Teillä on armolahjojen koko rikkaus – 1. Kor. 1:4-9

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 20.10.2019
19. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
1. Kor. 1: 4-9

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.

Johdanto

Tämän päivän raamatunkohta on siis apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, ja aivan sen alusta. Korintti sijaitsi Ateenasta sellaiset 80 kilometriä länteen, ja se oli vilkas satamakaupunki, jossa elettiin teemalla “sex and drugs and rock’n’roll”. Ihmisiä tuli siellä uskoon ja seurakunnan jäseniksi monenlaisista taustoista. (1. Kor. 1:26, 6:9-11)

Kun Paavali ja veli Sostenes kirjoittivat Ensimmäisen korinttilaiskirjeen aluksi tervehdyksensä, he tervehtivät “Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa, Kristuksen Jeesuksen pyhittämiä, Jumalan kutsumia pyhiä sekä kaikkia, jotka eri seuduilla, missä asuvatkin, huutavat avukseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä samoin kuin me.” (1. Kor. 1:1-2)

Raamatun alkupuolella, Ensimmäisen Mooseksen kirjan neljännen luvun lopussa on ihmiskunnan alkuvaiheista sellainen erikoinen, lyhyt maininta, että: “Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa.” (1. Moos. 4:26)

Huudatko sinä avuksesi Herran Jeesuksen nimeä? Oletko tullut tänään tänne kirkkoon, kun mietit, että saatko sinäkin, jostain sinua murehduttavasta syystä huolimatta, huutaa Jeesusta avuksesi?

Kun Jeesus oli ristillä, hän huusi: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46, Mark. 15:34) Isä hylkäsi Poikansa ristille, jotta sinäkin saat kaikki syntisi anteeksi, jotta sinäkin saat huutaa Jeesusta avuksesi. Apostoli Pietari sanoi, että: “[J]oka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.” (Apt. 2:21)

Siksi sinäkin saat ottaa vastaan tässä ja nyt tämän Paavalin tervehdyksen tämän Ensimmäisen korinttilaiskirjeen alusta: “Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.” (1. Kor. 1:3) Paavali kirjoittaa, että: “Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.” (1. Kor. 1:9)

Armo ja armolahjat

Tämän päivän tekstissä Paavali kirjoittaa armon lisäksi armolahjoista, ja armolahjat tulevat kirkkovuoden teksteissä todella harvoin vastaan. Siksi tämä saarna on nyt tällä kertaa enemmän opetuksellinen kuin julistuksellinen.

Paavali sanoo, että armo, joka on kreikaksi kharis (χάρις), on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Kor. 1:4) Ja armon, kharis, lisäksi Paavali puhuu siis myös armolahjoista, kharisma (χάρισμα). Hän sanoo korinttilaisille, että “teillä on armolahjojen koko rikkaus”. (1. Kor. 1:7)

Roomalaisille Paavali kirjoittaa, että: “Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Kristus on siis Jumalan varsinainen ja kertakaikkinen armolahja, kun Jumala on lahjoittanut meille armonsa Kristuksessa. Mutta niille, jotka ottavat Kristuksen vastaan, annetaan muitakin armolahjoja eli karismoja.

Arkikielessä sanaa “karisma” käytetään siinä merkityksessä, kun puhutaan jostain valovoimaisesta persoonasta. Karismaattisen esiintyjän tai johtajan olemus tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Käytössä olevassa Raamatun suomenkielisessä käännöksessä ei kuitenkaan käytetä sanaa karisma, vaan kharisma (χάρισμα) on käännetty sanalla “lahja” tai “armolahja”, ja parissa kohdassa myös “armo” (Room. 5:15, 2. Kor. 1:11).

Armolahja on lahja seurakunnalle

Mitä nämä armolahjat sitten oikein ovat?

