Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 6.5.2018
5. sunnuntai pääsiäisestä, 3. vuosikerta
Jaak. 5:13-18
Tämän päivän Uuden testamentin lukukappale on Jaakobin kirjeen luvusta viisi. Kirkkokäsikirjaan siitä on poimittu jakeet 13-16, mutta luen koko tuon jakson jakeeseen 18 asti:
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.
(17 Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. 18 Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.)
Johdanto
Helsingin Luther-kirkon visiona on olla ja kasvaa yhä enemmän avoimeksi, kodikkaaksi ja rukoilevaksi. Saarnasin rukoilevaksi seurakunnaksi -aiheesta ensimmäisen osan kuusi viikkoa sitten (25.3.2018). Silloin puhuimme Matteuksen evankeliumin tekstin mukaisesti rosvojen luolasta ja rukouksen huoneesta sekä viikunapuusta, jonka Jeesus kirosi. ( Rukoilevaksi seurakunnaksi, osa 1/2: Rosvojen luolasta rukouksen huoneeksi – Matt. 21:12-22 )
Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmesta näkökulmasta:
1) rukouspettymystä
2) rukouskamppailua
3) rukoustehtävää
1) Rukouspettymys
Jaakob, Jerusalemin seurakunnan johtaja ja Jeesuksen veli, ottaa tämän päivän tekstissä esille esimerkkeinä seurakuntalaisten erilaisia elämäntilanteita. Joku saattaa kärsiä, joku voi olla hyvillä mielin, joku on ehkä sairaana.
Mikä on sinun tilanteesi? Oletko tällä hetkellä jotain vailla tai meneekö elämä päin prinkkalaa? Oletko rukoillut Jumalalta apua? Onko hän vastannut sinulle?
Jaakob puhuu rukouksesta “joka uskossa lausutaan”. Uskossa rukoilemisesta puhuu myös Jeesus. Hän sanoo, että: “Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Matt. 21:21-22)
Onko vuoren heitto mereen jokin kristittyjen olympialaji? Vaaditaanko sitä rippikoulun loppukokeessa? Nähdäänkö joku meistä tänä iltana Paloheinän mäellä?
Onko vuoren heitto mereen jokin kristittyjen olympialaji? Vaaditaanko sitä rippikoulun loppukokeessa? Nähdäänkö joku meistä tänä iltana Paloheinän mäellä?
Tarkoittaako Jeesus todella tuota mitä hän sanoo, vai ovatko rukouksen käyttöehdot oikeasti paljon monimutkaisemmat, ettei kukaan saa niistä tolkkua?
Jos en paranekaan, onko sitten minun uskossani jotain vikaa? Miksei Jumala vastaa? Miksei Jumala anna ystävää, puolisoa, lasta, opiskelupaikkaa, työtä, leveämpää leipää?
Miksei Jumala lopeta sitä, että minua pahoinpidellään kotona, koulussa tai työpaikalla? Miksei Jumala vapauta minua tästä tuhoavasta riippuvuudesta? Miksei Jumala paranna?
Salainen koodi
Kautta ihmiskunnan historian ihminen on halunnut saada käsiinsä jonkinlaisen koodin, jolla avautuisi varma pääsy johonkin runsaudensarveen tai komentokeskukseen.
Ne, jotka joskus muinoin kovan kuivuuden keskellä tarvitsivat sadetta, tekivät ehkä jonkin erikoisen tanssiliikkeen. Sehän näyttää ihan siltä niin kuin hyppelisi jonkin ison koodinäppäimistön päällä. Ja sitten kun pilvestä osui vesitippa nenään, niin he näkivät siinä syy-seuraus-suhteen, ja yrittivät siksi ehkä tehdä seuraavallakin kerralla samat tanssimuuvit.
Olisiko sateeseen käsiksi pääsemisen koodi siis hauskannäköinen tanssi vai pitääkö siinä ottaa huomioon myös äänentunnistusjärjestelmä niin, että laulaa jotain samalla kun tanssii? Minkälainen rukous toimii?
Myös sinulla ja minulla on taipumus ajatella rukoilemisesta tällä tavalla. Mikä on rukoilemisen koodi? Millä tavalla minun pitäisi rukoilla, jotta se toimisi, millä mekaniikalla saisin pyytämiäni vastauksia?
Saanko sen mitä tarvitsen, jos rukoilen usein? Saanko sen mitä tarvitsen, jos rukoilen yhdessä muiden kanssa, tai jos itken rukoillessani riittävästi, jos rukoilen paremmin sanoin, tai mahdollisimman päättäväisesti?
