Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä – Ilm. 3:1-6

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.8.2019
1. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Ilm. 3: 1-6

”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Johdanto

Täällä Helsingin Luther-kirkolla on historian saatossa vieraillut monia piispoja, myös nyt remontin jälkeen, mutta en tiedä, onko tänne tehty koskaan jonkin sortin piispantarkastusta. Mutta miten jännittävää olisi, jos tänne tupsahtaisi Kristuksen varta vasten tänne lähettämä kirje? Joku tämän päivän messutiimiläisistä tulisi heiluttaen kirjettä kädessään, että: “Katsokaa, mitä mä löysin täältä postilaatikosta!” Kiinnostaisiko sinua kuulla, että miten Kristus arvioisi täällä Helsingin Luther-kirkossa sanan ja sakramentin äärellä kokoontuvaa messuyhteisöä?

Katsotaan tästä tämän päivän saarnatekstistä kolmea asiaa:
1) Paluuta Jumalan sanaan
2) Voittopalkintoa
3) Seurakuntaan kuulumista

1) Paluu Jumalan sanaan

Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, Johannes kertoo, että hän oli joutunut Jumalan sanan julistamisen takia Patmos-saarelle. (Ilm. 1:9) Se sijaitsee lähellä nykyisen Turkin länsirannikkoa, mutta kuuluu Kreikalle.

Patmoksen saarella Johannes kohtasi ylösnousseen Kristuksen, ja Johannes sai nähdä, mitä aikojen lopulla on tapahtuva ennen kuin Kristus palaa takaisin kunniassaan. Ilmestyskirjan alussa tulee esille, että koko Ilmestyskirja on osoitettu seitsemälle seurakunnalle: “Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa”, siellä sanotaan. (Ilm. 1:4) Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa ylösnoussut Kristus kuitenkin sanelee vielä erilliset viestit näille seitsemälle seurakunnalle, seitsemään eri kaupunkiin, niiden seurakuntien sen hetkiseen tilanteeseen.

Kaikki nuo seurakunnat sijaitsivat nykyisen Turkin länsiosassa. Noiden seitsemän seurakuntakirjeen järjestys menee seurakuntien maantieteellisen kierroksen mukaisesti myötäpäivään, alkaen Efesoksesta. Sardeksen kirje on näistä seitsemästä kirjeestä viides.

Sardeksen kaupunki oli muinoin tullut tunnetuksi muun muassa rikkaasta kuningas Kroisoksesta ja kolikoiden käyttöönotosta maksuvälineenä. Kaupungin linnoitus oli joskus valloitettu, kun vihollisia ujuttautui muurien sisäpuolelle vartijoiden huomaamatta.

Sardeksen kirje

Sardeksen seurakunnalle Kristus esittäytyy niin, että hänellä “on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä”. Jumalan seitsemän henkeä tarkoittaa Pyhää Henkeä. Tästä on tosin toisenlaisiakin hyvin perusteltuja teologisia näkemyksiä, mutta pitäydyn nyt siinä, että kyseessä on Pyhä Henki, koska hänet mainitaan Ilmestyskirjassa sillä tavalla kolmiyhteiseltä Jumalalta tulevan armon ja rauhan toivotuksen yhteydessä. (Ilm. 1:4-5)

Noista seitsemästä tähdestä puolestaan Kristus sanoo Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa, että ne ovat seitsemän seurakunnan enkelit. (Ilm. 1:20) Angelos (ἄγγελος) tarkoittaa myös sanansaattajaa – mutta sillä ei nyt tässä tarkoiteta erinomaista Sanansaattaja-lehteä. Perinteisesti tuo “seurakunnan enkeli”, jolle kirje tuli kirjoittaa, tulkitaan siis Jumalalta seurakunnalle viestin välittäväksi tahoksi eli seurakuntaa johtavaksi paimeneksi. Se, että Kristuksella on nuo tähdet oikeassa kädessään (Ilm. 1:16), osoittaa muun muassa sen, että hän on viime kädessä se, joka aktiivisesti hallitsee ja hoitaa seurakuntiaan.

Pääsääntöisesti Kristus antaa seitsemässä kirjeessään seurakunnille kiitosta, sitten nuhteita ja sitten kehotuksia. Sardeksen kohdalla tosin Kristus täräyttää heti kärkeen moitteet, sen perään kehotukset ja vasta sitten kiitokset niille muutamille, “jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan”.

Sardeksen seurakunta on elävien kirjoissa, mutta se on kuollut. Vaikka Sardeksessa ei ilmeisesti sinänsä opetettu väärin tai eletty karkeissa synneissä, Kristuksen mukaan he ovat hengellisesti kuolemaisillaan. Ylösnousseen Kristuksen sanelemat kirjeet osoittavat, että seurakunnan enemmistö voi olla pahasti väärässä tai seurakunta olla muuten nukahtanut. Pintapuolisuus tai edes pelkkä hyvä meininki eivät täytä Jumalan vaatimusta, koska Jumala on kiinnostunut meistä jokaisen sydämestä. On parempi esimerkiksi niin, että on ulkoinen vaino ja sisäinen rauha kuin ulkoinen rauha ja sisäinen apatia.

