Antaminen paljastaa asenteesi rahaan. Risti paljastaa puolestaan Jumalan asenteen sinua kohtaan. Kaiken kaikkiaan antaminen säteilee yllättävän kauas.
26.8.2018 saarna videona, tekstinä ja äänitiedostona.
Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 9.9.2018.
14. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Mark. 12: 41-44
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
Johdanto
Tv kakkoselta tuli “Peltsin kova vuosi”-ohjelmasarja, jonka yhdessä jaksossa toimittaja Mikko Peltola hiihtää Ivalosta Nuorgamiin. Erään inarilaisen baarin seinällä näkyi kyltti, joka opettaa, että: “Älä tuhlaa rahojasi, vaan rällää ja ryyppää ne.”
Meillä jokaisella on sydämessä jonkinlainen plakaatti, jossa lukee, että mitkä asiat ovat omasta mielestä niin tyhmiä, ettei niihin kannata tuhlata sentin senttiä, ja mitkä ovat sellaisia järkeviä tai hauskoja asioita, että niihin voi pumpata fyrkkaa vaikka huru mycket.
Joku tykkää kerätä muumimukeja ja toinen tuunata autoja, kun jonkun mielestä ne voivat olla humpuukia. Toisaalta me käytetään fyrkkaa myös sellaisiin jatkuviin rahareikiin, joiden tiedämme itsekin olevan a) tyhmiä b) turhia.
Onko rahan antaminen Jumalan valtakunnan rakentamiseen siinä sun plakaatissasi typerää tuhlaamista vai järkevää sijoittamista? Onkohan tämän kirkkorakennuksen historiassa pistetty enemmän rahaa rälläämiseen yökerhoaikana kuin kolehteihin?
Olen ajatellut saarnata täällä Helsingin Luther-kirkossa rahasta ja lahjoittamisesta noin kerran vuodessa, joten jos olet täällä ensimmäistä kertaa, niin onneksi olkoon siitä, että olet osunut paikalle sitten juuri tällä kerralla.
Katsotaan tässä saarnassa kolmea asiaa.
1) Antaminen paljastaa asenteesi rahaan
2) Risti paljastaa Jumalan asenteen sinua kohtaan
3) Antaminen säteilee kauas
1) Antaminen paljastaa asenteesi rahaan
Jeesus on tämän päivän tekstissä siis Jerusalemin temppelissä ja tarkkailee, minkälaisia summia ihmiset sujauttavat siellä olevaan uhriarkkuun, ilmeisesti temppelin rakentamiseen ja ylläpitoon. Lahjoittajat antavat liiastaan eli sen verran vähän, ettei se käytännössä kirpaise omaa taloutta. Sitten tulee yksi, jonka summa on muihin nähden mitätön, mutta suhteessa hänen omaan talouteensa tähtitieteellinen.
Leskinaisen lahjoittamat pari pientä lanttia, pienimmät liikkeellä olevat kolikot, ovat vain pieni murunen keskimääräisestä päiväpalkasta, mutta Jeesus, kirkkauden Herra, vaikuttuu tästä rutiköyhän lesken teosta, ja kokoaa siksi opetuslapset varta vasten luokseen. Hän kertoo naisen antaneen “kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi”, tai sen (bios) voisi kääntää koko “elämisensä” tai koko “elämänsä”, joten enempää ei oikein enää voisi antaa.
Toimeentulo
Mitä jos sulla on viimeiset fyrkat kourassa tai tilillä, ja eteen tulee kysymys lahjoittamisesta Jumalan valtakunnan hyväksi? Pystytkö päästämään niistä irti? Eikö ensimmäinen kysymys ole, että millä ihmeellä sinä sitten tulet toimeen? Pitääkö sitten odottaa jotain ruokkimisihmettä, että taivaasta lentää viiriäisiä nenän eteen, tai että korpit roudaavat jostain ruokaa niin kuin Woltin ruoankuljetuspalvelu.
Loukkaako sua ajatus siitä, että Jeesus kehuu sitä, että köyhä ihminen lahjoittaa kaiken pois? Eikö se ole täysin kohtuutonta? Mitä jos uskonnolliset pamput vain käyttävät köyhiä ihmisiä hyväkseen ja lypsävät fyrkkaa omiin tarpeisiinsa?
