Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 10.3.2019
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit), tuhkakeskiviikon toinen lukukappale
2. Piet. 1: 1-11
Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille.
Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.
Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Johdanto
Apostoli Paavali listaa Galatalaiskirjeessä yhdeksän asiaa Hengen hedelmänä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal. 5:22-23) Olen tähän mennessä saarnannut näistä kuudesta. Äsken lukemani Toisen Pietarin kirjeen kohta on siis poikkeuksellisesti viime keskiviikon eli tuhkakeskiviikon teksti, ja siinä esiintyy tuo Paavalin listassa viimeisenä mainittava itsehillintä.
Katsotaan tässä saarnassa itsehillintää kolmesta näkökulmasta.
1) Itsehillintä on suojamuuri
2) Itsehillintä on rakkautta
3) Itsehillintä on lahja Kristukselta
1) Itsehillintä on suojamuuri
Kävimme perheen kanssa Jerusalemissa joitain viikkoja sitten, ja täytyy sanoa, että siellä on kyllä tarjolla melkein mitä vain. Muutaman sadan metrin päässä Golgatasta voi törmätä esimerkiksi joulupukin toimistoon – ho ho holylandiin.
Mikä noista monista vaihtoehdoista sitten lopulta vie taivaaseen? Pitääkö taivaan aarteiden saamiseksi olla kiltti niin kuin lapset ennen joulua? Meneekö hyvän ihmisen raja siinä, ettei ole murhannut ketään, tai ettei ole pedofiili?
Tämä kirkkorakennus, jossa me olemme nyt koolla, on nimetty uskonpuhdistaja Martti Lutherin mukaan. Hän tuli tunnetuksi siitä, että hän opetti rohkeasti sitä raamatullista totuutta, ettei ihminen pelastu tekemällä hyviä tekoja – ei edes antamalla kirkolle fyrkkaa. Jokainen meistä on syntinen, eikä vähänkään epäpuhdas kelpaa taivaaseen, jossa kaikki on täydellisen pyhää ja puhdasta.
Mutta juuri siksi Kristus kuoli brutaalisti ristillä, että hän sovitti sillä tavalla sinun ja minun kaikki synnit. Hän tuli tänne juuri meitä tuhmia ihmislapsia varten. Kun uskot sen, että Jeesus on maksanut verellään sinut vapaaksi, ja sinut kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin sinä pelastut, etkä joudu ikuiseen kadotukseen. (Mark. 16:15-16) Kaste ja usko Jeesukseen siis riittää tieksi taivaaseen.
Mutta jos joku torjuu Jeesukseen, eikä halua ottaa vastaan tuota ilmaiseksi tarjottua pelastusta, niin hän jää Jumalan kirkkauden ulkopuolelle pimeyteen. Jumala ei pakota ketään väkisin taivaaseen.
Eli et siis voi itse tehdä itsestäsi pyhää, vaan ainoastaan Jumala tekee sinusta Kristuksen kautta taivaaseen kelpaavan, pyhän ja vanhurskaan. Mutta kun olet pyhä, Jumala alkaa vaikuttaa sinussa pyhittymistä. Jumala muuttaa sinua yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, ja se näkyy muun muassa siinä, miten kohtelet muita ihmisiä.
Uskosta seuraa siis sinun elämässäsi hyviä asioita. Luther kirjoittaa, että: “[M]issä uskoa on, siitä täytyy johtua hyviä töitä, koskapa ei ole mahdollista, että tässä elämässä vaeltaisimme joutilaina, mitään tekemättä.”
Kuuntelepa nyt tarkkaan, mitä Luther sanoo apostoli Pietarin opettavan tässä Pietarin toisen kirjeen ensimmäisessä luvussa: “[U]skovien tulee koetella itseään, tekevätkö hyviä töitä, ja niin päästä varmuuteen uskostaan.” (Luther: Valituille muukalaisille 1-2. Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selitys)
“Uskovien tulee koetella itseään, tekevätkö hyviä töitä, ja niin päästä varmuuteen uskostaan.”
Se on aika voimakkaasti sanottu.
Alkaako sydämesi pamppailla, ja pyöriikö silmiesi edessä nyt filminauha, kun koitat löytää muistin arkistosta jonkin sellaisen tapauksen, jolloin teit jollekulle hyvää?
Voiko hyviä töitä hankkia itsensä koristelemiseksi niin kuin joulukuusenkoristeita? Saako niitä joulun jälkeen edullisemmin ja vähemmällä vaivalla?
Jumala on tarkoittanut meidät tekemään hyviä asioita, mutta varsinkin tämä itsehillintä on kyllä todella haastava juttu.
Pietari puhuu tämän päivän tekstissä siitä, että maailmassa vallitsee himojen tähden turmelus. Hän sanoo, että meidän on tarkoitus Jumalan avulla päästä pakoon tuota turmelusta.
Pietari kirjoittaa nyt siis, että: “Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.” (2. Piet. 1:5-7)
Tuossa Pietari yhdistää itsehillintään oikean tiedon, ja se voi kuulostaa vähän stoalaiselta. Jos joku näyttää jossain vaikeassa tilanteessa tukahduttavan tunteensa, hänestä saatetaan sanoa, että hän suhtautuu asiaan “stoalaisella tyyneydellä”.
