Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.6.2018
4. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Ef. 2: 1-10
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Johdanto
Se että me ollaan nyt tällaisessa kauniissa kirkossa keskellä Helsinkiä, on todella monen erikoisen käänteen summa. Yksi tärkeä syy on siinä, että tuhat vuotta sitten jotkut tulivat tänne Euroopan perukoille asti rohkeasti kertomaan erikoisesta jerusalemilaisesta haudasta, joka olikin tyhjä.
Yleensä haudat eivät nimittäin ole tyhjiä.
Meidän elämämme olisi nyt kovin erilaista ja tällä tontilla tuskin olisi kirkkoa, jos esivanhempamme ja kansamme olisi jatkanut elämistä pakanuudessa kaikki nämä vuosisadat.
Toinen tärkeä syy siihen, että tässä on kirkkorakennus jossa me saadaan nyt olla koolla, on siinä, että vuonna 1826 eräs 14-vuotias raahelainen poika tuli hirvittävän rauhattomaksi, kun hän tunsi omassatunnossaan olevansa Jumalan vihan ja tuomion alainen, tiellä kadotukseen.
Syntiinlangennut ihmiskunta
Tämän päivän raamatunkohdassa apostoli Paavali kuvaa, että syntiinlangennut ihmiskunta on hengellisesti kuolleessa tilassa, tottelee Jumalaa vastustavaa henkeä ja noudattaa oman luontonsa haluja. Mutta sillä on vakavat seurauksensa, koska Jumala vihaa syntiä. Ilman ulkopuolista auttajaa me syntiset ihmiset, hengellisesti kuolleet, olemme todella matkalla ikuiseen kadotukseen.
Syyttääkö sinun omatuntosi sinua asioista joita olet tehnyt, sanonut, ajatellut tai jättänyt tekemättä? Vai pyritkö pääsemään eroon siitä ikävästä tosiasiasta kieltämällä Jumalan olemassaolon tai vähättelemällä tekojasi tai kieltämällä sen kokonaan, että niissä olisi jotain väärää? Hellitkö ajatusta, että syntisi olisivat täysin okei?
Löydös Lutherin tekstien kautta
Kun tuo poika, joka pelkäsi joutuvansa helvettiin, alkoi lukea Raamattua, hän sai huomata, että Jeesus Kristus oli verellään sovittanut myös hänen kaikki syntinsä ja että siksi myös hän on taivaallisen Isän rakas lapsi.
Hän tuli myöhemmin tänne Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, Venäjän keisarin nimeä kantavaan Aleksanterin yliopistoon, joka koulutti kirkolle pappeja, mutta teologiaa opetettiin valistuksen ja rationalismin hengessä, eikä se ruokkinut häntä. Hän etääntyi jälleen Jumalasta, mutta valmistui kuitenkin maisteriksi ja hänet vihittiin pastoriksi (1834).
Tämä reilu parikymppinen pastori päätyi työhön Lohjalle ja löysi siellä kirkon kirjahyllystä uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjan, jossa Luther opetti Raamatun pohjalta evankeliumista niin selvästi ja kirkkaasti, ettei hän ollut moista koskaan ennen nähnyt eikä kuullut. Hänen uskonsa vahvistui jälleen, kun hän luki, että Jumala pelastaa Kristuksen veriuhrin tähden varmasti myös hänet.
Pelastus on varmaa, koska Jumala on luotettava ja siihen, mitä Jumala sanassaan lupaa meidän pelastumisesta, siihen saa luottaa.
Tuon pastorin nimi oli Fredrik Gabriel Hedberg. Hän alkoi julistaa tuota sanomaa Lohjalla, ja siellä alkoi tulla herätystä.
Mutta kaikki eivät sellaisesta pitäneet ja tuomiokapituli päätti siirtää hänet pois sieltä, hässäkkää aiheuttamasta. Hedberg siirrettiin Paimioon (1838), joka on noin parikymmentä kilometriä Turusta.
