Pyhän kosketus – Hepr. 12:18-25

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 26.11.2017
Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai), 2. vuosikerta
Hepr. 12: 18-25

Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!

Johdanto

Tänään teemana on kaksi vuorta, mutta ei puhuta tv-sarjasta Twin Peaks. Siinainvuori ja Siionin vuori ovat molemmat pyhän Jumalan kohtaamisen paikkoja. Jokainen meistä kohtaa aikojen lopulla Jumalan jommalla kummalla tyylillä.

Jos Jumala vaikuttaa sinulle vieraalta, niin saatat nyt funtsia, että kuka on tämä Jumala, joka ei sallinut kenenkään sellaisen jäävän henkiin, joka kosketti Siinainvuorta. Onko se Raamatun Jumala siis hyvä ja rakastava vai mielivaltainen moukka?

Katsotaan tämän päivän tekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Siinainvuori – epäpyhä ei saa koskettaa pyhää
2) Siionin vuori – pyhä haluaa koskettaa epäpyhää
3) Ketkä ovat paikalla?

1) Siinainvuori – epäpyhä ei saa koskettaa pyhää

Tuo tämän päivän tekstissä ensiksi mainittu vuori, Siinainvuori, kertoo sen, että pyhän Jumalan ja syntiinlangenneen, epäpyhän ihmisen välillä on kuilu, jota ihminen ei voi itsekseen ylittää.

Kun Jumala ilmestyi ensimmäisen kerran Israelin johtajalle, Moosekselle, Siinainvuorella eli Horebilla, Jumala ilmestyi erikoisesti palavassa pensaassa. Jumala sanoi Moosekselle: “Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” (2. Moos. 3:5)

Mitä on pyhä?

Koska Raamatun mukaan Jumala yksin on pyhä (Ilm. 15:4), on vaikea määritellä, mitä pyhyys tarkkaan ottaen tarkoittaa. Pyhä on esimerkiksi jotain täydellisen puhdasta. Myös kaikki ihmisten, paikkojen tai esineiden pyhyys on peräisin Jumalasta. Pyhä on Jumalan käyttöön erotettua, Jumalalle kuuluvaa.

Pyhyys ja epäpyhyys on joko-tai-ominaisuus, on-off. Epäpyhä ei ole melkein pyhä, vaan jumalaton ja saastainen.

Siinainvuori osoittaa, että Jumala ei salli minkään epäpyhän koskea häneen. Eihän kukaan meistäkään halua, että joku koskee meihin ilman lupaa, pahat ajatukset mielessä. Yläasteikäisinä olimme ystävän kanssa tuossa Sokoksen kulmalla, kun joku random-tyyppi tarttui frendiäni käteen ja ryösti hänet.

Viime viikkojen #metoo-somekampanja on puolestaan rohkaissut ihmisiä kertomaan kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Jos joku koskee ilman lupaa, hän ylittää sallitun rajan ja käyttää valtaa väkivaltaisesti.

Jokaisen syntiinlangenneen aikeet ja motiivit ovat perimmiltään väärät ja väkivaltaiset. Siis myös sinä ja minä pyrimme lopulta aina tilaisuuden tullen saamaan toiset kuristusotteeseen, myös Jumalan. Ihmiskunta on halunnut nimittäin paratiisista lähtien kammeta Luojansa pois valtaistuimelta.

Sen kerran kun epäpyhä ihminen sai Jumalalta vallan koskea rakastavaan, ihmiseksi syntyneeseen, pyhään Jumalaan, hänet hakattiin, ruoskittiin ja teloitettiin alastomana paaluun. Sellainen on ihminen ja ihmisen sydän Jumalaansa kohtaan.

Mitä sinä olet koskettanut ilman lupaa? Mihin sinä olet tarttunut väkivaltaisesti fyysisesti tai verbaalisesti? Minkälaisen jäljen sinä olet jättänyt ihmisiin ympärilläsi?

Miten sinä suhtaudut Jumalaan? Mitä kaikkea sinä pidät pyhempänä ja tärkeämpänä kuin Raamatun Jumalaa ja hänen käskyjään?

Jumala ei salli minkään epäpyhän koskettaa pyhää ennen kaikkea siksi, että epäpyhä ei kestä sitä eikä jää siitä henkiin. Jos katsot suoraan aurinkoon, sinun silmäsi vahingoittuvat sen kirkkaudesta. Jos seisot nuotiossa, sinulle käy köpelösti. Jos sukellat snorkkelilla Mariaanien haudan pohjaa kohti, vedenpaine musertaa sinut.

Vielä vähemmän mikään epäpyhä kestää Jumalan pyhyyttä. Pyhän edessä epäpyhä ihminen on täysin väärässä sarjassa, niin kuin silakka kohtaisi lentotukialuksen, tai niin kuin seisoisi purkautuvan tulivuoren vieressä niin kuin nyt Balilla.

Jos koetat lähestyä Jumalaa niin kuin Siinainvuorella joko sen varassa, että uskot suoraselkäisenä ja moraalisena ihmisenä olevasi pyhä, tai uhmaat Jumalan käskyä ihan vain osoittaaksesi, että olet häntä vahvempi tai ettei Jumalaa ole olemassakaan, jäät pyhän ulkopuolelle, ikuiseen kadotukseen.