Kultaa supernovasta
Nämä ovat hyviä kysymyksiä, mutta Kaikkivaltiaan Jumalan näkökulma sun ja mun jokapäiväiseen toimeentuloon on lähtökohtaisesti erilainen. Otetaan esimerkiksi sellainen asia kuin kulta, jota me ihmiset pidämme arvokkaana.
Onko sulla kultaa sormessasi tai kaulallasi? Mistä se on siihen tupsahtanut?
Nykyisen tietämyksen valossa kulta ja muut rautaa raskaammat alkuaineet muodostuvat eräässä erikoisessa tilanteessa. Kulta syntyy nimittäin silloin, kun tähti räjähtää, ja tuota tähden räjähdystä kutsutaan supernovaksi. Tuo meidän naapuritähti, Aurinko, jonka ympäri me rundaamme aina vaan vuodesta toiseen, on liian pieni tullakseen supernovaksi.
Täällä Luther-kirkolla oli viime torstaina, Taiteiden yönä, tuolla kellarissa lapsille sellainen limalaboratorio, jossa tehtiin limaa. Se oli varmasti hauskaa, mutta luulen, että Jumalasta on hauskaa myös noiden kultalaboratorioittensa kanssa, kun niissä saa räjäytellä tähtiä. Kultaryöstössä saatetaan posauttaa auki kassaholveja, mutta Jumala on siis duunannut meille kultaa posauttelemalla tähtiä.
Luulen, että Jumalasta on hauskaa myös noiden kultalaboratorioittensa kanssa, kun niissä saa räjäytellä tähtiä.
En tiedä, miten se kulta sitten matkustaa avaruuden halki, että liftaako se esimerkiksi jonkin kivenmurikan kyydissä. Mutta joka tapauksessa se kulta on päätynyt juuri sinun sormeesi tai kaulallesi siis todennäköisesti hillittömän monen vuoden takaa, monen mutkan kautta, jostain todella kaukaa tätä mielettömän isoa universumia, ja sekin on Jumalan hyvyyttä.
Jumalan perspektiivi
Jumalan perspektiivi sinusta ja minusta huolehtimiseen on siis kovin erilainen kuin meidän, koska hän osaa hahmottaa kaikki liikkuvat tekijät tässä maailmankaikkeudessa, ja hän luo uutta sanallaan. Ei Jumala jättänyt tuota Jeesuksen kohtaamaa leskeäkään heitteille.
Kumman varaan sinä olet laskenut elämäsi: sellaisten sellusta tehtyjen paperinpalojen varaan, joissa on erilaisia numeroita ja joiden ostovoima vaihtelee, vai elävän Jumalan varaan, jonka voima on rajaton ja kunnia mittaamaton?
Jos et usko ja luota Jumalaan, niin hulluahan se on antaa hänelle edes viisisenttistä. Mutta jos sanot uskovasi ja luottavasi Jumalaan, niin on omituista olla antamatta hänelle takaisin, kun hän antamiseen ja vieraanvaraisuuteen meitä kerran kehottaa.
Jumala odottaa meiltä anteliaisuutta, ei itsensä vuoksi, vaan meidän itsemme vuoksi ja toinen toisemme vuoksi. Anteliaisuus paljastaa omalta osaltaan käytännössä sen, että hallitsetko sinä rahaa, vai hallitseeko raha sinua.
2) Risti paljastaa Jumalan asenteen sinua kohtaan
Katsotaan toiseksi Kristuksen itsensä antamaa lahjaa, joka paljastaa Jumalan rakkauden.
On jännä, että kun elinkaarensa päässä tähti räjähtää kappaleiksi, niin siinä tuhossa muodostuu jotain uutta. Ja sekin on jännää, että tähti on silloin kirkkaimmillaan, niin että niitä supernovia näkee täällä maapallolla asti paljain silmin.