Herätystä Paimiossa
Hedberg julisti evankeliumia sitten siellä Paimiossa, ja reilun vuoden aikana siellä alkoi syntyä herätystä ja liikehdintää. Mutta kaikki eivät pitäneet siitä, että hengelliset tilaisuudet alkoivat vetää väkeä, ja niinpä tuomiokapituli päätti arkkipiispan johdolla jälleen karkottaa Hedbergin. Hänet siirrettiin tällä kertaa Ouluun, vankilasaarnaajaksi (1840), jossa hän sai saarnata vain vankilan kirkossa.
Mutta sielläkin ihmiset halusivat päästä kuulemaan Hedbergin saarnoja, jotka pursusivat evankeliumia, ja sen takia esimerkiksi vankilan leipomon komeroon piiloutui naisia. Vaikka Hedbergin toimia oli rajoitettu, ihmisiä virtasi hänen luokseen kaukaakin.
Sielläkin ihmiset halusivat päästä kuulemaan Hedbergin saarnoja, jotka pursusivat evankeliumia, ja sen takia esimerkiksi vankilan leipomon komeroon piiloutui naisia.
Evankelisen liikkeen synty
Tuomiokapituli siirsi Hedbergin pian saarnaajaksi Raippaluodon saariseurakuntaan Vaasan lähelle (1842). Siellä hän kirjoitti selitysteoksen Efesolaiskirjeen ensimmäiseen lukuun eli tämän päivän raamatunkohtaa edeltävään tekstiin. Tuo kirja julkaistiin myöhemmin nimellä Uskonoppi autuuteen.
Hedberg päätti hakea Pöytyän seurakunnasta papin virkaa, ja hän sai sen (1843), vaikka arkkipiispa ei ollut ensin aikonut asettaa häntä edes vaalisijalle. Pöytyä on 40 kilometriä Turusta Tampereelle päin ja Hedbergin julistuksen vaikutuksesta siellä syntyi herätys, jota kutsutaan nimellä evankelisuus.
Mutta se ei ollut jokin yhden tyypin show, vaan se herätys alkoi levitä eri julistajien puheiden ja tekstien kautta Pöytyän lähiseuduille, sitten Turkuun, Ahvenanmaalle, Satakuntaan, Hämeeseen, Pohjanmaalle, Uudellemaalle ja Karjalaan. 1860-luvulla evankelisen herätysliikkeen painopiste alkoi siirtyä Helsinkiin.
Rukoushuone Helsingin Kamppiin
Liikkeen keskusjärjestöksi perustettiin 1873, tsaari Aleksanteri toisen aikana, Lutherilainen Ewankeliumi-yhtiö, ja sen tarkoitus oli levittää luterilaista kirjallisuutta.
Viitisen vuotta sen jälkeen (1878) tälle tontille, jossa me nyt olemme, rakennettiin Evankeliumiyhdistyksen ensimmäinen oma konttori ja rukoushuone Helsingissä.
Hedberg oli tuolloin Kemiön seurakunnan kirkkoherra ja Perniön rovastikunnan lääninrovasti, ja hän lähetti kirjeen, jossa hän toivoi, että rukoushuoneessa saarnattaisiin aina Kristuksen evankeliumia puhtaasti. Hän, kirkon rovasti, sanoi tuossa kirjeessä, tasan 140 vuotta sitten, erikoisesti niin, että siten se olisi turvapaikka luopumisen aikana, jolloin valtiokirkot julistavat pelkkiä ihmisten mielipiteitä ja vainoavat Kristukseen uskovia. (Suokunnas 2011, s. 124) Merkillisiä sanoja!
