Mooseksen saappaissa – 2. Moos. 3:1-6

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.8.2019
Kirkastussunnuntai, 1. vuosikerta
1. Moos. 3: 1-6

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

Johdanto

Mooses on yksi koko maailmanhistorian merkittävimmistä henkilöistä, vaikka et edes uskoisi Jumalaan. Mooseksen kynän jälki vaikuttaa yhä edelleen elämääsi esimerkiksi yhteiskunnan lainsäädännön kautta.

Raamatussa hän on yksi uskon esikuvista. Mutta minkälainen ihminen hän oli siinä vaiheessa, kun hän tämän päivän tekstissä kohtasi Jumalan palavassa pensaassa?

Saarnaan noin kuukauden kuluttua syyskuussa tarkemmin tästä kohdasta Mooseksen kutsumisen näkökulmasta. Mutta opettakoon Mooses meille tänään Jumalan kohtaamisesta bootsiensa kautta:
1) Karkurin kengät
2) Kengät pois jalasta
3) Kengät jalkaan

1) Karkurin kengät

Mooses kuului Israelin kansaan, eli kansaan, jonka egyptiläiset olivat alistaneet orjikseen. Mutta erinäisten vaiheiden jälkeen faraon tytär oli hoitanut Moosesta omana poikanaan, ja siksi Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen. (2. Moos. 2:10, Apt. 7:21) Hänestä kerrotaan, että hän “osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa”. (Apt. 7:22) Mutta nelikymppisenä, kun hän kimpaantui heimoveliensä kohtelusta, hän tappoi egyptiläisen miehen, ja pakeni siksi faraota.

Hän oli siis tappaja karkumatkalla ja kengät veivät autiomaahan. Mooses avioitui Sippora-nimisen midianilaisen naisen kanssa, ja he saivat kaksi poikaa. (2. Moos. 18:2-3) Mooses alkoi paimentaa appiukkonsa Jetron lampaita, mikä on varmasti ollut raju muutos hovissa kasvaneelle kaverille.

Apostolien teoissa mainitaan, että kun Mooses oli palavan pensaan edessä, oli kulunut jo 40 vuotta siitä, kun Mooses oli paennut Egyptistä. Eli nyt Horebinvuorella hän oli siis jo kahdeksankymppinen mies. (Apt. 7:23,30)

Minkälaista oli Mooseksen hengellinen elämä ennen palavaa pensasta? Mitä hän ajatteli Jumalasta?

Mooseksen appiukko Jetro oli midianilainen pappi, eikä se oikein käy ilmi, että mitä jumalaa tai jumalia hän lähtökohtaisesti palvoi. Mitä Mooses tuumasi 40 vuoden aikana appiukkonsa puuhista? Vaikuttivatko ne myös Moosekseen? Miten hyvin Mooses tunsi kertomukset Israelin kansan vaiheista ja mitä hän niistä ajatteli?

Jumala ei ollut vielä ilmoittanut yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten häntä tuli palvoa. Jumala ei ollut vielä antanut edes kymmentä käskyä, eikä käytössä ollut niitä monia tapoja, jotka tiedämme israelilaisten myöhemmistä vaiheista tai nykyisestä juutalaisuudesta. Voi vain arvailla sitä, että miten iso osa israelilaisista palvoi egyptiläisiä epäjumalia, kun se epäjumalien hylkääminen oli vielä käskyjen saamisen jälkeenkin niin vaikeaa.

Uudessa testamentissa Heprealaiskirje kertoo Mooseksesta kuitenkin näin, että: “24 Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. 25 Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. 26 Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. 27 Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.” (Hepr. 11:24-27)

Mutta nyt Mooseksen pakenemisesta oli kulunut siis jo 40 vuotta. Ja erään kerran hän vei appiukkonsa Jetron lammaslauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Horeb on joko Siinainvuoren toinen nimi tai yksi Siinainvuoren huipuista, tai sitten se viittaa autiomaa-alueeseen, jossa Siinainvuori sijaitsi. Sillä samalla vuorella Jumala tulisi myöhemmin antamaan lakinsa Mooseksen kautta Israelin kansalle.

Teksti mainitsee ensin monen muun Vanhan testamentin kohdan tavoin, että Moosekselle ilmestyi Herran enkeli, mutta tekstistä käy selväksi, että kyseessä on itse Jumala. Hän on ilmeisesti esiolevainen Kristus. Siis Jumalan ainoa Poika, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, mutta joka ei vielä tuossa vaiheessa ollut syntynyt ihmiseksi.

Tässä olen!

No, miten Herra kohtasi Mooseksen? Herra huusi pensaasta Moosesta nimeltä ja Mooses vastasi: “Tässä olen!” (2. Moos. 3:4)

Mooses ei siis varsinaisesti etsinyt Jumalaa, ei kokemusta Jumalan olemassaolosta tai läsnäolosta. Hän oli Horebilla, paikassa jossa ei odottaisi kohtaavansa juuri mitään elävää.

Egyptissä oli jo satoja vuosia aiemmin alettu rakentaa massiivista Karnakin temppeliä Egyptin jumalille. Mutta tämän maailmankaikkeuden luonut Jumala päätti ilmestyä orjantappurapensaassa, vuorella, autiomaassa.

