Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 7.4.2019
1. paastonajan sunnuntai (Judica), 1. vuosikerta
Hepr. 9: 11–15
Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
Tämän päivän tekstissä puhutaan erikoisesti jostain suuremmasta ja täydellisemmästä teltasta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei siis kuulu tähän luomakuntaan. (Hepr. 9:11) Se kuulostaa jännältä, mutta mihin ihmeeseen tuo teltta oikein liittyy?
Uuteen testamenttiin on koottu paljon kirjeitä, joista moni oli apostoli Paavalin lähettämiä. Mutta tästä Heprealaiskirjeestä ei tiedetä, kuka sen kirjoitti. Koska kirjeen lopuksi “Italiasta kotoisin olevat veljet lähettävät” saajille terveisiä (Hepr. 13:24), kirje lähetettiin ilmeisesti Italiaan. On päätelty, että Heprealaiskirje lähetettiin varmaankin Jeesusta seuraaville juutalaisille, koska lukijan täytyy tuntea Vanha testamentti ja juutalaisuus hyvin, jotta kirjeen sisällön voi ymmärtää syvällisesti.
Kun Heprealaiskirjeessä puhutaan Jerusalemin temppelin uhrimenoista, niistä ei puhuta menneessä aikamuodossa. Siksi kirje voi olla kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr. Vuonna 70 roomalaiset tuhosivat nimittäin temppelin ja koko Jerusalemin.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja perustelee, miksi Jeesus on parempi, miksi Jeesuksesta ei kannata luopua tiukassakaan paikassa. Heprealaiskirje voi olla lähetetty Roomaan silloin, kun valtakuntaa hallitsi keisari Nero (54-68), joka vainosi kristittyjä.
Roomassa erilaiset mahtavat pytingit ja palatsit korostivat jumalten valtaa ja hallitsijoiden voimaa. Ja sitten mahdollisesti noiden veristen vainojen keskelle lähetetään kirje, jossa kristittyjä rohkaistaan puhumalla teltasta.
Siinä teltassa täytyi siis olla jotain todella merkillistä, vaikka sitä telttaa ei ollut tuolloin käytetty enää tuhanteen vuoteen.
Reilusti yli tuhat vuotta aikaisemmin israelilaiset olivat egyptiläisten orjia. Heidät johdatti vapauteen – autiomaahan – Mooses. He pysähtyivät Siinainvuorella, ja siellä Jumala teki liiton israelilaisten kanssa ja antoi kymmenen käskyä. Jumala antoi siellä tarkat ohjeet myös muun muassa pyhäkköteltan ja sen esineistön valmistamiseksi.
Vaikka Mooses oli heprealainen, hän oli varttunut erikoisten käänteiden takia faraon hovissa. Mooses oli siis tottunut tsiigaamaan mahtavia palatseja, temppeleitä, pyramideja ja patsaita, joita Egypti oli pullollaan. Kun Mooses sai Siinainvuorella Jumalalta ohjeet pyhäkköteltan rakentamiseksi, muun muassa Gizan pyramidit (2600–2500 eKr.) olivat siinä vaiheessa jo yli tuhat vuotta vanhoja.
Siis tämä Kaikkivaltias Jumala, koko maailmankaikkeuden Luoja, joka on luonut tähdet ja galaksit, käski Moosesta valmistamaan kohtaamisensa paikaksi teltan – siis majan jota voi liikuttaa. Jos vertaa jo pelkkää ajatusta teltasta Egyptin maineikkaisiin rakennuksiin, se kuulostaa vähän siltä kuin parkkeeraisi Helkama-pyörän Maranellon punaisen Ferrarin viereen.
Harvoihin turistikohteisiin matkustetaan siksi, että voisi nähdä teltan. Kyllä nähtävyyksiltä odotetaan kiveä ja näyttävyyttä.
