Hengen varassa – Joh. 15:26-16:4

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 2.6.2019
1. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi), 1. vuosikerta
Joh. 15:26-16:4

Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

Johdanto

Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Uskon kestäminen koetuksissa
2) Yksin jätettynä meidän puolestamme
3) Vahvistuminen Herrassa

1) Uskon kestäminen koetuksissa

Jos pieni lapsi satuttaa itsensä eli tulee niin sanotusti pipi, niin se klassinen apukeino on puhaltaa kipeään kohtaan. Ja sitten matka jatkuu taas.

Jos futispelaaja puolestaan saa kolhun, niin se sama tehdään vähän katu-uskottavammin. Huoltolaukusta vedetään esiin kylmäspray-pullo ja siitä suihkautetaan kylmäsprayta kinttuun. Tutkijat ovat nyt ilmeisesti sitä mieltä, että tuolla kylmäspraylla on vain lumevaikutus, eli se on vähän niin kuin puhtaltaisi pipiä.

Tarvitseekohan “Mörkö” Anttilakin jotain plasebo-hoitoa, jos kaukalossa tulee pipi?

Ennen kuolemaansa Jeesus lupasi omilleen, että he saisivat puolustajan, ja tuo puolustaja tulisi Isän luota.

Millä mielellä olet tullut tänään tänne Helsingin Luther-kirkkoon? Pidätkö Jumalaa vain lumeena? Voiko uskolla olla mielestäsi korkeintaan lumevaikutusta ihmisen elämään? Pitäisikö uskovaisten mielestäsi aikuistua niin, etteivät he tarvitse jonkun itseä vahvemman puhallusta, jos elämä kolhii?

Kristittyjen osaksi tuleva vaino

Tässä tekstikokonaisuudessa Jeesus siirtyikin yhtäkkiä puhumaan synkistä tulevaisuudenkuvista. Hänen opetuslapsilleen koittaisivat vielä kiperät ajat. Hän sanoi, että: “Teidät erotetaan synagogasta.” (Joh. 16:2)

Sitten Jeesus paukautti sellaisen karmivan asian, että: “[T]ulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.” (Joh. 16:2)

Kun aletaan puhua itselle tärkeiden ihmisyhteisöjen ulkopuolelle sulkemisesta ja jopa tapetuksi tulemisesta vakaumuksen tähden, niin hommaan tulee ihan erilainen perspektiivi. Jeesuksen seuraamisessa ei ole kyse jostain pikku pipien puhaltamisista, vaan ihmisyyden ytimeen menevistä vaikeuksista ja jopa ihmisyyden riistämisestä. Rauhan ja ilon lisäksi usko Jeesukseen tuo mukanaan myös käytännön hankaluuksia.

Tässä maailmassa ihmiset vihaavat toisiaan ihan kummallisista syistä. Syntiinlankeemuksen jälkeen tämä ihmissydämemme on turboahdettu syttymään jo pienestä kipinästä kateuteen ja vihaan. Ja sitten se tulee näkyviin säälimättömänä pahantekona, kun toisiin lyödään henkisiä ja fyysisiä haavoja.

Mikä sitten johtaa kristittyjen vainoamiseen? Juuri tuossa tämän päivän tekstin edellä Jeesus sanoi, että: “Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.” (Joh. 15:18) Maailma vihaa Jeesusta, koska hän todistaa, “että sen teot ovat pahat”. (Joh. 7:7) Jeesuksen omia vainotaan, koska palvelija ei ole herraansa suurempi. (Joh. 15:20)

Luopuminen jostain Kristuksen takia

Oletko joutunut luopumaan jostain Kristuksen takia? Oletko valmis luopumaan jostain Kristuksen takia? Pelottaako sinua ajatus siitä, että joudut jonkin sinulle tärkeän yhteisön, esimerkiksi kaveriporukan, ulkopuolelle uskosi takia?

Jos olet kristitty ja haluat kerran nähdä Vapahtajasi kasvoista kasvoihin, varaudu siihen, että joudut tässä elämässä kärsimään hänen nimensä takia. Kärsiminen tekee kipeää ja siksi on tärkeää, että työstät omalla kohdallasi tätäkin kysymystä.

Mistä luopuminen tuntuu sinusta vaikealta ellei mahdottomalta? Pidätkö esimerkiksi mieluummin kiinni omasta maineestasi työyhteisössäsi tai sosiaalisessa verkostossasi kuin Kristuksen seuraamisesta?