Jumala antaa Pyhän Hengen ilmetä itse kussakin meissä “erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi”. (1. Kor. 12:7) Henki jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1. Kor. 12:11)

Kun puhutaan Pyhän Hengen toiminnasta ja armolahjoista, niin luterilaisena sitä alkaa ehkä jo vaistomaisesti kiinnittää turvavyötä, ettei vaan kuitenkin kohta sitten siirryttäisi rauhasta epäjärjestykseen (1. Kor. 14:33).

Armolahjoja on monenlaisia. (1. Kor. 12:4) Kristittynä siis myös sinä olet saanut tai saat Jumalalta jonkin armolahjan. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, että oliko se jo sinun geeneissäsi, tai onko se ympäristön tai kasvatuksen vaikutusta, tai onko se tullut yhtäkkiä humahtamalla. Luonnollisia taitoja ja lahjoja ei ole tarpeen erotella ihmeellisistä lahjoista, koska tärkeintä on se, että alat käyttää niitä.

Ja oikeastaan se armolahja ei ole lahja sinulle, vaan se on tarkoitettu sinun kauttasi koko seurakunnalle, “yhteiseksi hyödyksi” (1. Kor. 12:7). Me voidaan täällä siis katsoa toisiamme ja kuvitella jokaisen ympärille sellaisen suuren lahjanarun, vaikka hiuksissa tai kaulassa ei olisi rusettia. Myös sinä olet lahjapaketti, ehkä vielä odottamassa avaamista ja käyttöönottoa.

Apostoli Pietari rohkaisi ensimmäisen kirjeensä saajia, että: “Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.” (1. Piet. 4:10) Näillä Jumalan meille antamilla armolahjoilla rakennetaan seurakuntaa, yhteistä hyvää.

Armolahjojen merkitys on juuri siinä, että ne on tarkoitettu käyttöön eli että niitä käytetään eikä säästellä ja se käyttötarkoitus voi olla hyvinkin arkista. Ne ovat siis työkaluja eikä joitain vitriinissä säilytettäviä pokaaleja.

Jos sinun elämäntilanteesi on sellainen, että jo pelkkä ajatus tehtävästä ja palvelemisesta tuntuu sinusta musertavan raskaalta, niin toivottavasti saat kohdata täällä toisia seurakuntalaisia, joita Jumala on varustanut kuuntelemaan ja tukemaan myös sinua.

Armolahjaa ei ole tarkoitettu itsensä korostamiseen

Armolahjaa tulee käytettyä väärin, jos sen avulla yrittää saada arvostusta toisilta kristityiltä tai elvistelee sillä sisimmässään. Armolahja ei nimittäin ole jokin merkki siitä, että olisi muita parempi kristitty. Armolahja on sananmukaisesti armolahja, eikä ansiolahja, armosta saatu eikä se ole omaa ansiota.

Meillä syntisillä ihmisillä on kuitenkin taipumus kääntää asioita yleensä oman itsensä korostamiseksi, eikä Jumalan kunniaksi. Siksi on erityisen huomionarvoista, että kun Paavali puhuu armolahjoista, hän korostaa paljon nimenomaan ykseyttä. (1. Kor. 12:4-30) Vaikka lahjat, tehtävät ja virat ovat erilaisia, Kristuksessa me olemme kaikki yhtä arvokkaita.

Armolahja ei ole oikean uskon tae

Samoin on hyvä huomata, että edes armolahja tai voimateko ei takaa sitä, että usko olisi oikea, tai että olisi jotenkin erityisen täynnä Pyhää Henkeä. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa taivasten valtakuntaan pääsemisestä näin: “Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:22-23)

Jos jossain ilmenee ihmeitä, niin se ei vielä osoita sitä, että siellä olisivat hengelliset palikat kohdallaan. Vaikka esimerkiksi Korintin seurakunnassa olivat armolahjat käytössä (1. Kor. 1:7), Paavali joutui nuhtelemaan heitä monesta asiasta. (1. Kor. 1:11, 3:1-3, 4:7-8,14,18, 5:1, 6:1,5, 8:12, 11:17-22, 15:34)

