Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 18.4.2019
Kiirastorstai, 1. vuosikerta
Luuk. 22: 14-22
Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”
Johdanto
Jeesus sanoi, että: “[T]älle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani.” (Luuk. 22:21)
Tuhat vuotta ennen tuota Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen illan ateriaa psalmiin 41 kirjoitettiin, että: “Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi minun pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.” (Ps. 41:10)
Vähän myöhemmin tässä Luukkaan evankeliumissa opetuslapsijoukon johtaja Pietari uhoaa Jeesukselle, että: “[S]inun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.” (Luuk. 22:33) Mutta Jeesus vastaa Pietarille, että: “[E]nnen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.” (Luuk. 22:34)
Jeesuksen viimeisellä aterialla, koko maailmanhistorian tärkeimmällä aterialla, Jeesuksen pöytäseurueessa eli hänen lähimpien ystäviensä joukossa oli siis pelkkiä takinkääntäjiä ja vieläpä kavaltajakin. Vaikka Jeesus tiesi tasan tarkkaan, minkälaista jengiä hänellä oli ympärillään, silti hän söi juuri heidän kanssaan.
Notre Damen tulipalo
Tätä viikkoa, jolloin muistellaan Kristuksen kärsimystä, kutsutaan hiljaiseksi viikoksi, piinaviikoksi tai kärsimysviikoksi. Erikoisesti tämän kärsimysviikon maanantaina (15.4.2019) tulipalo tuhosi yhden maailman kuuluisimmista katedraaleista, Pariisin Notre Damen. Viranomaiset arvioivat, että Notre Dame oli 15–30 minuutin päässä täystuhosta. (HS 17.4.2019) Vaikka kirkko ei tuhoutunutkaan kokonaan, tuntuu hirveältä katsella kuvia niistä tuhon jäljistä.
Notre Damea alettiin rakentaa vuonna 1163 eli 856 vuotta sitten. Niin vanha on tuo kirkkorakennus. Jos lasketaan siihen päälle toinen samanpituinen aika, niin aletaan olla jo melko lähellä Jeesuksen aikaa. Ihmiskunnan historia tuntuu kokonaisuudessaan kiitävän todella nopealla vauhdilla.
Notre Damen tulipalon tuhon eräänlaiseksi symboliksi nousi kirkon keskellä oleva suippo torni, joka oli rakennettu Notre Damen historiassa melko myöhään – 1860-luvulla. Keskitornin huippu oli lehtitietojen mukaan yli 90 metrin korkeudessa maan pinnan tasolta mitattuna. Tulipalo alkoi tuon keskitornin alueelta ja se romahti tulipalossa.
Sen korkean keskitornin ympärillä oli muun muassa 12 apostolin patsaat, mutta ne oli siirretty edellisellä viikolla remontin takia pois kirkon katolta. (HS 16.4.2019) Kuinka ollakaan, että kun ylhäinen keskus joutuu tuleen, apostolit feidaavat takavasemmalle.
Mikä saa meidät syntiset ihmiset kääntämään selkämme Luojaamme vastaan? Mikä kääntää meidät hänen lähettämäänsä ainoaa Poikaansa vastaan?
Järjen palvonta
1700-luvun jälkipuoliskolla vaikutti vahvana sellainen aatevirtaus, jota kutsutaan valistukseksi. Valistus korosti ennen kaikkea järkeä ja tietoa. Se johti osaltaan 1789 käynnistyneeseen Ranskan suureen vallankumoukseen. Vaikka siinä puhuttiin jalosti vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta, siitä vallankumouksesta tuli lopulta todella väkivaltainen ja verinen.
Noiden vaiheiden yhtenä erikoisena juonteena eräät vallankumoukselliset ateistit tekivät Notre Damesta Järjen temppelin. He perustivat vuonna 1793 ryhmän nimeltä Järjen palvonta. Notre Damessa järjestetyssä Järjen palvontatilaisuudessa “järjen jumalatar” kannettiin kantotuolissa alttarille ja sitten hän polki jaloillaan ristiinnaulitun kuvaa. Hesarin mukaan tuosta Järjen palvonnasta tuli eroottissävytteisten palvontarituaalien näyttämö. (HS 16.4.2019)
Napoleon Bonaparte palautti Notre Damen sitten kirkoksi 1800-luvun alussa.
Syntisten Vapahtaja
Niin kuin me syntiset ihmiset haluamme sivuuttaa Luojamme hänen kirkkorakennuksestaan, me haluamme syrjäyttää hänet jopa hänen luomastaan maailmasta. Miten tämä kuvio kuulostaakin niin surullisen tutulta, että niin kuin Ranskan vallankumouksessa, oman elämän ja koko ihmiskunnan askeleet johtavat niin valitettavan nopeasti oman itsen ja itsekkään nautinnon palvomiseen, ja toisten pilkkaamiseen tai jopa suoraan väkivaltaan.
Notre Damen siis tuon yhden kirkkorakennuksen rakentaminen kesti satoja vuosia. Vapahtajamme on rakentanut maailmanlaajuista Kirkkoaan jo parituhatta vuotta.
Kuinka kauan kestää vielä, että hän katsoo sen olevan valmis, ja hän saapuu kunniassaan takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet? Ja miten sinä ja minä voimme silloin kestää täydellisen pyhän ja vanhurskaan Jumalan valtaistuimen edessä?
Miten sinä ja minä voisimme koskaan mahtua samaan pöytään Jeesuksen, ikuisen Kuninkaan kanssa? Emmekö mekin ole palvoneet järkeämme niin paljon, että Kaikkivaltiaan Jumalan mahdollisuuksille ei tunnu jäävän laisinkaan tilaa? Emmekö mekin ole Jumalasta piittaamatta rietastelleet monin tavoin – ainakin katseellamme ja sydämessä?
Emmekö mekin ole jäätyneet vaikkapa koulussa tai työpaikan kahvipöydässä, kun hävettää vastata myöntävästi kysymykseen, että: “Etkö sinäkin ole samaa joukko sen Jeesuksen kanssa?”
Miten Jeesus voisi koskaan kelpuuttaa sinut ja minut samaan pöytään kanssaan, kun hän tietää, minkälaisia me oikeasti olemme?
Juuri sinulle ja minulle, meille ailahteleville, itsekkäille ja omaa nahkaa suojeleville, Jeesus on verellään avannut tien ikuiseen juhlapöytään. Hän tuli tähän maailmaan pelastamaan kadotuksesta juuri meitä syntisiä. Ehtoollisessa, siinä leivässä ja viinissä, hän antaa itsensä meille kokonaan, oman ruumiinsa ja verensä. Siinä saamme ottaa vastaan syntiemme anteeksiannon.
Kristus kutsuu sinua “tälle samalle pöydälle”.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että annoit ainoan Poikasi kuolla puolestamme ristillä, niin että Kristuksen nimessä ja veressä me saamme kaikki syntimme anteeksi. Kiitos siitä, että Kristuksen tähden me kelpaamme sinun ikuiseen juhlapöytääsi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 