Jäätte vaille, koska ette pyydä
Jaakob mainitsee kirjeessään pari tärkeää seikkaa rukoilemisesta. Ensinnäkin kun hän ensimmäisessä luvussa kehottaa pyytämään Jumalalta viisautta, hän kehottaa pyytämään sitä “uskossa, lainkaan epäilemättä”, koska se, joka “epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne”. Jaakob sanoo, että “Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään.” (Jaak. 1:)
Rukoiletko Jumalaa samalla kun kehittelet varasuunnitelmia, koska et luota häneen? Mille toteemipaalulle sinä uhraat varmuuden vuoksi aikasi ja rahasi ja voimavarasi tavoitellessasi menestystä ja onnea?
Toiseksi Jaakob kirjoittaa kirjeensä neljännessä luvussa kovaa tekstiä: “Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.” (Jaak. 4:2-3)
Jaakob sanoo siis ykskantaan, että jos ei pyydä niin ei saa. Mutta hän sanoo myös, että jos pyytää väärässä tarkoituksessa, kuluttaakseen kaiken mielihaluissaan, niin silloinkaan ei saa.
Mutta mitä jos sinulla on rukoilijana kuitenkin sellainen tuntuma, että kyllähän tässä on tullut pyydettyä, huudettua ja valitettua ja itkettyä kyyneliä jo Suomenlahden verran, eikä kysymys ole mielihalun mukaisesta kulutuksesta?
Katsotaan siksi toiseksi rukousta kamppailuna ja paria episodia siihen liittyen.
2) Rukouskamppailu
Tuossa tämän päivän tekstissä, kun Jaakob puhuu siis öljyllä voitelusta, hän puhuu samassa yhteydessä myös Eliasta. Erikoisesti myös silloin, kun Jeesus vieraili Nasaretissa ja opetti sen synagogassa Herran Voidellusta, hän puhui samassa yhteydessä Eliasta.
Niin paksu järkäle kuin Vanha testamentti onkin, sekä Jeesus että Jaakob puhuvat jännästi vieläpä juuri samasta vaiheesta Elian elämässä. He puhuvat kuivuudesta, jota kesti kolme ja puoli vuotta, ja joka aiheutti nälänhätää ja kärsimystä.
Elia oli profeetta, joka toimi Israelin pohjoisvaltion alueella 800-luvulla ennen Kristusta ja ajat olivat silloin vaikeat. Israelilaiset olivat langenneet pahasti epäjumalanpalvelukseen ja tuolloisesta kuningas Ahabista Raamattu sanoo, että hän teki Herran silmissä enemmän väärää kuin kukaan hänen edeltäjänsä. (1. Kun. 16:30)
Elian ensiesiintyminen Raamatun lehdillä tulee ihan pystymetsästä ja hän sanoo ensimmäisinä sanoinaan kuningas Ahabille, ettei sadetta tule. (1. Kun. 17:1) Jaakob sanoo Eliasta, että hän ”rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen”. (Jaak. 5:17)
Minkähänlaisia tansseja nähtiin noina vuosina kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala Baalin patsaiden edessä, jotta saataisiin sadetta? Mutta elävän Jumalan puoleen israelilaiset eivät hätänsä keskellä kääntyneet.
Sarpatin leski
Kuivuuden aikana Jumala lähetti Elian Sarpatin pikkukaupunkiin, jossa pakanakansaan kuuluva leskinainen pitäisi hänestä huolta.
Kun he tapasivat ensimmäisen kerran Sarpatin kaupungin portilla, kävikin ilmi, että nainen on rutiköyhä keppien kerääjä, joka oli ainoan poikansa (1. Kun. 17:12) kanssa nälkäkuoleman partaalla: siinä oli Jumalan valitsema Elialle valitsema auttaja!
Silti Elia pyysi saada leivän naisen viimeisistä jauhoista. Elia sanoi Herran viestinä, ettei “tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.” (1. Kun. 17:14)
Mietipä itsesi tuohon yksinhuoltajalesken tilanteeseen. Siinä ovat viimeiset jauhosi, miten itse olisit toiminut?
Leski uskoi tuohon Jumalan lupaukseen ja – huomaa tämä – antoi ensin omastaan tälle muukalaiselle, keskellä nälänhätää. Mutta niin kuin Jumala oli luvannut, häneltä eivät sitten loppuneet jauhot eikä öljy kuivuuden aikana.
Usko on luottamista Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa.
