City, osa 1/2: Ilon pääkaupunki – Ilm. 21:1-8

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 11.3.2018
4. paastonajan sunnuntai (Laetare), 3. vuosikerta
Ilm. 21:1-8

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
   Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. [Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema.”

 

Johdanto

Saarnasin pari viikkoa sitten täällä Helsingin Luther-kirkossa ilosta koettelemuksissa. Tänään teemana on city ja saarnaan city-teemasta, osan 2/2, seuraavan kerran reilun parin kuukauden päästä helluntaina. ( City, osa 2/2: Tämä kaupunki tarvitsee Jumalaa – Ap.t. 2:1-13 )

Katsotaan tätä tämän päivän tekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Jumala saa aikaan elämää ja liikettä
2) Jumala saa aikaan iloa
3) Jumala sai aikaan pelastuksen

 

1) Jumala saa aikaan elämää ja liikettä

Onko sulla jonkinlainen to do -lista, johon sä kirjoitat erilaisia asioita, joita sun pitäisi saada tehtyä ja hoidettua pois alta? Onko se lista pitkä vai lyhyt? Tuppaako siihen tulemaan enemmän ranskalaisia viivoja kuin saat vedetyksi yli?

Vievätkö tekemättömät ja keskeneräiset asiat sinun elämästäsi ilon? Onko sulla taipumusta pakonomaiseen suorittamiseen tai laiskuuteen?

Tämän päivän tekstissä valtaistuimella istuva lausuu: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu.” (Ilm. 21:6) Uusi testamentti on alun perin kirjoitettu kreikan kielellä ja kreikan aakkosissa ensimmäinen kirjain on alfa, ja viimeinen kirjain on oomega. Me suomalaiset aloimme sivistyä vähän kreikkalaisia myöhemmin, mutta kun pääsimme vauhtiin, niin jatkoimme sitten kreikkalaisiakin pidemmälle, aina ö-kirjaimeen asti.

Me suomalaiset aloimme sivistyä vähän kreikkalaisia myöhemmin, mutta kun pääsimme vauhtiin, niin jatkoimme sitten kreikkalaisiakin pidemmälle, aina ö-kirjaimeen asti.

 

Jumala sanoo siis olevansa ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Jumalasta on kaikki alkanut, Jumala on kaiken elämän alku. Luomiskertomuksessa on sellainen hieno kohta, jossa sanotaan, että: “Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.” (1. Moos. 2:1)

Jumala sai siis valmiiksi aivan hillittömän ison rakennusprojektinsa, koko tämän universumin, jonka reunoja ei ihminen pysty näkemään edes kiikareilla, ja kun Jumala katseli sen toimintaa, hän tuumasi, että tulipa siitä hyvä.

Mutta koska ihmisen valintojen myötä hommat menivät pahasti pieleen, Jumalan käskystä tämän syntiinlangenneen luomakunnan aika päättyy kerran, Saatana kukistuu, ja kansat kootaan tuomiolle Jumalan valtaistuimen eteen.

Jumala ei ole vain alkuunpanija, vaan hän on myös loppuunsaattaja, eikä hän jätä aloittamaansa työtä kesken. Jumala ei uuvu to do -listansa alle, vaikka siellä on lukematon määrä tekemistä ihan jo tällekin tunnille.

Yhtenä päivänä on vuorossa se viimeinen ranskalainen viiva.

Johannes Patmoksen saarella

Jumala lohduttaa tällä viestillä Patmoksen saarella viruvaa Johannesta ja hänen kauttaan kaikkia kristittyjä. Ensimmäisen vuosisadan lopulla kristityt ovat ahdingossa Rooman valtakunnassa ja Johannes mainitsee Ilmestyskirjan alussa joutuneensa Patmokselle, koska hän oli julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. (Ilm. 1:9)

Roomalainen lähde kertoo Patmoksen olleen poliittisesti hankalien henkilöiden karkotuspaikka. Saari sijaitsee noin 50 kilometrin päässä nykyisen Turkin länsirannikosta, mutta se kuuluu Kreikalle. Se on sellainen kymmenisen kilometriä pitkä saari, ja siellä asuu Wikipedian mukaan nykyisin noin 3 000 ihmistä.

