Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 9.9.2018
16. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
2. Moos. 16:11-19,31,35:
Herra sanoi Moosekselle: »Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’»
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: »Mitä tämä on?» He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: »Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.» Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi.
Mooses sanoi heille: »Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.»
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.
Johdanto
Meidän perheessä ja lähisuvussa eväät ovat yleensä reissun kuin reissun kohokohta, missä tahansa sitten käymmekin. Esimerkiksi kun tänä kesänä teimme vanhempieni kanssa venereissun ja olimme hädin tuskin päässeet irti laiturista, niin faija kaivoi saman tien kahvitermarin esiin.
Jos olen tullut välittäneeksi omille pojilleni jonkin elämänohjeen, jonka he ovat omaksuneet selkäytimeensä asti, niin kai se on sitten se, että: “Eväitä täytyy aina olla riittävästi.” Se on myös tämän päivän tekstin pointti, mutta näiden eväiden valmistuksesta ja riittävyydestä ei vastaa ihminen.
Katsotaan tätä tekstiä kolmesta näkökulmasta:
1) Nälkäisen kiusaus on epäillä Jumalan kykyjä tai hyvyyttä
2) Egyptin lihapatojen houkutus
3) Mannan varassa pääset perille
1) Nälkäisen kiusaus on epäillä Jumalan kykyjä tai hyvyyttä
Tämän päivän tekstikohdan aluksi Jumala sanoo, että hän on “kuullut israelilaisten valituksen”. Mitäs tässä nyt siis oikein valitetaan?
Israelilaiset olivat olleet Egyptissä orjina, mutta he olivat ihmeellisesti päässeet lähtemään sieltä. Nyt he ovat autiomaassa matkalla kohti luvattua maata, mutta heillä on sietämättömän kova nälkä. He syyttävät kovin sanoin johtajiaan Moosesta ja Aaronia siitä, että kohta he kaikki kuolevat nälkään. (2. Moos. 16:2-3)
Israelilaiset harmittelevat kohtaloaan ja sanovat, että: “Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme.” (2. Moos. 16:3)
Israelilaisten lähtötilanne
Israelilaiset eivät olleet liikkeellä pienenä orkesterina. Raamattu kertoo, että heitä oli “noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset” (2. Moos. 12:37) eli kai heitä oli sitten yhteensä sellaiset parisen miljoonaa. Se on ihan hillitön määrä ja siihen päälle tulevat vielä lampaat, vuohet ja naudat. (2. Moos. 12:38)
He ottivat mukaansa happamatonta leipätaikinaa, mutta muutoin Raamatussa sanotaan, että he eivät “varanneet itselleen edes matkaevästä”. (2. Moos. 12:39)
Sellaisessa elokuvassa kuin Yksin Marsissa todetaan avaruudesta niin, että avaruus ei tee yhteistyötä. (Mark Watney) Sama pätee aika lailla myös autiomaahan. Autio maa ei nimittäin ole mikään vilja-aitta. Kun pari miljoonaa ihmistä on autiomaassa ilman sen suurempia eväitä, niin onko siinä sitten jotain ihmeellistä, että tulee nälkä ja he alkavat urputtaa?
No, toisenlaisesta näkökulmasta katsottuna israelilaisten avautumisessa on kyllä omituisia piirteitä.
Kymmenen vitsausta
Ensinnäkin Jumala oli todellakin hommannut heidät ihmeellisesti vapaiksi orjuudesta, eikä se ole mikään pikku juttu. Tässä ahneessa ja julmassa maailmassa moni omaisuus ja monen kansakunnan rikkaus on revitty orjien selkänahasta, eikä sellaista rikkauden lähdettä ole ollut tapana päästää käsistä irti.
