses?
Mooses, lain edustaja, vei israelilaiset luvatun maan porteille, mutta ei voinut johdattaa kansaa perille asti. Sen teki Joosua.
Hepreankielisen nimen Joosua kreikkalainen muoto on – Jeesus. Joosua ja Jeesus merkitsee “Herra pelastaa”.
Vielä jonain päivänä myös sinä seisot viimeisen virran rannalla. Jos ynnäilet mielessäsi hyvien tekojesi määrää, että riittävätkö ne taivaspaikkaan, niin Raamattu opettaa, ettei sinua ja minua, syntistä ihmistä, voi mikään oma hyvä teko pelastaa.
Sen virran voi ylittää luvattuun maahan ainoastaan yhden johtajan, Jeesuksen, suojassa, kun uskossa turvaat häneen. Mooses johdatti israelilaiset Kaislameren poikki ja Joosua johdatti heidät Jordanjoen yli. Jeesus vie kansansa vihollisen maaperältä taivaaseen kasteveden kautta.
Mooses sanoo tämän päivän tekstissä israelilaisille Jumalasta: “Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.” (5. Moos. 31:6)
Jotta Isän ei tarvitse hylätä sinua syntiesi takia kadotukseen, hän jätti Jeesuksen täysin yksin ja hylkäsi hänet ristille. Taivaan kuninkaan piti tulla orjaksi voidakseen pelastaa meidät synnin, kuoleman ja Paholaisen orjuudesta. Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kun israelilaiset saivat itselleen kotimaan, he alkoivat opetella elämään ihan uudella tavalla orjuusvuosien ja autiomaavuosien jälkeen.
Miltä se mahtaa tuntua, sinä päivänä, kun astut jalallasi uuteen kotimaahasi, sisään Jumalan kirkkauden valtakuntaan? Miltä se mahtaa tuntua, tällaisesta entisestä synnin orjasta, kun alkaa opetella uutta elämää, jossa ei ole enää kyyneleitä, ei surua, ei ahdistusta, ei vihaa, ei sortoa, ei tuskaa, ei kuolemaa?
On vain rajattomasti iloa ja rakkautta.
3) Muutos tehtävänä
Katsotaan viimeiseksi vielä muutosta tehtävänämme.
Tämä Helsingin Luther-kirkko on sellainen, johon heikko pelkuri saa tulla, koska sitä me kaikki olemme. Mutta orjaidentiteettiin ei tule jäädä, koska Raamattu kehottaa myös sinua pukemaan päällesi Jumalan taisteluvarustuksen. Uutena identiteettinämme on soturi-identiteetti.
Ei kannata siis katsoa vastoinkäymisten, vihollisten tai vihamiesten suuruutta, vaan katsoa Jumalan suuruutta. Vihollinen ei ole heikko, mutta meidän Jumalamme on Kaikkivaltias. Kyse ei ole omasta voimastamme, vaan siitä, että ainoastaan Jumala tekee vahvaksi ja rohkeaksi.
Mooses sanoo Joosualle israelilaisten edessä: “Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31:8)
Immanuel – Jumala meidän kanssamme. Se, miksei tarvitse pelätä, liittyy siihen, että Jumala on mukana, mitä edessä tuleekaan vastaan.
Mutta Jumala ei ole takaaja kaikelle sille, mitä keksimme tehdä. Voimme seurata Jeesusta vain sinne, minne hän menee edellä. Sinun ja minun ei tule lähteä mukaan sellaiseen muutokseen, missä Jumala ei ole Sanassaan luvannut olla mukana.
Oliko se niin, että erämaassa oli yksi Mooses ja yksi Joosua ja pari miljoonaa sivustakatsojaa syömässä popcornia?
Apostoili Paavali kirjoittaa efesolaisille Kristuksesta, että: “Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)
Sinut on kutsuttu muuttamaan omalla panoksellasi tätä maailmaa paremmaksi paikaksi ja meidät on seurakuntana kutsuttu viemään pelastuksen sanomaa eteenpäin. Mikä on se tehtävä, jonka Jumala on sinulle osoittanut nyt ja mikä on se tehtävä, johon Jumala on sinua pitkään valmistanut?
“Olkaa vahvoja ja rohkeita.”
Hepreankielessä käytetään kahta lähekkäistä ilmaisua, kun halutaan alleviivata jonkin asian tärkeyttä. Olemmeko me vahva ja rohkea seurakunta? Pistämmekö me itsemme likoon ja lahjamme käyttöön tässä kaupungissa?
Suostukaamme mekin siis Joosuan tavoin siihen, että Jumala testaa meitä ensin aina vähässä.
Olkoon Kristuksen julkinen tunnustaminen meidän ylpeytemme, ettei kristittyjen luulla olevan jokin jo kadonnut salaseura. Olkaamme valmiita hengelliseen taisteluun, astumaan jälleen vaivoihin ja kärsimyksiin, ihmisten voittamiseksi Kristukselle.
Sanon usein ja sanon sen jälleen, että jos mietit, että miten ihmeessä sinusta voisi tulla rohkea suunnannäyttäjä, niin lue joka aamu tai joka ilta edes vähän Raamattua ja lue sitä rukoillen ja pohdiskellen. Syömällä Jumalan Sanaa, päivittäisen mannasi, saat kestävän vahvuuden ja rohkeuden.
Rukoillaan. Herra, kiitos siitä, että olet vapauttanut meidät kaikesta orjuudesta ja ikuisesta kadotuksesta ainoan Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, verellä. Kiitos, että saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi, mitä olemmekaan elämässämme tehneet tai mitä edustaneet. Anna, Herra, rohkeutta elää lapsenasi ja viedä pelastuksen sanomaa eteenpäin. Anna Sanasi kautta rohkeutta astua esiin, kun kutsut palvelukseesi ja anna rakkautta, viisautta, iloa ja voimaa palvella. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 