Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.11.2018
24. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Dan. 2:31-41, 44
Daniel puhui kuninkaalle:
”Sinä katselit, kuningas, ja edessäsi oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea, ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessäsi, ja sen muoto oli kauhistava. Se patsas oli tällainen: pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman. Tämä oli uni, ja nyt kerromme kuninkaalle sen selityksen.
Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut.
Se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, että tämä valtakunta on oleva jakautunut mutta siinä on raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan ruukkusaven seassa.
Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”
Johdanto
Tämän päivän tekstissä ollaan Babyloniassa, nykyisen Irakin sydänmailla, 500-600 vuotta ennen Kristusta. Babylonia oli noussut mahtavaksi suurvallaksi, ja kansat sen ympäriltä olivat laonneet sen vallan alle.
Myös piskuinen Jumalan oma kansa, Israel, joutui historian sotaisten käänteiden keskelle kuin lastu laineilla ja Juudan väestö marssitettiin noin tuhannen kilometrin päähän Babyloniaan. Se on pitkä reissu, jos mietit sen niin, että joku päivä sinun ovikellosi soisi, ja sinut pakotettaisiin lähteä kälppimään pysyvästi vaikkapa Moskovaan.
Juudasta ja Jerusalemista kärrättiin väkeä Babyloniaan ensimmäisen kerran jo vuonna 605 eKr., ja siinä satsissa vaihtoi maisemaa myös nuori Daniel. (Dan. 1:3-6) Mutta Juudan heimo ei joutunut Babyloniassa sellaiseen orjuuteen kuin mitä koko Israelin kansa oli joutunut kokemaan Egyptissä useita vuosisatoja aiemmin. Babyloniassa moni koulutettiin esimerkiksi valtakoneiston eri tarpeisiin, ja heille opetettiin kieltä ja kirjallisuutta. (Dan. 1:4)
Myös Daniel ja kolme hänen ystäväänsä saivat Babyloniassa tällaisen huippukoulutuksen. (Dan. 1:5-6)
Tuntuu jännältä, että ensin jotkut sotilaat pakottavat sinut matkaan, ja sitten huomaat päätyneesi sen aikaiseen Oxfordiin tai Harvardiin, ja sulle sanotaan, että “nyt kyllä opiskelet”.
Raamattu kertoo, että Jumala antoi näille neljälle kundille “taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen”. He olivat siinä niin ylivertaisia, että kuningas Nebukadnessar otti heidät palvelukseensa ja he saivat korkean viran. (Dan. 1:17,19)
Nebukadnessarin uni
Tämän päivän raamatunteksti on pätkäisty isommasta kertomuksesta, jossa kuningas Nebukadnessar näki erikoisen unen ja hän halusi tietää, että mitä se uni merkitsee. (Dan. 2:3) Hän kutsui luokseen enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja kaldealaiset viisaat. (Dan. 2:2) Eli siinä hänen valitsemassaan aloituskokoonpanossa oli jos jonkinlaista poppamiestä niin kuin rajatiedon messuilla.
Nebukadnessar vaati heitä tekemään sellaisen ihmeen, että heidän pitäisi ensin osata kertoa se, että minkälaisen unen Nebukadnessar oli nähnyt. Hän sanoi kylmäävästi, että: “Jos ette itse kerro minulle unta ja sen selitystä, teidän jäsenenne hakataan irti ja talonne revitään soraläjiksi.” (Dan. 2:5)
Ei ole mukavaa, jos pomo käyttäytyy tuolla tavoin.
Ei ole mukavaa, jos pomo käyttäytyy tuolla tavoin.
Myös Daniel ja hänen ystävänsä joutuivat kuolemanvaaraan, mutta Daniel “pyysi kuningasta antamaan aikaa, jotta hän voisi selittää unen”. (Dan. 2:13,16)
Minkä puoleen käännyt?
Mitä sinä teet silloin, kun ihmissuhteet, olosuhteet tai asiat duunissa menevät solmuun ja alkaa stressata? Haetko lepoa ja yhteyttä omaan sisimpääsi esimerkiksi joogasta tai mindfulnessista? Yritätkö löytää sisältäsi jonkin sellaisen salatun levelin, josta löytäisit rauhaa ja vastauksia? Vai haetko vastauksia ennustajilta ja horoskoopeista, tai voimaa taikauskosta?
Nämä kaikki ovat tyhjiä voimanlähteitä ja jättävät sinut heitteille. Ei niissä ole totuutta ja uutta elämää luovaa voimaa.
Daniel pyysi esirukousta
No, mitä teki Daniel? Daniel tiesi, että Jumala on ainoa, joka voi auttaa ja siksi hän pyysi ensimmäisenä kolmelta ystävältään esirukousta.
Onko sinulla tapana pyytää ensimmäiseksi esirukousta? Onko sinulla ihmisiä, joita voit pyytää rukoilemaan puolestasi? Toivoisitko, että joku rukoilisi sinun puolestasi?
