Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista – 5. Moos. 10:17-21

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 27.1.2019
1. sunnuntai loppiaisesta, 1. vuosikerta
5. Moos. 10: 17–21

”Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Pelätkää Herraa, Jumalaanne, palvelkaa häntä, pysykää hänelle uskollisina ja vannokaa valanne hänen nimeensä! Ylistäkää häntä, hän on teidän Jumalanne. Hän teki teidän hyväksenne ne suuret ja pelottavat teot, jotka olette omin silmin nähneet.”

Johdanto

Tänään on holokaustin muistopäivä, vainojen uhrien muistopäivä, joten tänään liikutaan vähän syvemmissä vesissä. Tällä päivämäärällä 27.1. vuonna 1945 neuvostojoukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin. Puolalaiset tosin tappoivat senkin jälkeen epävakaissa olosuhteissa vuoteen 1946 asti useita satoja juutalaisia.

Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Kaikkivaltias rakastaa ja tuomitsee.
2) Toisen tuhoaminen alkaa ihmisyyden riisumisella.
3) Kristus poisti vihollisuuden muurin.

1) Kaikkivaltias rakastaa ja tuomitsee

Viides Mooseksen kirja on pitkälti kokoelma Mooseksen puheista luvatun maan rajalla (5. Moos. 1:1) ennen hänen kuolemaansa ja ennen kuin israelilaiset ylittävät Jordanin. Tämän päivän raamatunteksti on pieni pätkä Mooseksen toisesta puheesta. Siinä sanotaan muun muassa, että Jumala rakastaa muukalaista, ja sitten israelilaisia käsketään rakastaa muukalaisia.

Se tuntuu vähän jännältä, koska israelilaiset, jotka Jumala valitsi “kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen” (5. Moos. 10:15), ovat kohta lähdössä Herran johtamina tuhoamaan luvatussa maassa asuvia kansoja. (5. Moos. 9:1,3)

Noista tapahtumista on jo reilusti yli 3 000 vuotta, mutta siinä on edelleen jotain, mikä vaikuttaa vähintäänkin häiritsevältä, ellei jopa loukkaavalta. Moni meistä ei varmaankaan paljoa murehdi niitä lukuisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet ihmiskunnan historiassa kärsimään sodissa ja taisteluissa.

Mutta jokin särähtää siinä pahasti, että miten rakastava Jumala saattoi käskeä israelilaisia tuhoamaan Kanaaninmaassa asuvat, ja puhua samalla muukalaisen rakastamisesta? Onko Jumala ristiriidassa omien arvojensa suhteen? Oliko Jumala kohtuuton Kanaaninmaan asukkaita kohtaan?

On hyvä huomata, että Jumala ei antanut israelilaisille avointa valtakirjaa mihin tahansa sotaan ja kenen tahansa surmaamiseen. Jos israelilaiset lähtivät taisteluun ilman Jumalan lupaa ja siunausta, silloin heille itselleen kävi huonosti. (4. Moos. 14:42-45)

Jumalalla oli siis syynsä käskeä silloin kun hän niin käski. Vanhassa testamentissa ainakin toisinaan kansojen kova kohtalo liittyy Jumalan tuomioon.

Tämän päivän tekstikohtaa edeltävässä luvussa israelilaisille sanotaan Kanaaninmaan kansoista, että “Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden”. (5. Moos. 9:4) Mitä pahuutta siellä sitten harjoitettiin?

Kolmas Mooseksen kirja viittaa siihen, että kanaanilaiset muun muassa uhrasivat lapsia ja harjoittivat siveettömyyttä ja irstautta esimerkiksi lähisukulaisten ja samaa sukupuolta olevien kesken. (3. Moos. 18:3-30)

Valtaosa meistä suomalaisista suhtautunee Raamatun tavoin kammoksuen ajatukseen lasten uhraamisesta, ja hyvä niin. Mutta kun aletaan puhua aborteista, se on monille meistä suomalaisista sokea piste. Jos suhtautuu syntymättömään lapseen vain solumöykkynä, siitä on enää pieni askel siihen, että hänen elämänsä uhrataan jonkin tärkeämmäksi koetun päämäärän saavuttamiseksi.

