Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 12.8.2018
12. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Jes. 2: 12-18
Herran Sebaotin päivä
iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,
kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,
niin että se vaipuu maahan.
Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin,
se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,
jokaiseen ylpeään torniin se iskee
ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,
se iskee rantojen huvipursiin
ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.
Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,
korskeat miehet vaipuvat maahan.
Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen
ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.
Johdanto
Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmesta näkökulmasta.
mikä synti, mikä elämänkysymys
1) Tarkoitettu elämään
2) Tarkoitettu vastaamaan
3) Tarkoitettu pelastumaan
1) Tarkoitettu elämään
Olin opiskeluaikana töissä Malmin hautausmaalla ja tein siellä hommia puutarhatyöntekijänä ja siunaustilaisuuksissa vahtimestarina. Erityisesti lauantaisin töissä ollessa tuntui, että sitä on vähän erilainen parikymmentävuotias, koska samaan aikaan kun näytin vainajia sureville omaisille ja johdatin hautajaissaattoja hautausmaan kujilla, monet ikätoverit suunnittelivat, että mihin baariin menisi illalla.
Kontrasti hautausmaatyön ja viikonloppu-bilettämisen välillä tuntui todella isolta. Hienointa tuossa työssä oli mun mielestäni se, että se antoi perspektiiviä tähän elämään, ja auttoi ankkuroimaan ajatukset tuonpuoleiseen.
Vähän tämän päivän raamatunkohdan jälkeen Jesajan kirjassa todetaan ihmisestä, että “vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan”. (Jes. 2:22) Se on hyvä pitää mielessä.
Merkkipäivä
Ihmisen elämän kaksi merkittävintä päivää ovat eräällä tapaa päivä jolloin on syntynyt ja päivä jolloin on kuollut. Nehän ovat ne kaksi päivämäärää, jotka merkitään myös hautakiveen tiedoksi jälkipolville. Siihen ei kaiverreta sitä, että milloin on aloitti koulun tai sai ystävän, tai meni naimisiin, tai sai hakemansa työpaikan.
Mutta vaikka synnyinpäivä ja kuolinpäivä ovat kaksi meidän elämää ehkä eniten määrittävää päivää, niin ihmiselle itselleen mielekkäintä on varsinaisesti se syntymän ja kuoleman väliin jäävä aika, eli mitä kaikkea jännää siinä syntymän ja kuoleman välissä tapahtuu. Mun suosikki-aforisti, Matti Nykänen, on muotoillut asian niin, että: “Elämä on ihmisen parasta aikaa.”
Katoaminen aikaan
Kuolema on hirveä tragedia, mutta ainakin musta tuntuu vielä kammottavammalta ajatus siitä, että kuoleman jälkeen ei olisikaan enää yhtään mitään ja että olemassaolo loppuisi aivan kokonaan. Siis sellainen näkemys, että me vain unohdumme historian virtaan, ja jos ihmiskunta kerran lakkaa olemasta, sillä ei ole lopulta kenenkään tai minkään kannalta mitään merkitystä, että olemme koskaan edes olleet olemassa.
80-luvun klassikkoleffassa Blade Runner on yksi science fiction -elokuvien unohtumattomin kohtaus ja sillä kohtauksella on jopa oma Wikipedia-sivunsa. Siinä yhdeltä ihmismäiseltä robotilta on loppumassa pysyvästi virta, ja hän kuvaa runollisesti eeppisiä hetkiä, joita on kokenut. Vihoviimeiseksi hän sanoo, että: “Kaikki nuo hetket katoavat aikaan kuin kyyneleet sateeseen. On aika kuolla.”
Onko sinun ja minun kohtalona kadota ajan virtaan niin kuin kyyneleet sateeseen?
Luotu ikuisuutta varten
Se, että olemme tietoisia olentoja ja kielellisiä neroja, puhuu sen puolesta, että Jumala loi ihmisen kuvakseen, niin kuin Raamattu kertoo. Et ole olemassa täällä Telluksella sattumalta, vaan sinut on tarkoitettu elämään, sinut on tarkoitettu olemaan olemassa. On olemassa yksi, joka tarkkailee jokaista hengenvetoasi. Jumalalta ole pieninkään luusi salassa, koska hän on luonut sinut sisintäsi myöten ja punonut sinut äitisi kohdussa. (Ps. 139)
On olemassa yksi, joka tarkkailee jokaista hengenvetoasi.