Sarpatin lesken pojan kuolema
Tuon kuivuuden aikana leskinaisen elämässä tapahtui kuitenkin ihan hirveä asia, kun hänen ainoa poikansa sairastui ja kuoli. Eliasta kerrotaan, että hän “ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili”. (1. Kun. 17:21)
Meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus kävi raskaimman rukouskamppailunsa viimeisenä yönään ennen kuolemaansa Getsemanen puutarhassa. Hän rukoili kolme kertaa, että Jumalan vihan malja menisi hänen ohitseen, jos mahdollista. (Matt. 26:36-46) Luukas kertoo, että: “Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.” (Luuk. 22:44)
Elia rukoili Jumalaa merkittävillä sanoilla: “Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?” (1. Kun. 17:20) “Tahdotko todella surmata hänen poikansa?”
Ja kun Elia rukoili, jotta henki palaisi lesken poikaan, Herra kuuli hänen pyyntönsä ja poika virkosi eloon. (1. Kun. 17:22)
Oman, ainoan Poikansa kohdalla Taivaan Isä oli kuitenkin päättänyt toisin. Isä todellakin aikoi antaa ainoan Poikansa kuolla.
Isä ei muuttanut suunnitelmiaan oman Poikansa pyynnöistä huolimatta, vaikka Jeesus oli täydellinen rukoilija, vaikka Jeesukselta ei puuttunut tippaakaan uskoa, vaikka Jeesus osasi rukoilla täydellisesti oikeilla sanoilla oikeita asioita, vaikka Jeesus oli yhtä Isän kanssa. (Joh. 10:30)
Isä ei muuttanut suunnitelmiaan oman Poikansa pyynnöistä huolimatta, vaikka Jeesus oli täydellinen rukoilija, vaikka Jeesukselta ei puuttunut tippaakaan uskoa, vaikka Jeesus osasi rukoilla täydellisesti oikeilla sanoilla oikeita asioita, vaikka Jeesus oli yhtä Isän kanssa.
Tapahtukoon sinun tahtosi
Jeesuksen rukouksessa Getsemanessa tärkein kohta on kuitenkin se, kun hän sanoo Isälleen: “Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39) Jeesus suostui asemaansa Isän edessä.
Se, että suostuu nöyrtymään sille tielle, jolle Herra johtaa, on sinulle ja minulle vaikea asia hyväksyä. Jaakobkin kirjoittaa kirjeensä neljännessä luvussa, että kukaan ei voi tietää mitä huomispäivä tuo tullessaan.
Siksi Jaakob kehottaa sanomaan niin, että: ”Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.” (Jaak. 4:15) Ja Isä meidän -rukouksessa me jatkuvasti pyydämme Jumalalta, että “tapahtukoon sinun tahtosi”.
Rukouskamppailussa saa siis pyytää, niin kuin Jeesus teki, mutta samalla suostua jättämään asiansa Jumalan käsiin.
Syntien tunnustaminen
Jaakob kirjoittaa sairastuneesta, että “jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi”. Sairaus ei siis välttämättä johdu suoranaisesti jostain synnistä, vaikka sairaus aina muistuttaakin meitä siitä, että elämme syntiinlangenneessa maailmassa.
Mutta Jaakob kehottaa meitä tunnustamaan syntimme. Moni haluaa työntää Jumalan mahdollisimman kauas elämästään, jotta Jumala ei pääsisi muistuttamaan siitä, että meistä jokainen on rikkonut häntä vastaan.
Kun Sarpatin lesken poika oli kuollut, nainen parahti tuskissaan Elialle, että: “Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!” (1. Kun. 17:18) Mikä synti tai mitä syntejä hänellä lieneekään ollut tunnollaan.
Mutta ei Jumala halua tuhota sinua, vaan pelastaa sinut. Sarpatin rutiköyhä leski oli joutunut kovan paikan eteen, kun ensin Elia vaikutti tulevan hänen elämäänsä nälän keskelle vain lisäriesaksi, mutta Elia olikin lopulta Jumalan lähettämä siunaus hänen elämäänsä.
Jos et tunne Jeesusta, Jeesus voi vaikuttaa vain riesalta, joka tulee viemään elämästäsi lopunkin ilon, mutta oikeasti Jeesus on meille hengellisesti köyhille keppikerjäläisille suurin mahdollinen siunaus, ja Jumala on lahjoittanut Jeesuksen myös sinulle.
