Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 11.2.2018
Laskiaissunnuntai (Esto mihi), 1. vuosikerran teksti
1. Kor. 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Johdanto
Oletko nyt ihan häätunnelmissa ja soiko jokin häämarssi päässäsi? Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmistä ja saarnasin joulukuussa hedelmä numero neljästä, kärsivällisyydestä.
Taisto Sokka saarnasi uudenvuodenaattona puolestaan seiskasta eli uskollisuudesta. Jumalallinen rakkaus, joka on kreikaksi agape, on ensimmäinen hedelmä, jonka Paavali Galatalaiskirjeessä listaa, ja katsotaan tätä tämän päivän Korinttilaiskirjeen tekstiä jumalallisesta rakkaudesta kolmesta näkökulmasta.
1) Rakkaus on esiin kutsumista
2) Rakkaus on haavoittuvuutta
3) Rakkaus on avoimuutta
1) Rakkaus on esiin kutsumista
Tämän päivän saarnatekstissä apostoli Paavali kirjoittaa Korintin kristityille ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla, 50-luvulla. Korintti on juureton satamakaupunki, noin 80 kilometriä Ateenasta länteen, bisneskaupunki, johon ihmiset ovat tulleet eri puolilta vuolemaan kultaa ja bailaamaan ankarasti sillä ajatuksella, että: “Rankka duuni vaatii rankat huvit.”
Kaupungin kyseenalaisen maineen takia Korintin nimestä on johdettu jopa verbi, joka on englanniksi “corinthianize”, ja se tarkoittaa elämistä siveettömästi. Mutta kaiken sen keskelle on syntynyt seurakunta, ja ihmisiä paukkaa uskoon mitä moninaisimmista taustoista ja elämäntarinoista. Jumalan ainutlaatuinen rakkaus on koskettanut heitä. Se on kutsunut heidät vapauteen, se on kutsunut heidät elämään täyttä, Jumalan tarkoittamaa elämää.
Luomiskertomus
Kun tämän universumin Luoja sanoo aivan Raamatun alussa, luomiskertomuksen huipennuksessa, että: “Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme”, niin eikö se olekin niin, että nuo sanat ovat täynnä rakkautta?
Nuo Jumalan sanat eivät ole välinpitämättömiä tai huitaistuja (“No, jos nyt tän kerran”), eivätkä ne ole täynnä pelkoa tai vihaa. Nuo sanat ovat määrätietoisia ja täynnä rakkautta: “Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme.”
Rakkaus on siis sitä, että se kutsuu kohdettaan esiin, kutsuu kukoistamaan, tekee näkyväksi. Rakkaus kutsuu olemaan, pysyvästi. Paavali kirjoittaa, että: “Rakkaus ei koskaan katoa.” (1. Kor. 13:8)
Rakkauden vastakohta imee sitä vastoin ravinteet ja kuihduttaa, pakottaa toista riutumaan ja piiloutumaan, tulemaan näkymättömäksi ja häviämään olemasta.
Jos miettii ihan vaikka ihmisten välistä rakkautta ja vertaa kahta ihmistä, ensinnäkin sellaista, joka on saanut kokea välittävää rakkautta, ja sellaista, jota on esimerkiksi alusta alkaen pidetty jonain muuna kuin Herran antamana lahjana, niin heidän välinen ero minä-kuvassa ja itsetunnossa on valtava.
Kumman varaan sinun identiteettisi on rakentunut? Oletko sinä rakkaudella esiin kutsuttu, vai oletko sinä mitätöity, halveksittu ja maahan poljettu? Onko sinua esitelty ilolla, vai piiloteltu häpeillen?
Oletko sinä, rakastettuna ihmisenä, saanut niin vahvan itseluottamuksen, että kohtaat avoimesti haasteet elämässä ja erilaiset ihmiset? Vai oletko sinä joutunut rakentamaan vahvan puolustusmuurin suojaksesi? Kumpaa viestiä sinä olet sitten välittänyt muille: Iloa heidän olemassaolostaan, vai häpeää heidän mitättömyydestään?
Huomion hakeminen: Kumiseva vaski ja helisevä symbaali
Aivan tämän päivän tekstin alussa Paavali puhuu siitä, että jos häneltä puuttuisi rakkaus, hän olisi vain “kumiseva vaski tai helisevä symbaali”. Mitä ihmettä se tarkoittaa?