Mutta sinua ei ole luotu ainoastaan tätä elämää varten, vaan sinut on luotu ikuisuutta varten. Olemassaolosi on tarkoitettu jatkumaan. Siksi kerran tulee aika, jolloin kohtaat Luojasi.
2) Tarkoitettu vastaamaan
Katsotaan toiseksi sitä, että meidät on tarkoitettu vastaamaan.
Tämän päivän profeetta Jesajan teksti puhuu osaltaan siitä Herran Sebaotin päivästä, jolloin meidät viedään kaikkivaltiaan Jumalan eteen. Tuon päivän kuvaus on todella kuumottava, koska se päivä “iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan”.
Ja Herran päivä “iskee kaikkiin korkeihin vuoriin ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin, jokaiseen ylpeään torniin se iskee ja jokaiseen murtumattomaan muuriin, se iskee rantojen huvipursiin ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.”
Apostoli Paavali mainitsee kirjeessään, että “Herran päivä tulee kuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2), odottamatta ja yllättäen.
Port Royalin tuho 1692
National Geographic -kanavalla pyörii dokumentti Port Royal -nimisestä satamakaupungista, joka oli nykyisen Jamaikan pääkaupungin Kingstonin edustalla. (Port Royal: Meret ilman vettä)
Kun 1600-luvulla englantilaiset ja espanjalaiset taistelivat Karibian herruudesta, englantilaiset antoivat merirosvoille luvan ryöstää espanjalaisten laivoja. Port Royal oli kaappareiden linnoitettu kotisatama ja se on ollut ehkä maailmanhistorian pahamaineisin merirosvokaupunki.
Ryöstetyt killingit tuhlattiin siellä viinaan, seksiin ja muihin klassikkonautintoihin. Kerrotaan muun muassa, että siellä oli juottola jokaista 10 asukasta kohden.
Port Royal oli erikoisesti rakennettu hiekkapohjaiselle maalle, vähän niin kuin Jeesuksen vertauksessa kahdesta rakentajasta, joista tyhmä oli se, joka rakensi hiekalle ja sitten siinä kävi huonosti. Yhtenä kesäkuisena päivänä 1692, ihan tyhjästä, kaupunkia kohtasi sitten tuho, kun maa järisi Jamaikalla.
Port Royalin hiekkapohjainen maaperä nesteytyi ja monet rakennukset upposivat sellaisenaan, äkkiä, tsup, ilmeisesti vain minuuteissa. Kävi siis niin, että maa petti kaupungin alta ja nielaisi sen rakennukset asukkaineen. Satamaa suojanneita linnoituksia tuhoutui.
Sitten tuli vielä tsunami, joka vyöryi tuhoalueen yli. Yksi laiturissa ollut laiva lipui monen talon yli ja törmäsi lopulta erään talon seinään ja upposi siihen, meriarkeologien ihmeteltäväksi.
Aikalaiset tuumasivat, että Port Royalin hirvittävä loppu johtui Jumalan tuomiosta.
Tuhon oma, jos ei käänny
Kerran, kun Jeesukselle tultiin kertomaan hirveästä tapahtumasta, jossa oli kuollut ihmisiä, Jeesus kysyi kuulijoiltaan, että olivatko surmansa saaneet syntisempiä kuin muut. Jeesus itse vastasi, että eivät olleet, mutta hän jatkoi yllättäen, että “yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny”. (Luuk. 13:5)
Mistä Jeesus oikein puhui?
Hän puhui Herran päivästä, jolloin elävät ja kuolleet kohtaavat Luojansa. Herra, “joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen” (Jes. 42:5), vaatii sinä päivänä luomansa ihmisen tilille.
Sinut ja minut on tarkoitettu vastaamaan siitä, miten olemme tämän elämämme eläneet ja mihin olemme aikamme käyttäneet.
