Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.9.2019
13. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
2. Moos. 4: 10-12
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”
Johdanto
Mooses katselee tämän päivän tekstissä Siinainvuorella palavaa pensasta, joka ei kuitenkaan pala poroksi (2. Moos. 3:2) eli englanniksi kai burn to reindeer 🙂 Palavasta pensaasta hänelle puhuu itse Jumala, joka käskee Moosesta menemään Egyptiin puhumaan suurelle johtajalle, faraolle, että tämä päästäisi pari miljoonaa israelilaista orjuudesta vapauteen ilman korvausta.
Olisitko intoa täynnä, jos sinut valittaisiin lähtemään Pohjois-Koreaan Kim Jong-unin juttusille ja vaatimaan häntä vapauttamaan kaikki ne, joita siellä vainotaan poliittisten syiden tai uskonsa takia? Hankkisitko pelkän menolipun, niin säästyisipähän jotain myös mahdollisten omien hautajaisten kuluihin?
Tai mitä jos 80 vuotta sitten sinut olisi valittu menemään katsomaan Hitleriä silmiin ja vaatimaan, että juutalaiset pitäisi vapauttaa keskitysleireiltä? Olisitko sanonut tehtävän antajalle, että: “Juu, tuo on kyllä erittäin tärkeä asia, mutta lähetä joku muu”?
Tai onko sinun elämässäsi jokin suuri johtaja, työpaikan tai sosiaalisen elinpiirisi henkinen auktoriteetti, jota sinä pelkäät? Onko helpompi mennä anonyymisti tai suu supussa virran mukana, ettet vain joutuisi silmätikuksi?
Reilu kuukausi sitten (4.8.2019) saarnasin Mooseksesta ja katsoimme silloin Jumalan kohtaamista palavassa pensaassa kenkien näkökulmasta.
Pidän tänä vuonna neliosaisen saarnasarjan kutsumisesta ja viimeksi tässä kutsumus-saarnasarjassa saarnasin kesäkuussa profeetta Jesajasta. Kun Herra kysyi: “Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?”, Jesaja vastasi, että: “Tässä olen, lähetä minut!” (Jes. 6:8)
Mooses vastaa palavassa pensaassa ilmestyvälle Jumalalle aivan päinvastaisella tavalla kuin Jesaja. Tämän päivän raamatunkohta on katkelma laajemmasta kokonaisuudesta, jossa Mooses sanoo Jumalalle viisi vastaväitettä tai syytä sille, miksei hän halua lähteä:
1) Mikä minä olen?
2) Kuka sinä olet?
3) He eivät usko eivätkä kuuntele minua
4) En ole hyvä _ (missä?)
5) Lähetä joku muu
Onko jokin näistä Mooseksen vasta-argumenteista sun henkilökohtainen suosikkisi, joka lähtee selkäytimestäsi nopeana reaktiona, kun vastaat Jumalalle? Mun “top kolme”-vastaukseni ovat vitonen, nelonen ja ykkönen, tilanteen mukaan vaihtelevassa järjestyksessä.
Käydään ensin läpi näitä viittä vastaväitettä ja miten Jumala vastaa Moosekselle, ja katsotaan sitten vielä toiseksi sitä, että Jumala kutsuu orjantappurassa ja tulessa.
1) Miten Jumala vastaa Moosekselle?
Vastaväite 1: Mikä minä olen?
Ensimmäiseksi Mooses sanoo: “Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” (2. Moos. 3:11)
Mooses oli 40 vuotta aikaisemmin ollut Egyptissä täynnä itseluottamusta valmis puolustamaan israelilaisia ja ilmeisesti myös johtamaan heitä. Mutta hänelle oli silloin sanottu: “Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään?” (2. Moos. 2:14) Ehkä Mooses oli pyöritellyt noita sanoja mielessään jo 40 vuotta. Pyöriikö sinunkin mielessäsi nauhana jotkin muilta kuullut sanat?
Ehkä Mooses oli aikanaan halunnut johtaa oman käden voimalla. Hän oli tappanut egyptiläismiehen, joka oli lyönyt heprealaista miestä. (2. Moos. 2:11-12) Siksi Mooses oli paennut Egyptistä, kauaksi faraosta, joka aikoi surmauttaa Mooseksen.
“Mikä minä olen menemään faraon luo?”
Mooseksen kysymys on kyllä ihan ymmärrettävä. Minähän olen tämmöinen ja tämmöinen, ja tehnyt tämmöistä ja tämmöistä, eikä se kestä noiden ihmisten eteen menemistä.
Mutta Jumala vastaa Moosekselle olevansa itse hänen kanssaan. (2. Moos. 3:12)
On tärkeää, että ekaluokkalaisen saa mennä ekana päivänä kouluun vanhempansa kanssa, ja että varusmies saa oman rynnäkkökiväärin, jota voi sitten puristaa kädet hikisinä poterossa yöllä vartioidessa.
