Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 24.2.2019
2. sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima), 1. vuosikerta
Ap. t. 16: 9–15
Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.
Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.
Johdanto
Tässä Apostolien tekojen luvussa 16 Paavali on toisella lähetysmatkallaan, jonka arvioidaan alkaneen vuonna 48. Hän otti tuolle matkalle mukaansa Silaksen, kun Paavalilla oli mennyt sukset pahasti ristiin ekalla reissulla matkakumppanina olleen Barnabaksen kanssa. (Ap.t. 15:39-40)
Nykyisen Turkin keskiosista, Lystrasta, Paavali nappasi matkaan myös nuoren Timoteuksen, ja he kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin, päätyen Troakseen. (Ap.t. 16:1,3-4,8)
Yhtäkkiä jakeessa 10, tämän päivän tekstialueen alkupuolella, kertomus muuttuukin me-muotoon. On siis mahdollista ellei todennäköistä, että lääkäri Luukas, Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja, tuli Troaksessa mukaan tälle reissulle, joka on yksi maailmanhistorian merkittävimmistä matkoista.
Siinä oli Paavalin jengi siinä vaiheessa: Silas, Timoteus ja Luukas.
Tie Troakseen
Tämän päivän tekstin aluksi Paavali on siis Troaksessa, joka oli kaupunki Vähän-Aasian eli nykyisen Turkin luoteisrannikolla. Mutta se, miten Paavali päätyi juuri sinne, tapahtui erikoisten käänteiden jälkeen.
Tämän päivän tekstin edellä kerrotaan nimittäin Paavalin kulkeneen kumppaneineen Frygian ja Galatian halki, “sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa”. (Ap.t. 16:6) Ja sitten sanotaan, että “Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen.” (Ap.t. 16:7-8)
Paavali ei julistanut mitään kukkuluuruu-oppia, vaan täyttä Jumalan sanaa. Mutta siitä huolimatta Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Ja Jeesuksen Henki ei sallinut heidän lähtevän Bityniaan. Sitä ei sanota, että miten se käytännössä ilmeni Paavalille ja hänen kumppaneilleen. Mutta mistä ihmeestä tässä on kysymys, kun Pyhä Henki esti, Jeesuksen Henki ei sallinut?
Paavali oli päässyt tämän toisen matkansa alkupuolella näkemään Jumalan valtakunnan dynaamisen draivin, kun ihmisiä tuli mukaan ovista ja ikkunoista. Jakeessa viisi nimittäin kerrotaan, että: “Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Ap.t. 16:5)
Mutta nyt Pyhä Henki esti, Jeesuksen Henki ei sallinut, ja voi vain kuvitella, miten paljon Paavalia turhautti se, ettei hän saanut julistaa jossain Jumalan sanaa. Että hän ei saanut tehdä sitä, mihin hän koki sisäistä paloa, ja mikä voisi muuttaa monen ihmisen elämän.
Tuntuuko sinusta, että Jumala on tällä hetkellä sulkenut elämässäsi joitain ovia? Että Jumala vaikuttaa sulkeneen nenäsi edestä ne päämäärät, joihin olet tähdännyt?
Jumala esti Paavalia ja hänen tovereitaan julistamasta sanaa Aasian maakunnassa, eikä sallinut heidän lähtevän Bityniaan, koska Jumala puski heitä eteenpäin tiettyyn suuntaan, johonkin kokonaisuuden kannalta tärkeämpään. Ja Jumala paljasti suunnitelmansa Paavalille ihmeellisellä tavalla, kun hän näytti Paavalille yöllä näyn makedonialaisesta miehestä. (Ap.t. 16:9)
Kutsu Makedoniaan
Paavali tunnisti näkynsä miehen makedonialaiseksi ehkä siksi, että mies kutsui Paavalia tulemaan “tänne Makedoniaan”. Jos Paavali olisi muodostanut käsityksensä tuon miehen kansallisuudesta pelkästään hänen vaatteidensa perusteella, Paavali olisi voinut päätyä ties minne.
Joitain vuosia sitten (2010) kävi vähän hassusti eräälle meijerialan yritykselle, joka kauppaa turkkilaista jogurttia Suomessakin erään vanhemman miehen kasvokuvalla. Sillä miehellä on siinä kuvassa muhkeat harmaat viikset ja parta, ja kansallisasulta vaikuttava päähine. Tuo mies sai mutkan kautta kuulla siitä, että hänen naamansa oli hänen tietämättään päätynyt turkkilaisen jogurtin pönikän kylkeen. Hän ei oikeasti edes ollut turkkilainen vaan kreikkalainen.
