Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 2.12.2018
1. adventtisunnuntai, 1. vuosikerta
Jes. 62: 10-12
Lähtekää, menkää ulos porteista,
valmistakaa tie kansalle,
valmistakaa, tasoittakaa valtatie,
raivatkaa pois kivet,
kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka
Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu,
hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa,
Herran lunastamat,
ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki,
Kaupunki, jota ei hylätä.
Johdanto
Katsotaan tänään kolmea asiaa:
1) Tietyön linjakysymyksiä
2) Jeesus tietyöhommissa
3) Tietyöhommissa seurakuntana
1) Tietyön linjakysymyksiä
Jesajan kirjassa on kolme raivauskohtaa. Ensinnäkin luvussa 40: “Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!” (Jes. 40:3) Siinä pitää raivata tie siis Herralle.
Tuo kohta viittaa yleensä Johannes Kastajaan, joka toimi Jeesuksen eräänlaisena lämppärinä, kun hän valmisti ihmisiä Jeesuksen tulemiseen. Mutta kyllä meistä jokaista kutsutaan osoittamaan kaikilla puheillamme ja teoillamme Kristukseen Johannes Kastajan tavoin, joka sanoi Vapahtajastamme, että: “Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30)
Toinen Jesajan kirjan raivauskohta on luvussa 57, jossa tie pitää puolestaan raivata Jumalan kansalle: “Herra sanoo: – Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, työntäkää pois esteet minun kansani tieltä!” (Jes. 57:14) Ja nyt tässä tämän päivän tekstissä, Jesajan kirjan luvussa 62 tie pitää sitten valmistaa kaikille kansoille. Herra haluaa ihmisiä valtakuntaansa kaikista maista ennen kuin hän palaa takaisin tähän maailmaan ikuisena hallitsijana.
Nyt on sen aika, kun sinua ja minua käsketään menemään porteista ulos, siis myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Rauhoitettujen alueiden kohtaaminen
Mutta mitä jos tietyömaan edestä löytyykin rauhoitettujen liito-oravien papanoita? Pitääkö sellaiset alueet kiertää ja alittaa tunneleita pitkin niin kuin Turun moottoritiellä?
Miten tulisi toimia eristyksissä elävien kansojen suhteen? Pitäisikö heidän antaa elää omissa oloissaan, jotta jokin omintakeinen kulttuuri ei menisi pilalle? Mikä kaikki pitäisi tässä maailmassa jättää koskemattomaksi ja yrittää syväjäädyttää sellaisenaan pitkäaikaissäilytykseen?
Tätä kysymystä on nyt pohdittu kovasti ympäri maailmaa, kun muusta maailmasta eristyksissä elävät sentinelit ilmeisesti tappoivat John Allen Chau -nimisen lähetyssaarnaajan muutama viikko sitten (17.11.2018). Hän meni varta vasten tavoittamaan heitä heidän kielletylle saarelleen, joka sijaitsee Intian valtameressä lähempänä Myanmarin rannikkoa kuin Intiaa, vaikka se kuuluukin Intialle.
Mitä sinä ajattelet, toimiko hän oikein vai ei? Jos olisit tiennyt minne hän aikoo mennä ja hän olisi pyytänyt sinua liittymään lähettirenkaaseensa eli työnsä esirukoilijaksi ja taloudelliseksi tukijaksi, niin olisitko pistänyt nimesi listaan?
Jos sinä istuisit lähetysjärjestön hallituksessa, olisitko äänestänyt kokouksessa hänen lähettämisensä puolesta? Mitä sinä olisit vastannut hänelle, jos hän olisi pyytänyt juuri sinua lähtemään mukaansa? Mitä sinä teet sen hyväksi, että Jeesuksen antama lähetyskäsky saataisiin viimeinkin täytettyä, nyt kun länsimetrokin valmistui jo?
Nämä ovat todella vaikeita kysymyksiä. Sekin on vaikea kysymys, että miten pitäisi toimia, jos eristyksissä elävällä kansalla ei ole vastustuskykyä muualla maailmassa esiintyville pöpöille. Aikoinaan iso joukko intiaaneja kuoli tauteihin, joita eurooppalaiset toivat mukanaan Amerikkaan.