Onko sinun elämässäsi jotain, jota sinä pakenet? Yritätkö sinä elää elämääsi eteenpäin jonkin raskaan asian kanssa?

Etsitkö sinä Jumalaa, vai oletko lopettanut jo etsimästä? Mistä sinä häntä etsit? Onko olemassa sellaista palavaa pensasta, josta hänet voi löytää? Onko olemassa sellaista palavaa pensasta, jota Jumala kutsuu sinua ihmettelemään?

Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala

Meidän aikanamme uskonnollisessa keskustelussa saatetaan korostaa sanoja “minun jumalani”, joka on sellainen tai tällainen, tai joka hyväksyy sen tai tämän asian. Silloin puhutaan siis sellaisesta jumalasta, joka on ihmisen itsensä muotoilema ideaali käsitys jumalasta.

Mutta tosi Jumala esittäytyi Moosekselle sanomalla, että: “Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” (2. Moos. 3:6) Jumala oli siis se Jumala, joka oli ilmoittanut itsensä, ja hän oli ilmoittanut itsensä jo Mooseksen esi-isille. Sillä tavalla itsensä ilmoittavan Jumalan kohtaaminen tuntui Mooseksesta varmaankin hyvältä, koska Mooses oli joutunut jo vuosikymmenten ajan elämään juuristaan irrotettuna, asemansa menettäneenä, sivussa toisen kansan parissa.

Vaikka myös sinä kokisit olevasi irrallinen tai pakenisit joidenkin tekojesi seurauksia, Jumala tietää tasan tarkkaan, missä sinä kuljet, niin kuin hän tiesi senkin, missä kohtaa autiomaata Mooses painelee menemään.

Jumala kutsuu myös sinua irrallisuudesta yhteyteen, hänen kauttaan osaksi sellaista joukkoa, joka on jo vuosituhansien mittainen ketju. Hän ei kutsu sinua luomaan omaa jumalakuvaasi, vaan hän kutsuu sinut ikuiseen seuraansa. Katsotaan siksi toiseksi kenkien riisumista jalasta.

2) Kengät pois jalasta

Herra sanoi Moosekselle: “Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” (2. Moos. 3:5) Jumala sanoi siis, että se paikka on pyhä.

Oliko se paikka pyhä siksi, että siinä oli pusikko, tai jos siitä avautui ainutlaatuisen kuvauksellinen maisema autiomaahan? Ei, vaan se oli pyhä paikka siksi, että Jumala julisti ja teki sen läsnäolollaan pyhäksi.

Tuntuisi varmaan vähän jännältä kohdata Jumala, joka alkaa puhua ensimmäiseksi kengistä.

Mitä jos Mooses ei olisikaan suostunut riisumaan kenkiä jalastaan? “Hei, olen itseäni kunnioittava lammaspaimen, ja tarvitsen kenkiäni täällä autiomaassa!” Ainakin jos mä lähtisin autiomaahan, mun olisi vaikea ajatella olevani tai pärjääväni siellä ilman kenkiä.

Sinulla ja minulla voi olla kiusaus määritellä Jumalan puolesta se, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Käsitys siitä, että mitä se tarkoittaa, että jokin on pyhää, voi olla meillä nykyihmisillä hämärtynyt. Siksi meidän voi olla vaikea hahmottaa, että pyhää Jumalaa voi lähestyä ainoastaan sillä tavalla ja siihen rajaan asti, johon Jumala sallii itseään lähestyttävän.

Jumala opetti tässä Moosekselle pyhyydestään ensimmäisen rajan. Jumalan näkökulmasta se käsky riisua kengät oli välttämätöntä, koska hän haluaa kohdata ihmisen ilman, että ihminen tuhoutuu. Koska Jumala rakastaa myös sinua, Hän haluaa kohdata sinutkin niin, ettet sinä tuhoudu.

Mutta miksi Mooseksen piti riisua juuri sklobonsa?

Me suomalaiset tapaamme ottaa kengät pois kodin eteisessä, ja varsinkin jenkit pitävät sitä erikoisena tapana. Tosi-cowboyt jopa nukkuvat bootsit jalassa. Halusiko Jumala pitää paikan siistinä niin kuin suomalaiset kotinsa lattian?

Kenkien pois ottaminen ainakin osoittaa nöyryyttä ja kunnioitusta tuon alueen kulttuurissa. Siinä merkityksessä se on niin kuin meillä ottaisi hatun pois päästä. Ainakin aiempina vuosikymmeninä esimerkiksi jos mentiin pankinjohtajan puheille, niin se tehtiin nöyrästi lakki kourassa. Pankkilainan saamistakin merkittävämpi asia on, että miehet osoittavat kunnioitustaan pyhää Jumalaa kohtaan ottamalla hatun pois päästä, kun he astuvat kirkkoon. Muslimit puolestaan tapaavat riisua kenkänsä mennessään moskeijaan.