Vaski on aikojen saatossa tarkoittanut muun muassa kuparia tai messinkiä ja nykyään sillä tarkoitetaan metallista puhallinsoitinta. Mutta esimerkiksi Raamatun yksi englanninkielinen käännös kääntää tuon vasken gongiksi, siis sellaiseksi kumisevaksi soittimeksi.
Myös symbaali on lyömäsoitin, sellainen metallinen lautanen, joka näkyy esimerkiksi tuolla rumpusetissä. Gongia ja symbaalia voi kalauttaa esimerkiksi monissa epäjumalien temppeleissä herättääkseen jumalten huomion. Se on vähän niin kuin kilauttaisi vastaanottotiskillä kelloa, jotta saisi muihin asioihin keskittyneen virkailijan paikalle.
Meissä jokaisessa on jo valmistusvaiheessa sisäänrakennettu ominaisuus, joka määrittää meidän elämää. Sinä ja minä nimittäin kaipaamme todellisen Jumalan rakkautta.
Mutta koska ihmiskunta on langennut syntiin ja me olemme menettäneet yhteyden rakastavaan Jumalaan, me haluamme ostaa Jumalan rakkautta yrittämällä kiinnittää hänen huomionsa hyviin tekoihimme, ominaisuuksiimme ja Jumalalta saamiimme armolahjoihin, joita esimerkiksi korinttilaisilla oli paljon.
Yritämme ostaa Jumalalta huomiota vähän niin kuin skidit vanhemmiltaan, että: “Katso, iskä, mä osaan tehdä kärrynpyörän”, tai niin kuin me vähän varttuneemmat somessa. Mutta ilman Jumalasta peräisin olevaa rakkautta olemme vain onttoja kuoria ja sinusta ja minusta lähtevä ääni on metallista kolinaa, joka sattuu korviin siinä meidän ympärillä.
Ilman Jumalasta peräisin olevaa rakkautta hyvätkin tekomme ovat lopulta itseä korostavaa ja huomiohakuista epäjumalanpalvelusta, jolla yritämme ostaa jotain.
Rakkauden ominaisuuksia
Paavali luettelee jumalallisen rakkauden ominaisuuksia niin kuin kauniin timantin eri puolia. Rakkaus on ulospäin suuntautuvaa eikä itseen käpertyvää. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa, kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Mitä jos tuon Paavalin listan kääntää vastakohdiksi? Kun rakkaus on kärsivällinen, niin sitä vastoin kärsimättömyys muita kohtaan ei siis ole rakkautta. Jos olet kärsimätön, etkä ole esimerkiksi lempeä, aiheutat ahdistusta ihmisissä ympärilläsi. Kateuskaan ei ole rakkautta. Kateus ei ole iloa toisen menestymisestä tai olotilasta.
Hapannaamojen kokoontumisesta ei tule ekana mieleen ylitsepursuava rakkaus. Kerskuminen, pöyhkeileminen, sopimaton käytös ja oman edun etsiminen eivät ole rakkautta.
Katkeroituminen ja kärsityn pahan muisteleminen eivät ole rakkautta. Vääryydestä ja valheen voittamisesta iloitseminen eivät ole rakkautta.
Kuuletko korvissasi sen metallisen kolinan, joka lähtee omasta sydämestäsi? Kuuletko korvissasi sen metallisen kolinan, joilla sinä ja minä yritämme kuulua muita kovemmin ja polkea toisia ihmisiä maanrakoon, eikä auttaa heitä olemaan ja kukoistamaan?
2) Rakkaus on haavoittuvuutta
Katsotaan toiseksi sitä, että rakkaus on haavoittuvuutta.
Paavali kirjoittaa rakkaudesta, että: “Kaiken se kestää.” Hän ei sano, että: “Kaikelta se suojautuu ja sohvalle kännykän taakse se aina piiloutuu.”
Rakkauden yksi ominaispiirre on itsensä avaaminen, omien panssarien riisuminen ja altistuminen syville haavoille. Rakkaus ja haavoittuvuus liittyvät läheisesti yhteen.