Siellä, pienellä saarella, Egeanmerellä, sivuun sysättynä, Jumala antaa Johannekselle hengellisen keidashetken ja näyttää henkeäsalpaavasti sen, mitä tuleman pitää tämän maailmanajan lopulla. Aikojen lopulla ihmiskunta kääntyy Saatanan, ihmiskunnan eksyttäjän johdolla, yhä kauemmas Jumalan Sanasta. Mutta eräänä päivänä tämä kärsimyksen aika päättyy.

Uusi Jerusalem

Äsken lukemassani Ilmestyskirjan tekstissä Johannes näkee, kuinka uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta juhla-asuisena niin kuin morsian ja se loistaa Jumalan kirkkautta kuin kallein jalokivi. Johannes kuvaa, että kaupunki on kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa.

Taivaallisen Jerusalemin koko ilmoitetaan Johannekselle stadionmittana, ja se on 12 000 stadionmittaa pitkä, leveä ja korkea. Antiikin aikana stadionmitta oli tiettävästi 600 jalkaa, mutta koska jalkamitta vaihteli vähän niin ja näin, ei ole täyttä varmuutta siitä, että kuinka paljon se on metreissä. Suomenkielisen raamatunkäännöksen alaviitteen mukaan stadion on 192 metriä, joten sen mukaan laskettuna taivaallinen Jerusalem olisi 2 304 kilometriä leveä, 2 304 kilometriä pitkä ja 2 304 kilometriä korkea.

Se siis vaikuttaa olevan kuutio, niin kuin turbovaihteella kasvanut Rubikin kuutio, mutta jotkut pohtivat, että voihan se olla myös esimerkiksi pyramidin muotoinen. Palataan tuohon muotoasiaan vähän myöhemmin.

Jos sun on vaikea uskoa sitä, että Jumala voisi tehdä noin ison kaupungin, niin tulihan siitä universumistakin melkoisen iso, eikä Jumalalta loppuneet paukut edes sen luomiseen. Se on vissiin hyvä luoda kerralla riittävän suurta, niin ei tule pulaa tonttimaasta ja ongelmia kaupunkibulevardien sijoittelussa.

Taivaallisessa Jerusalemissa on siis tilaa ja osaamista rakentaa myös ylöspäin, ja jos siellä on pilvenpiirtäjiä, niin ne eivät estä valoa loistamasta katutasolle, koska Jumalan kirkkaus valaisee koko kaupungin. (Ilm. 21:23)

Jeesus ei selvästikään sano jotenkin liioittelevana heittona, että: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta.” (Joh. 14:2) Luomakunta alkoi tyhjästä mutta päättyy kansojen paljouteen, joten on hyvä, että tontille mahtuu jengiä.

Jumala tykkää selvästikin nähdä elämää ja liikettä. Siksi taivaallinen megaluokan metropoli ei ole kylmä ja staattinen kultaklöntti, vaan se on myös Jumalan puutarhan ja kristallinkirkkaan elämän veden virran tyyssija.

 

2) Jumala saa aikaan iloa

Katsotaan toiseksi sitä, että Jumala saa elämän ja liikkeen lisäksi aikaan iloa.

Amsterdamille on annettu sellainen etuliite kuin iloinen Amsterdam, mutta siellä nenään leijailee sen verran usein kannabiksen imelä tuoksu, että moni taitaa hankkia siellä sitä iloa douppaamalla. Ja suomalaiseen perinteeseen on puolestaan tallentunut näkemys, että “ilo ilman viinaa on teeskentelyä”.

Mitä ilman sinä koet, että et voi olla iloinen tai että ilo on vain teeskentelyä? Minkä saavuttamisen tai minkä olotilan varaan sinä olet kiinnittänyt ilosi? Tai estääkö iloasi jokin pelko?