Aurinkoa voi katsoa, tulta vastaan voi suojautua ja syvälle voi sukeltaa hyvien apuvälineiden ja suojavarusteiden kanssa. Pyhä Jumala rakastaa sinua ja minua niin paljon, että on tehnyt itsensä lähestyttäväksi tarjoamalla meille kestävän suojan. Siihen liittyy tuo Siionin vuori ja katsotaan sitä nyt tämän saarnan toisena kohtana.

2) Siionin vuori – pyhä haluaa koskettaa epäpyhää

Vaikka sinä ja minä olemme lähtökohtaisesti sydämessämme väkivaltaisia, syntisiä ja epäpyhiä, Jumala ei tahdo juhlia ikuisuutta ilman sinua ja minua. Jumala ei tahdo jättää sinua kadotukseen, pyhyytensä ulkopuolelle.

Sinut ja minut on luotu tarvitsemaan kosketusta ja koskettamista.

Pari päivää sitten uutisoitiin tutkimuksesta (HS 24.11.2017), jonka mukaan hellä kosketus “on yksi tärkeimmistä vuorovaikutuskeinoista vanhempien ja lapsen välillä heti syntymästä lähtien” ja “hellä kosketus aktivoi yhden kuukauden ikäisellä vauvalla ja aikuisella sama aivojen keskeiset tunnealueet”.

Me tarvitsemme pyhän Jumalan hellää kosketusta. Taivaallinen Isä tahtoo koskettaa sinua ja kantaa sinut vuorelleen, Siionin vuorelle.

Mikä ihme on tuo Siion?

Siion on Raamatussa sellainen käsite, joka laajenee asteittain. Sillä tarkoitettiin aluksi Siionin linnoitusta, jonka Daavid valloitti ja teki siitä Daavidin kaupungin. (2. Sam. 5:7) Daavidin kaupunki on Jerusalem.

Sitten Siion laajeni tarkoittamaan koko Jerusalemia (1. Kun. 8:1), johon rakennettiin Herran temppeli, ja alettiin puhua Siionin vuoresta Jumalan asuinsijana. (Ps. 74:2)

Sitten Siion laajeni tarkoittamaan koko Israelin kansaa ja nyt tässä tämän päivän tekstissä Siionin vuori tarkoittaa taivaallista Jerusalemia. (Hepr. 12:22) Eli lopulta Siion tarkoittaa Jumalan ikuista, taivaallista asumusta, ja sinne pääsevää Jumalan kansaa.

Jotta Jumala saisi sinut taivaalliselle, pyhälle Siionin vuorelleen, Jumala käytti Jeesusta uuden liiton välimiehenä, niin kuin tämän päivän tekstissä puhutaan. Välimies on välittäjä ja konfliktin sovittelija tai ratkaisija.

Vanhaksi liitoksi kutsutaan sitä liittoa, jonka Jumala solmi Siinainvuorella Mooseksen välityksellä Israelin kanssa. Mooses oli vanhan liiton välimies, kun hän välitti Jumalan ilmoittaman lain ja lupaukset Israelin kansalle.

Uudeksi liitoksi kutsutaan sitä liittoa, jonka Jumala solmi koko ihmiskunnan kanssa Kristuksen välityksellä. Sekä vanhassa että uudessa liitossa keskeistä on uhriveri.

Tämän päivän tekstissä puhutaan vihmontaverestä, “joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri”.

Meille suomalaisille vihmominen on tutumpi verbi siitä, kun räntää vihmoo päin naamaa. Veren vihmominen tarkoittaa puolestaan veren pirskottamista eli heittämistä pisaroina. Mooses vihmoi Israelin kansan päälle uhrieläinten verta. (2. Moos. 24)

Tuo mainittu Abel oli ensimmäisten ihmisten jälkeläinen. Hän oli ensimmäinen Raamatussa kerrottu henkirikoksen uhri, sillä hänen veljensä Kain tappoi hänet. Abelin veri huutaa kostoa ja syyllisen rankaisemista, oikeuden toteutumista: “Silmä silmästä, hammas hampaasta.”

Kun Kristus syntyi tähän maailmaan veljeksemme, hän joutui meidän käsissämme syyttömänä kohtaamaan raa’an väkivallan. Mutta mitä teki Kaikkivaltias, kaikkein voimakkain vallankäyttäjä?

Kristuksen veri, ristillä, Jerusalemissa, Siionin vuorella, huutaa syntien anteeksiantoa, sitä että Jumala ei kosta sinulle ja minulle meidän pahuuttamme. Ristillä Kristus sovitti sinun ja minun kaikki synnit.

Elääksesi ikuisesti anteeksiantavan Jumalan on saatava koskettaa sinua, vihmoa sinut Kristuksen verellä puhtaaksi. Jos sinut on kastettu, Jumala on merkinnyt sinuun ikuisen sinettinsä kastevedessä Sanansa kautta.

