Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 9.9.2018
Uskonpuhdistuksen muistopäivä, 3. vuosikerta
Matt. 5:13-16
Jeesus sanoo:
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Johdanto
Tämän päivän raamatunteksti on Jeesuksen tunnetuimmasta saarnasta, Vuorisaarnasta (Matt. 5-7), ja myös moni ei-kristitty sanoo diggaavansa sitä, vaikka se on todella vaativaa settiä.
Vuorisaarna alkaa yhdeksällä autuaaksijulistuksella. Jeesus sanoo ensimmäiseksi, että: “Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3)
Hengellisesti köyhä ymmärtää olevansa köyhä Jumalan edessä ja tarvitsevansa Jeesusta ainoana rikkautenaan. Hengellisesti köyhä perii Kristuksessa taivasten valtakunnan. Autuas on hankala termi, mutta sillä tarkoitetaan sellaista onnellista asemaa, kun suhde Jumalaan on kunnossa.
Ihan ensimmäiseksi ihminen kohtaa siis Jumalan armon, ja vasta sen jälkeen aletaan miettiä sitä, että miten tässä maailmassa eletään Jumalan lapsena.
Näiden autuaaksijulistusten jälkeen Jeesus sanoo omilleen, että “te olette maan suola” ja “te olette maailman valo.” Jumalan sanan voima vaikuttaa sinun kauttasi ihmisiin ympärilläsi. Mutta jos hylkäät Jeesuksen armon ja hänen opetuksensa, olet kuin suolaton suola eli käyttökelvoton Jumalan valtakunnan työssä ja sinun itsesikin käy lopulta huonosti.
Tuohon “Te olette maailman valo”-ajatukseen liittyy meidän elämässä monenlaista painia, ja katsotaan sitä tarkemmin kolmesta näkökulmasta.
1) Erottautumisen pelko
2) Kaipaus olla erityinen
3) Ylistämässä oikealla paikalla
1) Erottautumisen pelko
Jeesus sanoo suoraviivaisesti, ettei “lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan”.
Meistä monia pelottaa ajatus siitä, että olisi jotenkin liian erilainen kuin muut, että olisi muiden silmissä joku friikki. Jos et ole kristitty, mutta Kristuksessa on kuitenkin jotain mikä vetoaa sinuun, sinua saattaa pelottaa se, että miten sinulle tärkeät ihmiset suhtautuisivat sinuun, jos sinusta tulisi kristitty.
Entä miten on sinun laitasi, joka olet kristitty? Tekeekö sinun mieli vaieta uskostasi esimerkiksi koulussa, duunissa, harrastuksissa tai ystävien kesken? Tuleeko pyöristeltyä Jeesuksen sanoja tai feidatttua asiasta puhuminen kokonaan, koska pelkäät leimautumista tai jäämistä ulkopuoliseksi, tai että joudut urallasi sivuraiteelle?
Pietari, opetuslapsijoukon liideri, meni pelkonsa takia jopa niin pitkälle, että hän kielsi tiukassa paikassa edes tuntevansa Jeesusta, ja se ei ollut ollenkaan hyvä juttu.
Toisaalta jos pelkää törttöilevänsä julkisesti, omaa vakaumusta saattaa piilotella myös siksi, etteivät ihmiset saisi aihetta todeta, että “sellaisia ne kristityt ovat”. Esimerkiksi itse arkailen laittamasta automme perään kalatunnusta, jos satun tekemään jotain väärää liikenteessä.
Haluttomuus erottautua
Moni meistä ei haluaisi erottua massasta, eikä se liity vain julkiseen elämään kristittynä. Tuo Jeesuksen puheenparsi kynttilän tai valon pitämisestä vakan alla on siirtynyt yleiskieleenkin, jossa se tarkoittaa omien kykyjen piilottelua.
Sitä saattaa tehdä esimerkiksi siksi, jos vähättelee itseä, mutta moni meistä haluaa ihan vain olla tavallinen peruspulliainen, eikä kaipaa sen kummempaa huomiota tai joutumista jalustalle. Varsinkin me suomalaiset arvostamme yleensä peruspulliaisuutta ja otetaan siitä esimerkki.
Moni meistä haluaa ihan vain olla tavallinen peruspulliainen.
Päävalmentaja ja presidentti
Joskus takavuosina yhtenä suurimmista ihmeistä pidettiin sitä, jos Suomi joskus voittaisi Euroviisut. No, se kuitenkin onnistui, joten jäljelle jäi sitten sen ihmeen toteutumisen odottaminen, että Suomen miesten maajoukkue pääsisi joskus jalkapallon arvokisoihin.
Nyt tuo maajoukkue on voittanut harjoituspeli mukaan lukien viisi matsia putkeen, eikä ole päästänyt niissä maaliakaan omaan verkkoon. Sitä on ihmetelty ihan ulkomaisia tiedotusvälineitä myöten ja huomiota on alettu kiinnittää päävalmentaja Markku Kanervaan. Hän toimi omien pelaajavuosiensa aikana ja jälkeen koulussa opettajana, ja häntä on alettu mediassa kutsua “Perus-Markuksi”.
