Matt. 21: 12-22
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”
Johdanto
Tässä tämän päivän raamatuntekstissä on kaksi erikoista tapausta Jeesuksen maanpäällisen elämän loppupuolelta.
Ensin Jeesus paiskoo kamoja Jerusalemin temppelissä, mikä voi vaikuttaa omituiselta, varsinkin jos olet englantilainen, hillitysti käyttäytyvä teenjuoja. Sitten Jeesus kiroaa puun, mikä voi vaikuttaa todella omituiselta, varsinkin jos tykkäät suojella luontoa.
Kuka tämä Jeesus oikein on ja mitä hän duunaa?
Jeesus puhuu Jumalan huoneesta rukouksen huoneena, ja sanoo tämän tekstikohdan lopuksi, että: “Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” Meidän tämän Helsingin Luther-kirkon vision mukaan tahdomme olla ja tulla avoimeksi, kodikkaaksi ja rukoilevaksi. Olemmeko me rukoileva seurakunta?
Saarnaan toisen kerran tästä rukoilevaksi seurakunnaksi -aiheesta reilun kuukauden päästä 6.5.2018, ja keskitytään silloin tuohon helmeen, että: “Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” ( Rukoilevaksi seurakunnaksi, osa 2/2: Vanhurskaan rukous on voimallinen – Jaak. 5:13-18 )
Mutta katsotaan tätä rukoilevaksi seurakunnaksi -teemaa tänään kolmesta näkökulmasta.
1) Mahdollisuus varastaa
2) Mahdollisuus pelastua
3) Mahdollisuus auttaa
1) Mahdollisuus varastaa
Jerusalemiin saapui pyhiinvaeltajia todella kaukaa uhraamaan temppelissä ja juhlimaan pääsiäistä. Oli kätevää, että elävää eläintä ei tarvinnut roudata mukana uhrattavaksi kotipihasta asti, kun sellaisen pystyi ostamaan temppelin esipihalta, joka oli todella iso alue.
Temppelin esipihalla oli kätevästi myös rahanvaihtajien toripöytiä, joilta sai rahan temppeliveron maksamista varten. Sitä veroa maksettiin vain sellaisella tietyllä rahalla, jossa ei ollut pönöttävän keisarin kuvaa. Kun keisaria palvottiin jumalana, niin sehän oli epäjumalan kuva.
Silloin kun Jeesus maksoi temppeliveron, niin se raha löytyi suunnitellusti Pietarin onkiman kalan suusta, mutta muut temppeliveron maksajat kääntyivät rahanvaihtajien puoleen.
Rahanvaihto on muuten eestiksi hassusti rahavahetus. Ehkä siinä ollaan asioiden ytimessä, kun siltä, joka tarvitsee toista valuuttaa, vähenee vaihdossa aina rahaa välistä. Ja jos on tuollaiset myyjän markkinat niin kuin Jerusalemin temppelissä, niin hinta tuppaa olemaan aika suolainen.
Rahanvaihtajat ja kyyhkysenmyyjät eivät olleet mestoilla salaa, jotenkin piilossa niin kuin Väinö J. Karjalaisen biisissä, joten hallitsevat tahot taisivat saada bisneksistä hyvät siivut. Mutta Jeesus ajoi temppelistä ulos myyjien lisäksi myös ostajat ja se lienee ollut aika iso operaatio.
Rosvojen luoja ja rukouksen huone
Puhdistuksen yhteydessä Jeesus sanoi, että Jumalan huoneen pitäisi olla rukouksen huone, mutta siitä oli tehty rosvojen luola. Heti seuraavassa virkkeessä kerrotaan, että Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. On siis hyväksikäyttöä ja on siis auttamista.
Temppelissä ilmeni Israelin silloinen hengellinen rappio, ja sellaista jumalanpalveluksen irvikuvaa on ihmisen uskonnollisuus. Ihmisen syntinen sydän suhtautuu Jumalaan ja hänen aarteisiinsa kaupankäyntinä, ostamisena ja myymisenä, ansaitsemisena, hyötymisenä, laskelmointina.