Samoin seksuaalisuuteen liittyvissä normeissa kansamme on siirtynyt pelottavan kovaa vauhtia kohti kanaanilaisten tapoja.

Me emme ole Jumala, joten me emme tiedä, milloin jokin syntien määrä täytyy, ja Jumala pistää toiminnassaan vaihteen pykälään. (1. Moos. 15:16) Me emme lopulta tiedä, mitä kaikkea oli täytynyt tapahtua, että Jumala katsoi Kanaaninmaan kansojen ajan tiimalasissa tulleen täyteen.

Mutta Jumalan tuomio kohtasi eri vaiheissa myös israelilaisia itseäänkin. Esimerkiksi kun israelilaiset vuosisatoja myöhemmin luopuivat elävästä Jumalasta, Jumala laittoi väkivaltaiset suurvallat heittämään puolestaan heidät ulos siitä maasta. Sakarjan kirjassa Jumala sanoittaa sen niin, että: “Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet.” (Sak. 7:14)

Meidän syntisten ihmisten on aina jollain tasolla vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että Jumala on tämän päivän tekstin mukaisesti “korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala”. Jumalalla on täydellinen valta yksin määritellä oikea ja väärä, sekä tuomita ja rangaista – ja valta liikutella kansoja.

Hän voi siirtää myös meidät suomalaiset pois mailtamme, pakolaisiksi ja muukalaisiksi, jos hän näkee sen hyväksi. Kristittyinä me joka tapauksessa elämme muukalaisina tämän maailman keskellä. (1. Piet. 1:17)

Tässä maailmassa voi esimerkiksi jokin tekoäly kohta määritellä, oletko osa systeemiä vai järjestelmän vihollinen, oletko sinä täysivaltainen kansalainen vai suhtaudutaanko sinuun muukalaisena. Tämä skenaario ei ehkä ole näköpiirissä Suomessa, mutta vaikkapa Kiinassa se voi kohta hankaloittaa monen elämää.

2) Toisen tuhoaminen alkaa ihmisyyden riisumisella

Katsotaan nyt toiseksi sitä, että toisen tuhoaminen alkaa ihmisyyden riisumisella.

Abraham, Iisak ja Jaakob asuivat Kanaaninmaassa muukalaisina. (2. Moos. 6:3-4) He olivat tulleet muualta ja elivät vieraiden kansojen joukossa ilmeisesti pääosin melko rauhassa. Ja sitten israelilaiset olivat vuosisatojen ajan muukalaisina Egyptissä. (5. Moos. 10:19) Se miten egyptiläiset lopulta kohtelivat israelilaisia, ei ollut käytöksen kultaisen kirjan mukaista.

Miten sinä suhtaudut muualta tänne Suomeen tulleisiin muukalaisiin? Miten sinä suhtaudut maahanmuuttajiin?

Kun Jeesus syntyi, hänen perheensä sai Herralta käskyn lähteä pakolaiseksi Egyptiin. (Matt. 2:13-15) Olisitko sinä ollut niiden egyptiläisten joukossa, jotka olisivat syyttäneet heitä työpaikkojen viemisestä tai kakkusiivusi pienentymisestä? Olisitko sinä syyttänyt heitä siitä, että he eivät jääneet omaan maahansa taistelemaan mielivaltaista hallitsijaa vastaan?

Huomaa siis, että itse Jumala “rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet”. (5. Moos. 10:18) Jos Jumala rakastaa muukalaista, myös meidän tulee rakastaa muukalaista.

Tässä maailmassa on erilaisille kansanryhmille tehty järkyttäviä asioita, ja tehdään edelleen. Ihmisen arvokkuus suojaa vahingoittamiselta, mutta kynnys hirmutekoihin madaltuu, kun arvokkuutta aletaan nakertaa pilkkaamalla, nimittelemällä ja nöyryyttämällä. Lopulta toiseen ei enää suhtauduta kunnioittavasti tasavertaisena ihmisenä, vaan häntä verrataan vaikkapa johonkin inhoa herättävään hyönteiseen tai eläimeen.

