Hengen hedelmä 5: Ystävällisyys – Ef. 4:25-32

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 17.11.2019
23. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
Ef. 4: 25-32

Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Johdanto

Nyt kun kirkkovuosi päättyy ensi sunnuntaina ja silloin on tuomiosunnuntai, niin tänä sunnuntaina on valvomisen sunnuntai, joka ajaa 23:n sunnuntain helluntaista yli. Saarnaan nyt kuitenkin tuon 23. sunnuntain helluntaista tekstistä, kun siitä löytyy kehotus ystävällisyyteen.

Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali mainitsee ystävällisyyden ja kahdeksan muuta hyvää ominaisuutta Hengen hedelmänä. Olen pitänyt saarnasarjaa Hengen hedelmästä, joka alkoi jo kohta pari vuotta sitten (2017), kun kirkkovuoden tekstien kierrossa näitä soveltuvia aiheita napsuu kohdalle sen verran harvoin. Hengen hedelmä -saarnasarjassa on jäljellä tämän ystävällisyyden jälkeen enää ilo, ja saarnaan ilosta kahden viikon päästä.

Katsotaan ystävällisyyttä kolmesta näkökulmasta.
1) Valikoimaton ystävällisyys
2) Jumalan ystävällisyys
3) Silmiä avaava ystävällisyys

1) Valikoimaton ystävällisyys

Tämä Efesolaiskirjeestä juuri luettu alue on suomenkielisessä raamatunkäännöksessä otsikoitu “Ohjeita uuteen elämään”. Se tarkoittaa siis ohjeita siitä, miten Jumala kutsuu myös sinua elämään Jumalan lapseksi kastettuna kristittynä. Sinun tulee puhua totta ja sitä mikä on hyödyllistä, etkä saa siis puhua sopimattomalla tavalla. (Ef. 4:25,29) Jos olet katkera, kiukkuinen, vihaat tai herjaat jotakuta, niin sellainen meininki ei käy ollenkaan. (Ef. 4:31) Riidat pitää sopia. (Ef. 4:26)

Lisäksi sinun tulee ansaita toimeentulosi rehellisesti. Varastaa ei saa. (Ef. 4:28) Tuossa tekstissä se luki niin, että: ”Varas älköön enää varastako.” Se oli vaihtoehtoinen tekstiehdokas tuonne aulan naulakoihin raamatunkohdaksi.

Raamatussa on paljon muitakin elämänohjeita, ja ne kertovat siitä, minkälaista elämää Pyhä Henki haluaa saada Jeesukseen uskovissa aikaan. Pyhä Henki kasvattaa kristityissä hyviä asioita, jotta Jumalan omista voisi heijastua tälle maailmalle se, minkälainen Jumala on.

Mutta keskitytään nyt siis tuohon ystävällisyyteen. Mitä ystävällisyys on?

Reilaamassa

90-luvun lopulla, vähän yli parikymppisenä, reilasimme ystäväni kanssa junalla Itä-Euroopan halki Turkkiin ja Kreikkaan. Varsinkin Romaniassa oli ainakin vielä silloin köyhää ja ränsistynyttä. Torkahdin eräällä junamatkalla Romaniassa, ja kun heräsin, niin ystäväni oli tutustunut sillä aikaa erääseen meidän ikäiseen romanialaiseen, joka oli muistaakseni myös teologi. Hän oli menossa vanhempiensa kotiin Romanian Transilvaniassa, Brasovin tuntumassa, ja kutsui meidät sinne yöksi.

Illallispöydässä söimme keittoa ja kun kysyimme, että mitä keittoa se on, niin vastaus kuului että lehmänvatsakeittoa. Puhelias ystäväni taisi muistaakseni olla silloin hetken hiljaa. En tiedä, oletko lehmänvatsakeiton fani, mutta meille se tieto tuli ensikertalaisina vähän turhan yllättäen siinä vaiheessa, kun lusikka oli jo suussa.

Mutta nämä Ceaușescun vallan alla aikanaan eläneet romanialaiset olivat todella sydämellistä jengiä, niin sydämellisen vieraanvaraisia, että sen muistaa, vaikka siitä on jo yli parikymmentä vuotta.

Mitä ystävällisyys on?

Mitä ystävällisyys siis on? Ystävällisyys on anteliaisuutta hyvässä, sitä että ei panttaa toiselta hyvää. Ystävällisyys ilmenee siis vahvasti teoissa niin, että ystävällisyys levittää lämpöä, ja se jaksaa ihmetyttää vielä monien vuosien jälkeenkin. Ehkä itsekin muistat niitä hetkiä, kun olet saanut kokea ystävällisyyttä.

Onko sinun oma kätesi runsas antaessaan toiselle? Vai tarjoatko sinulta apua pyytävälle lähinnä kylmää tai lämmintä kättä? Oletko rakentanut koko elämäsi, aikataulusi ja ihmissuhteesi niin, että sinun ei tarvitsisi kohdata apua pyytävää, erityisesti sellaisia, jotka tarvitsevat varojasi tai aikaasi?

Mistä se johtuu, että jos jollain tulee elämässä vaikeaa, moni ystäväksi luultu ihminen häipyy vähin äänin taka-alalle?