Mutta miten ihmeellistä onkaan se, että sinun kädestäsi pitää kiinni koko tämän tämän maailmankaikkeuden Luoja!
Vastaväite 2: Kuka sinä olet?
Mutta Mooses ei vielä vakuutu tästä, vaan sanoo toisena vastaväitteenään, että israelilaiset tulevat kuitenkin kysyneeksi häneltä Jumalasta, että: “Mikä on hänen nimensä?”
Kun Mooses kysyi edellä itseään vähätellen, että: “Mikä minä olen”, niin nyt Jumala vastaa omaksi nimekseen: “Minä olen se joka olen.” (2. Moos. 3:14)
Kun Jumala lausuu majesteettisen nimensä, se mykistää pienen ihmisen. Jeesus oli viimeisenä yönään Getsemanen puutarhassa, kun häntä tultiin vangitsemaan. Johannes mainitsee evankeliumissaan sellaisen yksityiskohdan, että kun Jeesus sanoi vangitsijoilleen: “Minä se olen” (Joh. 18:6), kreikaksi “egoo eimi” (ἐγώ εἰμι), “Minä olen”, niin nämä vangitsijat perääntyivät ja kaatuivat maahan. Hän on.
Vaikka olisit kuinka epävarma itsestäsi, saat tänäänkin kohdata Raamatun sanassa ja ehtoollisessa Jumalan, joka “on”. Hän on, hän oli ja hän on tuleva (Ilm. 1:4), eikä hänen olemassaolonsa riipu mistään tai kenestäkään, ei siitäkään, vaikka et edes uskoisi hänen olemassaoloonsa. Sitä vastoin kaiken luodun olemassaolo riippuu hänestä, joka on.
Vastaväite 3: Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua?
Mooses jatkaa kuitenkin sinnikkäästi vastaväitteiden linjalla: “Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei Herra ole ilmestynyt minulle?” (2. Moos. 4:1)
Tuntuuko sinusta siltä, että sinulla ei ole kauheasti eväitä esiintyä työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa kristittynä? Mitä siihenkin voi vastata, jos joku heittää, että: “Raamattu on vain satukirja”? “Eivät he usko eivätkä kuuntele, joten miksi edes vaivautuisin?” “Eivät he halua muuttua, eivätkä minun resurssini riitä viemään asioita läpi.”
Jumala oli juuri ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa, tehnyt sauvaihmeen, spitaali-ihmeen ja luvannut muuttaa Niilin veden vereksi. Jumala kutsui Moosesta uskomaan häntä, joka hänet lähettää. Usko sinäkin lähettäjääsi ja hänen voimaansa.
Vastaväite 4: En ole hyvä _ (missä?)
Neljänneksi Mooses valittelee, että hänellä on “hidas puhe ja kankea kieli”. (2. Moos. 4:10) En ole hyvä jossain. Tuossa neloskohdassa on tyhjä viiva sitä varten, että jokainen meistä saa itse täyttää siihen oman vastauksensa.
Omien kykyjen vähättely saattaa olla meidän suomalaisten kansallislaji, mutta täytyy kyllä myöntää, että oli se Mooseskin siinä taitava. “Toinen toisenne edessä itsenne vähättelyssä kilpailkaa keskenänne”, niinkö se apostoli Paavalin kehotus menee? Ei vaan: “[T]oinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (KR-33/38, Room. 12:10)
No, Jumala vastaa Moosekselle, että: “Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos. 4:11-12)
Raamatussa kerrotaan palavan pensaan lisäksi toisestakin hetkestä, jolloin tuli ei ihmeellisesti kuluttanut ja polttanut poroksi. Yli tuhat vuotta palavan pensaan jälkeen, helluntaina Jerusalemissa, kun Jeesus oli astunut taivaaseen, seurakunnalle vuodatettiin Pyhä Henki. Siinä hetkessä he “näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle”. (Ap.t. 2:3)
Siihenkin hetkeen liittyi Jumalalta tulleet sanat. “He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” (Ap.t. 2:4)
Vastaväite 5: Lähetä joku muu
Mutta kaiken tämän jälkeenkin Mooses vielä ynnäilee mahdollisuuksiaan ja sanoo: “Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” (2. Moos. 4:13)
Jos jonkun nimi olisi “Joku”, niin hänet valittaisiin todennäköisesti aina kaikkiin tehtäviin. “Joku voisi hoitaa tämän.” “Kunhan vain täällä olisi Joku, joka voisi tehdä tämän asian.”