No, onneksi meidät suomalaiset tunnistetaan suomalaisiksi jo kaukaa – ainakin turistikohteissa.
Kreikan ja nykyisen Turkin välit ovat jännitteiset. Jo muinaisissa kertomuksissa kreikkalaiset huijasivat Troaksen kulmilla troijalaisia, kun he tekivät ison puisen hevosen ja piilottivat sen sisään sotilaita.
Myöhemmin makedonialainen Aleksanteri Suuri kohosi yhdeksi maailmanhistorian suurimmista sotapäälliköstä. Kun hän uhmasi riskejä ja lähti yli 300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää valloittamaan maailmanmahti Persiaa, joka oli levittäytynyt noille rannoille asti, hänen kerrotaan käyneen ensin Troijassa.
Eli sieltä missä kreikkalaiset olivat petkuttaneet traagisesti troijalaisia, ja mistä Aleksanteri Suuri lähti valloittamaan maailmaa, sieltä Paavali lähti Jumalan ohjaamana tuomaan totuuden sanomaa kreikkalaisille. Vaikka Paavali tuli meren yli vain snadilla seurueella ja ilman sotakalustoa, Jumalan valtakunta leviäisi aikaa myöten koko maailmaan.
Mutta Aleksanteri Suuri oli vielä vuosisatoja myöhemmin osaltaan syy siihen, että Paavali puhui juuri kreikkaa, ja että Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi.
Saapuminen Makedoniaan
Paavali ja kumppanit purjehtivat Egeanmerellä Samothrakeen eli Samothrákin saarelle, ja sieltä mantereelle Neapoliiseen eli sikäläiseen Uuteenkaupunkiin. Sieltä he dallasivat noin viidentoista kilometrin päähän roomalaiseen siirtokuntaan, Filippin kaupunkiin. Paavali oli siis saapunut Makedoniaan.
Jo vanhassa kreikkalaisessa historiankirjoituksessa Euroopasta puhuttiin Eurooppana, mutta sitä on nyt vähän vaikea tietää, että missä määrin Paavali mietti itse saapuneensa ison rajan yli Eurooppaan. Vähä-Aasia ja Makedonia kuuluivat nimittäin molemmat siihen yhteen ja samaan, suureen Rooman valtakuntaan, ja Paavali oli sen kansalainen.
Mutta Makedoniassa kyllä ollaan edelleen tarkkoja omasta nimestä. Ja siitä nimestä on kiistelty ihan viime päiviin saakka, kun kreikkalaiset katsoivat, että heidän pohjoinen naapurimaansa, aiemmin Jugoslaviaan kuulunut Makedonian tasavalta, pölli heiltä heidän kunniakkaan maakuntansa nimen.
Makedonian tasavallan ja Kreikan parlamentit hyväksyivät juuri kuukausi sitten (tammikuussa 2019) Makedonian tasavallan nimen muuttamisen Pohjois-Makedonian tasavallaksi, ja se tapahtui virallisesti pari viikkoa sitten (12.2.2019).
Kyllähän sitä täällä meilläkin syntyi melkoinen mekkala jo ennen someaikaa, kun Turun sinapin valmistus muutti Ruotsiin (2003).
Makedonian maakunnan pääkaupunki oli ja on Tessalonika, ja sinne Paavali menikin vähän myöhemmin. Mutta sitä ennen Paavali istutti ensimmäisenä seurakunnan Filippiin. Uudesta testamentista löytyy Paavalin myöhemmin lähettämiä kirjeitä muun muassa juuri sekä tessalonikalaisille että filippiläisille.
Filippin seurakunnan perustaminen oli jonkin suuren alku Euroopassa, vaikka Rooman valtakunnan pääkaupunkiin Roomaan saattoi olla syntynyt seurakunta jo sitä aiemmin. Filippi oli kolonia, roomalaisten sotilaiden siirtokunta Makedoniassa, ja siellä oltiin ylpeitä roomalaisuudesta. Filippi oli sinänsä kyllä vanha kaupunki, ja se oli saanut nimensä Aleksanteri Suuren isältä, Filippos toiselta (II).
Kaivausten perusteella Filippissä palvottiin roomalaisia, kreikkalaisia, syyrialaisia ja egyptiläisiä jumalia. Mutta juutalaisuutta ei siellä suvaittu, eikä siellä ollut synagogaa.
Luukas mainitsee tämän päivän tekstissä Paavalin ja kumppanien arvelleen, että kaupungin ulkopuolella joen rannalla olisi juutalaisten rukouspaikka. Ja niinhän siellä sitten sellainen olikin, ehkä siksi, että veden äärellä voi toimittaa puhdistautumismenoja. Siellä oli naisia koolla, ja Paavali alkoi puhua heille.
