Jumala kutsuu elämään – Luuk. 24:1-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 21.4.2019
Pääsiäispäivä, 1. vuosikerta
Luuk. 24: 1-12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Johdanto

Katsotaan tätä tämän pääsiäisen ihmeellistä tekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Etsimässä kuolleiden joukosta
2) Uudeksi luotu Kristuksessa
3) Uuteen viikkoon Jumalan voimassa

1) Etsimässä kuolleiden joukosta

Voisi ajatella, että kun mielellään sitä järjestää esimerkiksi merkittäville taiteilijoille tai urheilijoillekin valtiolliset hautajaiset, niin ainakin nyt Jeesukselle sellaiset olisivat olleet paikallaan. Mutta Jeesuksen hautajaisista ei muodostunut kovin kummoista tilaisuutta, vaan hänet hyvästeltiin todella koruttomasti. Pitiköhän siellä kukaan edes muistopuhetta?

Ajatella, että opetuslapset skippasivat mestarinsa hautajaiset! He eivät enää uskaltaneet linkittää kasvojaan Jeesukseen.

Kenen hautajaisten järjestäminen tai niihin osallistuminen tuntuu sinusta pahalta jo pelkän ajatuksen tasolla? Pahalta siksi, että ajatus hänestä luopumisesta tuntuu kamalalta. Tai pahalta siksi, että asiat ovat menneet siihen pisteeseen, ettet halua kunnioittaa häntä edes tällä viimeisellä palveluksella tai näyttäytyä julkisesti hänen läheisenään.

Onko sinulta jääneet jotkin hautajaiset väliin, ja mistä syystä?

Jeesuksen hautaamisen käytännön järjestelyt otti hoitaakseen rikas mies, Joosef Arimatialainen, arvossa pidetty neuvoston eli juutalaisten ylimmän hallintoelimen jäsen. Hän hoiti ne sinänsä hienosti ja kunnioittavasti siinä tiukassa aikaraossa ja vaikeassa tilanteessa.

Ei ole mikään pikkujuttu käydä anomassa kuolemantuomion langettaneelta maaherralta lupaa saada vastata kuolemaantuomitun ruumiista, ja sitten haudata hänet vieläpä itseä varten valmistettuun hautaan (Matt. 27:60).

Ottaisitko sinä itse jonkun rikollisena kuolemaantuomitun ruumiin omaan sukuhautaasi, jos hän ei olisi sinulle edes sukua? Vai miettisitkö sitä, mitä siitä uhkaisi seurata maineellesi?

Mietitkö sitä, mitä Jeesuksen seuraamisesta koituisi maineellesi?

Evankelista Luukas päätti Jeesuksen hautajaisten kuvauksen sanoihin: “Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.” (Luuk. 23:55-56)

Ja nyt sitten heti ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen nämä Jeesuksen seurassa kulkeneet naiset menivät haudalle jo varhain aamulla. He menivät sinne tuoksuöljyjen kanssa, joten he odottivat kohtaavansa Jeesuksen ruumiin tukevasti kuolleena. Harva menee haudalle sillä ajatuksella, että jospa se nyt kuitenkin kävelisi vastaan.

Oletko tullut tänään tänne kirkkoon pohtimaan, että onko Jumalaa olemassa? Oletko tullut tänne niin kuin haudalle suremaan elämäsi raunioita, epäonnistuneita ihmissuhteitasi, päälle kaatuvia vastuita tai jotain sisimpääsi vaivaavaa tyhjyyden tunnetta? Voisiko niiden raunioiden keskeltä koskaan kävellä vastaasi jotain, mikä muodostuisi sinulle vielä merkitykselliseksi ja rakkaaksi?

Oletko tullut tänään tänne kirkkoon niin kuin Jeesuksen haudalle murehtien sitä, että sinun ja Jumalan välissä on niin iso kivi, jokin este, jota et saa omin voimin siirrettyä pois? Tai oletko tullut peläten sitä, että vaikka sen esteen saisikin poistettua sinun tieltäsi, niin sitten paljastuisi, että Jumala onkin yhtä voimaton ja haiseva kuin kuollut ruumis?

Vainaja puuttuu

Juice Leskinen lauloi, että: “Hautajaiset seis, vainaja puuttuu.”

Jeesuksen hautajaiset olivat jo takana, mutta nyt naiset huomasivat, että vainaja kuitenkin puuttui. Ja haudan sulkenut kivi oli vieritetty pois.