Mutta Jumala ei siirrä kutsuaan pois Moosekselta jollekulle toiselle, vaan hän antaa Mooseksen avuksi hänen veljensä Aaronin, joka osaa puhua. (2. Moos. 4:14) Tässä vaiheessa tosin Jumala jo vihastuu Moosekselle, mutta ei se pensas siksi palanut.
Jumala valitsi Mooseksen pelottavan suureen haasteeseen, vaikka tällä oli huono itsetunto ja ehkä myös huono omatunto siitä verityöstä. Tai ehkä Jumala valitsi hänet juuri siksi, että Jumalan oma voima ja kunnia saisivat näkyä kirkkaana vielä yli 3 000 vuoden jälkeen.
2) Jumala kutsuu orjantappurassa ja tulessa
Katsotaan nyt toiseksi sitä, että Jumala kutsuu orjantappurassa ja tulessa.
Ennen kuin Mooses pääsi Egyptiin asti, Jumala vielä kohtasi Mooseksen erikoisessa ympärileikkausepisodissa, jossa mainitaan sellainen jännä sana kuin “veriylkä”. (2. Ms. 4:24-26)
Jotta syntinen ihminen saa olla pyhän Jumalan käytössä, Jumalan tulee ensin puhdistaa omakseen, myös sinut.
Jopa Jeesusta hirvitti se tehtävä, jonka hän sai Isältä. Viimeisenä yönään ennen ristille joutumista häntä alkoi ahdistaa murhe, ja hän joutui tuskan valtaan. (Matt. 26:37) Hän rukoili Getsemanessa: “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39) Jeesuksen saama tehtävä oli tosin raskain mahdollinen.
Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa orjantappurapensaassa, mutta Jumala puhuu myös sinulle orjantappuroiden keskeltä, Jeesuksessa. Ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista roomalaiset sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun ja laittoivat sen hänen päähänsä. (Matt. 27:29, Mark. 15:17, Joh. 19:2) Hän kärsi meidän puolestamme orjantappuroiden piikit päässään.
Jumala on tuhkaksi polttava tuli (Hepr. 12:29), ja hänen pyhyytensä tuli kohdistuu sinun ja minun syntiä kohtaan. Tuo tuli kulutti ristillä Jeesuksen meidän syntiemme rangaistuksen sovittamiseksi. Mutta siinä näkyy Jumalan rakkaus kirkkaimmillaan sinua kohtaan ja siksi Kristuksen veren tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettuna saat olla turvassa, eikä Jumalan vihan tuli kuluta sinua.
Tuli on voimakas symboli. Tuli roihuaa intohimoisesti, ja tuhoaa samalla polttoaineensa. Myös me ihmiset tarvitsemme polttoainetta elääksemme, mutta Jumala ei tarvitse olemiseensa mitään sellaista. Jumalan nimi on “Minä-olen”. Hän on.
Jumala ei siis ehdy, eikä kuluta, eikä hänen siksi tarvitse kuluttaa edes sinua ja minua. Hän ei tarvitse meiltä mitään. Vaikka Jumalan tapa toimia on roihuta, hän ei pala loppuun – burnout – tai polta meitä loppuun.
Jumala kutsui Mooseksen palavaan suhteeseen kanssaan, ja niin hän kutsuu myös sinua. Jos murehdit sitä, että sinun uskosi tuntuu mitättömän heikolta ja todistuksesi sellaiselta, että se ei voi saada mitään aikaan tässä maailmassa, niin ota tästä tekstistä huolellisesti talteen se, että loppumaton liekki ja viisaat sanat tulevat yksin Jumalalta. Herran asialle ei voi palaa ennen kuin hän itse sytyttää meidät, “Hän, joka asuu palavassa pensaassa…” (5. Moos. 33:16).
Jos koitat itse saada sydämesi liekkiin se kyllä palaa loppuun. Sydämesi voi pistää ikuisesti roihuamaan vain Jumala, ja sen hän tekee sanansa, kasteen ja ehtoollisen kautta.
Jumalan seurassa saat tutustua myös itseesi entistä paremmin. Ehkä sinuakin pelottaa lähteä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, mutta älä jää lähtöruutuun. Anna Jumalan pistää sinut liikkeelle, kun hän kutsuu sinua. Ruutulipulla voit sitten kerran ihmetellä, minkälaisen matkan Jumala sinua johdatti.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinä olet lähestynyt meitä syntisiä Kristuksessa, vaikka me emme sinua etsineet. Kiitos, että Kristus otti kantaakseen ristillä sinun kuluttavan tulesi meidän syntiämme kohtaan. Kiitos, että sinä annat meille Henkesi tulta, joka ei kuluta meitä, vaan nostaa ja vahvistaa, lähettää liikkeelle. Anna meidän luottaa sinuun kaikissa elämämme vaiheissa ja täyttää se tehtävä, jonka meille kulloinkin annat. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 