Ettei uskonne koetuksissa sortuisi

Jeesus sanoi tämän päivän tekstissä, että: “Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.” (Joh. 16:1) Näistä sanoista voi päätellä ainakin pari tärkeää asiaa. Ensinnäkin sen, että usko voi sortua koetuksissa. Toiseksi voi päätellä sen, että nämä Jeesuksen sanat tähtäävät siihen, ettei uskomme sortuisi, vaan että se kestäisi koetuksissa. Hän todella haluaa saada myös sinut luokseen taivaaseen.

Tästä tekstistä alkaa siis piirtyä esiin kaksi vaihtoehtoa. Joko usko sortuu koetuksissa ja ihminen luopuu uskosta. Tai sitten tuosta Jeesuksen lupaamasta puolustajasta muodostuukin elinehto.

2) Yksin jätettynä meidän puolestamme

Katsotaan toiseksi yksin jäämistä.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Paholainen on kreikaksi diabolos, erilleen heittäjä. Hän on panettelija, joka haluaa erottaa ihmiset Jumalasta ja toisistaan.

Jos siis mietit sitä, että eikö ihmisen ole tarkoitus tulla tässä maailmassa toimeen vain omillaan, niin siinä ajatuksessa toteutuu juuri erillisyys, yksinäisyys ja riippumattomuus. Mutta tavalla tai toisella yksin jääminen on lopulta ihmiselle tragedia. Me tarvitsemme yhteisöä, me tarvitsemme turvaa ja apua. Ja me tarvitsemme ennen kaikkea Jumalaa, elämän ylläpitäjää.

Sinua ei ole tarkoitettu olemaan yksin ja jäämään yksin.

Sinä ja minä olemme syntisiä ihmisiä, ja siksi meidän on mahdotonta lähestyä pyhää ja täydellisen puhdasta Jumalaa. Jumalan pyhyys on olemukseltaan kuin polttava tuli, jota mikään syntinen ei kestä.

Mutta koska Jumala rakastaa meitä, luomiaan ihmisiä, hän hylkäsi ainoan Poikansa yksin ristille kuolemaan, kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle. Kristusta ei kukaan puolustanut, ei edes Taivaallinen Isä. Kristuksen päälle kasattiin koko maailman pahuus ja synnistä johtuva velka Jumalaa kohtaan.

Kristus jäi ristille yksin, jotta Jumalan ei tarvitse hylätä sinua ikuiseen kadotukseen, vaan saat Kristuksen tähden elää ikuisesti taivaassa. Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Jeesus kuvasi puolustajaa ennen kaikkea todistajana. Tuo Isän luota lähtevä Totuuden Henki todistaa Jeesuksesta. Pyhä Henki todistaa ulkonaisesti Raamatun sanassa ja sisäisesti sydämessä uskon kautta siitä, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden.

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoitti, että: “Pyhä Henki ei ole mikään skeptikko, joka sydämissämme aiheuttaa vain pelkkää luuloa ja kuvittelua.” Pyhä Henki antaa sinulle sen sijaan rohkeuden ja varmuuden turvata aina Kristuksen sovintovereen kalleimpana aarteenasi.

Jos sinut on kastettu, olet siinä saanut Jumalalta lahjaksi kaiken, mitä tarvitset pelastuaksesi. Olet siinä saanut siis lahjaksesi myös Pyhän Hengen.

Tämän päivän tekstiä edeltävässä Johanneksen evankeliumin luvussa Jeesus sanoo Totuuden Hengestä, että hän “on kanssanne ikuisesti”. (Joh. 14:16) Ja sitten Jeesus jatkaa, että: “Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:17)

Jos sinusta tuntuu nyt siltä, että olet hylätty ja yksinäinen, niin Jeesus tietää, miltä sinusta tuntuu. Hän haluaa olla sinua lähellä, ja siksi hän lähetti Pyhän Hengen yhdistämään meidät Kristuksessa.

Kohta saat tulla ehtoolliselle, joka on syntien anteeksisaamisen lisäksi muun muassa yhteyden ateria. Kristus tarjoaa meille ruumiinsa ja verensä kautta yhteyden Jumalaan ja yhteyden keskenämme.

3) Vahvistuminen Herrassa

Katsotaan vielä kolmanneksi Herrassa vahvistumista.