Naiset kohtasivat haudalla yhtäkkiä ihmeellisesti kaksi enkeliä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Enkelien esittämä kysymys tuntuu kohtuuttomalta: “Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?”

Nämä naiset olivat sentään nähneet Jeesuksen kuolinkamppailun ristillä, ja kun Jeesuksen pää nytkähti viimeisen kerran, viimeinenkin toivonvire sammui, täydellisesti. Ja he olivat olleet mukana hautajaisissa katsomassa, mihin hautaan Jeesuksen ruumis laitettiin. Mistä Jeesusta olisi sitten pitänyt etsiä, jos ei hautausmaalta?

Etsitkö sinä Jeesusta edelleen kuolleiden joukosta? Onko hän sinulle vain viisauksia ladellut moraalifilosofi? Jos etsit kuollutta Jeesusta, et tule koskaan löytämään häntä.

Kuolemassa ei ole toivoa, joten sinun ja minun ainoa toivo on siinä, että Jumala saa aikaan elävää. Ilman elämää ei ole toivoa ja kaikki toivo liittyy elämään. Kaikki toivo perustuu lopulta elävään Jumalaan, josta elämä on lähtöisin.

Viesti siitä on koodattu jo Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen päiviin, ja katsotaan sitä nyt toiseksi.

2) Uudeksi luotu Kristuksessa

Tämän pääsiäispäivän raamatunkohtamme alkaa sanoilla: “Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen…” (Luuk. 24:1) Kyseinen päivä oli siis sunnuntai, koska juutalaiset viettävät sapattia eli lepopäivää lauantaina.

Seitsenpäiväinen viikko juontuu luomiskertomuksesta, joka löytyy aivan Raamatun alkulehdiltä. Luomiskertomuksessa kerrotaan seitsemästä päivästä.

Kuudes luomispäivä

Jumalan Poika oli ristillä sapattia edeltävänä päivänä, jota me kutsumme perjantaiksi. Tuota nimenomaista perjantaita me kutsumme pitkäperjantaiksi.

Luomiskertomuksessa sapattia edeltävänä päivänä, luomisviikon kuudentena päivänä, Jumala loi ihmisen. Pitkäperjantaina ihmiskunta sitä vastoin tappoi Jumalan Pojan.

Kun Jumala loi ihmisen, hän “muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen”. (1. Moos. 2:7) Pitkäperjantaina Jumalan Poika “kallisti päänsä ja antoi henkensä”. (Joh. 19:30) Hän antoi “henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta”. (Matt. 20:28, Mark. 10:45)

Siis sen lisäksi, että Jumala loi ihmisen elämään, Kristuksessa hän lunasti ihmisen synnistä johtuvasta kadotuksesta, ikuiseen elämään.

Luomisen kuudentena päivänä “tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on”. (1. Moos. 2:1) Pitkäperjantaina Kristus puolestaan sanoi ristillä: “Se on täytetty.” (Joh. 19:30)

Sapatti

Luomiskertomuksen seitsemästä päivästä Jumala siunasi ja pyhitti viimeisen. Silloin hän lepäsi kaikesta luomistyöstään. (1. Moos. 2:2-3) Kristus oli haudassa lauantain – kuinka ollakaan – siis juuri sen viikonpäivän, jolloin Jumala lepäsi kaikesta luomistyöstään.

Raamatussa nimetään ainoastaan tämä ihmeellinen viikonpäivä, sapatti, kun muista viikonpäivistä puhutaan järjestysnumerolla.

Heprean verbi shaabat tarkoittaa “lakata, lopettaa, levätä”, ja sapatti on siis lepopäivä. On jännä, että luku seitsemän, joka on Raamatussa tärkeä luku, täydellisyyden luku, on hepreaksi sheva’a. Ja järjestysluku “seitsemäs” on hepreaksi shebiit.

Lieneekö täydellisyyden luvulla seitsemän ja Jumalan pyhittämällä päivällä, sapatilla, siis jopa sama sanajuuri? Ymmärrämmekö me lähellekään sitä, miten pyhä tuo seitsemäs päivä on Jumalalle, kun suunnittelemme sitä, miten milloinkin käytämme tuon Jumalan asettaman lepopäivän? Jumalan Poika jopa makasi haudassa sen päivän.

Luomisviikon ensimmäinen päivä

Sapatti, lauantai, oli viikon viimeinen päivä, joten viikon ja luomisviikon ensimmäinen päivä (Joh. 20:1) oli siis se päivä, jota me kutsumme sunnuntaiksi. Sunnuntai oli myös suomalaisissa kalentereissa viikon ensimmäinen päivä aina vuoteen 1973 asti.