Jumalan Pyhä Henki toimii niin, että kaiken hänen toimintansa tarkoitus on osoittaa Kristukseen. (Joh. 16:13-14) Armolahjat eivät siis ole ansiomerkkejä vaan työkaluja siihen, että seurakunta voisi yhdessä rakentua ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa. Siksi armolahjojen haltijoinakin sinun ja minun on aina tultava pienemmäksi ja Kristuksen suuremmaksi. (Joh. 3:30)

Kaikki yhteiseen työhön

Paavali sanoo korinttilaisille: “[T]eillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.” (1. Kor. 1:7) Ilmestyminen tarkoittaa sitä, että Vapahtajamme palaa aikojen lopulla takaisin kirkkaudessaan tähän maailmaan tuomitsemaan elävät ja kuolleet. (Matt. 25:31, 1. Piet. 4:5)

Mutta mitä Paavali tarkoittaa odottamisella? Onko kristityn tärkein kamppailu taistelua tylsistymistä vastaan ja elämän tarkoitus siis itsensä viihdyttäminen?

Sinut on kutsuttu odottamaan Herrasi paluuta keskelle hänen aloittamaansa rakennustyömaata. Sinut on varustettu rakentajaksi. Efesolaiskirjeessä sanotaan, että: “Hän [siis Kristus] antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)

Oletko sinä miettinyt tätä, että mitä se tarkoittaa sinun kohdallasi, että kaikki seurakunnan jäsenet on tarkoitus varustaa palvelutyöhön, rakentamaan Kristuksen ruumista, hänen maailmanlaajaa Kirkkoaan? Sitä varten Jumala on antanut tai antaa myös sinulle armolahjan. Efesolaiskirjeen mukaan “kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa”. (Ef. 4:7)

Armolahjat Raamatussa

Raamatussa ei ole tyhjentävää listaa armolahjoista, mutta monia siellä kyllä mainitaan. Niitä Raamatussa esiintyviä armolahjoja voi ryhmitellä esimerkiksi kolmeen kategoriaan, jotka ovat julistaminen, palveleminen, johtaminen. (1. Piet. 4:11, 5:1) [katso lista tämän sivun lopusta]

Kellään ei ole näitä kaikkia ja siksi myös tarvitsemme toistemme lahjoja. Siksi on tärkeää, että myös sinä palvelet muita sillä lahjalla, jonka olet saanut Jumalalta.

Osa armolahjoista, kuten esimerkiksi profetoiminen, kielillä puhuminen tai sen tulkinta, henkien erottamisen kyky tai ihmeiden tekemisen voima, ovat yliluonnollisia lahjoja. Kirkon historian perusteella vaikuttaa siltä, että kun kristinusko leviää pakanalliselle alueelle, erityisesti silloin ilmenee ihmeitä sanoman vahvistamiseksi.

Oman lahjan selvittäminen

Mutta mistä sen sitten voi tietää, että minkälainen lahja minulla on? Miten ja missä voin alkaa käyttää lahjaani, jos minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä se on?

Oman lahjan pohtimisessa voi lähteä liikkeelle kolmella tavalla. Ensinnäkin tässä asiassa kannattaa lähestyä Jumalaa rukoillen. Sitten toiseksi voit keskustella joidenkin sinut tuntevien kristittyjen kanssa esimerkiksi siitä, että mitä asioita he pitävät sinun vahvuuksinasi.

Kolmanneksi tiettyjen armolahjan käyttöönotossa voi edetä ihan myös kokeilemalla, että onko tämä minun lahjani, onko tämä minulle sopiva paikka ja tehtävä. Ne voivat olla sellaisia tehtäviä, joita kukaan ei ole vielä edes keksinyt huomioida, mutta joiden tarpeen sinä tunnistat. Kokeilemisen suhteen vaimoni Soili tapaa aina sanoa, että liikkuvaa autoa on helpompi ohjata kuin paikallaan olevaa.

