Vapautettu orja seuraamassa vapauttajaansa – 1. Piet. 2:21-25

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 5.5.2019
2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini), 1. vuosikerta
1. Piet. 2: 21-25

Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
– Hän ei syntiä tehnyt,
hänen suustaan ei valhetta kuultu.
Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

Johdanto

Tämän päivän raamatunkohta on apostoli Pietarin ensimmäisestä kirjeestä ja katsotaan sitä kolmesta näkökulmasta.
1) Orjan elämää
2) Orjuus Raamatussa
3) Orjien vapauttaja

1) Orjan elämää

Pietari kirjoittaa siitä tärkeästä ja tutusta kristillisestä teemasta, että Kristus on täydellinen esikuva, ja että hän jätti meille esimerkin seurattavaksi. Sinunkin kutsumuksesi on esimerkiksi kohdella toisia ihmisiä niin kuin Kristus kohteli.

Tämän päivän raamatunkohta on kuitenkin pätkäisty alkamaan vähän jännästi. Juuri siinä edellä käy nimittäin ilmi, että Pietari kohdisti nämä sanansa palvelijoille, joilla oli isäntä. Toisin sanoen hän kohdisti sanojaan orjille ja tarkemmin sanoen kotiorjille.

Pietari kirjoitti tämän kirjeensä nykyisen Turkin alueella olleille seurakunnille, joten ihmeellinen sanoma Jeesuksesta oli koskettanut ja uudistanut orjienkin sydämiä – jopa kaukana Jerusalemista, josta tyhjän haudan viesti oli vuosia aiemmin lähtenyt liikkeelle.

Suomalaiset orjat

Orjuus voi tuntua meistä suomalaisista etäiseltä asialta. Mutta Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpelan mukaan myös suomalaisia kaapattiin keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa orjuuteen useita tuhansia. Esimerkiksi kauas Välimerelle, Keski-Aasiaan tai Lähi-Idän alueiden suurvaltoihin päätyi paljon suomalaisia lapsia. Siinä on itketty monet itkut. Vaaleahiuksiset ja sinisilmäiset suomalaiset olivat joidenkin ostajien silmissä eksoottisen värisiä.

Tuossa screenillä on nyt Hesarin grafiikkaa (HS 29.4.2014) siitä, mitä reittejä pitkin suomalaiset päätyivät orjiksi. Paksuin nuoli liikkuu aika lailla sen alueen lähellä, jonne apostoli Pietari oli kirjoittanut kirjeensä yli tuhat vuotta aikaisemmin.

Ja vielä 300 vuotta sitten eli 1700-luvun alussa Suomea kohtasi sellainen ajanjakso kuin isoviha. Sitä ei ole pidetty paljoa esillä, eikä sillä sanalla ole samanlaista tunnekaikua kuin esimerkiksi maamme viime sodilla. Mutta isonvihan aikana venäläiset harjoittivat täällä julmaa väkivaltaa ja syyllistyivät nykytermeillä kansanmurhaan. He myös veivät tuhansia suomalaista orjiksi Venäjälle. Se voi tarkoittaa jopa kahta-kolmea prosenttia Suomen senaikaisesta väestöstä.

Suomalaisia vietiin muun muassa rakentamaan sen nimistä uutta kaupunkia kuin – Pietari. Pyhän Pietarin mukaan nimettyä Sankt-Peterburgia oli siis rakentamassa orjia, myös suomalaisia orjia. On tämä kyllä aivan hullun nurinkurinen maailma!

Pietarin sanat orjille

No, mitä tämä Galileanjärven kalastaja, joka oli maailmaa valloittamaan alkaneen liikkeen yksi keskeisistä johtajista, sitten sanoi kirjeessään orjille? Lietsoiko hän heitä nousemaan avoimeen kapinaan sortavaa yhteiskuntarakennetta vastaan niin kuin Lenin pietarilaisia työläisiä vähän yli sata vuotta sitten? Ei.

Hän sanoi heille näin: “Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille.” (1. Piet. 2:18) Isäntä on kreikaksi despotees (despotés), mutta siihen ei lähtökohtaisesti sisälly sitä samaa mielivaltaisuutta kuin meidän aikamme sanaan despootti. Mutta Pietari siis käski orjia olemaan kuuliainen myös epäoikeudenmukaisille isännille! Tuo kuulostaa jo niin paksulta, että pää täytttyy välihuudoista.