Stoalaiset olivat antiikin Kreikassa sellaisia filosofeja, jotka opettivat tunteiden hillitsemistä järjen avulla. He halusivat saavuttaa mielenrauhan (ataraksia) apatheian eli tunteettoman tilan kautta, koska tunteiden kautta ihminen kokee kärsimystä.
Stoalaiset halusivat vapautua kärsimyksestä, ja se sama tavoite on myös esimerkiksi buddhalaisuudessa. Vaikka apatia ei tarkoittanut stoalaisille ihan sitä samaa, mitä me tämän päivän ihmiset sillä tarkoitamme, he joka tapauksessa tavoittelivat järjen voittoa tunteesta.
Meidän nykypäivän ihmisten elämässä asia taitaa usein olla juuri päinvastoin. Me haluamme kokea vahvoja tunteita, vaikka siinä ottaisi samalla järjettömiä riskejä, koska YOLO, elät vain kerran.
Esimerkiksi liitovarjolla hyppääminen huvin vuoksi ei liene järkevää, mutta ainakin se pistää sydämen hakkaamaan ja adrenaliinin pumppaamaan, ja siitä saa tunteen, että on elossa. Tunne ohjaa, vaikka järki sanoisi muuta. Elä kuin viimeistä kesäpäivää.
“Sydämen äänen kuunteleminen” on kuitenkin surullinen peruste varsinkin sille, jos hylkää puolison ja hyppää uuteen suhteeseen.
Mutta minkälaista on Pyhän Hengen vaikuttama itsehillintä, johon Jumalan sana meitä ohjaa?
Vanhassa testamentissa on sellainen kirja kuin Sananlaskut, ja siellä sanotaan, että: “Kuin muurinsa menettänyt kaupunki on mies, joka ei hillitse itseään.” (Sananl. 25:28)
Itsehillintä on siis linnoituksen ulkoreuna. Muurin tarkoitus on pitää ulkopuolella sellaiset asiat ja tahot, jotka eivät tee kaupungille hyvää. Kun ihmis- ja tavaraliikenne kulkee vain tarkkaan vartioidun portin kautta, sitä on helpompi kontrolloida ja verottaa kaupungin kehittämiseksi. Ilman itsehillintää sisälle tuppaa tulemaan erilaisia haitallisia asioita ilman kontrollia ja säännöstelyä. Ainakin pidemmän päälle ne haitalliset asiat aiheuttavat tuhoa.
Itsehillintä koskee sitä, miten me reagoimme erilaisiin ärsykkeisiin ja houkutuksiin, miten me vaikkapa ilmaisemme muille tunteitamme.
Itsehillintä estää ryhtymästä pahoihin asioihin. Sitä itsehillinnän muuria tarvitaan myös siihen, ettei ulospäin lähde mitä tahansa. Ei ole oikein esimerkiksi möläytellä loukkauksia, vaikka toinen olisi kolauttanut kipeästi omaa ylpeyttä.
Itsehillintää on myös sen rajoittaminen, ettei käytä hyviä asioita liikaa tai väärin.
Halujen hillitseminen ja itsekuri (1. Kor. 9:25) on meistä jokaiselle varmasti vaikeaa. Jos nyt kerron vaikkapa yhden esimerkin, joka on omien sisäisten painimatsieni lievimmästä päästä, niin painin itse jatkuvasti esimerkiksi karkinhimon kanssa.
Missä asiassa sinun on vaikea hillitä mielihalujasi? Onko sinun vaikea hillitä itseäsi, jos näet houkuttelevia muotoja tai paljasta pintaa? Onko sinun vaikea hillitä kertomasta toisten asioita eteenpäin?
Onko sinun vaikea hillitä sitä, miten ilmaiset aggressiotasi? Onko sinun vaikea hillitä toimintaasi, jos olet varattu ja ihastut johonkin toiseen? Onko sinun vaikea hillitä jotain tapaasi? Onko sinun vaikea hillitä kännykän räpläämistä?
2) Itsehillintä on rakkautta
Itsehillinnän vaikeus aiheuttaa epätoivoa, joten katsotaan nyt toiseksi Kristusta, koska epätoivon keskellä kannattaa aina katsoa Kristusta. Kristuksen Pyhän Hengen kautta vaikuttama itsehillintä on rakkautta.
Olisi kiva tietää, minkälaista läppää Jeesus heitti opetuslasten kanssa iltanuotiolla, mutta niistä ei kerrota Raamatussa. Mutta se nyt ainakin tiedetään Jeesuksen tunne-elämästä, että hän muun muassa itki. Hän itki Jerusalemin kohtaloa, koska myöhemmin viholliset rakentaisivat sen muurien ympärille piiritysvallin tuhotakseen kaupungin. (Luuk. 19:41) Hän itki Lasaruksen haudalla, ennen kuin herätti Lasaruksen kuolleista. (Joh. 11:35) Ja Jeesus sääli ihmisiä. (Matt. 20:34)
Kun tuolla edellä puhuin stoalaisista ja buddhalaisista, niin Kristuksen tapa kohdata ihmisten kärsimys on ratkaisevasti erilainen. Jeesus ei keskittynyt logiikkaan tai mietiskelyyn auttaakseen meitä kärsiviä. Eikä hän tullut tähän maailmaan tukahduttamaan tunteitaan ja pääsemään niistä eroon. Hän ei tullut tähän maailmaan väistämään kipua ja kärsimystä.