Rakkautta kuvataan yleensä sydän-symbolilla, siis sillä pyöreäkaarisella merkillä, jossa on terävä kärki. Täydellisen rakkauden merkki on kuitenkin erikoisesti teloitusväline. Täydellisen rakkauden merkki on Kristuksen risti.
Ajattele, miten haavoittuvaiseksi Jeesus suostui tulemaan ja minkälaiset haavat hän suostui kärsimään, jotta hän saisi ilmaistua sinulle sen, miten paljon hän sinua rakastaa.
Taivaallisen Isän viha meidän syntiämme, sinun ja minun rakkaudettomuuttamme kohtaan, kohdistui hänen ainoaan Poikaansa, Jeesukseen, ristillä. Jeesus suostui kestämään ja kärsimään sen kaiken tuskan täynnä rakkautta, kärsivällisesti, lempeästi, omaa etuaan etsimättä ja katkeroitumatta, sovittaakseen syntiemme rangaistuksen, jotta sinä ja minä emme joutuisi kadotukseen syntiemme tähden, vaan saisimme ikuisen elämän taivaassa.
Jeesus ei tullut tähän maailmaan kolisemaan itsekästä tyhjyyttä, vaan lahjoittamaan haavoillaan meille todellista rakkautta.
Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeessään, että: “Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10)
Olet olemassa siksi, että sua rakastetaan. Olet lunastettu Kristuksen verellä synnistä ja kuolemasta vapaaksi siksi, että sua rakastetaan.
Siksi saat tässä ja nyt uskoa saman tien, että kaikki sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi, myös sinun rakkaudettomuutesi ja se että olet satuttanut toisia.
Sua rakastaa Kaikkivaltias Herra, kaiken Luoja, eikä se rakkaus sinua kohtaan ei lopu koskaan, eikä siitä rakkaudesta tarvitse tapella. Jumala välittää armonsa ja rakkautensa sinulle hänen Sanassaan, Raamatussa, ja kasteessa ja ehtoollisessa.
Jos sinut on kastettu, Jumala on siinä ottanut sinut rakkaaksi lapseksekseen. Jos sua ei ole kastettu, niin tule juttelemaan mun kanssa vaikka tämän jumalanpalveluksen jälkeen.
Kastettuna Jumalan lapsena saat kohta kuulla jälleen kutsun ehtoollispöytään, ja pääset omalla suullasi maistamaan Jumalan tarjoamaa syntien anteeksiantamusta ja rakkautta.
Ja kun luet ahkerasti Raamattua, joka päivä edes vähän, niin opit yhä vahvemmin luottamaan siihen, että pyyteetöntä ja loputonta rakkautta on todellakin olemassa, eikä tuo Jumalan rakkaus ole kaupankäyntiä. Kristuksen veri on Jumalan pyyteetön lahja sinulle, ja kun uskossa turvaat tuohon hänen lahjaansa, sinä pelastut.
3) Rakkaus on avoimuutta
Katsotaan vielä kolmanneksi sitä, että rakkaus on avoimuutta.
Jumala kutsui rahaan ja seksiin keskittyvässä Korintissa ihmisiä kaikenlaisista taustoista taivaan valtakunnan kansalaisiksi, ja samalla tavalla Pyhä Henki tekee työtään myös tässä kaupungissa, helsinkiläisten sydämissä.
Miten meidän, Helsingin Luther-kirkkona, tulisi valmistautua ottamaan erilaisista taustoista tulevat ihmiset mukaan? Me ei varmaankaan haluta olla jokin itseään täynnä olevien gonginkolistelijoiden jengi, joka saa kaikki kääntymään kannoillaan jo ulkoportailla.
Uusi Tie -lehdessä oli juuri (UT 1.2.2018) mainio juttu afganistanilaisesta Taliban-taistelijasta(!), Obaidista, joka alkoi uskoa Raamatun Jumalaan, kun hän sai netistä Raamatun ja luki Matteuksen evankeliumin alussa olevan Jeesuksen sukuluettelon(!). Huomaatko huutomerkit silmissäni?
Kun hän joutui pakenemaan uskonsa takia Intiaan ja vei siellä vaimonsa ensimmäistä kertaa seurakuntaan, niin hän mainosti etukäteen vaimolleen, että: “Pian näet rakkautta.” Mutta kesken jumalanpalveluksen siellä syntyi kuitenkin tappelu.