Siksi Jumala kuritti Egyptiä kymmenellä etukäteen ilmoitetulla vitsauksella, jotta hänen kansansa pääsisi lähtemään. Nuo vitsaukset olivat israelilaisilla tämän päivän tekstin tapahtumien aikaan vielä erittäin tuoreessa muistissa, koska he olivat päässeet lähtemään Egyptistä niiden johdosta vain reilu kuukausi aiemmin. (2. Moos. 16:1)
Niiden vitsausten kautta Israelin Jumala oli osoittanut olevansa vahvempi kuin egyptiläisten palvomat epäjumalat.
Kahdeksan vuotta sitten (2010) uutisoitiin tutkijoista, jotka ilmoittivat löytäneensä todisteita vitsauksista. Ylekin teki siitä uutisen. ( https://yle.fi/uutiset/3-5538004 )
Ihmeet jatkuvat
Israelilaiset olivat siis todistaneet ihmeellisiä asioita ennen lähtöään Egyptistä, mutta he olivat kokeneet lisää todella erikoisia asioita tuon reilun kuukauden aikana, jonka he olivat olleet liikkeellä. Heitä kuljetti päivällä pilvipatsas ja yöllä tulipatsas. Heidän kulkuaan johti Herra. (2. Moos. 13:21-22)
Ja kun farao oli alkanut katua israelilaisten vapauttamista ja hän tavoitti sotilaidensa kanssa heidät, israelilaiset luulivat kuolevansa ja syyttivät siitä – yllätys, yllätys – Moosesta (2. Moos. 14:9-12). Jumala avasi kuitenkin Kaislamereen, suurten vetten keskelle, israelilaisille valtatien (Jes. 43:16), ja antoi puolestaan faraon joukkojen tuhoutua aaltojen sekaan.
Jos sinä pääsisit kerran elämässäsi kävelemään kivikkoista ja mutaista merenpohjaa pitkin tuosta Kaivopuistosta vaikkapa Tallinnaan niin, että sitä sinun tietäsi reunustavat vesimassat (2. Moos. 14:21-22), niin et varmaan unohtaisi ihan kuukauden sisällä sen aikaansaajan kykyjä.
Jos sinä pääsisit kerran elämässäsi kävelemään kivikkoista ja mutaista merenpohjaa pitkin tuosta Kaivopuistosta vaikkapa Tallinnaan niin, että sitä sinun tietäsi reunustavat vesimassat, niin et varmaan unohtaisi ihan kuukauden sisällä sen aikaansaajan kykyjä.
Mutta kun israelilaisten vesi- ja ruokahuolto alkoi tökkiä pahemman kerran, niin nuo Jumalan käsittämättömän voimalliset teot unohtuivat sen siliän tien. Nälkäisenä on kiusaus epäillä Jumalan kykyjä ja hyvyyttä. Siihen rakoonhan se Saatanakin iski, kun hän kiusasi Jeesusta autiomaassa.
2) Egyptin lihapatojen houkutus
Katsotaan toiseksi sitä vaikeutta, kun ajatus Egyptin lihapadoista alkaa tuntua houkuttelevalta.
Apostoli Paavalin mukaan nuo autiomaassa vaeltavat israelilaiset ovat varoittava esimerkki ja “ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja”. (1. Kor. 10:6,11) Mitä heidän esimerkkinsä siis kertoo siitä, että millä matkalla sinä ja minä olemme, ja miten me siitä matkasta selviydymme.
Kastettu
Paavali opettaa, että israelilaiset “saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi”. (1. Kor. 10:2) Elämä Jeesuksen seuraajana alkaa kasteessa. Jos sinut on kastettu, sinut on vapautettu pois hengellisestä Egyptistä eli synnin, kuoleman ja paholaisen orjuudesta ja Jumala on ottanut sinut oman valtakuntansa kansalaiseksi.
Farao yritti epätoivoisesti saada orjansa takaisin, mutta hänen ja hänen joukkojensa ote israelilaisista kirposi Jumalan ihmetekoon vedessä. Myös sielunvihollisen valta päättyy niihin aaltoihin.