Purppurakankaiden kauppias Lyydia
Naisten joukossa oli myös Lyydia, josta Luukas kertoo lähtötiedoksi kolme asiaa: hän oli jumalaapelkäävä, kotoisin Tyatirasta, ja kävi kauppaa purppurakankailla. (Ap.t. 16:14)
Tyatira, josta Lyydia oli kotoisin, sijaitsi meren sillä puolen, josta Paavali oli juuri tullut, eli nykyisen Turkin länsiosassa. Tyatira on yksi niistä seitsemästä seurakunnasta, joille ylösnoussut Kristus lähettää Ilmestyskirjassa kirjeen. (Ilm. 1:11, 2:18-29)
Tyatira tunnettiin tekstiiliteollisuudesta ja purppurakankaista. Purppura oli lähinnä vain yläluokan vaateväri, ja kuninkaallisen loiston ja vallan symboli. Se oli erittäin kallista, koska sitä oli todella työlästä valmistaa.
Punaviolettiväriä sai vain eräästä Välimeressä elävästä kotilosta, joka erittää kammottavan hajuista limaa. Jos kotiloita ei jaksanut lypsää, yhden vaatteen värjäämiseksi piti murskata, liottaa ja keittää tuhansia kotiloita. (HS 27.8.2018) Purppuravaatteet haisivat sitten hirveältä vielä pitkään värjäyksen jälkeen, mutta mitäpä sitä ei tekisi ulkonäön hyväksi.
Purppurakangas lakkasi olemasta harvinaista ylellisyyttä vasta 1800-luvulla, kun eräs 18-vuotias englantilainen kemistinalku tuli tehneeksi violettia kangasta, vaikka hän yritti valmistaa – malarialääkettä.
Ylellisten purppurakankaiden kauppias Lyydia lienee siis ollut varakas, ja vahva bisnesnainen tekstiilialalla. Menestyksestä huolimatta jotain perustavanlaatuista vaikuttaa kuitenkin puuttuneen hänen elämästään, sillä hän etsi vastauksia isoihin kysymyksiin.
Luukas käyttää Lyydiasta nimittäin ilmaisua “jumalaapelkäävä”, tai oikeastaan Jumalaa palvova. Se tarkoittaa pakanaa, joka uskoo Vanhassa testamentissa ilmoitettuun Israelin Jumalaan ja etsii hänen tahtoaan, mutta ei kuitenkaan ole kääntynyt juutalaiseksi.
Miesten kohdalla käännynnäiseksi (prosélutos, proselyytti) tuleminen tarkoittaa ympärileikkausta. Vasta ympärileikkauksessa jumalaapelkäävien katsottiin hylkäävän lopullisesti epäjumalat. Kristuksen Kirkossa se tapahtuu kasteessa.
Herra avasi Lyydian sydämen
Herra avasi Lyydian sydämen ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. (Ap.t. 16:14-15) Lyydia saattoi olla leski, koska Luukas puhuu “hänen perhekunnastaan” eli Lyydiasta perhekuntansa johtajana. Lyydian perhekuntaan lienee kuulunut omaa jälkipolvea sekä palvelijoita ja orjia perheineen.
Lyydian uskoontulo ohjasi Paavalia toimimaan niin, että koko Lyydian talonväki kastettiin, iästä riippumatta. Eikä siinä varmaankaan tentattu kovin tarkkaan itse kunkin henkilökohtaisia uskonnäkemyksiä. Mutta Lyydian talossa alettiin siitä alkaen julistaa Herran sanaa. (Ap.t. 16:40)
Luukas esittelee Lyydian lisäksi kaksi muutakin ihmistä, joita Paavali auttoi Filippissä kohtaamaan Jeesuksen Vapahtajana. Paavali ajoi Jeesuksen Kristuksen nimessä pahan hengen pois eräästä orjatytöstä. Mutta siinä kävikin sitten niin, että sen takia Paavali ja Silas ruoskittiin ja heitettiin vankilaan. (Ap.t. 16:22-23)
Mutta jopa vankilassa, kipujen keskellä, he ylistivät Jumalaa. Ja Jumala teki jälleen ihmeellisiä asioita, kun vanginvartija tuli erikoisten käänteiden jälkeen uskoon. Tuo vanginvartija ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. (Ap.t. 16:33-34)
Purppuranpunaiseen puettu Vapahtaja
Myös Paavalin ja Silaksen matkaan lähettänyt Herra, meidän Vapahtajamme, ruoskittiin. (Joh. 19:1) Hänet ruoskittiin verille ennen hänen teloitustaan.
