Tonttipulasta perintötontille – 1. Moos. 13

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 12.11.2017
23. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
1. Moos. 13:5-11,14-16

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.

 

Johdanto

Jumala näyttää Abrahamille maan, jonka Abrahamin lukuisat jälkeläiset saisivat. Katsotaan tämän päivän raamatuntekstiä kolmesta tonttiin liittyvästä näkökulmasta.
1) Tonttiriita
2) Jumalan kaavoittama tontti
3) Taivaallinen perintötontti

 

1) Tonttiriita

Nämä kertomuksen tapahtumat ovat ehkä noin 4 000 vuoden takaa. Tässä välissä on ehtinyt aika paljon vettä virrata Vantaanjoessa, mutta edelleen Abraham on yksi koko ihmiskunnan historian tunnetuimmista ja vaikuttavimmista henkilöistä.

Tässä hänen nimensä on vielä Abram. Myöhemmin Jumala antaa hänen nimekseen Abraham, kansojen paljouden isä.

Abraham ja hänen veljenpoikansa Loot olivat yhdessä vaeltaneet hiellä ja vaivalla – ehkä vuosikymmenten ajan – puolikaaren muotoista reittiä silloisesta sivistyksen kehdosta, nykyisen Irakin eteläosista, Kaldean Urista, nykyisessä Turkissa sijaitsevan Harranin kautta, Kanaaninmaahan eli nykyiseen Israeliin.

Miten helposti sinä jättäisit pysyvästi Helsingin taaksesi ja lähtisit dallaamaan sen parisen tuhatta kilometriä kohti Uralia?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan edellisen luvun tapahtumien yhteydessä Abrahamin iäksi mainittiin 75 vuotta ja siitäkin oli jo kulunut aikaa. (1. Moos. 12:4)

Abrahamin rikkaus

Abraham oli rikas. Tilipäivä ei näkynyt verkkopankissa vaan siinä, että karjan nuppiluku kasvoi. Ison omaisuuden siirtelyyn ja suojelemiseen tarvittiin isoa työntekijäjoukkoa.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan seuraavassa luvussa kerrotaan, kuinka Abraham kokoaa 318 taistelukelpoista miestä ja lähtee mätkimään neljää kuningasta pataan, kun nämä ovat käyneet ryöstelemässä muiden kaupunkeja. (1. Moos. 14:14)

318 ei ole ihan vähän, ja koska näistä miehistä mainitaan sellainen erityinen yksityiskohta, että he olivat syntyneet Abrahamin teltoissa, niin Abrahamin matkassa kulki todennäköisesti siis erittäin iso joukko perheitä palvelusväkenä. Monen toimeentulo riippui Abrahamin ja Lootin varallisuudesta.

Mutta nyt omaisuuden merkitys oli paisunut niin suureksi, että se oli alkanut jo nakertaa läheisiä ihmissuhteita. Omaisuus ei siis itsessään riko ihmisten keskinäisiä välejä, vaan se, jos pitää omaisuutta tärkeämpänä kuin toista ihmistä.

Kuka pääsee hyötymään, kuka joutuu väistymään? Kenen olosuhteet helpottuvat, kuka joutuu ponnistelemaan enemmän?

Abraham antaa Lootin valita

Abraham kehottaa Lootia lähtemään omille teilleen, mutta antaa Lootin valita tulevan osoitteensa ensimmäisenä. Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa tapahtumaa niukkasanaisesti, mutta koska Loot todellakin valitsee lähteä omille teilleen, yksi mahdollinen johtopäätös siitä on, että Loot on kasvanut liiaksi kiinni omaisuuteensa.

Tuon ajan kulttuurin taustaa vasten on erikoista, että Abraham, johtaja, ei jätä toiselle jämäpaloja, vaan antaa Lootin valita ensin. Ja Loot tarttuu tarjoukseen, koska kyse on bisneksistä.

Riitojen jälkeen hurskas Loot päättää lähteä sinne, missä ruoho on vihreämpää. Kirkkovuoden jaevalinnoissa skipataan sen jakeen yli, jossa kerrotaan, että Loot päätyy lopulta Sodomaan. (1. Moos. 13:12) Siellä asiat eivät sitten mene niin kuin Strömsössä. Jos hän säilytti siellä omaisuuttaan, niin se hävisi myöhemmin savuna ilmaan, ja hän menetti siinä hässäkässä myös vaimonsa.

On tuhoutuva maa ja on luvattu maa, joka kestää ikuisesti.

Riidat naapureiden kanssa

Vanhan kertomuksen mukaan jos virta kuljetti mukanaan lastuja, suomalainen lähti tervehtimään uusia naapureita kirveen kanssa.

Eikö ole sinänsä hassua, että vaikka tässä universumissa on ihan tolkuttoman paljon lääniä, niin meidät ihmiset on laitettu asumaan niin tiiviisti, että joskus saattaa joutua jopa näkemään toisia ihmisiä? Tontin jakaminen ottaa herkästi pannuun.