Kristittynä sinun lopullinen päämääräsi on luvatussa maassa, taivaassa, mutta se tie sinne kulkee autiomaan kautta. Se tie ei ulkonaisesti vaikuta kummoiselta, ja on välillä melkoisen hankala kinttupolku, mutta ei se kuitenkaan ole jokin synkistelypolku. Se on todellisen ilon ja rauhan tie, ja sen tien päässä odottaa voittopalkinto (Fil. 3:14).
Sitä tietä pitkin myös sinut on kutsuttu vaeltamaan Jumalan kansan jäsenenä, yhdessä ja yhtenä joukkona.
Enemmän sisältöä tähän elämään
Israelilaisten erämaavaellus on ihan hirvittävää luettavaa. Lähtöhetki on jännä ja päämäärä huikea, mutta jengiä tuntuu ropisevan pois rivistä oikealta ja vasemmalta joka mutkassa.
Eilen Hesarissa (HS 8.9.2018) oli muuten jännä juttu yhdestä pohjoiskorealaisesta naisesta, joka oli loikannut Etelä-Koreaan. Hän haluaa ihan tosissaan palata takaisin Pohjois-Koreaan, joka on orjuuttanut kansalaisensa.
Mikä asia houkuttelee sinua palaamaan takaisin?
Uuno Turhapuro, jolla on usein nälkä, muotoilee oman tuskansa niin, että: “Kuppi teetä ja kaks kananmunaa. Suoraan sanoen mä halusin vähän enemmän sisältöä tähän elämääni.”
Mistä merkittävästä sisällöstä sinä koet jääneesi tai jääväsi paitsi? Ja mitä sisältöä sillä sinun unelmiesi Egyptillä on sinulle tarjottavanaan? Minkälaisia herkullisia lihapatoja siellä Egyptissä on, niin että tekee mieli sanoa Jumalalle “tack och adjö” ja palata takaisin?
Kärsitkö sinä tällä hetkellä esimerkiksi yhdestä toisenlaisesta fyysisestä nälästä, niin vaikeasta seksinnälästä, että tekee mieli kirota Jumala ja ne kirkon johtajat, jotka opettavat, että seksi on on Jumalan luoma mahtava asia, mutta että se on tarkoitettu vain avioliittoon – ja vieläpä vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon? Tuntuuko siltä, ettet halua seurata Jumalaa enää yhtään askelta eteenpäin, jos Jumala ei nyt kerta kaikkiaan anna sinulle aviopuolisoa, tai jos et saa toteuttaa seksuaalisuuttasi ihan niin kuin sinua itseäsi huvittaa, unelmiesi Egyptissä?
Jos näin on, niin et ole ainoa joka tätä tuskailee, koska seksi on meidän sukupolvellemme ehkä yksi niistä hankalimmista asioista, joiden takia moni suuttuu ja kääntää selkänsä Jumalalle ja hänen sanalleen. Miksi pitäisi riutua jossain autiomaassa, kun kerranhan täällä vain eletään?
Matkalla kohti taivasta
Jumalan tarjoama päämäärä ei kuitenkaan ole vain yksi vaihtoehtoinen päämäärä, vaan se on ainoa päämäärä, joka tarjoaa ikuisen elämän. Ilman Jumalaa ei nimittäin lopulta ole mitään hyvää. Ilman hyvää Jumalaa on vain kadotus.
Jumalan tarjoama päämäärä ei ole vain yksi vaihtoehtoinen päämäärä, vaan se on ainoa päämäärä, joka tarjoaa ikuisen elämän.
Sielunvihollinen yrittää saada meidät näkemään Jumalan valtakunnan sellaisena ankeana ja pakottavana valtakuntana niin kuin Pohjois-Korean, ja että hänen käskynsä olisivat niin kuin jonkin tyrannin päähänpistoja ilman järkeä.