Kotiteollisuus-nimisen bändin yhdessä biisissä pohditaan, että kuka täällä komentaa – eli vissiin että kuka hallitsee meidän ihmisten elämää. Siinä biisissä päädytään vastaamaan, että täällä totellaan kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa, joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot, markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Me syntiset ihmiset rakennamme epäjumalillemme ja oman nautintomme palvontapaikoiksi kauniita ja näyttäviä temppeleitä.
Minkälaiset mahtavat puitteet sinun elämässäsi täytyisi olla, jotta voisit ajatella Jumalan kulkevan sinun kanssasi? Pitäisikö elämäsi olla oikeasti sellaista kuin mitä esität muille niissä kuvissa, joita lataat Instagramin feediisi?
Mikä on tämä Jumala, jonka asumuksena on teltta? (1. Aik. 6:17)
Me syntiset ihmiset yritämme pönkittää omaa kunniaamme, mutta Kaikkivaltias Jumala kätkee nöyrästi kunniansa tässä maailmassa.
Telttana pyhäkköteltta oli kyllä hieno ja laadukas, ja sen esineet ja yksityiskohdat olivat upeita. Mutta ennen kaikkea sen merkitys oli paljon suurempi kuin minkään palatsin tai pyramidin tai vaikkapa Valkoisen talon.
Pyhäkköteltan sisimmästä tilasta puhuttiin nimellä “kaikkeinpyhin” ja siellä kaikkeinpyhimmässä oli kullalla päällystetty liitonarkku. Tuon liitonarkun kansi oli Jumalan läsnäolon ja sovituksen paikka ja vanhassa raamatunkäännöksessä sitä kutsuttiin “armoistuimeksi”.
Sinne kaikkeinpyhimpään, armoistuimen luokse, sai mennä vain yksi ihminen, ylipappi, ja hänkin vain yhtenä päivänä vuodessa, suurena sovituspäivänä. (Hepr. 9:7, 3. Moos. 16, 23:26-32) Ylipapilla täytyi silloin olla mukanaan uhratun eläimen verta, syntiuhrisonnin ja syntiuhripukin verta. (3. Moos. 16:6,14-15)
Mutta nyt Heprealaiskirje puhuukin siis Kristuksesta suurena ja ikuisena ylipappina (Hepr. 4:14, 6:20), joka “ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta”, vaan joka “on uhrannut oman verensä”. (Hepr. 9:12)
Kerran erään uutisen perässä yksi kommentoija sanoi Raamatun Jumalasta, että: “Jos kyseinen Jumala sitten olisi olemassa, niin hän todennäköisesti nauttisi sadismista ihmistä ja muita eläimiä kohtaan.” Koitin vähän aikaa sitten googlata tuon sitaatin, mutta hakutuloksiin ei näköjään poimita sisältöjä uutissivustojen kommenttikentistä.
Mutta kuka on tämä Jumala, joka vaatii verta sovitusuhriksi? Onko se synti nyt niin vakava asia?
Oletko sinä rajannut Jumalalle jonkin kanahäkin, johon hänen pitäisi mahtua? Että ne Jumalan ominaisuudet, puheet tai teot, jotka eivät sinua miellytä, hänen pitäisi jättää pois, jotta hän mahtuisi muokkaamaasi karsinaan? Mitkä teot ja ominaisuudet Jumalasta pitäisi poistaa, että uskoa häneen kehtaisi tunnustaa julkisesti?
Tämä uhrin ja veren ja pyhäkköteltan aihe voi tuntua meidän kulttuurista käsin vaikealta ja vieraalta. Ajatus veriuhrista vaikuttaa absurdilta ja vastenmieliseltä siihen asti, kunnes Jumala auttaa näkemään sen, miten hirveää ja kokonaisvaltaista oma syntisyys on. Syntiuhri on tarpeeton, jos ei ole syntiä, ja syntiuhri vaikuttaa tarpeettomalta, jos ei pidä itseään syntisenä.
Jumala katsoo sinun ja minun syntiä pyhyydestään käsin. Synti on rumaa ja se tuhoaa Jumalan luomistyötä. Anteeksianto ei ole mahdollinen, “ellei vuodateta uhriverta”. (Hepr. 9:22)
Jonkun on totta totisesti tuotava kaikkeinpyhimpään Jumalalle verta maksuksi siitä, miten me olemme rikkoneet häntä vastaan.