Onko sulla riitoja naapurin kanssa? Onko sinun elintilasi käynyt ahtaaksi sisarustesi kanssa? Onko sulla omaisuusriitoja sukulaistesi kanssa? Onko teillä perintöriitoja tai riitaa esimerkiksi siitä, että miten ja milloin yhteistä mökkiä saa käyttää?

Miten sinä näet tämän elämän ja mitä peliä sinä pelaat? Onko tämä elämä sinulle niin kuin sellainen Hippo-peli, jossa pitää hamstrata muovisia kuulia salamannopealla kädenliikkeellä niin paljon kuin mahdollista? Onko meidät laitettu jollekin areenalle tappelemaan toisiamme vastaan siitä, että kuka jää henkiin, niin kuin Nälkäpeli-leffoissa?

Onko tämä elämä sinulle niin kuin sellainen Hippo-peli, jossa pitää hamstrata muovisia kuulia salamannopealla kädenliikkeellä niin paljon kuin mahdollista?

 

Sitäkö tämä elämä perimmiltään on, taistelua olemassaolosta ja vahvimman selviytymistä? Sitäkö ne enkelit sieltä ylälehteriltä tsiigailee ja kannustaa suosikkejaan? Vai tarkoittiko Luoja tämän elämän olemaan jotain muuta?

Eduista luopuminen toisen hyväksi

Koska omaisuudesta seurasi ristiriitoja, Abraham päätti luopua eduistaan toisen hyväksi ja säilytti mieluummin ihmissuhteen kuin paisutti omaisuuttaan. Kun Juice Leskinen lauloi vaatteen antamisesta, niin hän irvaili, että: “Oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen.”

Miten siis on, toimiiko Abrahamin antama esimerkki käytännössä?

Jos joku keksii vaatia jotain itselleen, pitääkö sun kristittynä antaa hänen kävellä ylitsesi mennen tullen? Onko tämä maailma niiden omaisuutta, jotka kehtaavat käyttää toisten hienotunteisuutta hyväksi?

Niin kuin aiemmin sanoin, Abraham ei seuraavassa luvussa jää katsomaan sivusta, kun neljä kuningasta käy ryöstöretkellä. Jossain se raja menee.

Mutta uskallatko sinä koskaan antaa muiden valita ensin? Vai ajatteletko asemaasi ja sitä, että kuka tuo toinen luulee olevansa?

 

2) Jumalan kaavoittama tontti

Abrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin tiet erosivat, koska omaisuus oli tullut heidän väliinsä.

Jo aivan ihmiskunnan alkumetreillä paratiisissa ihmisen ja Jumalan välille tuli myös jotain sellaista, mikä ei siihen kuulunut. Ihmisen himo hallita ja hamstrata rikkoi yhteyden Jumalaan.

Katsotaan siksi nyt toiseksi sellaista kaavoitettua tonttia, jonka Jumala varta vasten suunnitteli ihmiskunnan pelastamiseksi kadotuksesta.

Jumala näyttää tämän päivän tekstissä Abrahamille sen maan, jonka Abrahamin lukuisat jälkeläiset saisivat. Parituhatta vuotta myöhemmin Jeesus oli korkealla vuorella, ja silloin Paholainen ”näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.””

Sinänsä Paholaisen vallassa ei ollut antaa Jumalan Pojalle mitään, mutta Paholaisen koukkuna oli tarjota houkutteleva, helppo tie näennäiseen onneen, koska Jumalan tie ikuiseen iloon kulkee kärsimisen ja itsensä kieltämisen kautta.

Kristus torjui tuon kiusauksen, koska hän oli tullut maailmaan luopuakseen vielä enemmästä kuin Abraham, täydellisesti kaikesta omastaan. Tommy Hellsten on kirjoittanut elämän paradokseista kirjan, jonka nimi on osuvasti: ”Saat sen mistä luovut”. Kristus luopui näkyvästä kunniastaan, jotta sinä ja minä pääsisimme hänen kirkkauteensa ja kunniaansa.

Kristuksen koko elämä kulki kohti sitä Jumalan erittäin tarkasti kaavoittamaa, minimaalisen pientä, karua tonttia, ristiä Golgatalla, jolla hän sovittaisi syntiemme rangaistuksen. Jumalan suunnitelmassa kaikki on millilleen paikallaan.

Ei sovi, että meidän välillämme on riitaa

Abraham sanoo tämän päivän tekstissä Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme.” Jumala puolestaan tuumasi, että ei sovi, että me ihmiset olemme hänen kanssaan sotatilassa ja siksi hän lähetti ainoan Poikansa tänne maailmaan veljeksemme.

Abraham luopui etuoikeutetusta asemastaan Lootin hyväksi säilyttääkseen yhteyden heidän välillään. Hyvä Paimen ei taistellut verissäpäin saadakseen itselleen laidunmaata, vaan hän luopui etuoikeutetusta asemastaan sinun hyväksesi – korjatakseen yhteyden sinun ja Jumalan välillä.