Myöskään apostoli Paavali ei innostunut ajatuksesta, että orjat ryhtyisivät keikuttamaan venettä yhteiskunnassa. Hän kirjoitti korinttilaisille, että: “Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan.” (1. Kor. 7:0) Ja hän kehotti orjia pysymään orjina, vaikka he voisivatkin päästä vapaaksi. (1. Kor. 7:21) “Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama. Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.” (1. Kor. 7:22)

Jos sinä olisit orja, niin miltä tämä kuulostaisi? Miltä se kuulostaisi, että jatkaisit orjana lopun elämääsi, vaikka sinut olisi ryöstetty kauaksi pois isiesi mailta? Miltä elämä maistuisi, kun tehtäväsi olisi konkreettisesti jatkuvasti palvella muita?

Ja mitä ajattelisit näistä Pietarin sanoista varsinkin, jos sinua kohdeltaisiin miten sattuu?

Onko sulla juuri nyt vireillä jokin kapinahanke kotona, koulussa tai työpaikalla? Oletko keräämässä liittolaisia ja nostattamassa ihmisiä jotakuta vastaan? Osoitatko sinä kuuliaisuutta pomolle, jos hän toimii sinua kohtaan epäoikeudenmukaisesti?

Kuuliaisia myös epäoikeudenmukaisille

Pietarin mukaan se on armoa, “jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä”. (1. Piet. 2:19) Eli se on siis Jumalalta tulevaa armoa, jos kestää silloin, kun joutuu kärsimään, vaikka tekee oikein. (1. Piet. 2:20) Ja Pietari sanoo, että: “[S]iihen teidät on kutsuttu.” (1. Piet. 2:21)

Ja vasta näiden sanojen jälkeen alkaa tämän päivän tekstialue, jossa Pietari kuvaa Kristusta sellaisena esikuvana, jonka jälkiä meidät on kutsuttu seuraamaan. Eli se asiayhteys, jossa Pietari puhuu Kristuksen seuraamisesta, ei siis ole mikään pumpuli-idylli, vaan siinä kysytään todellakin kestävyyttä.

Myös sinua ja minua kutsutaan seuraamaan Kristuksen antamaa esimerkkiä siis sellaisissakin olosuhteissa, jotka loukkaavat rajusti meidän arvojamme.

Kohdellaanko sinua tällä hetkellä miten sattuu? Joudutko kohtaamaan henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa? Tai onko oma käytöksesi sellaista?

Onneksi emme elä Rooman valtakunnassa, vaan meidän yhteiskuntamme on sellainen, että epäkohtiin saa puuttua ja apua saa hakea siihen miten tulee kohdelluksi tai miten itse käyttäytyy. Jos sinä tarvitset apua, mutta kynnys hakea sitä on suuri, niin voit kääntyä myös minun tai Soilin puoleen.

Paavali käski Efesolaiskirjeessä puolestaan kristittyjä isäntiä kohtelemaan orjia hyvin, eikä uhkailemaan. Hän sanoi isännille, että: “Tiedättehän, että teillä ja heillä on taivaassa sama isäntä, joka ei tee eroa ihmisten välillä.” (Ef. 6:5-9)

Jumala jakaa oikeutta viimeistään viimeisellä tuomiolla.

2) Orjuus Raamatussa

Katsotaan nyt toiseksi tarkemmin tuota Raamatun puhetta orjuudesta ja orjista. Sitä ei tosin pysty käsittelemään tyhjentävästi yhdessä saarnassa, koska se on teemana niin laaja.

Nyt on syytä tehdä muutama lähtökohtainen erottelu. Ensinnäkin se orjuus, josta Mooseksen laki puhuu Vanhassa testamentissa, ja joka oli voimassa muinaisessa Israelissa, oli kovin erilaista kuin muissa kulttuureissa. Mooseksen laki tarjosi oikeutta myös orjille.

Toiseksi kun puhutaan orjuudesta Uuden testamentin aikana, niin hallitsijana oli Rooman valtakunta, jossa orjia kohdeltiin roomalaisten arvojen ja käytäntöjen mukaan, eikä Mooseksen lain mukaan. Kun miettii orjuutta ihmiskunnan historiassa, niin päällimmäisenä tulee mieleen juuri se, miten orjia kohdeltiin suurvalloissa.