Rosvojen luolassa, tässä syntiinlangenneessa maailmassa, on vallalla nimittäin ajatus, että Jumala on kitsas, eikä anna aarteitaan hyvällä, vaan kieltää asioita ihan piruuttaan. Jumala on ikään kuin se, joka varastaa ihmiseltä. Siksi sen, mitä haluaa tai tarvitsee, pitää yrittää ansaita, ostaa vaikkapa hyvillä teoilla tai ottaa väkisin, esimerkiksi nautinnon.
Ja tuo sama varastava sydän vedättää ja rosvoaa lähimmäistä sen kun kerkeää.
Usko eroaa uskonnollisuudesta siinä, että se luottaa Jumalaan, että Jumala auttaa ilman kauppaehtoja. Jumala ei etsi tilaisuutta käyttää sinua hyväksi. Jumalan valtakunta on nimittäin rauhan, rakkauden ja ilon tyyssija, rukouksen huone, jossa Jumala pelastaa ja parantaa.
Rosvojen luolassa Jumalaa pidetään kaiken hyvän vihollisena, rukouksen huoneessa Jumalaa pidetään kaiken hyvän lähteenä.
Uskonnollisuuden, oman pärjäämisen ja omien tekojen korostamisen suurin ongelma on se, että ansaitsematon armo ei oikein mahdu sen rakennelmiin. Siksi Jeesusta pidetään häirikkönä, josta pitää päästä eroon.
Hyväksikäytön vaara
Arkailetko uskoa Jeesukseen tai sitoutua seurakuntaan siksi, että pelkäät tulevasi hyväksikäytetyksi jossain rosvojen luolassa?
On ihan oikein olla varovainen ja tässähän Jeesus itsekin antaa varoittavan esimerkin. Jopa hänen Isänsä huoneesta, Jerusalemin temppelistä, oli tullut rosvojen luola. Kannattaa tutkia rauhassa, Raamatun sanan valossa, että oletko sellaisen hengellisyyden keskellä, jossa sinua hyväksikäytetään.
Oma sydän markkinapaikkana
Mutta älä katso vain ympärillesi, että minkälaisia muut ovat, vaan katso myös omaan sydämeesi, minkälainen rosvojen luola ja markkinapaikka se on, että mitkä kaikki periaatteesi ovat kaupan. Tilaisuus tekee varkaan.
Muistan edelleen hyvin ne hetket, kun olen lapsena varastanut. Aikuisena sitä on sokeampi esimerkiksi sille, että varastaa lapsille kuuluvaa aikaa, kun keskittyy niin kovasti duunin tekoon.
Varastatko muiden aikaa myöhästelemällä jatkuvasti? Oletko pitkäaikaislainannut tavaroita ilman, että olet palauttanut tai korvannut niitä? Pidätkö hallussasi jotain sellaista, jota Jumala on tarkoittanut sinun antavan eteenpäin muiden hyväksi?
Varastatko työnantajaltasi ottamalla rokulipäiviä, tavaraa tai silkkaa fyrkkaa, esimerkiksi laskuttamalla liikaa? Tai varastatko sinä työntekijöiltäsi? Huijaatko vakuutusyhtiötä, verottajaa tai yhteiskunnalta tukia? Oletko hankkinut sen, mitä sinulla on, Jumalan edessä kunniallisin keinoin?
Jätätkö ilmoittamatta tietosi, jos kolaroit parkkipaikalla tai jos vahingoitat jonkun yksityisen ihmisen tai yhteisön omaisuutta? Oletko varastanut toiselta puolison tai lapsiltasi toisen vanhemman estämällä tapaamiset? Esitätkö muiden ideoita ja saavutuksia ominasi?
Mitä kaikkea sitä voikaan toiselta varastaa?
Se sattuu, jos toinen varastaa minulta, mutta jos minulla on jotain minulle kuulumatonta, saatan uskotella itselleni, että ansaitsen sen, tai että tämähän on nyt ihan mitätön juttu muihin verrattuna. Sellainen on varkaan petollinen sydän, rosvojen luola. Sinun ja minun syntinen sydän etsii mahdollisuutta varastaa.
Sinun ja minun syntinen sydän etsii mahdollisuutta varastaa.