Pitäisikö meidän välttää täällä ainakin flaidaamista?
Helsingin Luther-kirkon visio
Siinä teille jaetussa messumonisteessa on mukana myös tämän Helsingin Luther-kirkon visio ja strategia. Siinä visiossa sanotaan, että: “Avoin, kodikas ja rukoileva Luther-kirkon yhteisö kutsuu mukaan niitä pääkaupunkiseudun asukkaita, jotka eivät Jeesusta tunne ja tarjoaa hengellisen kasvupaikan kaikille tulijoille.”
Tämä Helsingin Luther-kirkko ei ole avoin eikä kodikas, jos Jumalan rakkaus ei saa vaikuttaa täällä. Siellä missä on rakastava ilmapiiri, siellä on kodikkuutta. Siellä missä on kodikkuutta, siellä on avoimuutta. Mieti, miten rakastava, avoin ja kodikas ilmapiiri onkaan taivaassa. Mutta täällä maan päällä avoimuus ja kodikkuus voivat toteutua vain, kun Jumalan rakkaus saa tehdä työtään sinun ja minun sydämessä.
Meitä on täällä ekstroverttejä ja introverttejä, ulospäinsuuntautuneita ja sisäänpäinkääntyneitä. Itse olen esimerkiksi introvertti, mutta siitä huolimatta myös minut on kutsuttu rakastamaan lähimmäistä, välittämään toisista.
Rakkauden kielet
Jos olet ollut avioliittokurssilla, olet varmaan törmännyt jaotteluun rakkauden kielistä eli viiteen erilaiseen tapaan, joilla voi osoittaa toiselle rakkautta tai kokea olevansa rakastettu. Rakkautta osoitetaan 1) sanoilla, 2) antamalla aikaa toiselle, 3) lahjoilla, 4) auttamalla ja palvelemalla sekä 5) fyysisellä koskettamisella.
Näillä voidaan osoittaa rakkautta ja välittämistä myös tässä seurakunnassa, mutta fyysisen kosketuksen kanssa täytyy olla erityisen tarkkana, koska sillä voi rikkoa pahasti toisen rajat.
Miten sinä voisit osoittaa jollekin toiselle, ehkä ensikertalaiselle, ehkä puolitutulle, välittämistä sanoilla tässä seurakunnassa? Tutustuminen edellyttää viitsimistä, mutta ilman tutustumista tuskin on kodikkuutta. Kyllähän himassa on hyvä tuntea, että keitä muita siellä budjaa.
Kenelle sinä voisit antaa aikaa? Ketä voisit auttaa ja palvella? Kenelle voisit olla välittämässä kaikkein suurimman lahjan ja kertoa Vapahtajasta? Ketä sinä voisit olla kutsumassa Jumalan rakkauden kautta esiin piilostaan, suojamuuriensa takaa, kukoistamaan?
Täällä Helsingin Luther-kirkossa avoimuus ja kodikkuus voi toteutua vain Jumalan armosta. Me ei itse pystytä siihen, koska Hengen hedelmiä ei synny puristamalla. Apostoli Johannes kirjoittaa, että: “Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19)
Jos tuntuu, että sinussa ei näy Hengen hedelmiä ja rakkautta, niin älä keskity itseesi vaan Kristukseen. Rakkauden lähde ei ole sinä, vaan Kristus. Anna siksi rakkaudettomuutesi joka päivä Jeesuksen käsiteltäväksi. Jumala on luonut ja lunastanut sinut ja kutsuu sinua kukoistamaan rakkauden kohteena ja rakkauden välittäjänä.
Rukoillaan. Isä, auta meitä ymmärtämään paremmin se loppumaton rakkaus, joka sai sinut lähettämään Poikasi Jeesuksen maailmaan ja kuolemaan ristillä, jotta meillä olisi ikuinen elämä taivaassa. Kiitos, että saamme uskoa Jeesuksen tähden kaikki syntimme anteeksi ja sen takia saamme elää sinun rakkaina lapsenasi, ja välittää sinun rakkauttasi eteenpäin tutuille ja tuntemattomille kotona, koulussa ja työpaikalla ja kaikkialla missä me liikutaan. Anna Pyhän Hengen voima tähän kaikkeen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 