Ystävällisyyden vastakohta

Jos ystävällisyys määritellään anteliaisuuden kautta, niin sen vastakohta on sitten saituus. Saituus vaivannäössä, saituus ajan antamisessa, saituus omastaan jakamisessa niin, että toisen tarpeet täyttyisivät.

Saidalla on vahva ajatus siitä, että minulla ei ole varaa. Minulla ei ole varaa olla ystävällinen, koska se olisi jotenkin minulta pois, minun asemastani, vaikutusvallastani yhteisössäni, toimeentulostani, vapaa-ajastani.

Saituus liittyy puolestaan ahneuteen ja ahneuden takaa löytyy muun muassa turvattomuuden tunne. Ikään kuin omasta jakaminen olisi itseltä pois, vaikka tämän maailmankaikkeuden Luoja itse ohjaa sinua ja minua siihen. Saituus ja ahneus ovat siis epäluottamusta Jumalaa kohtaan, ikään kuin hän ei pystyisi tai haluaisi ruokkia enää meitä, jos jaamme varastostamme tai viimeisistämme jotain pois jollekin toiselle.

Kristityn tulee rakastaa teoin ja totuudessa

Kauniit sanat uuvuttavat itseä huomattavasti vähemmän kuin se, että näkisi vaivaa toisen takia. Mutta apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, että kristittyjen ei tule rakastaa “sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa”. (1. Joh. 3:18)

Johannes ottaa tuossa samassa kohdassa esille todella konkreettisen esimerkin, jota ei oikein voi ohittaa. Hän sanoo näin: “Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1. Joh. 3:17)

Ja kun Jaakob puolestaan kirjoittaa kirjeessään siitä, miten usko ilmenee tekoina, niin hän ottaa samanlaisen konkreettisen esimerkin, jonka voi ihan hyvin kuvitella tulevan omallekin kohdalle: “Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: “Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.” (Jaak. 2:15-16)

Näin sanoo siis Jaakob. Tyhjä löpinä ei täytä nälkäisen vatsaa.

Lähimmäisenrakkaus ei valikoi

Raamatussa tiedostetaan se, että me olemme taipuvaisia suhtautumaan joihinkin ihmisiin kunnioittavammin kuin toisiin, tekemään toisten hyväksi enemmän kuin toisten. (Jaak. 2:1-9) Jos siinä sinun vieressäsi istuisi tällä hetkellä vaikkapa Saksan liittokansleri Angela Merkel, niin saattaisit toimimaan eri tavalla hänen suhteensa kuin jonkun toisen. Ainakin tiedostaisit hyvin vahvasti sen, että siinä sinun vieressäsi istuu Angela Merkel.

Mutta Raamattu ohjaa näkemään kaikki siinä sinun vieressäsi istuvat yhtä arvokkaina, yhtä lailla Jumalan luomina ja lunastamina. Se menee niin, että kun palvelet lähimmäistäsi, palvelet Jeesusta. Niinpä lähimmäisenrakkaus ei valikoi. (Jaak. 2:1-13) Jaakobin kirjeessä sanotaan, että: “[J]os te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.” (Jaak. 2:9)

Martti Lutherin mukaan jos sinä teet lähimmäisellesi hyvää sellaisella taka-ajatuksella, että odotat hänen vuorostaan palvelevan joskus sinua, sinä et “silloin palvele Jumalaa”, vaan itseäsi. (Huonepostilla)

Jeesus kysyy Luukkaan evankeliumin luvussa kuusi: “33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” (Luuk. 6:33-35) Näin siis Jeesus.

Milloin on ystävällisyyden aika?

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi tätä ystävällisyyttä, hyvyyden osoittamista toisille ihmisille? Milloin on oikea aika alkaa osoittaa ihmisille ystävällisyyttä? Milloin on mielestäsi ystävällisyyden “prime time”?

Ajatteletko, että ehdit kyllä harjoittaa ystävällisyyttä ja muita hyviä asioita sitten kerran tämän elämän jälkeen taivaassa. Mutta taivaassahan kaikki on jo muutenkin hyvin ja täydellistä. Soveltuva hetki alkaa kohdella muita ystävällisesti on nyt.

Jumala ei lykkää meidän pelastamistamme tuonnemmaksi. Katsotaan siksi toiseksi Jumalan ystävällisyyttä meitä syntisiä ihmisiä kohtaan.

2) Jumalan ystävällisyys

Apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään, että: “Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16) Kun Jeesus oli ristiinnaulittuna odottamassa kuolemaansa, hänen viereensä oli naulittu toinen kuolemaantuomittu – rikollinen (Luuk. 23:32-33). Ilmeisesti tämän rikollisen sydämen sulatti se, kun hän seurasi pitkään sitä, että Jeesus suhtautui jopa teloittajiinsa täynnä rakkautta.

Tuo rikollinen sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk. 23:42) Jeesus ei sanonut hänelle, että: “Itsepä olet itsesi tuohon jamaan saattanut”, tai: “Nyt on kuule vähän huono hetki.” Jeesus vastasi hänelle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43) Eli silloinkin kun Jeesus itse oli elämänsä pinteessä, hän välitti jopa kuolemaantuomitusta pahantekijästä, ja ryhtyi järjestelemään tälle hengellisesti kodittomalle ikuista asuinsijaa.