Jumalan tuomio kohdistuu kaikkeen ylpeään. Ylpeyttä on nousta Luojaa, elämän lahjan antajaa, vastaan. Tänä päivänä ylpeä ja itseriittoinen sanoo: “Ei ole Jumalaa, ei ole lähestyvää tuomiota, ei ole kadotusta, en tarvitse pelastusta, elän tämän elämäni niin kuin haluan ja that’s it.”
Jos sinun lapsesi, jonka olet siittänyt tai synnyttänyt, tai adoptiovanhempana kasvattanut, on kaiken vaivannäkösi jälkeen täysin kylmä ja kiittämätön sinua kohtaan, tai vieläpä haistattaa päin naamaa, niin eikö se tee sinua vähintäänkin surulliseksi? Jumalaa loukkaa, jos et anna hänelle kiitosta ja kunniaa elämästäsi ja kaikesta, mitä olet häneltä lahjaksi saanut.
Jos sinun lapsesi, jonka olet siittänyt tai synnyttänyt, tai adoptiovanhempana kasvattanut, on kaiken vaivannäkösi jälkeen täysin kylmä ja kiittämätön sinua kohtaan, tai vieläpä haistattaa päin naamaa, niin eikö se tee sinua vähintäänkin surulliseksi?
Mutta Jesaja jatkaa, että: “Sinä päivänä ihmiset heittävät menemään hopeajumalansa ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen. Myyrille ja lepakoille he ne heittävät paetessaan vuorten koloihin ja kallioiden halkeamiin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun hän nousee järisyttämään maata.” (Jes. 2:20-21)
Jos tuota päivää ei olisi, tämän syntiinlangenneen maailman monet epäoikeudenmukaisuudet ja julmuudet eivät koskaan tulisi tuomiolle.
Mutta se tuomio ei koske vain tyranneja ja kiduttaja-murhaajia, vaan yhtä lailla sinua ja minua, ylpeitä ja itseriittoisia. Tässä maailmassa ei ole yhtään viatonta ihmistä, et edes sinä enkä minä, vaikka niin kovin paljon mieluummin me osoitammekin muiden syntejä. Se on ylpeyttä: olen parempi kuin muut.
Onko oma napasi tämän maailmankaikkeuden keskus, jonka ympärillä kaiken ja kaikkien tulisi pyöriä, vaikkei se napa noin niin kuin fyysisesti kovin suuri olekaan? Se on sitä ylpeyttä ja huomion hakemista itselle, eikä nöyrää muiden palvelemista ja kunnian antamista yksin Jumalalle.
3) Tarkoitettu pelastumaan
Katsotaan vielä kolmanneksi sitä, että sinut ja minut on tarkoitettu pelastumaan.
Niin kuin ihmisen elämässä syntymäpäivä ja kuolinpäivä ovat merkittäviä päiviä, ne olivat sitä myös Jeesuksen elämässä. Hänen kohdallaan ne olivat myös merkillisiä päiviä.
Viime aikoina mediassa ja somessa on keskusteltu synnytyksistä kotona. Yhdessä uutisjutussa eräs lääkäri ei puoltanut kotisynnytystä “missään tapauksessa”, koska synnytyksessä voi sattua yllättäviä asioita.
Kun Jeesus syntyi, hän ei syntynyt yliopistollisessa keskussairaalassa, eikä edes kotona, vaan eläinten suojassa. Marialle ei ollut tarjolla epiduraalia eikä ilokaasua, ja aika moni asia olisi voinut mennä tuon nuoren naisen ensisynnytyksessä pieleen. Mutta he olivat Jumalan varjeluksessa, Jumalan suojeluksessa.
Jeesus ihmiseksi
Jeesuksen ihmisyys alkoi kuitenkin jo ennen kuin hän syntyi ihmisten ilmoille betlehemiläisten eläinten suojassa. Jeesus, Jumala, tuli nimittäin ihmiseksi jo sikiämisessä, eikä hänen ihmisyytensä alkanut raskausviikolla 20 tai vasta synnytyskanavassa. Ei ole muuta hetkeä kuin sikiäminen, jolloin ihmisestä tulisi jotenkin enemmän ihminen tai varsinainen ihminen.