Ruandassa vuonna 1994 hutut surmasivat sadan päivän aikana noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Asenteita oli siellä myrkytetty jo pitkään, ja järkyttävä kansanmurha alkoi lopulta, kun hutujen radio kutsui hutuja karsimaan torakat.

Lähtökohtaisesti tuskin kukaan suhtautuu toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään torakkana, mutta niin kyllä käy, jos antaa itselleen luvan kuoria ihmisyyden pois toisesta vähän kerrallaan. Sen tien pää on pelottava myös meille länsimaisille ihmisille.

Oliver Stonen ohjaamassa Vietnam-sotaelokuvassa Platoon on kohtaus, joka kuvaa yhdysvaltalaissotilaiden silmitöntä raakuutta siviilejä kohtaan. Se perustuu vuoden 1968 tositapahtumiin My Lain -kylässä, jossa satakunta Yhdysvaltain sotilasta teki hirvittäviä asioita ja tappoi yli 500 vietnamilaista siviiliä, enimmäkseen naisia ja lapsia. Toisten ihmisyys oli riisuttu siis jo kokonaan, ja heille ajateltiin voitavan tehdä mitä vain.

My Laihin saapui Yhdysvaltain armeijan helikopteri, jonka miehistöä johti 24-vuotias Hugh Thompson. Kun he tajusivat sen kaaoksen keskellä, että heidän asetoverinsa ovat syyllistyneet vakaviin julmuuksiin, he uhkasivat avata tulen omia maanmiehiään kohti, jos he eivät lopeta. He laittoivat itsensä itsensä täysin alttiiksi heikkojen puolesta.

Joukkomurha loppui siihen, mutta vasta 30 vuotta näiden tapahtumien jälkeen Yhdysvaltain armeija myönsi heille korkea-arvoisen kunniamerkin rohkeudesta. Sen sijaan rikoksiin syyllistyneestä komppaniasta tuomittiin vain yksi, ja hänen rangaistuksensa oli lopulta kolmisen vuotta kotiarestia.

Nämä Ruandan ja Vietnamin esimerkit ovat surullisia ääritapauksia, mutta ne kertovat siitä, miten halvaksi ihmiselämän arvostus voi joskus laskea. Sen on joutunut myös moni tänne Helsingin Luther-kirkkoon tullut turvapaikanhakija elämässään kohtaamaan.

Kun Dostojevskin Karamazovin veljeksissä Ivan Karamazov pohtii ihmisen petomaisuutta, hän pitää sitä loukkaavana petoeläimiä kohtaan: “Peto ei milloinkaan voi olla niin julma kuin ihminen, niin mestarillisesti, niin taiteellisesti julma. Tiikeri vain kaluaa ja repii, muuta se ei osaakaan.”

Siksi Jumala ei käske sattumalta rakastamaan muukalaista. Pidä tarkasti varasi, ettet anna muukalaisen, toisen ihmisen tai jonkin ihmisryhmän halventamiselle elämässäsi yhtään siimaa, et sisimmässäsi, et kahvipöytäkeskustelussa, etkä somessa.

Vihamielisyys kuplii täällä Suomessakin vahvasti pinnan alla. On toki niin, että tänne saapuneiden on velvollisuus noudattaa maamme lakeja, ja maahantulijoiden määrästä saa keskustella. Mutta on pöyristyttävää kuulla esimerkkejä siitä, mitä kaikkea pastori Richardille tai hänen tutuilleen sanotaan kadulla.

3) Kristus poisti vihollisuuden muurin

Katsotaan kolmanneksi vihollisuuden muurin purkamista.