Kristuksen maanpäällisen elämän päätös, kuolema ristillä, oli niin brutaali tapahtuma, että moni vaikenee siitä esimerkiksi puhuessaan lapsille Jeesuksesta. Päällisin puolin kaikki tuntui valuvan Jeesuksen kuolemassa hukkaan, mutta lopulta olikin niin, että Kristuksen ristissä Jumalan rakkaus sinua ja minua kohtaan on kirkkaimmillaan, kätketysti niin, että sen voi nähdä sydämessä asti vain uskon silmillä.
Lopulta olikin niin, että Kristuksen ristissä Jumalan rakkaus sinua ja minua kohtaan on kirkkaimmillaan, kätketysti niin, että sen voi nähdä sydämessä asti vain uskon silmillä.
Köyhä leskinainen antoi Jerusalemin temppelissä itsensä kokonaan Jumalan käsiin ja käyttöön. Samoin Vapahtaja, joka oli puhdas, viaton ja synnitön, ei antanut vain kymmentä prosenttia itsestään, vaan itsensä kokonaan, uhriksi, jotta me ahneet ja itsekkäät emme joutuisi kadotukseen, vaan saamme syntimme anteeksi ja saamme elää ikuisesti.
Kristus antoi Jerusalemin muurien ulkopuolella oman ruumiinsa, ikuiseksi temppeliksi, jossa me saamme kohdata pyhän ja kaikkivaltiaan Jumalan, kaiken kirkkauden lähteen.
Jeesuksen kuolemassa toteutui meille jotain kultaakin arvokkaampaa. Siinä avautui meille tie taivaaseen.
Niin kuin kulta on muodostunut jo kauan ennen syntymääsi, samoin Kristus sovitti ristillä myös sinun kaikki syntisi jo kauan ennen syntymääsi. Siksi Kristuksen tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt.
3) Antaminen säteilee kauas
Katsotaan vielä kolmanneksi annetun lahjan säteilyvaikutusta.
Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kirkkaus säteilee kaikkialle, ja sanoma siitä on saavuttanut monen mutkan kautta myös sinut. Kristuksen uhri saa aikaan kiitollisuutta ja halua palvella Jumalaa, lahjoittaa hänen käyttöönsä takaisin myös sitä hyvää, jota hän on meille suonut.
Jumala kutsuu myös sinua mukaan rakentamaan joko tätä seurakuntaa tai jotain muuta, jos hengellinen kotisi on muualla, olemaan mukana rukouksillasi, taidoillasi, vaivallasi ja varoillasi. On hienoa, jos sitoudut tukemaan sellaista toimintaa, minkä koet niin tärkeäksi, että jos sitä ei olisi olemassa, niin sellainen pitäisi perustaa.
Kymmenykset
Vanhan testamentin aikana rikas Abraham ja tuolloin köyhä Jaakob antoivat kymmenyksiä kiitokseksi. (1. Moos. 14:20, 28:22, Hepr. 7:6) Myöhemmin Jumala edellytti israelilaisilta kymmenykset eli kymmenesosan tuotosta, sadosta ja karjaeläimistä. Jumala ohjasi Vanhassa testamentissa israelilaisia toimimaan niin, että Jumalalle annetaan ensihedelmät, eli ensin ja parasta (2. Moos. 22:28, 34:26), ei jämäpaloja, jos jotain sattuu jäämään muiden menojen jälkeen vielä jäljelle.
Uudessa testamentissa ei ole määritelty jotain tiettyä summaa, joka kristityn pitäisi lahjoittaa. Voit antaa vähemmän kuin kymmenykset tai olla antamatta mitään, mutta ei sille antamiselle ole määritelty myöskään mitään ylärajaa. Niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille: “Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7)
Mutta miksi kuitenkin Jumala ohjaa meitä antamaan hänelle, vaikka hän ei itse tarvitse mitään? Koska hän haluaa auttaa meitä pois käpertymästä itseemme. Jumala haluaa auttaa meitä antamisen kautta näkemään sen rikkauden, minkä vieraanvaraisuus ja omastaan luopumisen antavat, ja sen, että Jumala todellakin pitää huolta.