Ihminen jäi hengellisesti kodittomaksi jo aivan ihmiskunnan alkuvaiheissa. Raamatun alkulehdillä kerrotaan paratiisista ihmiskunnan alussa, ja siellä mainitaan, että Jumala kasvatti paratiisin keskelle “elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun”. (1. Moos. 2:9) Ja Jumala salli ihmisen syödä vapaasti kaikista puutarhan puista paitsi siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta. (1. Moos. 2:16-17)

Mutta niinhän siinä kävi, että se mikä oli kiellettyä, alkoi houkuttaa. Tuli houkutus nousta uhmaamaan Jumalan käskyä ja ihminen lankesi syntin.

Syntiinlankeemuskertomuksen lopuksi kerrotaan, että “Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta” ja ”asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä”. (1. Moos. 3:23-24)

Mutta Kristuksen ristin kautta Jumala avasi sinulle ja minulle tien elämänpuulle. Kristuksen ristinpuusta tuli meille elämänpuu. Kristuksen ristinpuun hedelmänä myös sinä saat syödä elämän.

Jeesuksen viereisellä ristillä ollut rikollinen sai omakseen ikuisen elämän, eikä hän ehtinyt tehdä elämässään enää mitään hyvää ikään kuin ansaitakseen sitä tai ikään kuin maksaakseen sitä jotenkin takaisin. Jumala lahjoittaa pelastuksen myös sinulle yksin armosta, eikä hyvien tekojesi tähden.

Kielletyn puun hedelmänä me söimme kirouksen, kuoleman, ristinpuun hedelmänä me syömme siunauksen, elämän. Jos siis huomaat, että sinussa ei ole hyvää hedelmää, ei ystävällisyyttä eikä rakkautta, niin anna se kaikki vajavaisuutesi ja heikkoutesi Kristuksen käsiin ja anna hänen hoitaa sinua.

Kohta saat konkreettisesti syödä ehtoollisella Kristuksen ristinpuun hedelmää, hänen ruumiinsa ja verensä sinun syntiesi anteeksiantamiseksi, elämänpuun hedelmää. Kristuksen ristinkuoleman tähden, saat uskoa kaikki syntisi, myös välinpitämättömyyden synnit, anteeksi tässä ja nyt.

Kasteessa sinulle on lahjoitettu se Jumalan Pyhän Hengen sinetti, josta tämän päivän teksti mainitsee, että olet saanut sen “sinetiksi lunastuksen päivää varten”. (Ef. 4:30) Ja siksi Pyhä Henki saa kasvattaa nyt myös sinussa hedelmää.

3) Silmiä avaava ystävällisyys

Katsotaan kolmanneksi silmiä avaavaa ystävällisyyttä.

Syntiinlankeemuskertomuksessa mainitaan Adamista ja Eevasta, että hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän syömisen jälkeen “heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti”. (1. Moos. 3:7) “He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen”, ja menivät “Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan”. (1. Moos. 3:7-8) Paratiisissa kielletty hedelmä avasi silmät näkemään ihmisen itsensä saastaisena ja oma tilanne täysin toivottomana.

Ystävällisyys on Hengen hedelmänä täysin päinvastainen silmien avaaja. Pyhä Henki avaa sinun silmäsi näkemään toinen ihminen arvokkaana ja mahdollisuutena auttaa häntä.

Ystävällisyys on arvon osoittamista sille, mitä pidät arvokkaana. Se toinen ihminen on loputtoman arvokas Jumalan luomana ja lunastamana. Silloin kun näet toisessa ihmisessä Kristuksen, mikään sinun hallussasi oleva asia, raha, aika, osaamisesi tai vaivasi, ei ole liian hyvää tai liian arvokasta hänen palvelemisekseen.

Hengen hedelmänä Pyhä Henki avaa sinun silmäsi siis ystävällisyyden kautta näkemään lähimmäisesi hädän ja antamaan hänelle konkreettista apua. Kielletty hedelmä sai meidät ihmiset piiloutumaan, syyttelemään toisia ja vetäytymään vastuusta, ja toivomaan, että joku muu ottaisi vaikean asian kontolleen. Tuli kiire mennä piiloon. Pyhä Henki antaa sinulle hedelmänä sen sijaan rohkeuden mennä kiireesti auttamaan, rohkeuden astua esiin lähimmäistä auttavana arjen sankarina.

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Kristuksessa meidän kaikki syntimme on annettu anteeksi. Kiitos, että pelastus ei ole kiinni omista teoistamme tai ansioistamme, vaan pelastus on annettu meille yksin armosta. Herra, auta meitä elämään tämä elämämme niin, että me toisimme puheillamme ja teoillamme kunniaa sinun pyhälle nimellesi. Anna rohkeutta auttaa apua tarvitsevaa lähimmäistä silloin, kun kuljetat heitä meidän eteemme. Jeesuksen nimessä aamen.