Hänen kerrottiin Suomen viimeisimmän voiton jälkeen haravoineen kotipihansa lehtiä (IS 17.10.2018) ja sehän kuulostaa juuri siltä, että hänen jalkansa ovat tukevasti maassa. “Perus-Markku” vaikuttaa sellaiselta mukavan tavalliselta suomalaiselta, niin kuin tasavallan presidentti, joka istui äskettäin kirjamessuilla auditorion portailla, kun istuimia ei ollut enää vapaana (6.10.2018), ja joka kannusti Suomea tuossa viime futismatsissa osan aikaa fanikatsomossa eikä vain kutsuvieraspaikoilla.
Kun korkeassa asemassa oleva ihminen ei aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan osoittaa olevansa tavallinen niin kuin muut, siitä tulee sellainen välitön, yhteisöllinen ja kodikas olo. Sellaisessa ilmapiirissä ei kukaan ei joudu ylimielisen arvostelun kohteeksi siksi, että on tavallinen.
Pelko seurakunnassa
Tämän Helsingin Luther-kirkon visiona on olla kodikas. Miten siis on, koetko, että saat olla täällä rennosti tavallinen? Vai pelkäätkö näitä ihmisiä siinä sinun ympärilläsi ja heidän arvioitaan sinusta? Koetko itsesi hyväksytyksi ja arvostetuksi, vai koetko että sinulta odotetaan jotain sellaista mitä et ole?
Onko sinulla täällä jokin naamio päällä niin, että näyttelet jotain muuta kuin mitä olet? Pelkäätkö tutustumista syvällisesti ihmisiin tässä messuyhteisössä, jotta muut eivät saisi tietää sinusta jotain sellaista, mikä voisi muuttaa heidän suhtautumistaan sinuun? Pelkäätkö tutustumista, jos sinua ei rakastettaisikaan, eikä kukaan olisikaan sinusta kiinnostunut?
Pyritkö pysymään täysin anonyyminä, jottei sinua noteerata? Peitteletkö hyviä ominaisuuksiasi ja tietoja itsestäsi, jotta et joutuisi vastaamaan toisten uteluihin ja erilaisiin pyyntöihin, ja ettei sinusta oltaisi kiinnostuneita vain sen takia, mitä sinulta tai sinun avullasi voidaan saada?
Olemmeko me vain joukko irtonaisia yksilöitä, jotka tulemme ja menemme anonyymisti niin kuin hotellissa toisistamme sen enempää välittämättä?
Sinä itse toki määrittelet sen, mitä ja milloin kerrot itsestäsi myös täällä, vai jaatko mitään. Mutta jos jokin pelko kahlitsee meitä yksilöinä, niin sitten todennäköisesti pelko kahlitsee meitä myös messuyhteisönä. Ja jos me pelkäämme maailman tappiin asti, niin miten me voimme sitten koskaan olla visiomme mukaisesti avoin ja kodikas niin, että täällä saa olla tavallinen?
2) Kaipaus olla erityinen
Katsotaan toiseksi kaipuuta olla erityinen.
Sen lisäksi, että me arvostamme toisissamme tavallisuutta ja kartamme kiusallista erottautumista, meillä on kuitenkin myös tarve olla erityisiä. Haluamme kokea olevamme ainutlaatuisia, ja tuntuisi pahalta ajatella olevansa vain jokin korvattavissa oleva liukuhihnatuote. Me haluamme, että omalla elämällä olisi jokin merkitys niin, että tulemme nähdyksi ja huomatuksi.
On erikoista, että Jeesus, ylhäisimmistä ylhäisin, tuli ihmiseksi ja eli täysin taviksena, perus-duunarina. Ja sitten kun hän toimi ja opetti julkisesti, hän vältteli suosiota. Hän torjui sen, että ihmiset olisivat tehneet hänestä idolin, omien unelmiensa heijastuksen. Mutta Jeesus on totuus, eikä hän kertaakaan feidannut totuuden puhumista.
Jeesus sanoo itsestään, että: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12) Hän on siis aivan erityinen, hän on maailman valo.
Ja nyt ei puhuta jostain tunnelmallisesta koristevalosta. Syntinen ihminen joutuu ilman “Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa” kadotukseen. (2. Kor. 4:3-4)
Silloin kun Kristus, maailman valo, naulittiin ristiin, aurinko pimeni keskipäivällä ja pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti kolme tuntia. (Matt. 27:45, Mark. 15:33, Luuk. 23:44) Jumala laittoi meidän syntimme, pimeyden teot, ainoan Poikansa kannettavaksi.
Jeesus syöstiin pimeyteen, tuonelaan, jotta me pääsisimme pimeydestä vapauteen, ikuiseen kirkkauteen.
Kristuksen veri on vapauttanut sinut kaikesta synnistä ja häpeästä ja kasteessa sinut on puettu Jeesuksen täydelliseen puhtauteen. Jumala, joka maailmanhistorian alussa loi sanallaan pimeyteen valon, on valaissut Kristuksessa sinun pimeän sydämesi (2. Kor. 4:6) ja saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi, koska hän on myös sinun todellinen Vapahtajasi.