Perintötontti

Jumala näyttää tämän päivän tekstissä Abrahamille sen maan, jonka Abrahamin lukuisat jälkeläiset saisivat. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, että itse asiassa Jeesukseen uskova on Abrahamin jälkeläinen, koska meillä on sama usko kuin Abrahamilla oli.

Suomessa kunnat yleensä palkitsevat kansainvälisissä urheilukilpailuissa menestyneet asukkaansa lahjoittamalla tontin. Kun Jeesus voitti synnin, kuoleman ja Paholaisen, hän lahjoittikin tonttinsa sinulle, hänen kultaisesta kaupungistaan.

Mutta niin iso paikka kuin taivas onkin, siellä ei ole tilaa minkäänlaiselle synnille. Perintötontillesi pääset vain Golgatan ristin kautta. Kristuksen Kirkko on rakennettu Kristuksen sovitustyön varaan.

Perintötontillesi pääset vain Golgatan ristin kautta.

 

Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen ristillä vuotaneen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt. Kohta saamme tulla, yhdessä, hänen juhlapöytäänsä ja nauttia syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden aterian.

 

3) Taivaallinen perintötontti

Katsotaan vielä viimeiseksi tuon tulevan perintötontin vaikutusta meidän elämäämme jo nyt.

Se mitä Jumala lupasi Abrahamille ei ollut mitenkään vähän. Sen toteutumisen odottamiseen meni kauemmin kuin hampurilaistilauksessa tai uudessa Taco Bellissä tuossa parin korttelin päässä. Vaikka Abraham ei ollut enää maan päällä sitä todistamassa, Jumala piti lupauksensa.

Abrahamin esimerkki ohjaa sinua ja minua ennemmin luopumaan oikeuksistamme kuin hajottamaan ihmissuhteita. Se puolestaan vaatii luottamusta siihen, että Jumala todella pitää sinusta huolen ilman, että sinun tarvitsee verissä päin taistella sukulaistesi tai naapuriesi kanssa.

Elämä ei ole Hippo-peli. Sinun todellinen rikkautesi ei ole siinä, mitä onnistut täällä käsiisi haalimaan. Sinun todellinen rikkautesi on Jumala itse.

Sinun todellinen rikkautesi on Jumala itse.

 

Planeetta jolla sataa timantteja

Kuinka rikas Luojamme sitten oikein on? Vähän aikaa sitten uutisoitiin (HS 22.8.2017) siitä, että tuossa naapurissamme, Uranuksessa ja Neptunuksessa, olosuhteet ovat sellaiset, että todennäköisesti siellä sataa timantteja.

Siis että siellä ei sada kissoja ja koiria vaan että siellä sataa timantteja!

Jumala on niin rikas, että hänellä on varaa ripotella jollekin planeetalle timantteja vissiin ihan huvikseen. Ja kuinkahan paljon universumissa on planeettoja? Sataako jossain sitten kultaa?

Jumalan resurssit eivät ole rajalliset, eikä Jumalalta puutu mitään. Kun opit näkemään sen, niin silloin sinultakaan ei puutu mitään.

Tämän elämän käyttäminen

Niin kuin Abraham on uskon esikuva, Jumala haluaa tehdä suuria asioita tässä elämässä myös sinun kauttasi. Voi olla, että sinun tarinaasi ei julkaista elämäkertana, mutta Pyhän Hengen voimassa tekemistäsi hyvistä teoista iloitaan tällä hetkellä taivaassa ja ne tullaan muistamaan ikuisesti. Erityisesti Jumala tahtoo meidän oppivan jakamaan.

Miksi tappelisit jostain ruohonkorresta, kun sinä saat kerran osaksesi aivan hillittömiä rikkauksia? Sinun edessäsi on avoin maa, täynnä Jumalan mahdollisuuksia.

Mitkä ovat siis ne asiat, joissa valitset taistella? Minkä asian puolesta taistelet alkavalla viikolla?

Katso joka päivä sitä Kristuksessa sinulle luvattua maata, perintötonttiasi kultaisessa kaupungissa, jossa on rajattomasti rakennusoikeutta. Se on aivan hillittömän ylellinen juttu. Sitä tonttia funtsiessa osaat suhteuttaa tässä elämässä eteesi tulevat asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Rukoillaan. Rakas Jumala. Kiitos siitä, että Kristus saapui tähän maailmaan ja luopui omastaan pelastaakseen meistä jokaisen. Kiitos, että Kristuksen veren tähden saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi riippumatta siitä, mitä riitoja meillä on ollut. Mutta, Herra, anna meille sinun voimasi ja rakkautesi pyytää anteeksi muilta ja antaa anteeksi. Anna näkökykyä katsoa joka päivä sitä aarretta, jonka Kristuksessa meille tarjoat. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s