Ja tuo rakastava Jumala koskettaa kohta sinun huuliasi ehtoollisella, ja sinä saat koskettaa huulillasi Jumalaa leivässä ja viinissä. Kun Jeesus asetti viimeisenä iltanaan ehtoollisen, hän sanoi, että: “Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28)

Tämän päivän tekstin kirjoittaja sanoo: “Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!” (Hepr. 12:25) Ota siis vastaan se syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen veressä on. Kristuksen nimessä ja veressä saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.

Jumala on liiton verellä, Kristuksen pyhällä verellä, tehnyt sinusta pyhän (Hepr. 10:29) ja saat lähestyä ja koskettaa pyhää, rakastavaa Jumalaa Kristuksen veren suojassa.

3) Ketkä ovat paikalla?

Katsotaan vielä viimeiseksi taivaallista nimenhuutoa, että keitä taivaassa on paikalla.

Mooses järjesti Siinainvuorella väestönlaskennan. Siellä oli koolla koko Israel, kaikki Israelin kaksitoista heimokuntaa.

Kerran Siionin vuorella, taivaassa, lasketaan myös, paljonko ihmisiä on paikalla. Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjan luvussa 14, Johannes kirjoittaa, että: “Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jonka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien laulua.” (Ilm. 14:1-2)

Tästä muuten sanottakoon myös se, että evankelisen herätysliikkeen laulukirjan nimi Siionin kannel, jonka lauluja me täällä Luther-kirkon messussa laulamme, on tullut tästä kohdasta. Vanhassa raamatunkäännöksessä nuo harput oli nimittäin käännetty kanteleiksi.

En itse ole kanteleiden tai harppujen suuri ystävä, mutta taivaassa harpunkin soitto on varmaan miljoona kertaa mageemman kuuloista kuin suosikkini Eppu Normaali. Jos enkeleillä on siellä rytmikokoonpano, nimeltään kenties vaikka Los Angeles, niin he ovat ainakin ehtineet treenata biisejä jo aika monta kertaa ja tehdä erilaisia sovituksia.

Tästä luvusta 144 000 voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä. Ilmestyskirja selventää, että tuo 144 000 on 12 heimokuntaa kertaa 12 000 ihmistä. Tuo 12 toistuu Raamatussa tärkeänä ihmismäärien lukuna. Esimerkiksi Israelin sukukuntia oli kaksitoista ja Jeesuksella oli 12 opetuslasta.

12 kertaa 12 000 ihmistä eli 144 000 tahtoo sanoa siis sen, että koko Jumalan kansa on lopulta täysin koolla, eikä kukaan pelastuva puutu siinä vaiheessa mestoilta. Jumalan kansa on todella kirjava mosaiikki, koska siinä on ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista.

Suoritetaan nyt koemielessä hiljainen nimenhuuto, että keitä on täällä Luther-kirkossa paikalla. Ei tarvitse huutaa tai viittoa, mutta voit pääsi sisällä sanoa, että ”paikalla”, jos osuu kohdalle.

Onko Eerikinkatu edustettuna täällä Luther-kirkossa paikalla, asuuko joku Eerikinkadulla? Onko Kalevankatu edustettuna täällä? Onko keskusta paikalla, onko Itä-Helsinki, onko Pohjois-Helsinki, onko Länsi-Helsinki, onko Espoo, onko Vantaa? Onko ympäristökunnat, onko muu Suomi?

Tämän päivän heprealaiskirjeen teksti puhuu niistä, “joiden nimet ovat taivaan kirjassa”. Taivaassa suoritetaan kerran se kaikkein tärkein nimenhuuto.

Onko Suomi runsaasti edustettuna, kaikkien kansojen joukossa, tuossa nimenhuudossa? Onko meitä suomalaisia paljon siinä joukossa ”when the saints go marching in”, kun pyhät kootaan taivaaseen? Onko meitä helsinkiläisiä paljon siinä joukossa? Olemmeko me pistäneet kutsua tiuhaan liikkeelle, nyt kun tuo kutsu Siionin vuorelle on vielä voimassa?

Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin kymmenennen luvun jakeessa kaksi, että: “Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Luuk. 10:2)

Ensi viikon sunnuntaina on ensimmäinen adventtisunnuntai ja sitä seuraavana päivänä alkaa joulun odotus, pieni paastonaika joka loppuu jouluaattona. Haastan sinua käyttämään tämän paastonajan siihen, että rukoilisit joka päivä kello 10:02 Herraa lähettämään väkeä elonkorjuuseen.

Kellonaika 10:02 muistuttaa tuosta Luukkaan evankeliumin kymmenennen luvun jakeesta kaksi. Tai jos 10:02 kuulostaa turhan omituiselta, niin voisitko rukoilla asian puolesta nyt adventin ajan vaikkapa aina kun avaat joulukalenterin luukkua?

Jeesus itse kehottaa rukoilemaan tämän asian puolesta, joten rukoillaan siis yhdessä! Mieti sitä riemua, jos kerran taivaallisessa nimenhuudossa Helsinki on paikalla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s