Mitähän Marialle, aviottomalle teini-äidille, ehdotettaisiin tänä päivänä neuvolakäynnillä? Ei meidän sivistynyt kaupunkimme ole Jumalan silmissä merirosvokaupunkia kummempi. Mekin raivaamme oman nautinnon ja oman edun nimissä brutaalisti tieltämme viattomia ihmisiä.
Kristus, kaikkivaltiaan Jumalan ainoa Poika, rakasti kuitenkin meitä luotuja, syntisiä, niin paljon, että hän nöyrtyi korkeasta asemastaan meidän kaltaiseksemme ja vieläkin alemmas.
Hän ei tullut raivaamaan meitä jonkin nautintojensa alttarin tieltä, vaan palvelemaan, antamaan omastaan, uhrautumaan, jotta me emme joutuisi syntiemme takia kadotukseen. Hän oli nöyrä ja kuuliainen Isälle, jopa teloituspaaluun lävistettynä, alastomaksi riisuttuna, keskellä pilkkaavia ihmisiä.
Hän ei tullut raivaamaan meitä jonkin nautintojensa alttarin tieltä, vaan palvelemaan, antamaan omastaan, uhrautumaan, jotta me emme joutuisi syntiemme takia kadotukseen.
Jeesus, joka syntyi eläinten suojassa, ilmeisesti jonkinlaisessa kallioon hakatussa luolassa, ja joka haudattiin kallioon hakattuun luolaan, tuli alas luoliin asti, jotta meidän ei tarvitse yrittää paeta Jumalaa vihaa hämyisiin luoliin. Jumala kutsuu sinua esiin piilostasi, kukoistamaan valossa.
Kristus eli täydellisen elämän ja otti meidän puolestamme ristillä kannettavakseen pyhän Jumalan vihan kaikkea syntiä kohtaan. Kristuksen tähden Jumala on tarkoittanut sinut pelastumaan ja elämään ikuisesti Jumalan luona sellaista elämää, jota varten sinut on tarkoitettu olemaan olemassa.
Jesajan kirjan ensimmäisessä luvussa Jumala kehottaa väärintekijöitä peseytymään ja puhdistautumaan. (Jes. 1:16) Sinut ja minut pesee puhtaaksi kaikista synneistämme Kristuksen ristillä vuotanut veri ja jos sinut on kastettu, se on kasteessa jo sinulle lahjoitettu.
Herra sanoo: “Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18)
Kiveen hakattu tarkoittaa asiaa, joka on varma. Risti pystytettiin Golgatalla johonkin kivenkoloon ja se on kiveen hakattuakin varmempi asia, että Jumala armahtaa myös sinut Kristuksen tähden.
Siksi Kristuksen nimessä ja veressä saat nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
Et ole niin kuin katoava kyynel sateessa, vaan mittaamattoman arvokas Jumalan luomus, ja elämälläsi on merkitys jo nyt. Saat palvella Jumalaa ja saat palvella lähimmäistäsi.
Jeesuksesta ei jäänyt meille hautakiveä, muistoksi hänestä. Jeesuksen hauta oli tyhjä, ja se on meille voiton merkki, kuolema on voitettu ja Kristuksessa me emme koskaan katoa.
Kuninkaallinen satama, Port Royal katosi luonnonvoimien edessä jalkojen alta kuin pumpuli ja samoin katoavat Jumalan kasvojen edessä kerran kaikki väärälle perustalle rakennetut pilvilinnat. Jeesus itse on kulmakivi, peruskivi, jonka varaan hänen Kirkkonsa on rakennettu. (Jes. 28:16) Hän on se ainoa turva, jonka varassa kestät pyhän Jumalan kasvojen edessä ja saat astua sisälle, taivaan portista, kuninkaalliseen valtakuntaan.
Ylösnoussut Kristus sanoo Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa näin: “Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” (Ilm. 2:17)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristuksen tähden armahdat meitä ylpeitä ja kiittämättömiä. Anna meidän oppia sanasi kautta tuntemaan sinua lisää ja anna meille nöyryyttä palvella sinua ja muita. Kiitos, että saamme kohta ehtoollisella nauttia Poikasi ruumiin ja veren pelastukseksemme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 