Jeesus kärsi ristillä Jumalan vihan maljan, joka johtui meidän synnistämme, jotta me saisimme syntimme anteeksi, emmekä joutuisi kadotukseen, vaan saisimme elää ikuisesti. Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi. Niin kuin Sarpatin lesken ruukusta ei loppunut jauho, eikä öljypullosta öljy, kohta sinä saat nauttia ehtoollisella Jumalan loputonta armon lähdettä leivässä ja viinissä.
Kristuksen tähden olet pyhä ja puhdas, vanhurskas, ja katsotaan siksi viimeiseksi rukousta Jumalan antamana tehtävänä.
3) Rukoustehtävä
Silloin kun tarvitsee apua, sitä monesti toivoisi, että omassa takataskussa olisi käytettävissä joku yhtä voimallinen rukoilija kuin Elia. Mutta Jaakob sanoo Eliasta, että hän “oli samanlainen ihminen kuin me” (Jaak. 5:17), siis samanlainen jantteri kuin sinä ja minä. Jaakob on ihan tosissaan sanoessaan siis myös sinulle, että: “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.”
Kristukseen turvautuessasi myös sinun rukouksellasi on pääsy tätä maailmankaikkeutta ohjaavan tahon valtaistuinsaliin. Sinun rukouksesi kuullaan siinä komentokeskuksessa, josta johdetaan tätä universumia.
Tämän maailman kaikkivaltiaalla Luojalla ei ole pulaa kapasiteetista, ja siksi myös sinun jokainen rukouksesi otetaan siellä vastaan ja käsittelyyn. Siksi sinun ja minun kannattaa rukoilla aina hellittämättä niin kuin Elia. (Jaak. 5:17)
Ja niin kuin Jumala teki Elian kautta Sarpatin leskelle öljyihmeen, samoin Jumala antoi öljyllä voitelun seurakunnalle lahjaksi. Jos olet sairas, voit pyytää pastoria, esimerkiksi minua tai Richardia, tai seurakuntalaista voitelemaan sinut öljyllä, Herran nimessä, ja rukoilemaan puolestasi. Sillä, joka voitelee öljyllä, ei tarvitse olla parantamisen armolahjaa.
Öljyllä ei itsessään ole parantavia vaikutuksia, eikä öljyllä voitelu ole parantumisen edellytys. Öljy viittaa Raamatussa Pyhään Henkeen, joten öljyllä voideltava erotetaan rukouksin erityisellä tavalla Jumalan hoidettavaksi, ja se on Herra, joka nostaa sairaan jalkeille. (Jaak. 5:15) Herra siis parantaa sinut tai antaa voimaa kantaa sairautesi.
Rukoillessamme emme käske Jumalaa, vaan jätämme asiat hänen hoidettavakseen ja uskomme hänen mahdollisuuksiinsa. Jumalan tahto on viime kädessä meille aina kaikkein parasta, koska Jumala ei tee mitään rakkautensa vastaista.
Rukoileva seurakunta
Jaakobin kirjeen perusteella seurakunnan tulee siis olla sellainen rukoileva seurakunta, jossa seurakuntalaiset kantavat toisiaan rukouksin Jumalan käsiin. Meillä on seurakuntana paljon tehtävää myös tässä kaupungissa, mutta me emme saa mitään todellista aikaiseksi, jos me emme ala rukoilla hellittämättä.
Kun kerran Jeesus useaan kertaan sanoo niin, että Jumala vastaa pyyntöihimme, niin kyllä me totta totisesti saamme sitten uskoa niin. Rukoile siis luottaen Jumalan armoon Kristuksessa, äläkä luottaen omaan erinomaisuuteesi.
Ja jos sinusta tuntuu siltä, että olet huono rukoilija, niin aloita sillä, että pyydät Jumalaa auttamaan sinua. Niinhän ne opetuslapsetkin pyysivät Jeesukselta apua rukoilemiseen.
Aloitetaan sen pyytäminen tänään, aloitetaan se nyt.
Rukoillaan.
Tule nyt, Pyhä Henki, sä lohduttaja, / sydämeeni jo rauhasi tuo! / Tuli taivaan ja mieleni virvoittaja, / apu murheiden aikana suo.
Ilon, itkunkin hetkinä saavuthan luo, / sanan kautta sä käy sydämeen! / Minun tyytyä yksin vain armoosi suo, / sinun johtoosi ihmeelliseen.
Minun tuntea suo, että tarpeen on vain / sana Herrani, niin vakuutun: / sinut pantiksi armosta Herralta sain, / kunnes murheista maan pelastun.
Aamen.
Pastori Martti Haverinen 