Mutta jätetään nuo kysymykset toiseen kertaan ja palataan siihen, että pitäisikö jonkin kulttuurin ylipäätään saada elää rauhassa omilla arvoillaan ja tavoillaan?
Ajatteletko niin, ettei ole olemassa yleispätevää oikeaa ja väärää, ihmisistä riippumatonta totuutta? Oletko kulttuurirelativisti, niin että pidät erilaisia kulttuureja samanarvoisina, jos ei niitä oikein voi arvottaa keskenään?
Me kaikki loppujen lopuksi arvotamme kulttuureja omien mieltymystemme mukaan.
Joitain viikkoja sitten nousi esimerkiksi kohu seksioppaasta, joka oli tehty kristityille nuorille raamatulliselta pohjalta. Sen oppaan vastustajat ilmaisivat käytännössä, että he eivät halua sellaisen kulttuurin säilyvän. He raivaavat tietä oman ideologiansa leviämiselle.
Mille sinä raivaat tietä? Minkä tietyömaan hyväksi sinä raadat niin kovaa, että olet illalla väsynyt? Raivaatko sinä tietä omille nautinnoillesi vai Kuninkaalle, joka sanoi olevansa totuus? Jyräätkö itsekkäästi toisten ihmisten yli, kun tavoittelet omaa etuasi, menestystäsi ja onneasi?
Meidän syntisten ihmisten tietöistä tuppaa luonnostaan tulemaan rumaa jälkeä ja paljon loukkaantumisia.
2) Jeesus tietyöhommissa
Katsotaan toiseksi Jeesusta tietyöhommissa.
Onko ihminen rauhoitettu laji? Olisiko Jeesuksen pitänyt jättää sinut rauhaan ja olla tulematta tähän maailmaan, jotta mikään ei muuttuisi sinun elämässäsi?
Jeesus ei jättänyt meitä rauhaan, vaan hän toi meille rauhan. (Joh. 14:27) Jotkut tiet on tässä maailmassa rakennettu siksi, että sotakalustoa voitaisiin liikutella mahdollisimman nopeasti. Mutta Kristus tuli itse olemaan se tie, joka yhdistää syntisen ihmisen Jumalan kanssa, eli olemaan jälleen sovinnon tilassa, elämään rauhassa. Sinua ei ole tarkoitettu eriytymään, vaan elämään yhteydessä. Teitä rakentamalla syntyy yhteys vaikkapa helsinkiläisten ja turkulaisten välillä, tai töölöläisten ja krunikkalaisten välillä.
Mutta jos näistä maallisista teistä kaikki tiet vievät Roomaan, niin on vain yksi tie, joka vie taivaaseen. Ja se tie on suora, koska se tie on pelastustie.
Kristus ei siis ole jonkinlainen kehätie, joka kiertää keskustan kaukaa, vaan hän on tie joka menee ytimeen asti. Ei se paljon hyödytä, jos ambulanssi ajelisi kehätiellä ympyrää vain siksi, ettei halua tulla asuinkaduille häiritsemään.
Kun Kristus ratsasti Jerusalemiin, juutalaisten pääkaupunkiin, hän meni ytimeen asti paljastaakseen sen, miten mätä on ihmiskunnan sydän, ja miten rakastava on Jumalan sydän. Hän tulee suoraan myös sinua kohti, voidakseen parantaa sinun sydämesi.
Tämän päivän tekstissä Pelastaja kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa. “Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.” (Jes. 62:11) Pelastaja joka kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa kuulostaa omituiselta pelastajalta, mutta se on niin tärkeä asia, että tämän maailmankaikkeuden Herra puhuu siitä myös aivan Raamatun viimeisen kirjan loppujakeissa. Siellä hän sanoo, että: “Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12)
Syntiinlankeemuksen takia ihmiskunta joutui pois paratiisista hengelliseen autiomaahan, hengellisesti kuolleeseen tilaan, jossa ei kasva mitään, ja jossa on vain monenlaisia röykkiöitä estämässä yhteyttä.