Sellaisella käsitteellä kuin pelon maantiede kuvataan sitä, että ihmiset pelkäävät tiettyjä alueita väkivallan uhan takia. Pimeänä iltana ei ehkä tee mieli kävellä esimerkiksi heikosti valaistun puiston läpi, vaikka sen kautta voisi oikaista kivasti. Netistä löytyy esimerkiksi New Yorkin rikoskartta, josta voi katsoa, onko omassa naapurustossa ollut ryöstöjä tai murhia.

Mutta taivaassa ei vallitse pelon maantiede, vaan ilon maantiede. Kun Jumala kertoo Vanhassa testamentissa, profeetta Jesajan kirjan luvussa 65, luovansa uuden taivaan ja uuden maan, hän sanoo, että menneitä ei enää muistella, eivätkä ne nouse mieleen.

Herra sanoo, että: ”[T]e saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta” (Jes. 65:18-19)

Taivaallinen Jerusalem on siis ikuisen ilon pääkaupunki. Taivaallinen ilo ei synny siitä, että “jes, onpa täällä kultaa”, vaan täydellisen ehjästä yhteydestä, joka sinulla on Luojasi ja toisten ihmisten kanssa, ja sen saa aikaan ainoastaan Jumala.

Sen kaupungin muurien ulkopuolelle jäävät kaikki ne asiat, jotka ovat täällä aiheuttaneet kuolemaa, murhetta, valitusta ja vaivaa.

Rooma

Taivaallinen Jerusalem, ikuisen ilon pääkaupunki, on rakennettu täysin erilaiselle perustalle kuin meidän syntisten ihmisten kaupungit ja valtakunnat.

Esimerkiksi Johannesta ja muita kristittyjä kurmoottanut Rooma oli siihenastisen maailman mahtavin suurvalta, ja tarinoiden mukaan Rooman kaupungin perusti murhaaja, Romulus, joka murhasi veljensä Remuksen pois valtansa tieltä. Ja koska Romuluksen ympärilleen keräämien ihmisten joukossa ei ollut riittävästi naisia vaimoiksi, he kaappasivat heitä naapurikansasta, sabiinilaisia.

Riippumatta siitä, onko tarina totta vai ei, joka tapauksessa Rooma kasvoi väkivallan voimalla. Ihmiskunnan verinen historia toistaa surullisesti tuota kaavaa, jossa voimakkaampi tai häijympi alistaa, murhaa, ryöstää ja ottaa ensin ja ottaa sen, mitä tahtoo.

Varsinkin muinaiset kaupungit ja niiden rikkaudet ja mahtipontiset monumentit on revitty orjien ja alistettujen selkänahasta. Hallitsijat ovat aina halunneet näyttää valtaansa kaduilla.

Paraatit

Historiassa voitonparaateissa on marssitettu näytille sotavankeja ja kaikkea, mitä hävitetyistä kaupungeista on saatu irti mukaan. Monissa kaupungeissa pääväylät ovat leveitä, jotta siellä voi esitellä ylpeänä, että minkälaisiin ja kuinka moneen sotavaunuun kansakunnalla on ollut varaa.

Esimerkiksi Pekingissä, ”bei” ”pohjoinen”, ”jing” ”pääkaupunki”, Taivaallisen rauhan aukion pinta-ala on yli 400 000 neliömetriä, joten sinne mahtunee ainakin sen verran ihmisiä, ja jos vähän tiivistää niin vähän enemmänkin ihmisiä katsomaan, että minkälaisia keihäänkärkiä valtion asevarastosta löytyy. Taivaallisen rauhan aukio tosin muistetaan vuoden 1989 verilöylystä, josta taivaallinen rauha oli kaukana.

Suurvallan kolossaaliset juhla-aukiot ovat yleensä paraatikunnossa, mutta epäsiisti takapiha saattaa alkaa ihan jo parin korttelin päästä. Jotain jää aina pahasti rempalleen, kun fyrkkaa syydetään voimaan ja näyttävään mahtailuun.

Suurvallan kolossaaliset juhla-aukiot ovat yleensä paraatikunnossa, mutta epäsiisti takapiha saattaa alkaa ihan jo parin korttelin päästä.