Rooman valtakunta ei ollut lempeä ja ihmisystävällinen, vaan siellä ihmisiä pistettiin muun muassa tappelemaan toisiaan vastaan teräaseet kädessä sellaisille areenoille, joita oli rakennettu varta vasten sitä tarkoitusta varten. Ja sitten sitä mentiin katsomaan sankoin joukoin ihan vain viihtymistarkoituksessa niin kuin johonkin 3D-leffateatteriin.

Se, mitä orjuus tarkoitti Roomassa, oli paljon brutaalimpaa kuin miten Mooseksen laki oli ohjannut israelilaisia kohtelemaan orjia. Rooman valtakunnassa orjakapinan lietsominen olisi päättynyt yhtä nopeasti ja kylmästi kuin Suomen kesä.

Voisiko siis jopa ajatella, että kun kristityt orjat suostuivat kestämään ankaraa osaansa Rooman valtakunnassa, niin evankeliumi jatkoi rauhanomaista leviämistään, mursi sen valtakunnan, ja tuli lopulta meillekin asti. Mitenköhän suuri on heidän osansa taivasten valtakunnassa? (Matt. 20:26-28, Mark. 10:44)

Kolmanneksi kun puhutaan orjuudesta, niin mieleen puskee se hirvittävä kaupankäynti ihmisillä ja orjien raaka kohtelu, johon eurooppalaiset ja amerikkalaiset syyllistyivät vielä joitain vuosisatoja sitten. Ihminen on ilmeisesti koko historiansa ajan osannut alistaa toista kaikkialla maailmassa ja kaikissa kulttuureissa, mutta on erityisen harmittavaa, että sitä tekivät myös kristityn nimeä kantaneet eurooppalaiset. Jeesuksen antaman esimerkin pohjalta Jeesusta kun on kovin vaikea kuvitella orjakauppiaaksi. Raamatun kokonaiskuva orjuudesta on toiseen suuntaan: orjuudesta vapauteen eikä vapaudesta orjuuteen.

Orjuus Mooseksen laissa

Vanhassa testamentissa kerrotaan, että Israelin patriarkalla ja uskomme esikuvalla Abrahamilla oli orjia. (1. Moos. 12:5) Hänen pojanpojanpoikansa Joosef päätyi puolestaan Egyptiin, kun Joosefin kateelliset veljet myivät hänet orjaksi.

Vuosisatoja myöhemmin Jumala antoi Siinainvuorella Mooseksen kautta Israelille kymmenen käskyä. Siitä kerrotaan Toisessa Mooseksen kirjassa, ja jo heti seuraavassa luvussa puhutaan orjia koskevista laeista. Ensi alkuun se tuntuu omituiselta, mutta sitten oikeastaan aika hienolta. Ei varmaan missään muussa muinaisessa lakikokoelmassa orjille anneta sellaista asemaa ja oikeuksia kuin Mooseksen laissa.

Kansa joka oli juuri paria kuukautta aikaisemmin (2. Moos. 19:1) päässyt orjuudesta vapauteen, Egyptistä, sai orjuutta koskevia lakeja. Jopa koko kymmenen käskyn laki alkaa sanoilla, jossa mainitaan orjuus: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.” (2. Moos. 20:2)

Jumala muistutti israelilaisia jatkuvasti näiden vaikeasta taustasta, orjuudesta Egyptissä, ja että hän oli ihmeellisesti vapauttanut heidät. Jopa pääsiäinenkin oli alun perin orjuudesta vapautumisen juhla, ja sitä on vietetty jo reilusti yli 3 000 vuotta! Ei tule kyllä ihan heti yhtä pitkään jatkunutta juhlaperinnettä mieleen, tai ei ainakaan tuosta orjuusteemasta.

Sitten siellä Mooseksen laissa paukautetaan suorasanaisesti, että: “Jos joku syyllistyy ihmisryöstöön, häntä rangaistakoon kuolemalla katsomatta siihen, myykö hän ryöstetyn vai löydetäänkö tämä hänen hallustaan.” (2. Moos. 21:16) Siltä pohjalta olisi myös Euroopassa tai Amerikassa ollut vaikeampi lähteä rakentamaan Atlantin orjakauppaa.

Eli Mooseksen lain mukaan sen lisäksi, että toiselta ei saanut varastaa, niin toista itseään ei saa varastaa.