2) Mahdollisuus pelastua
Katsotaan toiseksi sitä, että Jeesus pelasti meidät, varkaat, tulemalla itse kirotuksi.
Tämän päivän raamatuntekstin toinen osa, hedelmätön viikunapuu, kertoo meidän syntisten ihmisten uskonnollisuudesta toisesta näkökulmasta. Me nimittäin yritämme piilottaa tekojamme kauniin pinnan alle.
Jeesus tsiigaa Jerusalemin lähellä kasvavaa viikunapuuta, mutta ei löydä siitä muuta kuin lehtiä, ja Jeesuksen käsittelyssä sen viikunapuun stoori päättyy lyhyeen kuin kanan lento.
Markuksen evankeliumissa sanotaan erikoisesti sellainenkin yksityiskohta, ettei vielä ollut viikunoiden aika, mutta kyllä Jeesus ihan tosissaan etsi hedelmää siitä puusta, koska viikunapuu tuottaa keväällä varhaisviikunoita ennen varsinaista satokautta.
Meidän ihmisten elämä nivoutuu jännästi yhteen hedelmien ja puiden kanssa. Jo paratiisissa ihmiskunnan onnellisuus kosahti päin puuta, kun ensimmäiset ihmiset lankesivat hedelmävarkaiksi. Kun he varastivat Jumalalta, he huomasivat olevansa alasti ja “sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen”.
Varas yrittää peittää tekonsa ja häpeänsä, sen, että omatunto ei ole puhdas, ja että menestyksen hedelmät on nyysitty muilta.
Mutta Jumala näkee kaikenlaisten suojien läpi, että minkälaisia mätiä viritelmiä ja mekanismeja niiden taakse on yritetty piilottaa. Myös Jerusalemin temppeli, rukouksen huone, näytti ulospäin hyvältä, mutta se oli rosvojen luola, joka ei tehnyt hedelmää.
Hedelmän kantaminen on Jumalan palvelemista ja Jumalan suunnitelman mukaiseksi tulemista. Se, joka ei ota vastaan Jeesusta, ei voi kantaa hedelmää.
Syntinen ihminen etsii mahdollisuutta varastaa, mutta Jumala etsii mahdollisuutta pelastaa. Jeesus tuli tähän maailmaan, rosvojen keskelle, kuollakseen ristillä, rikollisten keskellä, julkisesti esillä ilman suojaa katseilta, häpeällisesti alasti, Jumalan kiroamassa puussa.
Syntinen ihminen etsii mahdollisuutta varastaa, mutta Jumala etsii mahdollisuutta pelastaa. Jeesus tuli tähän maailmaan, rosvojen keskelle, kuollakseen ristillä, rikollisten keskellä.
Hän kärsi meidän sijastamme Jumalan polttavan vihan ja tuli Isän kiroamaksi, vaikka hän oli täynnä hyvää hedelmää.
Hän kärsi, jotta sinä ja minä, jotka olemme sydämessämme varkaita, saisimme syntimme anteeksi. Jeesus meni puolestamme jopa sinne kaikkein pahimpaan rosvojen luolaan, helvettiin, sovittaakseen rangaistuksemme.
Jeesuksen viereisellä ristillä oli rikollinen, joka ymmärsi, minkä pelastuksen mahdollisuuden Jumala oli hänelle vielä aivan elämän viimeisillä hetkillä antanut, ja hän kääntyi Jeesuksen puoleen.
Jumala kutsuu myös sinua esiin piilostasi yhä uudelleen, viikunanlehtien takaa pois piileskelemästä, turvaamaan ainoastaan häneen, niin ettei sinun tarvitse näytellä hänelle parempaa kuin olet.
Anna Jeesuksen raivata myös sinun sydämesi hänen asuinsijakseen ja puhdistaa sinut verellään. Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Sinun sydämesi on tarkoitettu kuulumaan Jumalalle, joten kaikukoon siellä ikuisesti ylistys Jumalalle.
3) Mahdollisuus auttaa
Katsotaan viimeiseksi vielä niitä hedelmiä, Jumalan suunnitelman mukaiseksi tulemista ja Jumalan palvelemista eli mahdollisuutta auttaa.
