Kutsumus, osa 2/4: Jesajan kutsuminen – Jes. 6:1-10

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.6.2019
Pyhän Kolminaisuuden päivä, 1. vuosikerta
Jes. 6: 1-10

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen: – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!
Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet,
ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän,
ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi,
sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin: – Tässä olen, lähetä minut!
Hän sanoi: – Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat,
sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.

Johdanto

Miten innoissasi puhuisit, jos kukaan ei kuuntelisi sinua? Miten huolellisesti valmistaisit puheesi? Miten innoissasi toimittaisit vaikkapa uutisia, jos kukaan ei uskoisi sinua?

Jumala käski profeetta Jesajaa, että: “Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi – ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.” (Jes. 6:10) Ja sitten kun Jesaja kysyi tämän päivän tekstialueen jälkeisessä jakeessa, että kuinka pitkäksi aikaa, niin Jumala vastasi hänelle, että: “Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään, kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius.” (Jes. 6:11) Siinäpä on visio!

Profeetta Jesajalle ei siis ollut luvassa torijuhlia, Hornet-saattueita ja rummunpäristyksiä. Hän joutuisi olemaan ihmisten silmissä ikävä ihminen. Miten kukaan täysjärkinen suostuisi tuollaiseen tehtävään?

Saarnaan tänä vuonna neljän saarnan sarjan kutsumuksesta. Sarjan aloitti saarna maaliskuussa Marian kutsumisesta. Silloin me tarkastelimme kutsua kantamaan Kristusta ihmeellisesti, sisällään ja toisille.

Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmen sitaatin kautta.
1) Minulla on saastaiset huulet
2) Katso, tämä on koskenut huuliasi
3) Tässä olen, lähetä minut!

1) Minulla on saastaiset huulet

Jesajan kirja alkaa mahtavasti: “Jesajan, Amosin pojan, näyt Juudasta ja Jerusalemista. Nämä hän näki Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin sekä Hiskian aikana.” (Jes. 1:1) Tuo aikaväli kattaa nelisenkymmentä vuotta.

Noiden kuninkaiden luetteleminen ei ole sama kuin sanoisi, että nämä asiat tapahtuivat Pelén, Maradonan, Zidanen ja Messin aikakausilla, jotka kikkailivat jossain tavoittamattomissa, jossain kaukana suurilla areenoilla. Jesaja on ilmeisesti ollut lähellä hovia, lähellä näitä lueteltuja kuninkaita, ehkä itsekin ylhäistä tai kuninkaallista sukua. Juutalaisten oman tradition mukaan profeetta Jesaja oli kuningas Ussian serkku. (Braun)

Jesaja eli 700-luvulla ennen Kristusta, ja asiat olivat silloin pahasti sekaisin. Israel oli jakaantunut jo parisataa vuotta aikaisemmin, 900-luvulla eKr., pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan, jonka pääkaupunkina oli Jerusalem. Juudassa ja Israelissa tuli kuninkaita toisensa perään ja nyt tämän päivän teksti alkaa sanoilla: “Kuningas Ussian kuolinvuonna…” (Jes. 6:1)

Eri raamatunselittäjillä esiintyy vaihtelevia arvioita Juudan kuningas Ussian (Asarja) kuolinvuodesta 739 ja 735 välillä eKr.

Jesajan kutsumusnäky

Mikä siis sai Jesajan liikkeelle tuona vaikeana aikana, jolloin jaossa ei ollut glooriaa? Jumalalla oli antaa Jesajalle näky, joka muokkasi hänen suhdettaan Jumalaan.
Tämä Jesajan kirjan kuudes luku alkaa kuudella yksinkertaisella sanalla, jotka ovat uskomattoman upeita. “Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran…” (Jes. 6:1)

Minä näin Herran.

Jesaja näki, että Herra “istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin”. (Jes. 6:1) Herran näkeminen ei ollut Jesajalle jokapäiväinen asia, vaikka hänestä tulikin merkittävä profeetta.

Mitä jos sinä voisit kertoa, että: “Presidentti Koiviston kuolinvuonna (2017) minä näin Herran.” Mitä se tarkoittaisi sinun elämässäsi? Mikä olisi muuttunut sinun elämässäsi? Voisitko kirjoittaa muistelmasi ilman, että laittaisit siihen: “Minä näin Herran”?

Serafit

Sen jälkeen, kun Jesaja oli kiinnittänyt huomionsa korkealla ja ylhäisellä istuimella istuvaan Herraan, hän kiinnitti seuraavaksi huomiota sellaisiin erikoisiin henkiolentoihin kuin serafit. Heillä on erikoisesti esimerkiksi kuusi siipeä. Tämä on ainoa kohta koko Raamatussa, jossa mainitaan serafit. Reilut sata vuotta myöhemmin profeetta Hesekiel näki näyssä Jumalan valtaistuimen, mutta sen yhteydessä henkiolennot olivat nelisiipisiä kerubeja. (Hes. 10:1,15,21)

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, Hengen vallassa oleva Johannes puolestaan näkee Jumalan valtaistuimen edessä ja ympärillä neljä erikoista olentoa. (Ilm. 4:2,6-8) Koska niillä olennoilla on kuusi siipeä, moni pohtii, olisivatko ne heitä, joita Jesaja kutsuu serafeiksi.