Koska ihmisiä tuli siihen rukoushuoneeseen ovista ja ikkunoista, tilat kävivät pieniksi ja tarvittiin uusi mesta. Innokkaat ihmiset pistivät keräyksiä pystyyn ja iso summa saatiin kokoon, ja niinpä rukoushuoneen kylkeen, Fredrikinkadun varteen, rakennettiin isompi rukoushuone, tämä tila, 1894.
Me olemme tällaisessa rakennuksessa nyt osaltaan siksi, että yksi tyyppi siis luki Raamattua, löysi sieltä Kristuksessa armollisen Jumalan ja alkoi kertoa siitä myös muille. Ja vaikka kirkon johtajat pallottelivat häntä ensin sinne tänne saadakseen hänet ruotuun, mitkään hallinnolliset toimet eivät voineet pidätellä evankeliumin voimaa ja iloa, jotka tuppaavat pursuamaan yli.
Me olemme tällaisessa rakennuksessa nyt osaltaan siksi, että yksi tyyppi siis luki Raamattua, löysi sieltä Kristuksessa armollisen Jumalan ja alkoi kertoa siitä myös muille.
Mikä siinä evankeliumissa oikein on niin ihmeellistä?
Meidät on pelastettu armosta
Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstissä, että Jumalan armo on äärettömän runsas ja hän on osoittanut hyvyytensä antamalla meille Jeesuksen Kristuksen.
Meidät on pelastettu armosta.
“Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7) Koska Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ihmistä, synnin sovittamiseksi Jumalan viha kohdistui Jumalan omaan Poikaan, joka eli ilman syntiä, ja suostui uhriksi sinun ja minun sijasta. Ristillä kuollessaan Kristus sai omassa ruumiissaan aikaan sovinnon Jumalan ja syntisen ihmiskunnan välille.
Jumala ei siis funtsinut sitä niin, että ihmiskunta ansaitsee tulla pelastetuksi, vaan hän päätti pelastaa meidät, koska hän rakastaa meitä. Pelastus on Jumalan lahja, eikä se Paavalin mukaan “perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä”.
Jumala on antanut lahjaksi jopa myös sen uskon, jolla tuo pelastus otetaan vastaan, koska niin kuin kuollut ei voi itse päättää, että “alanpa elää” ja herätä eloon, myöskään hengellisesti kuollut ei voi synnyttää itselleen uskoa. Kuollut on kuollut.
Usko tuntemuksina vai luottamisena lupaukseen
Mistä sinä voit tietää, että oletko pelastettu? Tietääkö sen siitä, jos liikuttuu hengellisestä laulusta niin kovasti, että kyyneleet valuvat poskia pitkin? Onko silloin varmasti uskossa, jos tekee mieli hymyillä Jumalan takia koko ajan niin kuin vastarakastunut?
Ei sinun tarvitse miettiä omia tunteitasi, että pitäisikö sinusta tuntua joltakin ennen kuin voit ajatella olevasi pelastettu. Tunteet heittelevät sinne tänne, eikä niiden varaan kannata rakentaa omaa uskonelämäänsä. Vaikka et tuntisi sisimmässäsi mitään, saat silloinkin uskoa Jumalan sanan lupauksiin, jotka on annettu myös sinulle.
Heti-usko
Eikä sinun myöskään tarvitse miettiä sitä, että mitä kaikkea sinun pitäisi muuttaa elämässäsi tai onko pyhityksesi edistynyt ennen kuin saat uskoa syntisi – jälleen tänäänkin – anteeksi.
Et voi tehdä mitään sellaista, mikä olisi jotain enemmän tai jotain parempaa kuin mitä Kristus on tehnyt pelastaakseen meidät. Kun Kristus sovitti verellään koko ihmiskunnan synnin ja pelasti meidät kadotuksesta, Kristus oli täydellinen uhri, eikä kukaan voi lisätä siihen mitään ekstraa tai parantaa sitä millään tavalla.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta juuri siksi Kristus kuoli meidän, jumalattomien, puolesta. (Room. 5:6) Ja Kristus on herätetty kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25). Pelastus on jo valmistettu koko maailmalle ja saat ottaa sen uskossa vastaan, aivan ilmaiseksi, eikä sinun tarvitse jäädä odottelemaan.