Mutta juuri Jumalan valtakunta on ikuisen ilon, täydellisen rakkauden ja todellisen vapauden valtakunta. Siksi Jumalan osoittama tie on todellakin se kaikkein paras ja hänen käskynsä viisaat.
Mikä asia se sitten onkaan, joka aiheuttaa sinulle tuskaa ja kipua, niin kyllä Jumala kuulee myös sinut, kun käännyt asiasi kanssa hänen puoleensa, ja hän toimii sinun parhaaksesi. Hän välittää siitä, että mitä sinulle kuuluu ja miten sinun kotimatkasi hänen luokseen sujuu. Jumala ei tahdo sinun nääntyvän tuolle matkalle, vaan antaa sinulle voimaa jaksaa.
3) Mannan varassa pääset perille
Katsotaan siksi kolmanneksi tuota mannaa, jota Jumala antaa, jotta sinä ja minä pääsisimme sen varassa perille asti.
Sanoin aiemmin, että tässä maailmassa orjia ei ole ollut tapana päästää lähtemään vapaasti. Faraokin taipui vitsausten keskellä päästämään israelilaiset vapauteen lopulta esikoisen kuoleman johdosta. Kristus on se esikoinen, Isän ainoa Poika, jota ilman hengellisestä orjuudesta on mahdoton päästä vapaaksi ja saada ikuinen elämä.
Viimeisenä iltana ennen lähtöään israelilaiset teurastivat virheettömän karitsan pääsiäisuhriksi, ja sen karitsan veri suojasi heidät itsensä Jumalan viimeiseltä vitsaukselta. Kristus on se täydellinen Jumalan Karitsa, joka antoi uhrata itsensä, jotta sinä ja minä saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta, ikuisesta kadotuksesta.
Kristuksen veri suojelee sinut ja minut Jumalan vihalta syntiämme kohtaan ja pelastaa meidät. Siksi, Kristuksen veren tähden, myös sinä saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi siitä riippumatta, mikä se sinun vaikein kamppailusi tässä elämässä on ollut tai on.
Jumala rakastaa sinua ja on pelastanut sinut.
Taivaallista mannaa
Jumala piti israelilaisista huolta autiomaan vaikeissa olosuhteissa, ja antoi heille joka aamu aamukasteen myötä jotain hunajaleivältä maistuvaa valkoista, hienoa, rapeaa ja ohutta syömistä, jota he alkoivat kutsua mannaksi. (2. Moos. 16:13-14,31) He saivat tuota taivaallista leipää koko sen ajan, kunnes he pääsivät perille, Kanaaninmaan rajalle. (2. Moos. 16:35)
Jeesus sanoo: “Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51)
Vain Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa, Kristuksen ruumiissa ja veressä, sinulle lahjoitetaan taivas ja voima päästä perille asti. Tässä elämässä ikuiseen iloon matkataan siis ilman omia eväitä ja siitä matkasta selviää ainoastaan hengellisellä, Jumalan antamalla ravinnolla.
Tässä elämässä ikuiseen iloon matkataan siis ilman omia eväitä ja siitä matkasta selviää ainoastaan hengellisellä, Jumalan antamalla ravinnolla.
Tyydy siksi Kristukseen, niin kuin mannaan, tuohon yksinkertaiseen jokapäiväiseen evääseen. Lue joka päivä hänen sanaansa ja tervetuloa kohta ehtoolliselle nauttimaan alttarin mannaa, jota rakastava Isäsi haluaa tänään sinulle antaa.
Rukoillaan. Rakas Jumala, auta meitä aina näkemään se hyvä, jota haluat meille antaa, ja auta meitä luottamaan aina sinun viisauteesi. Herra, auta meistä jokaista niiden asioiden kanssa, jotka ovat meille erityisen vaikeita. Kiitos siitä, että olet antanut meille ainoan Poikasi meidän pelastukseksemme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 