Jeesus varta vasten syntyi ihmiseksi voidakseen auttaa meitä. Hän koki ihmisenä kivun ja kärsimyksen niin kuin mekin. Kun Jeesus rukoili suuressa tuskassaan Getsemanen puutarhassa viimeisenä yönä ennen kuolemaansa, Luukas mainitsee, että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:44) Ristillä hän huusi.
Hän kärsi itse käytännössä. Mutta kipu ja kärsimys ei ollut hänelle itsetarkoitus, vaan se, mitä hän sen kautta saavutti. Hän rakasti meitä niin paljon, että suostui kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen lunastaakseen meidät vapaiksi lain kirouksesta (Gal. 3:13).
Jeesuksen toiminta oli siis loogista, mutta ei tähdännyt tunteettomuuteen. Kristus ei ollut eikä ole sinua kohtaan jokin tunteeton kivikasvo.
Kristuksen toiminta oli kovin erilaista kuin meidän syntisten ihmisten, jotka mieluummin uhraamme toisten hyvän saavuttaaksemme itsellemme etua ja nautintoa. Jeesus hillitsi itsensä kiusausten edessä meidän parhaaksemme. Eikä hän nytkään halua esimerkiksi manipuloida meitä ja meidän tunteitamme, vaikka hänellä on kaikki valta.
Jumalan hyvyys ja rakkaus meitä syntisiä kohtaan tuli siis näkyviin Kristuksessa. Kristus on pessyt sinut ja minut verellään puhtaaksi, ja siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
3) Itsehillintä on lahja Kristukselta
Katsotaan vielä kolmanneksi sitä, että Kristus antaa myös meille lahjaksi itsehillinnän. Sanoin tuolla saarnan aluksi, että Lutherin mukaan “uskovien tulee koetella itseään, tekevätkö hyviä töitä, ja niin päästä varmuuteen uskostaan”. Se voi kuulostaa pelottavalta, mutta kaiken senkin tarkoitus on ajaa sinua ja minua entistä vahvemmin kiinni Kristukseen. Uskonvarmuus tulee nimittäin uskomme kohteesta, koska vain Jumala on täydellisen luotettava.
Jos sinut on kastettu, Jumala on ottanut siinä sinut omaksi lapsekseen. Ja jos oma lapsi tekee väärin, ei hän siinäkään tapauksessa lakkaa olemasta rakas lapsi.
Jos sinua ei ole kastettu, niin kipin kapin kastekouluun!
Mutta älä siis rakenna identiteettiäsi itsehillinnän ja oman tsemppaamisesi varaan, vaan yksin Kristuksen ja hänen armonsa varaan. Pietari sanoo, että: “Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon.” (2. Piet. 1:3)
Uskon hoitamiseksi Jumala ohjaa meitä lukemaan ahkerasti hänen sanaansa, Raamattua, rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17), elämään uskovien kanssa keskinäisessä yhteydessä ja käymään säännöllisesti ehtoollisella (Ap.t. 2:42). Eikä seurakunnan yhteisiä kokouksia saa lyödä laimin. (Hepr. 10:25)
Kun Jumala saa jatkuvasti ruokkia sinua ja minua, enenevät ne uskoon liittyvät asiat, joita Pietari luettelee tämän päivän tekstissä: lujuus, oikea tieto, itsehillintä, kestävyys, jumalanpelko, keskinäinen kiintymys ja rakkaus. (2. Piet. 1:5-8) Jeesuksen Kristuksen tunteminen ei jää vaille hedelmää, emmekä me jää toimettomiksi. (2. Piet. 1:8) Pyhä Henki vahvistaa siis sen, mistä Pietari kirjoittaa, että kutsumuksemme tulee yhä lujemmaksi. (2. Piet. 1:10)
Tuohon Jumalan antamaan kutsumukseen liittyy siis myös itsensä hillitseminen. Kuin kuriton armeija on sinne tänne venkoileva kristittyjen joukko, ja se on Jumalaa vastustaville henkivalloille iisipiisi vastus.
Oman käytöksen sääteleminen ja hetkellisten mielitekojen torjuminen auttaa saavuttamaan pitkän tähtäimen tavoitteita Jumalan valtakunnan hyväksi. Jo se, ettei heti ala rageemaan, vaikka toinen provosoi, puhuttelee ketä tahansa kristittyä ja ei-kristittyä.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että olet lunastanut meidät Kristuksen tähden omaksesi, vaikka emme ole teoillamme mitään ansainneet. Anna, Herra, meille Pyhän Hengen voima, jotta myös itsehillintä saisi kasvaa meissä. Anna meidän olla niin kuin Kristus, joka mieluummin kärsi itse muiden puolesta kuin ajoi omia etujaan. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 