Ilmestyskirjan neljä olentoa lausuvat taukoamatta: “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.” (Ilm. 4:8) Eli he ylistävät kolmiyhteistä Jumalaa tuolla samalla kolminkertaisella “pyhä, pyhä, pyhä” -huudolla, jota serafit huusivat jo Jesajan näyssä Vanhassa testamentissa. Ja Jesaja kertoo, että: “Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.” (Jes. 6:4)

Myös sinut ja minut on luotu ylistämään Jumalamme nimeä ja tunnustamaan hänen valtansa.

No, olivat he sitten samoja henkiolentoja tai eivät, joka tapauksessa serafeilla ja Ilmestyskirjan neljällä olennolla on selvästikin tärkeä rooli taivaallisessa jumalanpalveluksessa.

Jesaja kuvaa erikoisesti, että serafit käyttivät vain kolmasosaa kuudesta siivestään lentämiseen. Kahdella siivellä he peittivät kasvonsa ja kahdella verhosivat ruumiinsa. Siis jopa Jumalaa lähellä olevat henkiolennot, serafit, käyttävät siipiään kasvojensa peittämiseen ja ruumiinsa verhoamiseen. Mitä se kertoo Jumalan pyhyydestä!

Jesajan ensimmäiset sanat eivät ole tuossa tilanteessa, että: “Wau! Vähänkö siistii!” Eikä hän kääntynyt ottamaan selfietä niin, että Herran valtaistuin näkyisi takana: “Tsiigatkaa, missä mä oon!”

Ei, vaan hän sanoo: “Voi minua, minä hukun!” (Jes. 6:5)

Kaikkivaltiaan Jumalan olemus on niin mykistävän pelottava, että jo se saa kaikki luodut lakoamaan polvilleen. Jumalan valtasuuruuden (2. Moos. 15:7) edessä ihminen on pieni ja heppoinen niin kuin kilometrien korkuisen hyökyaallon edessä, joka on vyörymässä päälle. “Voi minua, minä hukun!”

Toisekseen Jumalan pyhyyden edessä syntinen ihminen tuntee ytimissään sen, minkälainen hän itse on. Joten niin myös siis Jesaja lausuu epätoivoisena: “Minulla on saastaiset huulet.” (Jes. 6:5)

Se kuulostaa samansuuntaiselta kuin mitä Pietari sanoi Jeesukselle, kun Jeesus oli kutsumassa Pietaria seuraajakseen. Pietari tajusi, että hän oli tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, jolla on valta ja voima, ja hän lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: “Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8)

Jesaja, profeetta, sanoi, että hänen huulensa ovat saastaiset. Mitä sinä pelkäät Jumalan huomaavan sinussa ensimmäisenä?

Jumalan pyhyys on täydellinen vastakohta ihmisen synnille. Eikä Jumalan pyhyyden edessä ole mitään puskaa, jonne voisi piiloutua.

Kaikki on paljastettua, kaikki on alastonta. Jumalan pyhyyden edessä ihminen tajuaa, minkälainen hän on.

Jumala ei tarvitse suojelua tai suojakerrosta syntistä ihmistä vastaan. Sen sijaan ihminen tarvitsee suojaa, ettei Jumalan pyhyys tuhoaisi ihmistä. Mikään saastainen ei kestä Jumalan läsnäoloa, ei edes profeetta Jesaja.

2) Katso, tämä on koskenut huuliasi

Katsotaan toiseksi sitä, miten Jumala poistaa sinun ja minun syyllisyyden.

Kun Jesaja tunnisti ja tunnusti oman saastaisuutensa, hänelle ei sanottu, että: “No, ei se haittaa.” Hänen syntinsä piti todellakin sovittaa.

Yksi serafeista lensi Jesajan luokse kädessään hehkuva hiili. Hän oli ottanut sen pihdeillä uhrialttarilta. Serafi kosketti sillä Jesajan huulia ja sanoi: “Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.” (Jes. 6:7) Syntien sovitus lähtee siis alttarilta.

Myös sinun ja minun syntien sovitus lähtee uhrialttarilta. Se uhrialttari oli Kristuksen uhrikuoleman paikka, Golgata.

Kristuksella oli todella pitkä matka taivaallisesta kirkkaudestaan ja kunniastaan häpeälliseen kuolemaan ristillä, verille hakattuna, alastomaksi riisuttuna, nolattuna. On surullista, että sen me syntiset ihmiset haluamme luonnostamme tehdä luojallemme: hylätä, häpäistä ja nolata hänet väkivaltaisesti. Mutta ennen kaikkea Kristus suostui kärsimään ristillä meidän sijastamme.