Jumala kuuli rukoukset ja antoi Danielille tiedon Nebukadnessarin unesta ja kyvyn selittää sen. Kun Daniel sitten meni tuon pelottavan valloittajakuninkaan luokse, hän ei esiintynyt sammutetuin lyhdyin niin, että olisi piilotellut uskoaan.
Kun Daniel sitten meni tuon pelottavan valloittajakuninkaan luokse, hän ei esiintynyt sammutetuin lyhdyin niin, että olisi piilotellut uskoaan.
Daniel ei myöskään yrittänyt saada Jumalalle kuuluvaa kunniaa itselleen, vaan hän tunnusti jo heti aluksi nöyrästi sen, että “taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet, ja nyt hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva”. (Dan. 2:28)
Daniel osasi kertoa, että kuningas oli nähnyt unessaan korkean patsaan, jonka pää oli puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, ja jalat ja varpaat osaksi rautaa, osaksi savea, mutta tuohon patsaaseen osui kivi, joka tuhosi sen. (Dan. 2:31-35,41-42)
Koska Daniel pystyi ihmeellisesti kertomaan tuon kaiken oikein, niin Nebukadnessar varmasti kuunteli herkällä korvalla sitten sitä miten Daniel selittäisi tuon unen.
Nebukadnessarin unen merkitys
Daniel sai Jumalalta viisauden selittää myös unen merkityksen. Unessa nähdyn patsaan eri osat kuvasivat valtakuntia, jotka nousisivat valta-asemaan toinen toisensa perään. Daniel sanoi, että Nebukadnessar on tuon patsaan kultainen pää (Dan. 2:38) eli kulta tarkoitti siis Babyloniaa.
Historian seuraavat vaiheet tulivat osoittamaan, että patsaan hopeinen rinta ja käsivarret olivat Meedia-Persia, joka kukisti Babylonian ja nousi uudeksi suurvallaksi. Pronssinen vatsa ja reidet olivat Kreikka, joka jyräsi makedonialaisen Aleksanteri Suuren johdolla puolestaan persialaisten yli aina Intian reunamille saakka.
Ja lopulta valtaan asettuivat rautaiset sääret, Rooman valtakunta, joka murskasi ja rikkoi vihollisensa lujan raudan tavoin. (Dan. 2:40)
Mutta noiden rautaisten säärten jatkona on sellainen jännä erityispiirre, että jalat ja varpaat ovat osaksi rautaa ja osaksi ruukkusavea. (Dan. 2:41) Daniel sanoi, että tuo “valtakunta on oleva jakautunut” ja että se on “osittain luja ja osittain hauras”. (Dan. 2:41-42) Siinä “valtakunnat liittyvät toisiinsa aviositein mutta eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan yhdisty saveen”. (Dan. 2:43)
Jotkut katsovat sen tarkoittavan vielä Roomaa, ja jotkut Rooman jälkeistä Eurooppaa tai länsimaista kulttuuria, joka on hajanainen mutta kuitenkin vahva.
Murskaava kivi
Nebukadnessarin uni päättyi siihen, että vuoresta (Dan. 2:45) lähti vierimään käden koskematta kivi, joka murskasi patsaan. Tuuli kantoi pois raudan, saven, pronssin, hopean ja kullan, eikä niitä löytynyt mistään. Ja siitä kivestä, “joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman”. (Dan. 2:35)
Daniel sanoi Nebukadnessarille, että: “Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.” (Dan. 2:44)
Tämän maailman valtahimmelit ja hallintohäkkyrät palvelevat siis aikansa, mutta armon valtakunta on perustettu sellaisen kuninkaan varaan, joka ei koskaan menetä valtaansa.
Jeesus puhui itsestään kulmakivenä ja sanoi ylipapeille ja fariseuksille, että: “Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.” (Matt. 21:42-44)
Kun Jumalan valtakunta tuli Kristuksessa tähän maailmaan, hetken aikaa vaikutti pikemminkin siltä, että Rooman valtakunta olisi tuhonnut maailmankaikkeuden valtiaan ristille. Mutta edes kuolema ei pystynyt pitämään Kristusta vallassaan.
Edes kuolema ei pystynyt pitämään Kristusta vallassaan.
Jumalan valtakunnan peruskivi on laskettu maahan Golgatalla, ja joka Jeesukseen uskoo ja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastetaan, hän pelastuu. (Mark. 16:16)
Vaikka etsit voimaa ja ratkaisuja ongelmiisi usein vääristä lähteistä ja väärin keinoin, niin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.
Danielin elämä
Eikö ole jännä juttu, että kertomus Danielista ilahduttaa vieläkin, vaikka noista tapahtumista on niin kauan, emmekä me ole edes tavanneet häntä? Daniel ja kumppanit pärjäsivät erinomaisesti, vaikka he olivat muukalaisia vieraassa kulttuurissa, ja vaikka he tunnustivat vihamielisessä ympäristössä avoimesti uskonsa Jumalaan.