Kristukseen turvautuessasi Jumala armahtaa sinut, vaikka sinun syntisi olisivat miten suuria tahansa. Jumala ottaa sinut vastaan syntisenä ja kelvottomana.
Kristukseen turvautuessasi Jumala armahtaa sinut, vaikka sinun syntisi olisivat miten suuria tahansa. Jumala ottaa sinut vastaan syntisenä ja kelvottomana.
Koska Jumalan sana välittää Jumalan armon ja synnyttää hengellisesti kuolleen eläväksi, saat heti, sillä paikalla missä nyt olet, uskoa kaikki syntisi anteeksi. Anna siksi suhteesi Jumalaan rakentua sanan ja sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen, varaan.
Hedberg kehotti aina turvautumaan siihen, mitä Jumala on luvannut sanassaan, Raamatussa, koska meillä ei ole mitään muuta luotettavaa hengellisen tiedon lähdettä. Jumala on sitoutunut sanaansa, joten Pyhän Hengen todistus löytyy Raamatussa. Lue siksi ahkerasti Raamattua ja rukoillen etsi sieltä Kristusta.
Jos sinut on jo kastettu, niin kasteessa Jumala on ottanut ja merkinnyt sinut omakseen. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule mun luo ja aloitetaan kastekoulu. Ehtoollisella Kristus vahvistaa sinua omalla ruumiillaan ja verellään, jotta jaksat kulkea kohti taivasta.
Muistakaa johtajianne
Kaikki kunnia pelastuksestamme kuuluu siis yksin Jumalalle! Mutta Heprealaiskirjeessä kehotetaan, että: “Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne.” (Hepr. 13:7)
Miten me pidämme esikuvanamme meidän edeltäjiämme, jotka ovat opettaneet meitä tuntemaan evankeliumin? Teemme niin esimerkiksi jatkamalla heidän työtään.
Se, että meillä on tässä nyt kirkko, jossa me ollaan nyt koolla kuulemassa Jumalan sanaa, tarkoittaa sitä, että moni ihminen on ollut tässä kaupungissa rakentamassa Jumalan valtakuntaa.
Paavali sanoo tämän päivän tekstissä, että: “Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10) Evankeliumin julistuksen kautta Jumala tekee ihmiset hengellisesti eläviksi, ja siellä missä on elämää, on liikettä, äksön tsäksöniä. Meidät on herätetty henkiin ollaksemme liikkeellä.
Meidät on herätetty henkiin ollaksemme liikkeellä.
Paavali kirjoittaa hiukan myöhemmin tuossa Efesolaiskirjeessä Kristuksesta, että: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)
Jumala kykenee meissä vaikuttavalla voimallaan tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella. (Ef. 3:20) Hedberg muotoili asian niin, että: “Kun siis huomaat, ettet pysty tekemään mitään hyvää, turvaudu uskossa Jeesukseen Kristukseen. Saat ihmeeksesi nähdä, miten hänen voimansa vaikuttaa sinun heikkoudessasi.”
Mitä kaikkea me siis voimmekaan, Kristuksen käsinä ja jalkoina, saada Pyhän Hengen voimassa aikaan tässä kaupungissa, niin että myös jälkipolvet saavat iloita siitä!
Rukoillaan. Kiitos rakas Jumala, että lähetit ainoan Poikasi maailmaan pelastamaan meidät. Kiitos siitä, että pelastus on meille täysin ilmainen lahja. Vahvista meidän uskoamme Pyhän Henkesi kautta ja anna Kristuksen aina asua sydämissämme. Anna sinun rakkautesi olla elämänne perustus ja kasvupohja ja että saamme sinulta voimaa palvella toinen toistamme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 