Roomalaiset sotilaat nöyryyttivät Jeesusta myös pukemalla hänet irvokkaaksi hallitsijaksi. He väänsivät hänen päähänsä kruunun orjantappuroista, ja sitten siellä vilahti tuo harvinainen tyatiralainen ylellisyystuote, kun he pukivat Jeesuksen purppuranpunaiseen viittaan. (Joh. 19:2)
Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan, että: “Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.” (Jes. 50:6) Tuohon kaikkeen hirveään Jeesus, todellinen Kuningas, suostui nöyrästi sinun ja minun sijasta, pelastaakseen meidät syntiemme rangaistuksesta, ikuisesta kadotuksesta.
Jos Aleksanteri Suuri, tai Paavali, Silas ja Timoteus eivät tarkkaan tienneet minkälaiselle alueelle olivat kulloinkin menossa, Jeesus tiesi tasan tarkkaan, minkälaiseen maailmaan hän tuli ja mihin hänen tiensä lopulta johti. Hän tiesi tasan tarkkaan, minkälaisia ihmisiä hän tuli pelastamaan. Hän tuli pelastamaan meitä kateellisia ja katkeria, itsekkäitä ja kostonhaluisia, sydämeltämme ahneita ja sotaisia.
Kristus puettiin häpeäviittaan, jotta sinut ja minut voitaisiin pukea kasteessa Kristuksen kirkkauden ylhäiseen vaatteeseen.
Herra avasi Lyydian sydämen ottamaan vastaan pelastuksen sanoman Kristuksesta. (Ap.t. 16:14) Jumala tahtoo myös sinun ottavan vastaan sen pelastuksen, jonka hän on lahjoittanut sinulle. Siksi saat Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt.
Evankeliumin yhdistävä voima
Kun Paavali ja toverit saapuivat Filippiin, siellä ei ollut jo etukäteen pilvin pimein kristittyjä. Ilmeisesti siellä ei ollut yhtään kristittyä. On häkellyttävää ajatella kaupunkia, jossa ei ole yhtä ainoaa kristittyä.
Mieti, miten luksusta on, että on seurakunta, jossa saa tulla yhdessä koolle Jumalan ruokittavaksi ja ylistämään Jumalan pyhää nimeä. Mutta jostainhan se täytyi myös Filippissä, Makedoniassa ja koko Euroopassa aloittaa.
Purppurakangaskauppias Lyydia ja vanginvartija jatkoivat todennäköisesti työtään niin kuin ennenkin, ja orjatyttö lienee ollut edelleen orja. Mutta on mainiota ajatella, että kun Filippiin syntyi seurakunta, niin näistä täysin erilaisista taustoista ja lähtökohdista tulevat Lyydia, orjatyttö ja vanginvartija alkoivat mahdollisesti käydä siellä – heistä Lyydia nyt ainakin. Ja he alkoivat rakentaa sitä seurakuntaa yhdessä rukouksillaan, lahjoillaan ja panoksellaan.
Evankeliumi on niin ihmeellinen voima, että se yhdistää täysin erilaiset ihmiset.
Kun kristityt veivät sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta yhä useammalle ja yhä laajemmalle, se sanoma muutti lopulta Rooman brutaalin ja pakanallisen valtakunnan.
Tämä Helsingin Luther-kirkko ei ole Paavalin perustama, mutta tämäkin on hänen Euroopan-työnsä jatkumoa. Ja myös tämän kirkon uudelleenavaamisen taustalla on hyvin vahva näky. Se idea syntyi Sleyssä itse asiassa viisi vuotta sitten noiden Auvisten lapsen synttäreillä käydyn keskustelun pohjalta.
Mitä, jos tämä Helsingin Luther-kirkko on Jumalan suunnitelmissa helsinkiläisten uudelle sukupolvelle sitä, mitä Troas tai Filippi oli Euroopalle? Myös sinut on kutsuttu mukaan toteuttamaan Jumalan antamaa lähetystehtävää, esimerkiksi osana tämän Helsingin Luther-kirkon yhteisöä. Sinulla ja minulla riittää siis runsaasti rukoiltavaa ja tehtävää.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, niistä ihmisistä, jotka sinä lähetit viemään sanomaa sinun Pojastasi Kristuksesta, ja joiden ansiosta mekin olemme täällä Suomessa saaneet kuulla sen ilosanoman. Kiitos Kristuksesta, siitä että hän kuoli puolestamme ja nyt hän elää. Anna meille iloa ja rohkeutta todistaa sinusta arjen keskellä. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 