Tuona luomisen ensimmäisenä päivänä: “Jumala sanoi: “Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä.” (1. Moos. 1:3-4) Sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, Isä herätti Poikansa kuolleista.

Luukas kertoo, että naiset kohtasivat Jeesuksen haudalla “kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa”. (Luuk. 24:4) Mutta pääpaino ei ole enkelien kirkkaissa kledjuissa, vaan Kristuksessa, joka on kirkkauden Herra. (1. Kor. 2:8) Tuo ylösnousemuksen sunnuntai julistaa hänen kirkkauttaan. (Ap.t. 3:13). “Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5)

Kivi haudan suulta

Pääsiäisen suuri ihme oli siinä, että Kristus, kirkkauden Herra voitti kuoleman. Kivi vieritettiin haudan suulta.

Tänä päivänä se suuri ihme on siinä, kun Jumala saa vierittää kiven pois sinun sydämesi sisäänkäynnin suulta, ja Kristus saa täyttää sen kirkkaudellaan.

Apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaisille, että: “Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Kor. 4:6)

Meidän syntisten ihmisten sydän on mädältä haiseva hauta, jos Jeesus on meille itsellemme kuollut, ja jatkamme hänen etsimistään kuolleiden joukosta. Mutta kun otat kuoleman voittaneen Kristuksen uskolla vastaan, Pyhä Henki täyttää sydämesi, ja sinusta tulee elävän Jumalan temppeli. (1. Kor. 3:16, 6:19)

Kristus kuoli sovittaakseen myös sinun kaikki syntisi, ja siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Se, että Jeesus voitti kuoleman, tarkoittaa sitä, että hänen pyhä ja puhdas verensä todellakin riitti syntiemme täydelliseksi maksuksi. Jos hänen verensä ei olisi riittänyt maksuksi, hän olisi jäänyt kuoleman valtaan.

Jeesuksen ylösnousemuksen aamusta, siitä ihmeellisestä sunnuntaista, alkoi Jumalan uuden luomisen aika Kristuksessa. “Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17) Kristuksessa meidät on luotu uudeksi. (Gal. 6:15)

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, kerrotaan, että aikojen lopulla valtaistuimella istuva lausuu: “Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm. 21:5) Ja sitten Jumala tarjoaa ikuisen lepopaikan niille, jotka ovat elämänsä aikana ottaneet Jeesuksen vastaan ja uskoneet häneen. (Hepr. 3:18-19, 4:3)

“Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” (Hepr. 4:10) Jeesus sanoo nyt myös sinulle: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Seitsenpäiväisen luomisviikon perään Raamatussa kuvataan seikkaperäisesti elämää ihmeellisessä paratiisissa. Aikojen lopulla uuden luomisen jälkeen alkaa ikuinen elämä paratiisissa (Luuk. 23:43), eikä ne bileet pääty koskaan.

3) Uuteen viikkoon Jumalan voimassa

Katsotaan kolmanneksi vielä sitä, että myös me saadaan lähteä uuteen viikkoon Jumalan voimassa.

Jeesuksen seurassa kulkeneet naiset olivat ilmeisesti niin malttamattomia, että he menivät haudalle jo varhain aamulla. Se on hyvä, että he menivät jo silloin, eivätkä vasta esimerkiksi viikon päästä. Älä sinäkään lykkää Jumalan suhteen asioita tuonnemmas.

Ole valmis tuoksuöljyjesi kanssa palvelemaan Jeesusta jo heti viikon ensimmäisen päivän aamusta alkaen, vaikka päivä voikin olla täynnä yllättäviä käänteitä.

Kuolleen palvelemiseen menee ajan mittaan motivaatio, mutta voima ikuisesti elävän ja hallitsevan Kuninkaan palvelemiseen tulee häneltä itseltään. Sinussa vaikuttaa se sama mittaamaton voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, ja joka korotti Kristuksen “ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia”. (Ef. 1:19-21)

Älä siis etsi kuollutta Jeesusta, vaan elävää Jeesusta kohta ehtoollispöydästä, ja hänen sanastaan Raamatusta lukemalla sitä joka päivä. Hänen sanansa luo myös sinussa uutta.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinä olet elävä Jumala, ja sinun Sanasi luo uutta. Kiitos, että Kristus on lunastanut meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta, ja että me saamme elää luonasi ikuisesti. Ole ylistetty aina ja kaikkialla! Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s