Miten Kristus katselee tätä sanan ja ehtoollisen sakramentin yhteyteen kokoontunutta messuyhteisöä? Mihin hän kiinnittää huomionsa? Onko jotain, mikä on hänen mielestään hyvin? Onko jotain, missä on menty pahasti metsään? Mihin hän kehottaa?

Olemmeko me liikkeellä vai jatkuvasti telakalla? Rehottaako täällä välinpitämättömyys Jumalan sanaa tai sen tutkimista kohtaan, oman nautinnon jatkuva hakeminen tai omahyväisyys? Sanoisiko Kristus Heprealaiskirjettä mukaillen, että: “Älä lyö laimin seurakuntasi yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana.”

Nukahtaminen

Mikä saa seurakunnan nukahtamaan niin kuin Sardeksen?

Toisen Mooseksen kirjan luvussa 32 kerrotaan, että kun israelilaiset olivat Egyptistä lähtönsä jälkeen Siinainvuoren juurella ja Mooses viipyi vuorella, israelilaiset pyysivät Mooseksen veljeä Aaronia tekemään heille jumalan, joka johtaisi heitä. He sanoivat: “Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.” (1. Moos. 32:1)

Ja niinpä Aaron valoi kultaisen sonnipatsaan, ja leirissä alkoi villiksi äitynyt epäjumalanpalvelus. (2. Moos. 32:4,6,19) Tuon episodin lopulla Herra sanoi Moosekselle: “Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan.” (2. Moos. 32:33)

Se mikä johti Jumalan pyyhkimään nimiä pois kirjastaan, alkoi siis epävarmaksi muodostuneesta odottamisesta. Tuleeko sieltä ylhäältä sittenkään ketään alas?

Ilmestyskirjan lopussa Herramme sanoo tulevansa pian. (Ilm. 22:20) Oletko sinä alkanut valaa jotain kultaista patsasta Jumalan korvikkeeksi, kun odottaminen on osoittautunut kovin vaikeaksi? Onko Herramme paluun kärsivällinen odotus vaihtunut herpaantumiseksi ja päämäärän hämärtymiseksi?

Eivät ole tahranneet vaatteitaan

Kristus sanoo Sardeksen seurakunnalle, että: “Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan.” (Ilm. 3:4) Muut olivat tulleet välinpitämättömiksi Kristusta ja hänen sanaansa kohtaan.

Kristus sanoo, että: “Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus.” (Ilm. 3:3) Kysymys ei siis ole itsensä parantamisesta, vaan suostumisesta Jumalan sanan arvioitavaksi ja parannettavaksi. Nukahtaneen tai eksyneen seurakunnan ja kristityn tulee aina palata Jumalan sanaan oikean suunnan löytämiseksi. Vain Jumalan Sanan kautta usko voi uudistua ja vahvistua. Seurakunta voi pysyä elävänä ja totuudessa ainoastaan Jumalan sanan varassa. Siksi seurakunnassa tulee hallita aina Jumalan sanan, eikä ihmisen sanan.

Kristus esittäytyy Sardekselle lähetetyn kirjeen alussa siis niin, että hänellä on hallussaan Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä, paimenet. Pyhä Henki on Kristuksen kirkastaja, ja paimentenkin tulee olla ainoastaan Jumalan sanalle uskollisia sanoman välittäjiä. Kristus antoi nämä seitsemän seurakuntakirjettä myös kaikkina aikoina eläviä kristittyjä varten, että me niiden kautta arvioisimme oman seurakuntamme tilaa.

2) Voittopalkinto

Katsotaan toiseksi voittopalkintoa, jonka Kristus on meille ansainnut.

Sardeksen seurakunnan teot eivät täyttäneet Jumalan vaatimusta, eivätkä myöskään sinun ja minun teot. Mutta Jeesuksen teot täyttivät. Jeesus ei tahrannut vaatteitaan, mutta silti Isä hylkäsi hänet häpeälliseen ja likaiseen kuolemaan ristillä. Sen hän teki sinun ja minun syntien rangaistuksen sovittamiseksi, pelastaakseen meidät ikuisesta kadotuksesta.

Kristus sanoo: “Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet.” (Ilm. 3:5) Valkoisia vaatteita ei siis voi tehdä itse, vaan ne annetaan.

Valkoinen vaate on täydellisen puhtauden vaate. Kasteessa sinut on riisuttu, pesty Kristuksen veressä puhtaaksi, ja puettu Kristuksen vanhurskauteen. Kasteessa sinut on nimeltä kutsuttu Jumalan omaksi. Kristuksen veren tähden saat tänäänkin, tässä ja nyt, turvata häneen ja uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Voittopalkinnoksesi Kristus lupaa sinulle valkeiden vaatteiden lisäksi sen, ettei hän pyyhi sinun nimeäsi elämän kirjasta, ja että hän tunnustaa sinut omakseen Isän ja hänen enkeliensä edessä. (Ilm. 3:5) Se tulee olemaan upea hetki!