Kun Jeesus katseli Jerusalemia, hän tiesi kaupungin tulevan kohtalon ja itki sitä ja sanoi: ”Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” (Luuk. 19:44) Jerusalem ei tajunnut etsikkoaikaansa ja Jeesus itki sitä.
Milloin on Helsingin etsikkoaika, onko se nyt? Miten jumalaton kaupunki tämä Helsinki on, jos täällä esimerkiksi vain yksi prosentti kunnioittaa viikossa Herran käskyä lepopäivän pyhittämisestä ja käy jumalanpalveluksissa?
Helsinkiläisten kohtalo ei ole Jumalalle yhdentekevä. Hän itkee. Olkoon helsinkiläiset siksi myös meille sydämen asia.
Rukoileva seurakunta
Helsingin Luther-kirkon visiossa sanotaan, että olemme avoin, kodikas ja rukoileva. Tunnetaanko meidät tässä kaupungissa rukoilevana seurakuntana?
Jeesus ei sanonut opetuslapsille täältä maan päältä lähtiessään, että: “Koittakaa viihdyttää itseänne sen aikaa kunnes palaan.” Hän sanoi, että: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:19)
Me voimme onnistua siinä tehtävässä vain, jos Jumala saa muuttaa ensin ja ennen kaikkea meitä itseämme. Se onkin se vaikein vuori edessämme, kun Jumala haluaa muuttaa meidät näyttelijöistä ja hengellisen viihteen kuluttajista hengellisiksi taistelijoiksi.
Mutta Jeesus antoi meille ison lupauksen rukousten kuulemisessa.
Tukholman keskustassa Santa Klaran seurakunnan messussa oli ensin pastori ja kolme ihmistä. He alkoivat rukoilla ja seurakunta alkoi kasvaa, ja narkkareita ja prostituoituja alkoi tulla tavoittavan toiminnan kautta uskoon. Kirkko alkoi tulla täyteen sunnuntai toisensa jälkeen.
Rukoukseni on, että meistä voisi tulla entistä enemmän rukoileva seurakunta. Helsingin puolesta rukoilemista kun ei oikein voi ulkoistaa jollekin palveluntarjoajalle.
Onko sinulla ideoita siitä, että mitä – yhdessä – tekemällä meistä voisi tulla sellainen seurakunta, jossa kärsivä saa avun? Jossa rammat ja sokeat, addiktit ja prostituoidut, ahneet ja varkaat, hyväksikäytetyt ja hyväksikäyttäjät, työttömät ja työssäuupuneet, kuka minkäkin taakan alla saa avun.
Tämä olkoon sellainen rukouksen huone, jossa me, kaikenlaiset rosvot, saamme kohdata armollisen Vapahtajan, ja saamme armahdettuina kertoa armon sanomaa myös toisille rosvoille.
Sitä, että mikä on sinun paikkasi Jumalan suunnitelmissa ja mahdollisuutesi auttaa, ei tarvitse jäädä miettimään maailman tappiin asti, vaan Jumalalle voi ihan hyvin rukouksessa sanoa, että: “Tässä olen!”
Kun Herramme palaa takaisin, mistä kaikista hyvistä hedelmistä me saamme iloita hänen kanssaan, että mitä me saimme yhdessä aikaan tässä kaupungissa sillä ajalla ja voimalla, jonka Jumala meille antoi?
Mitä jos tämä meille rakas kotikaupunki voisi muuttua pelkästä pääkaupungista myös Suomen hengelliseksi pääkaupungiksi, jossa Jumalalle uhrataan runsaasti kiitosuhrina huulten hedelmää!
Rukoillaan. Rakas Taivaallinen Isä! Kiitos, että olet jo kasteessa kiinnittänyt meidät itseesi, ja ettei meidän itse tarvitse yrittää kasvattaa hedelmää, vaan sinä kasvatat sitä meissä sanasi ja ehtoollisen kautta. Auta meitä kantamaan runsaasti hedelmää sinun nimesi kunniaksi. Kutsu ihmisiä tässä kaupungissa valmistamaasi pelastukseen. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 