Raamattu sanoo, että tässä maailmassa käydään hengellistä taistelua. Kristittynä et käy sitä taistelua niinkään ihmisiä vastaan, koska juuri kaikille ihmisillehän on tarkoitus viedä pelastuksen sanoma. Apostoli Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä, että: “Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef. 6:12) Siksi hän kehottaa, että: “[V]ahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.” (Ef. 6:10)

Evankeliumiyhdistyksen palveluksesta on eläköitynyt vanhaa kaartia kovasti viime vuosina. He ovat sotureita, joita arvostan korkealle. Mutta samalla tuntuu, että kato käy oikealta ja vasemmalta. Siksi olen alkanut miettiä paljon yksin jäämistä.

Kenen puoleen voi tarvittaessa kääntyä? Kuka ottaa jatkossa iskuja vastaan? Kestäisikö uskoni, jos olisin viimeinen jäljellä oleva kristitty?

Vai veisivätkö maailman houkutukset, nautinnot ja arvostukset, paholaisen juonet ja ihmisten järkeilyt minutkin mukanaan?

“Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (1. Kor. 10:12)

Tehdäänpä pieni mielikuvaharjoitus. Täällä pääkaupunkiseudulla asuu 1,2 miljoonaa ihmistä. Mitä, jos tilanne onkin joku päivä sellainen, että olet viimeinen jäljellä oleva kristitty tässä kaupungissa? Rakastaisitko silti vielä Jeesusta, vaikka olisit lajityyppisi viimeinen edustaja ja paine luopumiseen kasvaisi?

Mitä jos sinulla ei olisikaan paimenta, jonka puoleen voit kääntyä pyytääksesi apua hengellisissä kysymyksissä? Miten hyvin olet varustautunut siihen hetkeen, kun niitä vanhempia kristittyjä, joihin olet tukeutunut, alkaa esimerkiksi siirtyä ajasta iäisyyteen sinun oikealta ja vasemmalta puoleltasi?

Miten hyvin olet varustautunut siihen hetkeen, kun elämässäsi alkavat puhaltaa myrskytuulet?

Miten hyvin tunnet Raamatun? Paljonko käytät päivässä aikaa sen lukemiseen? Mikä kaikki ehkä ajaa elämässäsi Raamatun lukemisen edelle? Pystytkö niin kuin Jeesus autiomaassa Raamattua siteeraamalla vastaamaan paholaiselle, joka yrittää johtaa sinut harhaan?

Miten hyvin olet perillä uskonopista? Oletko valmis opastamaan sinun jälkeesi tulevia sille samalle suoralle tielle, vai oletko hengellisesti vielä alaikäinen? Ajelehditko kaikenlaisten opin tuulten heiteltävänä ja kavalien ja petollisten ihmisten pelinappulana? (Ef. 4:14)

Älä ota hengellistä kasvuasi itsestään selvyytenä. Älä lyö laimin armonvälineitä, Jumalan Sanaa, Raamattua, kastetta ja ehtoollista, vaan anna Pyhän Hengen uudistaa sinut ja vahvistaa sinua niiden kautta. On Herran suurta hyvyyttä, että on seurakuntia, joissa saa kasvaa hänen tuntemisessaan ja kokoontua yhteiseen ehtoollispöytään.

Hengellistä sodankäyntiä ei ole tarkoitettu yksilölajiksi, mutta myös sinun panostasi tarvitaan siinä. Sinulla on siinä täysin jokin Jumalan sinulle valmistama tehtävä. Vahvistu siksi Herrassa, ja ota voimaksesi hänen väkevyytensä.

Kun Suomi ei saanut näihin juuri päättyneisiin jääkiekon MM-kisoihin (2019) NHL-staroja, niin nimettömämpien pelaajien piti nousta eturiviin kantamaan vastuuta. Ja siitä hitsautuikin yhteen kaikkien aikojen jengi!

Vanha pallopelien viisaus sanoo, että hyökkäämällä voitetaan otteluita mutta puolustamalla mestaruuksia. Suomi voitti kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden ennen kaikkea tiiviin puolustuksen takia.

Jeesus ei antanut meille hyökkääjää, vaan puolustajan, jotta me saamme kerran juhlia Kristuksen voittoa taivaan torilla.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että annoit Poikasi Jeesuksen kuolla meistä jokaisen syntien sovittamiseksi. Kiitos siitä, että Pyhä Henki synnyttää meissä uskon ja vahvistaa meitä niin, että pääsemme kerran perille taivaaseen. Anna meille rakkautta ja halua tutustua toisiimme ja kohdata varsinkin niitä, jotka ovat yksin, jotta voimme tukea toisiamme. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s