Israelilaisille itselleen muukalainen tarkoitti ennen kaikkea ympärileikkaamatonta. Tämän päivän tekstialuetta edeltävässä jakeessa puhutaankin juuri ympärileikkauksesta. Siinä israelilaisia kehotetaan ympärileikkaamaan sydämensä eli taipumaan kuuliaisiksi Herralle ja olemaan niskoittelematta. (5. Moos. 10:16)

Mutta kun myöhemmin profeetta Sakarjan kirjan luvussa seitsemän Jumala muistuttaa israelilaisia (juutalaisia) kieltäneensä sortamasta “leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää”, hän jatkaa, että: “Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni.” (Sak. 7:10,12)

Sinun ja minun sydän voi olla Jumalalle kuuliainen ainoastaan Hengen vaikutuksesta, omin voimin se ei onnistu. “[O]ikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.” (Room. 2:29)
Kristus osoitti sellaista todellista kuuliaisuutta. Hän oli kuuliainen Isälle “kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”. (Fil. 2:8)

“Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11)

Jumalan valitsemaan kansaan nähden esimerkiksi me suomalaiset olemme synnyltämme vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia. (Ef. 2:11) Mutta Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä upeasti siitä, mitä Kristus sai ristillä aikaan.

Kristus hajotti kuolemallaan ympärileikatut ja ympärileikkaamattomat erottaneen vihollisuuden muurin”. (Ef. 2:14) Ristillä kuollessaan Kristus sai omassa ruumiissaan aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. (Ef. 2:16)

Siksi “Kristus on meidän rauhamme”. (Ef. 2:14) Hän on tehnyt rauhan omassa ruumiissaan, ja hänen ruumiinsa on yhdistänyt meidät yhdeksi (uudeksi ihmiseksi). (Ef. 2:15) Me emme siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulumme Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. (Ef. 2:19)

Kristuksen tähden Jumala ei suhtaudu sinuun muukalaisena. Siksi saat uskoa kaikki syntisi, myös kaiken sen, miten olet pyrkinyt mitätöimään toisia ihmisiä, anteeksi Kristuksen nimessä ja veressä.

Ristillä Jeesus pyysi Isäänsä antamaan anteeksi jopa ristiinnaulitsijoilleen (Luuk. 23:34) eli hän hän auttaa ja yhdistää sekä vainoojia että vainottuja. On koskettavaa kuulla kertomuksia myös Ruandasta siitä, kuinka Kristus on antanut voiman antaa anteeksi omat läheiset tappaneille ihmisille, ja kuinka Kristus on tehnyt entisistä vihollisista ystäviä.

Miten sinä ja minä voimme edesauttaa Kristuksen rakkauden leviämistä ja yhteyttä Kristuksessa?

Rockin kuningas Elvis Presley kävi lapsena tummaihoisten kirkossa, mikä oli Yhdysvaltain eteläosissa erittäin poikkeuksellista. Ehkä sellaisesta rajojen ylittämisestä oli iloa hänelle itselleenkin, kun se selvästi vaikutti hänen musiikilliseen luovuuteensa.

Myös täällä Helsingin Luther-kirkossa sinulla on mahdollisuus kohdata erilaisista taustoista tulevia. Täällä on hyvä harjoitella toisen ihmisen ennakkoluulotonta kohtaamista. Harva meistä on siinä lähtökohtaisesti hyvä. Kohtele toisia Jumalan luomina arvokkaina taideteoksina ja ole kiinnostunut heidän elämäntarinoistaan. Yhteyttä luodaan keskustelemalla ja antamalla toiselle aikaa.

Moni teistä kertoo miettineensä sitä, miten yhteyttä täällä kokoontuvan kansainvälisen seurakunnan kanssa voisi vahvistaa. Sekin alkaa ajan antamisesta, keskustelemisesta ja kuuntelemisesta. Siksi tervetuloa esimerkiksi aamupäivän englanninkieliseen messuun ja sen jälkeisille kahveille, ja myös muuhun toimintaan.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että Kristus on sovittanut meidän kaikki syntimme, sen kaiken pahan mitä olemme tehneet toisille. Anna, Herra, meille myös voima antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Luo vahva yhteys myös tässä Helsingin Luther-kirkossa meidän eri taustoista ja eri elämänkokemusten kanssa tänne tulevien välille. Anna, että Suomi voisi olla sellainen paikka, jossa kunnioitetaan toinen toistamme, eikä ihmisiä sysätä yhteiskunnan ulkopuolelle. Siunaa kaikkia vainottuja kristittyjä eri puolilla maailmaa. Anna heille voimaa kestää perille asti ja anna meille voimaa ja rohkeutta auttaa kärsiviä. Jeesuksen nimessä aamen.