 

Taivaallisessa Jerusalemissa asiat eivät sen sijaan ole rempallaan, vaikka siellä juhlitaan ikuisesti voitonpäivää, sitä, että sota on päättynyt ja ikuinen rauhan aika on alkanut. Taivaallisessa Jerusalemissa kadut ovat kunnossa, eikä kultakadun raosta kasva piharatamoa, ellei Jumala sitten salli sen kasvaa ihan vain esimerkiksi huumorimielessä. Kohta, jo tässä messussa, saamme nauttia Karitsan juhla-ateriaa.

Taivaallisessa Jerusalemissa hallitsijan valta näkyy kaduilla kirkkautena, ja rauhan ja ilon ilmapiirinä. Ilon pääkaupungin on rakentanut hallitsija itse, ei orjuuttamalla. Ja päästääkseen meidätkin sinne, hän on ottanut vastaan hänen omaa selkäänsä repineet ruoskaniskut.

Miten me voimme siis päästä sinne?

 

3) Jumala sai aikaan pelastuksen

Katsotaan viimeiseksi sitä, että miten Jumala sai aikaan pelastuksen.

Taivaallinen Jerusalem vaikuttaa siis olevan kuution muotoinen. Kuution muotoinen oli aikoinaan myös Jerusalemin (ensimmäisen) temppelin tärkein osa, sisäkammio, jota kutsuttiin nimellä kaikkeinpyhin.

Tuossa kullatussa huoneessa ei saanut käydä kuin yksi ihminen, ylipappi, ja hänkin sai käydä siellä vain kerran vuodessa sovittamassa Israelin synnit eläimen verellä, uhrattuaan ensin omien syntiensä sovittamiseksi. (Hepr. 7:27, 9:25) Kaikkeinpyhin oli siis kammottavan pelottava paikka, koska syntinen ihminen ei kestä Jumalan pyhyyttä.

Kun Jeesus kuoli puuhun lävistettynä, Raamattu kertoo, että Jerusalemin (toisen) temppelin kaikkeinpyhimpään pääsyn rajana ollut todella korkea ja paksu väliverho repesi keskeltä kahtia, ylhäältä alas asti. Se on sinulle ja minulle elintärkeä juttu.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja opettaa, että: “[M]eillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.” (Hepr. 10:19-21)

Kristus, Jumalan Karitsa, suuri ylipappi, ei sovittanut syntejämme viattoman eläimen verellä, vaan hän sovitti syntimme omalla, viattomalla verellään, oman rikotun ruumiinsa kautta. Kaikkeinpyhin ja sovintoveri kuuluvat siis erottamattomasti yhteen.

Kaikkeinpyhin ja sovintoveri kuuluvat siis erottamattomasti yhteen.

 

Ilman Kristuksen verta sinulla ja minulla, syntiemme tähden kadotuksen alaisilla, ei ole mitään toivoa päästä taivaaseen.

Niin kuin kansalaisuuteen synnytään, samoin taivaan kansalaiseksi uudestisynnytään kasteessa pyhän kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Siinä sinut on pesty puhtaaksi. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule juttelemaan kanssani.

Kun uskossa turvaat Kristuksen sovintovereen, jonka olet saanut lahjaksi, sinäkin saat astua kaikkeinpyhimpään, sinne, missä Jumala itse asuu, eikä se ole enää pelottava paikka, vaan kaikkein iloisin paikka.

Siellä Jumala tekee valmiiksi sen työn, jonka hän on aloittanut kristityissä jo tässä ajassa. Silloin saat olla Jumalan täydellinen luomus, niin kuin hän on sinut tarkoittanut olemaan, ilman syntiä, ja sellaisena saat elää ikuisen ilon valtakunnassa.

Sinun ei siis tarvitse murehtia tekemättömiä asioitasi, vaan ne kannattaa tuoda joka päivä to do -listojen mestarille. Sanansa kautta hän ohjaa sinua arvioimaan sitä, mitkä asiat ovat tässä elämässä oikeasti hyödyllisiä ja tärkeitä. Hän antaa sinulle voiman palvella ja rakentaa ilon ja rakkauden valtakuntaa jo tässä ajassa, myös tänään, ja alkavalla viikolla.