Toimeenpaneminen
Lahjoittaminen on kuitenkin siinä mielessä vaikeaa, että aina tuntuu siltä, että on sellaisia menoja tai hankintatavoitteita, joiden takia ei pystyisi antamaan. Antamiseen kannattaa siksi ryhtyä vaikka olisit nuori, tai vaikka olisit köyhä, ei se nimittäin ole vanhempana tai rikkaampana sen helpompaa.
Usein nimittäin kun tulot kasvavat, niin sitä mukaa tuppaavat kasvamaan myös hankintojen koot ja menot. Omasta elintasosta tinkiminen hyvänkään asian hyväksi ei ole helppoa, jos siihen ei ole oppinut.
Itse tulin kohdanneeksi kysymyksen Jumalan valtakunnalle lahjoittamisesta tosissaan vasta siinä vaiheessa, kun aloin seurustella Soilin kanssa. Hän oli ollut vähän aiemmin, parikymppisenä, Venäjällä lähetystyössä pian Neuvostoliiton hajottua, ja hän sanoi, että hänelle lahjoittaminen on niin tärkeää, että joko me lahjoitamme Jumalan valtakunnalle säännöllisesti x prosenttia, tai sitten minun tulee etsiä itselleni toinen emäntä. Se tilanne oli musta samanlainen kuin jossain vampyyrielokuvassa, jossa päähenkilö tajuaa kohdanneensa verenimijän ja järkyttynyt keho alkaa pumpata adrenaliinia.
Se tilanne oli musta samanlainen kuin jossain vampyyrielokuvassa, jossa päähenkilö tajuaa kohdanneensa verenimijän ja järkyttynyt keho alkaa pumpata adrenaliinia.
No, tykkäsin siitä omituisesta naisesta paljon, ja aloin funtsia, että enhän mä oikeastaan ole vielä edes kokeillut, että miltä se Jumalalle lahjoittaminen, irtipäästäminen, tuntuu. Taulukkolaskentamiehenä laitoin kotibudjettiin yhden sarakkeen lisää, ja sitten siitä alkoikin tulla sujuvampaa hommaa. Huomasin, että omalla kohdallani sellainen suunnitelmallisuus auttaa ainakin sen suhteen, ettei sitä asiaa tarvitse miettiä joka kerta aina uusiksi, vaan voi toteuttaa suunnitelmaa. Eräs pariskunta kertoi puolestaan perustaneensa ylimääräisen tilin, jonne he siirtävät kymmenykset liksastaan, jotta se tulee erotettua muusta käytöstä.
Vaikka lahjoittamishetki ei ole yhtä näyttävä kuin supernova, ehkä se Jumalan silmissä näyttää jysäykseltä, josta hän lähettää hyvää liikenteeseen kovalla vauhdilla. Jumalalle antaessa lahja ei katoa johonkin mustaan aukkoon, vaan Jumala antaa lahjan säteilyvaikutuksen levitä todella laajalle. Esimerkiksi tuosta lesken yksittäisestä lahjasta, vuosien ja vuosien takaa, tuli innoittava esimerkki kautta koko kristikunnan.
Lahjoittaminen ja Jumalalta saatujen lahjojen käyttö ei ole jokin yksilölaji, vaan laajemman kokonaisuuden rakentamista. Koska aiempien sukupolvien kristityt ovat olleet alttiita pistämään koko elämänsä likoon, me saamme istua nyt tässä Jumalan sanan kuulossa. Niinpä meidänkin kannattaa laittaa lahjamme käyttöön Jumalaa rukoillen, jos me aiomme saada seurakuntana yhtään mitään aikaiseksi ja viedä sanomaa eteenpäin.
Mitähän me, Helsingin Luther-kirkon jengi, saamme nähdä kerran taivaassa, että mitä kaikkea jännää Jumala on kasvattanut ja muokannut siitä lahjasta, jonka hänen käyttöönsä elämämme aikana annoimme?
Rukoillaan. Herra, kiitos siitä, että sinulla on kaikki valta muuttaa myös minun elämääni! Herra, ohjaa valintojani ja sitä, että osaisin auttaa apua tarvitsevia. Ennen kaikkea, anna minulle voimaa kasvaa siihen suuntaan, mihin sinä haluat minua kasvattaa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 