Jos erilaiset pelot tuntuvat hallitsevan elämääsi, niin ei kannata tuijottaa pimeää, vaan tuota valoa, Kristusta. Anna kaikki pelkosi Kristuksen käsiin, koska hän on niitä vahvempi.
Myös sinut on tarkoitettu elämään valossa ja se on mahtava asia, koska pimeydessä ei näy ja erotu kauneus. Esimerkiksi jos Mona Lisa -taulua olisi aina pidetty vain pilkkopimeässä, niin kukaan ei olisi koskaan nähnyt sen erityistä kauneutta. Mona Lisan kauneus näkyy ainoastaan valossa.
Jos Mona Lisa -taulua olisi aina pidetty vain pilkkopimeässä, niin kukaan ei olisi koskaan nähnyt sen erityistä kauneutta. Mona Lisan kauneus näkyy ainoastaan valossa.
Yhtä lailla Kristuksen valo tekee sinut näkyväksi ja antaa sinulle arvokkuuden.
Sinun ja minun erityisyys tulee siis ainoastaan Jumalalta. Mutta Kristuksen valo ei ole jokin kapea valokeila, johon pääsemisestä täytyisi taistella toisia vastaan. Kristuksen kirkkaus on loputonta ja hänen valonsa riittää valaisemaan ihan jokaisen.
3) Ylistämässä oikealla paikalla
Katsotaan kolmanneksi vielä ylistämistä oikealla paikalla.
Apostoli Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä, että: “Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa.” (Ef. 5:8) On suuri kunnia, kun Jeesus, maailman valo, sanoo, että: “Te olette maailman valo.”
Miten se Kristuksen valo sitten oikein loistaa meistä? Mistä ei-kristityt näkevät tuon valon? Ei-kristityt eivät yleensä lue Raamattua, vaan he lukevat sinua ja minua. Jeesus sanoo erityisesti, että “loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa”.
Kristuksen valo tulee näkyviin siis siinä, miten sinä ja minä käyttäydymme ja kohtelemme toisiamme ja muita. Jumala ei tarvitse hyviä tekojamme, vaan lähimmäisemme tarvitsevat niitä. Sinun hyvät tekosi eli se, miten sinä autat, tuet ja palvelet lähimmäistäsi, kertovat hänelle Jumalan hyvyydestä.
Yhdessä seurakuntana
Jeesus sanoo monikossa, että: “Te olette maailman valo.” Jumala on siis valinnut käyttää seurakuntaa siinä tehtävässä, että ihmiset voisivat tulla tuntemaan Kristuksen ja pelastua. Seurakunta on Kristuksen valoa loistava seurakunta. Kadotukseen matkalla olevien kannalta on elämän ja kuoleman kysymys, hoidammeko me seurakuntana yhdessä sitä tehtävää niin, että se on meille sydämen asia.
Myös sinut on kutsuttu rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Uusi testamentti puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina, ja että jokainen kristitty on sen ruumiin jäsen. Jos tuosta ruumiista puuttuu käsi tai jalka tai korva, niin se ei toimi kunnolla.
Jumala on antanut sinulle seurakunnassa jonkin ainutlaatuisen tärkeän tehtävän, joka jää tekemättä, jos et siihen ryhdy. Ja Jumala on antanut tai antaa sinulle sitä tehtävää varten myös armolahjan, erityisen ominaisuuden tai kyvyn. Sitä kannattaa pohtia Jumalan edessä rukoillen, että mikä se tehtävä on, johon Jumala sinua kutsuu.
Seurakunnassa yhdistyvät siis tavallisuus ja erityisyys. Jumalan edessä me kaikki olemme samalla viivalla, eikä itseä tarvitse korostaa, mutta samalla Jumala antaa meistä jokaiselle jonkin erityisen tehtävän.
Tämä Helsingin Luther-kirkko on koti, jossa saa harjoitella yhteistä elämää, oppia tuntemaan Jumalaa, itseä ja toisia ja kasvaa välittämisessä ja rakkauden osoittamisessa.
Täällä saamme opetella rohkaisemaan Jumalan sanan voimassa toisiamme siinä, että loistamme Kristuksen valoa arjessa.
Jumalan ylistäminen
Valoa ei ole tarkoitus loistaa siksi, että saisi itselle huomiota, vaan siksi, että ihmiset pelastuisivat. Kun Jeesus sanoo, että “loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa”.
Valoa ei ole tarkoitus loistaa siksi, että saisi itselle huomiota, vaan siksi, että ihmiset pelastuisivat.
Hyvän tekemisen mainio tarkoitus on siis ohjata ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Kristuksen täydellinen kunnia on jo sinun ja minun kunnia, ja siksi kunniaa ei tarvitse metsästää itselle, vaan sitä saa rennosti keskittyä ylistämään Kaikkivaltiaan Jumalan suuria tekoja.
Kunnia olkoon ikuisesti Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle!
Nousemme nyt ylistämään Jumalaa tunnustamalla hänelle yhteisen uskomme.
Pastori Martti Haverinen 