Mutta tämä Jumalan käsky riisua kengät jalasta ei ole Raamatussa ainutkertainen. Mooseksen jälkeen Israelin seuraava johtaja oli Joosua, ja myös Joosua kohtasi Herran. Herra esittäytyi Herran sotajoukon päälliköksi ja sanoi: “Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jossa seisot, on pyhä.” (Joos. 5:15) Joosua antoi kengät riisumalla kunnian Kristukselle ylipäällikkönä, joka on valitun kansan todellinen johtaja.

Valta kuuluu yksin Jumalallle.

Mutta on Raamatussa ajatus siitäkin, että kengät ja jalat liittyvät myös likaisuuteen ja puhtauteen. Profeetta Jesajan kirjan yhdeksännessä luvussa sanotaan, että: “[K]aikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.” (Jes. 9:4)

Ja mikä onkaan sitä seuraava jae? Siinä Jesajan kirjan seuraavassa jakeessa ennakoidaan Kristuksen syntymistä maailmaan: “Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5)

Sinun ja minun on mahdollista tulla puhtaaksi ja lähestyä pyhää Jumalaa vain yhdellä ainoalla tavalla. Me voimme päästä hänen yhteyteensä vain Kristuksen kautta.

Kun Jeesus pesi viimeisellä aterialle ennen kuolemaansa opetuslasten jalat se pöyristytti Pietaria niin paljon, että hän päätti sanoa: “Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi Pietarille, että: “Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” (Joh. 13:8)

Jeesus vuodatti ristillä verensä sovittaakseen sinun ja minun kaikki pahat teot, kaiken syntimme rangaistuksen, ja lahjoitti sen sijaan meille puhtauden. Siksi vaikka sinä pakenisit mitä asiaa tahansa, vaikka käsiäsi tahraisi jonkun ihmisen veri Mooseksen tavoin, sinä saat Kristuksen tähden tässä uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.

Kristuksen tähden Jumala ei jätä sinua yksin, vaan hän liittää sinut taivasta kohti vaeltavaan kansaansa. Jos sinut on kastettu, myös sinut on siinä pesty Jumalalle kelpaavaksi Kristuksen veressä, kastevedessä.

Pensas on asiana hyvin konkreettinen. Sen voi nähdä, haistaa ja tuntea. Ja sellaisessa Jumala ilmestyi Moosekselle. Kohta sinä saat puolestasi kohdata elävän Kristuksen ehtoollispöydässä, leivässä ja viinissä, niin kuin hän on opettanut. Siinä me näemme ja maistamme Kristuksen ja siinä sitä riittää meille ihmettelemistä.

3) Kengät jalkaan

Katsotaan vielä kolmanneksi kenkien pukemista.

Herran edessä, pyhällä paikalla, Mooseksen piti riisua kengät jalasta. Mutta se ajatus ei jää Raamatussa siihen, vaan sen jälkeen jalkaan puetaan toisenlaiset sklobot. Ne kengät ovat Jumalan suunnittelemaa mallistoa ja niiden avulla Jumala lähettää omansa suorittamaan tehtävää. Mooseskin lähti liikkeelle, takaisin kohti Egyptiä, julistamaan.

Paavali kehottaa Efesolaiskirjeessä kristittyjä pukemaan päällensä Jumalan taisteluvarustuksen, ja hän sanoo, että “sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia”. (Ef. 6:15) Mitä ajattelet siitä, että Paavali puhuu tässä myös sinulle: sido jalkineiksesi alttius julistaa rauhan evankeliumia?

Nancy Sinatran biisissä “These Boots Are Made for Walkin’” setvitään ihmissuhdekiemuroita ja siinä hän aiko kävellä niillä kengillä toisen ihmisen ylitse. Mutta ainakin “alttius julistaa rauhan evankeliumia”-jalkineet on totta tosiaan luotu kävelemistä varten, ei toisten yli kävelemistä varten vaan toisten luokse kävelemistä varten.

Siksi kehotan sinua rukoilemaan säännöllisesti niiden ystäviesi, sukulaistesi ja työtoveriesi puolesta, jotka toivoisit näkeväsi kerran taivaassa. Ehkä Jumala antaa joskus sinulle myös tilaisuuden kutsua heitä mukaan Jumalan valtakuntaan.

Ja kehotan sinua rukoilemaan sinnikkäästi myös tämän Helsingin Luther-kirkon puolesta. Mitä jos tämä Luther-kirkko saisi osaltaan olla tässä kaupungissa sellainen palava pensas, joka palaa Herran tulta, ja joka vetää sanan ja sakramenttien kautta ihmisiä taustasta riippumatta ihmettelemään Jumalan tekoja?

Rukoillaan. Herra, kiitos siitä, että sinä näet meistä jokaisen tarkasti siellä, missä ja minkälaisessa elämäntilanteessa olemme. Kiitos, että rakastat meitä niin paljon, että tahdot antaa meille kaikkein parasta. Kiitos, että annoit meille Poikasi, Jeesuksen Kristuksen. Anna meille voimaa, rakkautta ja viisautta kertoa eteenpäin sinun tarjoamastasi pelastuksesta. Anna tähän kaupunkiin herätystä. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s