Ilman Jumalaa ei ole lopulta mitään hyvää, ja ilman Jumalaa on vain ikuinen kadotus, koska synnin palkka on kuolema.
Mutta Jumala on itse nähnyt sen vaivan ja tuskan, että hän on raivannut yhteyden auki ihmiskunnan kanssa. Pelastus on Jumalan lahja sinulle ja minulle, eikä meidän tarvitse edes maksaa hänelle siitä palkkaa omalla työllämme, kun hän on se, joka kantaa palkkaa mukanaan. Anna siksi Jeesuksen ristin olla elämäsi tärkein tienviitta. Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kristuksessa on sinulle tie ikuiseen pelastukseen ja hän on avannut sinulle taivaan.
3) Tietyöhommissa seurakuntana
Katsotaan vielä kolmanneksi yhteistä tietyötä Jumalan seurakuntana.
Mä havahduin toden teolla vasta jokunen vuosi sitten siihen, että ihmiskunnan osaaminen on kehittynyt huikean pitkälle. Se havainto tapahtui sellaisessa jännässä paikassa kuin Tampereen ohitustiellä Pirkkalassa. Siellä on moottoritien ympäristössä tolkuttoman laajoja alueita, joissa muokataan maata, ja sinne on kärrätty hillittömän paljon isoja sorakasoja. Aloin miettiä, että mitä jos mun olisi pitänyt ryhtyä siihen hommaan yksin ja lapion kanssa – niin kuin se sälli siinä liikennemerkissä joka kuvaa tietyötä – niin mitä siitä olisi koskaan tullut.
Mutta ihmiskunta on tehnyt niin uskomattomia innovaatioita historian varrella, että nyt maansiirtokoneet suoriutuvat sellaisesta operaatiosta. Mä koen siis moottoritiellä Pirkkalassa eksistentiaalisia viboja, kun mä katselen ihaillen sorakasoja ja traktoreita niin kuin pikkulapsi.
Niin kuin ihmiskunta on yhdessä työllään ja keksinnöillään rakentanut monia hienoja asioita, niin myös Jumala on tarkoittanut kristityt toimimaan yhdessä seurakuntana hänen valtakuntansa tienrakennushommissa. Siksi hän on antanut meistä jokaiselle erilaisia lahjoja.
Mutta se voima siihen työhön ei tule meistä itsestämme, vaan Jumalan sanasta ja sakramenteista. Siinä Jesajan kirjan luvussa 40, jossa: “Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!” (Jes. 40:3), niin pian sen jälkeen siinä puhutaan ihmisestä kuin ruohona. (Jes. 40:6)
Ja siinä sanotaan, että: “Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes. 40:8)
Jumala toimii siis ikuisesti kestävän sanansa kautta, ja se sana tekee ihmisen eläväksi ja terveeksi. Jumala on kutsunut siksi myös sinut välittämään sitä sanaa eteenpäin tässä maailmassa samalla tavoin kuin teet erilaisia asioita auttaaksesi hätäajossa olevaa ambulanssia pääsemään eteenpäin ja perille asti.
Tien raivaamisessa pitää ottaa maasto huomioon, ja samoin evankeliumin julistus on erilaista esimerkiksi eri kulttuurien ja ikäryhmien parissa. Eri ihmisten sydämissä kun on erilaisia kysymyksiä ja esteitä. Siksi näissä tienrakennushommissa ei ole tarkoitus jyrätä toisen yli, vaan se suurin esteiden raivaaminen ja vaivannäkö liittyy toisen rakastamiseen.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että lähetit ainoan Poikasi tähän maailmaan pelastamaan meistä jokaisen ja valmistamaan tien taivaaseen. Kiitos siitä, että olet pessyt meidät Kristuksen veressä puhtaaksi ja saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi. Herra, anna meille iloa, rohkeutta ja viisautta viedä eteenpäin sanomaa sinun valmistamastasi pelastuksesta. Kiitos siitä, että Jeesus saapuu vielä jokin päivä takaisin kunniassaan. Anna meille voimaa valvoa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 