Mä lähden himaan – Matt. 26:17-30

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 29.3.2018
Kiirastorstai, 3. vuosikerta
Matt. 26: 17-30

Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

Jeesuksen viimeinen ilta

Kun kävin armeijan, niin tapana oli kuunnella paljon varsinkin palvelusajan alussa ja lopussa yhden suomalaisen punk-bändin biisiä “Mä lähden himaan”. Varusmiehet kuuntelevat sitä vissiin edelleen. Se pauhaa syvällä paatoksella siitä tunteesta, kun eräänä päivänä varuskunnan portista pääsee lähtemään vapaana miehenä.

Omalta osaltani viimeinen vuorokausi oli palvelusajan kevyimmästä päästä, ja Santahaminan portista pääsi vihdoin astumaan ulos, vapaana. Mutta sitten palvelusajan toverit hajosivat omille teilleen, kuka minnekin, ilman yhteyttä.

Jeesukselle hänen viimeinen vuorokautensa oli sitä vastoin kaikkein raskain. Jeesuksen viimeinen ilta, ja viimeinen yhteinen ilta monen vuoden rundaamisen jälkeen, oli merkillinen ilta. Hän kokosi lähimmät opetuslapsensa ympärilleen vielä kerran. Mitä kaikkea yhdessä olikaan puhuttu ja koettu, kohta ne saisivat aivan uudenlaisen merkityksen. Sen illan jälkeen mikään ei olisi enää niin kuin ennen.

Yksi omasta joukosta aikoi kohta antaa Jeesuksen olinpaikan ilmi tämän vainoajille, hopeisia rahoja vastaan. Toinen puolestaan uhosi, ettei koskaan luopuisi Jeesuksesta, mutta kohta hän kieltäisi julkisesti edes tuntevansa sitä miestä. Monesta tuolle aterialle osallistuneesta tyypistä emme tiedä paljon nimeä enempää.

Merkittävä ateria

Oli siis pääsiäisateria, jossa muisteltiin israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Mutta tämän pääsiäisaterian aikana Kristus teki jotain poikkeavaa. Hän otti leivän ja viinin, siunasi, kiitti, ja sanoi niiden olevan hänen ruumiinsa ja verensä. Kristus käski seuraajiaan viettää tuota pyhää ateriaa usein ja tehdä se hänen muistokseen.

Ymmärsivätköhän opetuslapset edes, että heillä oli paikka maailmanhistorian merkittävimmällä aterialla? Ei tuon talon yläkerran huone ollut maailman loisteliain. Eikä näillä Galilean miehillä ollut vaatteiden osalta varmaan edes ykkösiä päällä, kun ilman mitään nelijalkaista kantojuhtaa garderobia olisi ollut vähän hankalaa raijata kaikkien niiden kukkuloiden ja kahluupaikkojen kautta Jerusalemiin asti.

Varpaanvälitkin olivat olleet likaiset, mutta Mestari oli todella erikoisesti itse kyyristynyt pesemään heidän jalkansa. Ulkoiset puitteet olivat yhtä vaatimattoman arkisia kuin Mestarin syntymässäkin, eikä tälle yölle ollut luvassa enkelien konserttia.

Mutta nyt he olivat yhdessä ja aterioivat Kristuksen asettaman pyhän aterian.

Lihan ja veren syöminen ja juominen

Ilta-Sanomilla on tällä viikolla teemaviikko yksinäisyydestä. Yksinäisyys ja yksin jääminen on eräs surullisimmista asioista. Siis että ei ole ketään, jonka puoleen voisi oikeasti kääntyä ilossa ja surussa, avussa ja tarpeessa, ajatusten jakamisessa.

Jeesus jäi viimeisen vuorokautensa aikana yksin. Jopa Taivaallinen Isä hylkäsi hänet. Yksin hän sovitti sinun ja minun, koko ihmiskunnan synnin, kaiken pahuuden rangaistuksen, jotta meillä olisi jälleen yhteys Luojamme kanssa, eikä meidän tarvitse jäädä ikuisesti yksin, kadotukseen.

Jeesus sanoi ehtoollisen asetussanoissa, että: “Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28) Kristuksen veri ja ehtoollinen on siis Jumalalta mitä suurin lahja sinulle ja minulle, ja saamme ottaa Jumalan armon, syntien anteeksiantamuksen, uskolla vastaan.

Tuota Jumalan valmistamaa pelastusta ei tarvitse vain ihmetellä ja ihastella, vaan me saamme nauttia sen suullamme. Kristus sanoo Johanneksen evankeliumissa näin: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” (Joh. 6:53-56)

Murrettu leipä on siis yhteys ja osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja siunattu malja yhteys ja osallisuus Kristuksen vereen. (1. Kor. 10:16)

Yhteyden ateria

Reilasimme kaverin kanssa 90-luvun lopulla, vähän päälle parikymppisinä, Itä-Euroopan halki aina Turkkiin ja Kreikkaan asti. Romaniassa tutustuimme junassa yhteen tyyppiin, joka tarjosi meille yösijan perheensä kotona Cluj-Napocan kaupungissa, Transilvaniassa. He tarjosivat meille illallispöydässä lehmänvatsakeittoa. Se menyy jäi lähtemättömästi mieleen. Se oli todella vieraanvarainen perhe.

Ateriayhteys on merkillinen juttu. Yhteinen aterioiminen yhteisessä ruokapöydässä on merkki esimerkiksi perheenjäsenten yhteenkuuluvuudesta tai merkki ystävyydestä, kun tarjoaa vieraalle syötävää. Ja yhdessä syöminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Mutta kun Kristus sanoo, että “tämä on minun ruumiini” ja “tämä on minun vereni”, se ei ole vain symboli, vaan todella tarkoittaa sitä, että hän itse on läsnä ehtoollisleivässä ja -viinissä. Kristitty on todella yhteydessä Kristukseen ja Kristuksessa pyhillä on keskinäinen yhteys täällä maan päällä ja jo ikuisuuteen perille päässeiden pyhien kesken. Ehtoollisen syvin sisältö ja seuraus on yhdeksi tekeminen, Jumalan perheväen, rakkauden yhteisönä, yhdeksi kasvaminen.

Niin kuin opetuslapset saivat osallistua maailmanhistorian merkittävimmälle aterialla, niin saat myös sinäkin, tänään tässä messussa, kastettuna Jumalan lapsena, osallistua maailmankaikkeuden merkittävimmälle aterialle.

Kristuksen verellä pestynä saan uskoa omalle kohdalleni, että kerran mä lähden himaan, saan astua vapaana, taivaan portista, ikuiseen juhlaan, jossa myös ihmisten välillä on ikuinen yhteys. Ja sinä saat uskoa sen myös omalle kohdallesi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s