Jumalan vihan tuli kaikkea syntiä kohtaan kohdistui Kristukseen ristillä. Jumala teki puhtaan ja täydellisen Jeesuksen synniksi (2. Kor. 5:21, KR-33/38), jotta sinä ja minä saisimme Kristuksen pyhyyden omaksi pyhyydeksemme ja meistä tulisi Jumalalle kelpaavia. Kristus kantoi sinun ja minun syntien rangaistuksen, jotta me pelastuisimme ikuisesta vihasta, kadotuksesta, ja saisimme tuhoutumatta nähdä Luojamme kasvoista kasvoihin.

Mutta miten ihminen, joka ei näe näkyjä niin kuin Jesaja, Hesekiel tai Johannes, voisi kohdata pyhän Jumalan? Pitääkö nähdä näkyjä, jotta voi saada Jumalan armon?

Sinä ja minä kohtaamme Jumalan pyhyyden ennen kaikkea Jumalan Sanassa, Raamatussa. Jumalan Sanassa on voima pistää meidät näkemään oman syntisyytemme, ja pistää meidät polvillemme Jumalan edessä. Ja sitten Jumalan Sana välittää meille evankeliumin.

Jumalan omaksi lapseksi kastettuna kristittynä saat kohta tulla ehtoolliselle. Alttarilla siunattu ehtoollisleipä ja -viini, Kristuksen ruumis ja veri, saavat koskettaa sinun huuliasi. “Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.”

Kristuksen veri on poistanut syyllisyytesi ja puhdistanut sinut kaikesta synnistä.

3) Tässä olen, lähetä minut!

Katsotaan vielä kolmanneksi lähtemistä Jumalan työhön.

Herran ääni kysyy: “Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?” Jumalalla oli profeetan tehtävä haussa. Seuraavien vuosikymmenten ajan tarjolla olisi vain puhumista kuuroille korville. Se ei kuulosta kovin houkuttelevalta, jos näköpiirissä ei ole voittoja, vaan lähinnä nöyryytyksiä ja ehkä väkivaltaakin.

Sinulla ja minulla on monenlaisia syitä, miksi pelkäämme tarttua hänen antamaansa tehtävään. Voimme pelätä epäonnistumista ihmisten edessä. Voimme pelätä elää avoimesti kristittynä esimerkiksi suvun keskellä, harrastuspiireissä tai työyhteisössä.

“Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?” On aivan mahtavaa, että Jumala kysyy, kenet hän lähettää. Vaikka hänen edessään seisoo yksi pieni pulliainen, niin tämä taivaallinen majesteetti ei pakota, vaan hän kysyy.

Ja Jesaja sanoi nuo mainiot sanat: “Tässä olen, lähetä minut!” Kun Jesaja oli puhdistettu synneistään, hän uskalsi rohkeasti tarttua Jumalan antamaan tehtävään.

Jesaja oli saanut pyhän Jumalan kohtaamisesta rohkeuden. Hän oli jo itsekin havainnut itsensä täysin kelpaamattomaksi, saastaisine huulineen. Mutta se on Jumalan armoa, että hän sovitti Jesajan synnit. Ja Jumala on jo pelastanut ja hyväksynyt myös sinut ja minut Kristuksen tähden. Meidän ei siksi tarvitse pelätä epäonnistumista tai yhtään mitään muutakaan.

Jumala lähettää hänen omansa alttarilta liikkeelle. Ei etsimään armoa, vaan täynnä Jumalan armoa. Ei tyhjin käsin, vaan hänen voimassaan.

“Kenet minä lähetän?” Mitä sinä vastaat, mitä minä vastaan? “No, lähetä vaikka tuo naapurin Pertsa”, niinkö?

“Tässä olen, lähetä minut!” Olisivatko nuo neljä sanaa sellaisia, jotka sinä voisit sanoa Jumalalle, mihin hän sinua kutsuukaan?

Vaikka Jesajaa ei oikein kuunneltu hänen elinaikanaan, hänen sanojaan luetaan vielä 2 700 vuotta myöhemmin esimerkiksi niinkin kaukana pohjoisessa kuin täällä Helsingissä. Uuden testamentin kirjoittajat siteerasivat eniten juuri Jesajan kirjaa. Jopa Jeesus siteerasi ja viittasi Jesajan teksteihin.

Sen sinun tehtäväsi, jonka Jumala sinulle antaa, sen vaikutus ei välttämättä näy omana elinaikanasi, mutta sillä voi olla suuri merkitys monen ihmisen elämään ikuisuudesta käsin katsottuna.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että vaikka sydämemme on synnin saastuttama, sinä olet Kristuksessa tehnyt meidät puhtaaksi ja pyhäksi. Kiitos siitä, että meidän ei tarvitse ansaita ja pelätä, vaan saamme iloita ja palvella kiitollisuudesta sinua ja lähimmäisiämme. Anna meille voimaa, kestävyyttä ja rohkeutta antamasi tehtävän täyttämiseen, niin kuin annoit Jesajalle. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s