Kaapo Kakko

Kun Suomi voitti tänä keväänä (2019) miesten jääkiekossa maailmanmestaruuden, vasta 18-vuotiaasta Kaapo Kakosta tuli mun uusi suosikkipelaaja. Siitä mestaruudesta kului noin kuukausi, kun sitten juhannuksena New York Rangers varasi Kaapo Kakon pelaajaoikeudet NHL:n varaustilaisuudessa, joka järjestettiin Kanadan Vancouverissa.

Samaan aikaan Amerikan mantereen toiselle laidalle, Rangersin legendaariselle kotiareenalle Madison Square Gardenille New Yorkin Manhattanilla oli kokoontunut paljon ihmisiä jännittämään yhdessä sitä, kenet jääkiekkolupauksen Rangersin joukkueenjohto varaisi. Kuvien perusteella arvioisin, että siellä Rangersin lätkähallissa oli tuhansia ihmisiä varta vasten katsomassa videoscreeniltä suoraa lähetystä varaustilaisuudesta.

Fanit olivat selvästikin nähneet niitä ihmeellisiä maaleja, joita Kakko teki MM-kisoissa, ja kädet ilmassa he repesivät juhlimaan täyttä huutoa, kun Rangersin toimitusjohtaja ilmoille Kaapo Kakon nimen amerikkalaisittain lausuttuna. On liikuttavaa, että tuhannet aikuiset kokoontuivat yhteen hurraamaan yhdelle nuorukaiselle, jonka odotetaan liittyvän heidän kannattamansa joukkueen riveihin.

Miten erityinen hetki onkaan sitten se, kun Kristus tunnustaa kerran julkisesti vuorollaan omakseen Isän ja hänen enkeliensä edessä ne, jotka ovat tunnustautuneet Kristuksen omaksi ihmisten edessä! (Matt. 10:32)

Minkälainen riemuhuuto lähtee siitä, kun tämän maailmankaikkeuden hallitsija kajauttaa ilmoille sinun nimesi lukuisan joukon edessä, että sinä kuulut voittajien joukkoon, ikuisesti?

3) Seurakuntaan kuuluminen

Katsotaan vielä kolmanneksi sitä, että näissä Kristuksen sanelemissa kirjeissä kysymys on siis seurakunnasta.

Me elämme kovin yksilökeskeistä aikaa. Miten sinä miellät sen, että Kristus tarkkailee seurakuntia ja lukee kristityt jonkin seurakunnan jäseneksi? Mikä on sinun kotiseurakuntasi tai messuyhteisösi? Koetko kuuluvasi johonkin, josta sinä voit sanoa, että tämä on minun kotiseurakuntani vahvuuksineen ja puutteineen.

Jos yhdessä kaupungissa on useita seurakuntia, niin kuin täällä Helsingissä, kynnys vaihtamiseen voi olla matala. Ehkä sinäkin olet vaihtanut seurakuntaa, messuyhteisöä tai jopa kirkkokuntaa jostain syystä, tai olet nyt tutustumassa, minkälainen yhteisö tämä on. Tutustuminen on okei.

Mutta oletko jäänyt leijumaan johonkin tähtienväliseen avaruuteen, jos mikään seurakunta ei lopulta tunnu riittävän vetovoimaiselta imaistaakseen sinut yhteyteensä, niin että surffailet sujuvasti siellä täällä, tai käyt kirkossa vain harvoin?

Jos Jeesus antaisi tänään arvionsa meidän aikamme seurakunnista, niin minkä seurakunnan jäseneksi hän sinut lukisi? Vai ajatteletko, ettei hän lue sinua mihinkään tiettyyn seurakuntaan, koska kuulut Kristuksen maailmanlaajuiseen Kirkkoon?

Sinua ja minua ei ole tarkoitettu elämään kristittynä yksin. Jumala tahtoo tarjota sinullekin konkreettisen yhteyden, jossa saat kokoontua yhdessä muiden kristittyjen kanssa sanan ja sakramenttien äärelle. Se on sinulle tarkoitettu vahvistukseksi, turvaverkoksi ja oikealla tiellä pysymiseksi.

Ja Jumala on antanut kullekin seurakunnalle myös tehtävän. Sen tehtävän suorittamiseen tarvitaan myös sinun rukouksiasi, osaamistasi, ponnistelujasi ja varojasi.

Jos seurakunta on henkihieverissä, siitäkin tulee Kristuksen sanan kautta Pyhän Hengen voimassa väkevä seurakunta. “Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” (Ilm. 3:6)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että olet antanut pysyvän sanasi, josta me löydämme suunnan ja virvoituksen. Kiitos siitä, että Pyhä Henkesi kirkastaa Kristusta, joka on sovittanut syntimme. Auta meitä elämään siinä seurakunnassa tai messuyhteisössä, jonka haluat itse kullekin meistä antaa kasvupaikaksi, ja rakentamaan sitä sinulta saamillamme lahjoilla. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s