Jotkut armolahjat saa kätten päälle panemisen kautta. (1. Tim. 4:14, 2. Tim. 1:6) Virkaan vihkimistä tai tehtävään siunaamista jo edeltää sisäinen ja ulkoinen kutsu, mutta Jumala myös varustaa antamiinsa tehtäviin.

Rohkaisu

Korintin seurakunnassa armolahjojen käyttöön liittyi ilmeisesti myös ongelmia, koska Paavali kirjoitti heille ohjeita siitä, miten varsinkin tiettyjä armolahjoja käytetään oikein. On hyvä, että hän kirjoitti, koska niistä ohjeista on paljon hyötyä meillekin. Suosittelen myös sinua lukemaan niitä ohjeita Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvuista 12 ja 14. Mutta näiden lukujen keskellä Paavali muistuttaa kokonaisen luvun verran (1. Kor. 13) ennen kaikkea rakkauden merkityksestä, ja se luku tavataan yleensä lukea häissä.

Meillä täällä Helsingin Luther-kirkossa voi olla haasteena se, että jäämme lähtöruutuun arkailemaan sitä, onko Jumala todella varustanut lahjoillaan myös meidät. Siksi meillekin on paikallaan se Paavalin rohkaisu Timoteukselle, ettei Timoteus löisi laimin saamaansa armolahjaa, vaan että hän puhaltaisi sen täyteen liekkiin. (1. Tim. 4:14, 2. Tim. 1:6)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, armostasi, jonka olet lahjoittanut meille Kristuksessa, sanasi ja sakramenttiesi kautta. Kiitos siitä, että Kristuksen veressä meidät on pesty synneistämme puhtaaksi. Kiitos siitä, että saamme olla sinun lapsiasi. Anna, Herra, meille iloa ja voimaa rakentaa sinun valtakuntaasi niillä lahjoilla, joita olet meille antanut. Anna meille myös messuyhteisönä runsain määrin kaikkia tarvittavia lahjoja seurakunnan rakentamiseksi. Auta, että emme halveksisi ketään, vaan myös rohkaisisimme toisiamme käyttämään lahjojaan toisten palvelemiseksi. Jeesuksen nimessä aamen.

Raamatussa mainittuja julistuslahjoja

  • evankelistan lahja, Ef. 4:11
  • henkien erottamisen kyky, 1. Kor. 12:10
  • ilmestyksen sanat, 1. Kor. 14:6,26
  • kielillä puhuminen, 1. Kor. 12:10,28
  • kielillä puhumisen tulkinta, 1. Kor. 12:10
  • opettaminen, 1. Kor. 12:28, Room. 12:7
  • profetoiminen, 1. Kor. 12:10,28, Room. 12:6
  • tiedon sanat, 1. Kor. 12:8
  • viisauden sanat, 1. Kor. 12:8

Raamatussa mainittuja palvelulahjoja

  • antaminen, Room. 12:8
  • auttaminen, avustaminen, 1. Kor. 12:28
  • ihmeiden tekemisen voima, 1. Kor. 12:10,28
  • käden taidot, 2. Moos. 31:1-6
  • köyhien auttaminen, laupeus, Room. 12:8
  • laulaminen, musiikki, 1. Kor. 14:26
  • naimattomuus (taivaan valtakunnan tähden), 1. Kor. 7:7-8, Matt. 19:10-12
  • palveleminen, Room. 12:7
  • parantaminen, 1. Kor. 12:9,28
  • rohkaiseminen, Room. 12:8
  • uskon voima, 1. Kor. 12:9, Matt. 17:20

Raamatussa mainittuja johtamislahjoja

  • apostolin lahja (vain apostolien aikana), 1. Kor. 12:28-29, Ef. 4:11
  • johtaminen, Room. 12:8, 1. Kor. 12:28
  • paimenuus, Ef. 4:11

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s