Jumala solmi siis Siinainvuorella israelilaisten kanssa liiton ja sitä liittoa kutsutaan vanhaksi liitoksi. Kristuksessa Jumala solmi koko maailman kanssa uuden liiton. (Hepr. 9:15)
Olivatko ne vuosisatojen ajan uhratut lukemattomat vanhan liiton mukaiset eläinuhrit siis turhia? Eivät ne olleet turhia, koska ne olivat Jumalan määräämiä. Ne olivat Kristuksen antaman uhrin esikuvia (Hepr. 10:1), jotka ennakoivat siis Kristuksen ristillä antamaa uhria. Vanhan liiton uhrien kautta Jumala opetti näkemään synnin tuhovoiman ja hinnan, ja ennen kaikkea Kristuksen uhrin merkityksen.
Pyhäkköteltta ei ehkä ollut ulkonaisesti jotain sellaista, millä ihminen voisi olettaa Jumalan näyttävän mahtavuuttaan tämän maailman epäjumalien rinnalla. Ulkonaisesti aivan käsittämätöntä oli myös Jeesuksen kuolema ristillä. Ristille teloitettu maailman Vapahtaja vaikuttaa tosi omituiselta tämän maailman värivaloihin verrattuna.
Mutta ristiin kätkeytyy jotain paljon kultaa kalliimpaa.
Ennen tämän päivän tekstikohtaa Heprealaiskirjeessä sanotaan Kristuksesta, että: “2 Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. […] 4 Jos hän olisi maan päällä, hän ei olisi edes pappi, koska täällä ovat jo ne, jotka tuovat lain määräämät uhrilahjat. 5 Heidän palveluksensa on kuitenkin vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo.” (Hepr. 8:2,4-5)
Kristus, suuri ylipappi, “on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan”. (Hepr. 9:11) Jeesus ei tuonut “uhrina pukkien eikä sonnien verta”, vaan hän uhrasi oman verensä. (Hepr. 9:12)
Jo se, että kävisi edes joskus SPR:n veripalvelussa luovuttamassa verta, voi tuntua itse kustakin meistä ylitsepääsemättömältä. Mutta Kristus antoi ainutkertaisena uhrina ruumiinsa ja henkensä pelastaakseen sinut ja minut kadotuksesta.
“Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.” (Hepr. 9:1) Hänen verensä puhdistaa meidät kuoleman teoista. (Hepr. 9:14)
Sillä hetkellä, kun Jeesus kuoli ristillä, “temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti”. (Matt. 27:51) Uhraamalla verensä Kristus on “avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta”. (Hepr. 10:20) Kristuksen veren tähden nyt myös sinulla on “täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään”, ikuiseen elämään taivaassa. (Hepr. 10:19) Siksi saat Jeesuksen nimessä ja veressä uskoa tässä ja nyt aivan kaikki syntisi anteeksi
Osa vanhan liiton uhreista oli sovitusuhreja ja osa kiitosuhreja. Jeesus täytti täysin sovitusuhrit. Kristuksen takia jokainen kristitty kuuluu nyt Jumalan pyhään papistoon, ja on kutsuttu uhraamaan kiitosuhria Jumalalle.
Heprealaiskirje muistuttaa, että: “Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.” (Hepr. 13:16)
Pyhä Henki saa meissä aikaan meidän kiitosuhrimme, joten Jumala varustakoon meidät hyvillä lahjoillaan, niin että voimme täyttää hänen tahtonsa. (Hepr. 13:21) “Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.” (Hepr. 13:21)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että lähetit ainoan Poikasi tähän maailmaan pelastamaan meistä jokaisen. Kiitos siitä, että Kristuksen antaman uhrin tähden me saamme uskoa syntimme anteeksi. Anna meille iloa ja voimaa elää koko elämämme sinun nimesi kunniaksi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 