Mooseksen laissa orjuus liittyy yleisesti vapaaehtoisuuteen, velkajärjestelyihin ja toimeentulon varmistamiseen. Jos israelilainen osti heprealaisen orjan, hänet tuli päästää kuuden vuoden jälkeen vapaaksi maksutta. (2. Moos. 21:2, 5. Moos. 15:12) Orjuus ei ole Mooseksen laissa yleensä rangaistus, paitsi jos jäi kiinni varkaudesta, eikä pystynyt korvaamaan varastettua omaisuutta. (2. Moos. 22:2)

Raamattu ohjaa sinua ja minua näkemään sen, että meistä jokainen on lähtökohtaisesti synnin orja. Jeesus sanoo, että: “Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh. 8:34)

Ihmiskunta on ollut paratiisista asti synnin orja, mikä ilmenee muun muassa siinä, miten me ihmiset orjuutamme toisiamme, ja miten eri asiat orjuuttavat meitä, kuten päihteet, jatkuva nautinnon hakeminen, porno tai muut. Oletko sinä juuri nyt jonkin asian orjuuttama?

Isossa kuvassa Raamattu tähtää siihen, että orjat saavat levätä.

Kun Viidennessä Mooseksen kirjassa Mooses opettaa 40 vuoden autiomaavaelluksen jälkeen luvatun maan rajalla lain israelilaisten uudelle sukupolvelle, lepopäivän pyhittämisen käskyssä sanotaan perusteiksi muun muassa, että: “Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.” (5. Moos. 5:14-15)

Se vapaus ja lepo, josta Raamattu puhuu on tarkoitettu kaikille. Siksi tähän maailmaan tuli aivan poikkeuksellinen hallitsija, joka suostui vapaaehtoisesti orjan asemaan, jotta sinä ja minä pelastuisimme ikuisesta kadotuksesta.

3) Orjien vapauttaja

Paavali kirjoittaa filippiläisille Kristuksesta, että: “6 Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen 7 vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, 8 hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6-8)

Mooseksen laissa oli sellainen jännä kohta, jonka mukaan: “Jos härkä puskee kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistaja maksakoon orjan isännälle kolmekymmentä sekeliä hopeaa ja eläin kivitettäköön.” (2. Moos. 21:32) Eli orjasta piti korvata kolmekymmentä sekeliä hopeaa. (2. Moos. 21:32) Ei varmasti ole sattumaa, että se on se sama summa hopearahoja, jonka Juudas Iskariot sai, kun hän johdatti vangitsijat Jeesuksen luo. (Matt. 26:15)

Syntinen ihmiskunta maksoi Jumalasta orjan hinnan, mutta orjan asemaan suostunut Jumala maksoi meistä äärettömän hinnan, pyhän verensä.

Jopa sen kruunun materiaalia, joka Jeesuksen päähän painettiin, kutsutaan orjantappuraksi. Kristusta ruoskittiin kuin orjaa.

Ja nyt Pietari kirjoittaa Kristuksesta, että: “Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.” (1. Piet. 2:23) Tämä meidän kristillinen pääsiäisemme on nyt synnin orjuudesta vapautumisen juhla. Ja niinpä Pietari kirjoittaa Kristuksesta, että: “Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.”” (1. Piet. 2:24)

Siksi Kristuksen veren tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Me kaikki olemme Kristuksessa ja Kristukseen kastettuina radikaalilla tavalla yhtä. Paavali kirjoittaa galatalaisille, että on: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28)

Kristus tuli pelastamaan ja yhdistämään meidät orjat ja orjuuttajat, orjakansat ja orjuuttajakansat, suomalaiset, irakilaiset, kurdit ja venäläiset, kaltoinkohdellut ja kaltoinkohtelijat. Kohta saamme käydä yhteen ehtoollispöytään syömään yhteisestä kuninkaan pöydästä, synnin, kuoleman ja paholaisen orjuudesta vapautettuina.

Kristuksen verellä puhtaaksi pestynä saat elää myös vaikeuksien keskellä hänelle kuuliaisena, kunnes pääsemme Jumalan luo ikuiseen kirkkauteen. Niinpä Paavali kirjoittaa efesolaisille, että “Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa.” (Ef. 6:7-8)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että lähetit ainoan Poikasi maailmaan, ja että hän suostui kuolemaan ristillä meidän syntiemme sovittamiseksi. Kiitos, että Kristuksen tähden me saamme elää taivaassa ikuisesti. Anna meille voimaa, iloa ja rohkeutta palvella sinua ja lähimmäistä tässä maailmassa myös kaikenlaisten vaikeuksien keskellä. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s