Danielin elinaikana hallitsijat vaihtuivat ja jopa valtakuntakin vaihtui, mutta aina vain nuo pakanahallitsijat pitivät Danielia luotettavana, rehellisenä, uskollisena ja viisaana neuvonantajana.
Vaikka Jumala ilmoitti sen, että nuo valtakunnat tulisivat tuhoutumaan, Jumala itse kuitenkin asetti Danielin rakentamaan koko elämänsä ajan niitä valtakuntia. Jos Jeesuksen ammatti rakennusmiehenä oli oodi duunareille ja käsillä tehtävälle työlle tässä katoavassa maailmassa, niin olkoon kertomus Danielista sitten oodi vaikkapa hyville virkamiehille, valkokaulustyöntekijöille ja johtajille.
Tekemällä työsi hyvin palvelet Jumalaa ja hänen taivaallista valtakuntaansa, joka kestää ikuisesti. Ja Jumalan valtakunnan menestys on yhteinen ilo, eikä toisen menestys ole toiselta pois.
Otetaan siksi Danielista mallia nyt alkavalle viikolle ainakin kolmessa asiassa: 1) Jumalan sanan lukemisessa, 2) rukouselämässä ja 3) siinä että toisten hyvä kohteleminen tuo kunniaa Jumalan nimelle.
Jumalan sanan lukeminen
Raamattu mainitsee Danielista, että hän tutki kirjoituksia eli luki Jumalan sanaa. (Dan. 9:2) Ensimmäisen psalmin mukaan Jumalan sanaa päivin ja öin lukeva ihminen on kuin vetten äärelle istutettu puu, joka “antaa hedelmän ajallaan” ja joka “menestyy kaikissa toimissaan”. (Ps. 1:2)
Jos siis haluat investoida elämässäsi sellaiseen, mikä tuo todellista ja kestävää menestystä, niin aloita se tutkimalla Jumalan sanaa säännöllisesti joka päivä.
Danielin rukouselämä
Ja otetaan toiseksi mallia Danielin rukouselämästä. Daniel siis pyysi ystäviltään esirukousta (Dan. 2:17-18), mutta hän oli itsekin ahkera rukoilija. Hänellä oli tapana rukoilla ja kiittää Jumalaa kolme kertaa päivässä, eikä häntä estänyt rukoilemasta edes se, että sitä koitettiin rajoittaa määräyksellä. (Dan. 6:10)
Sinä ja minä olemme niin kiireisiä ihmisiä, että yleensä tuntuu siltä, ettei Jumalalle ehdi antaa aikaa. Mutta ei se Jumalan kanssa vietetty aika mene koskaan hukkaan. Itse asiassa se on niin, että ilman Jumalan siunausta meidän ponnistelumme menevät hukkaan. “Ilman minua te ette saa aikaan mitään”, sanoo Jeesus. (Joh. 15:5)
Olisiko siis myös sinulle ja sinun toimillesi hyväksi, että alkaisitte perheessänne rukoilla säännöllisesti yhdessä, tai että perustat tai liityt johonkin rukous- ja raamattupiiriin?
Toisten kohteleminen
Kolmas asia, jossa Danielista ja hänen ystävistään kannattaa ottaa mallia, on että he eivät pelanneet likaista valtapeliä, vaikka ympärillä vilisi selkäänpuukottajia. Nuo kateelliset juonittelivat esimerkiksi Danielin pään menoksi sellaisen operaation, että kuningas joutui vastentahtoisesti heittämään Danielin leijonien luolaan. (Dan. 6:4-7) Ja nyt ei siis tarkoiteta sitä Leijonan luola -televisio-ohjelmaa, jossa yritetään saada rahoitusta jollekin liikeidealle.
Daniel ei toiminut toisia kohtaan ilkeästi, ylimielisesti, sättivästi tai piikittelevästi, eikä sahannut toisten oksaa. Hänen ei tarvinnut. Sinunkaan ei tarvitse, eikä minun tarvitse.
Usein sitä turvautuu vehkeilyyn ja huonoon käytökseen saadakseen haluamiaan asioita eteenpäin, mutta eivät ne oikeasti edistä Jumalan suunnitelmien toteutumista millään tavalla.
Tuokoon siis sinun ja minun hyvä käytös kunniaa Jumalan nimelle siellä missä ikinä me toimimme!
Rukoillaan. Pyhä Jumala, olkoon sinun nimesi kiitetty ajasta aikaan, sillä yksin sinun on viisaus ja voima. Sinä annat muuttua aikojen ja hetkien, sinä suistat kuninkaat vallasta ja nostat kuninkaat valtaan, annat viisaille viisauden ja ymmärtäväisille tiedon. Sinä paljastat syvimmät salat, tiedät sen, minkä pimeys peittää, sinun luonasi asuu valo. Sinua me kiitämme ja ylistämme, sillä sinä annat meille viisautta ja voimaa. (Dan. 2:20-23) Kiitos siitä, että Kristuksen veressä me saamme ikuisen valtakunnan, joka ei koskaan katoa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 