Hengen hedelmä 2: Ilo – 1. Piet. 1:7-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 1.12.2019
1. adventtisunnuntai, 2. vuosikerta
1. Piet. 1: 7-12

Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

Johdanto

Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä, että Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Siinä on siis lueteltuna yhdeksän erilaista.

Olen saarnannut niistä kustakin epäjärjestyksessä aina sitä mukaa kuin niitä on tullut kirkkovuoden teksteissä vastaan [saarnasarjan muut osat löydät täältä]. Tässä apostoli Pietarin tämän päivän tekstissä esiintyy niistä viimeinen, josta en ole vielä saarnannut ja se on tuo “ilo”. Ilo sopii mainiosti tämän päivän aiheeksi, kun tämä Helsingin Luther-kirkko otettiin käyttöön tasan 125 vuotta sitten ensimmäisenä adventtina, silloin rukoushuoneena.

Katsotaan tässä saarnassa kolmea asiaa: ilon keveyttä, synnin painoa ja Kristusta ilon lähteenä.

1) Ilon keveys

Viime aikoina täällä Suomessa on tehtailtu poliisille selvityspyyntöjä vanhoista tv-sketseistä. Sellaista ei ole tietääkseni tehty Naurava kulkuri -laulusta, eikä siitä varmaan tarvitsekaan tehdä.

Siinä Vesa-Matti Loirin esittämä hilpeä hahmo kritisoi ensin muita taiteilijoita siitä, että näiden nauru kuulostaa esityksissä keinotekoiselta teeskentelemiseltä. Esimerkiksi jos oopperalaulajan täytyy nauraa aariassa, niin se on sellaista falskia “hoh hoh, hoh hoh”. Sitten hän ilmoittaa itse esittävänsä “eksaktia” ja “aitoa” naurua sisältävän lauluesityksen. Jos et elänyt vielä 80-luvulla, niin tämä legendaarinen esitys löytyy toki YouTubesta, esimerkiksi espanjaksi tekstitettynä.

Naurun tavoin ilo on sellaista, että jos sitä feikkaa, niin se todennäköisesti vain näyttää falskilta, eikä se kyllä lämmitä lopulta ihmistä itseänsäkään.

Klassisessa kysymyksessä kysytään, kumpi painaa enemmän, kilo rautaa vai kilo höyheniä.

Kuinka paljon painaa ilo? Painaako se ilogramman verran?

Yhdessä onnittelurallattelussa sanotaan, että: “Onnea ja iloa, satatuhatta kiloa!” Voisiko iloa olla niin paljon? Jos sinun päällesi ladottaisiin höyheniä noin paljon, niin kyllä varmasti puristuisit kasaan sen alle.

Ilon yksi erikoinen ominaisuus vaikuttaisi olevan, että vaikka mitä enemmän olisit täynnä iloa, niin olosi vain kevenee ja kevenee. Eikä ilo ole edes jokin kaasu, vaikka sairaalassa onkin tarjolla ilokaasua. Olisi nimittäin surullista, jos kadulla kaikki iloiset vastaantulijat tunnistaisi kaasunaamarista eikä vaikkapa hymystä.

Ilo siis saa olon kevyemmäksi. Ehkä se on yksi ilon mittari.

Aidolla ilolla vaikuttaisi olevan myös säteilevä vaikutus, sellainen että se tarttuu myös toisiin. Mutta on myös toisenlaista säteilyä, sellaista tappavaa ja taakoittavaa.

2) Synnin paino

Tasan 80 vuotta ja yksi päivä sitten silloinen naapurimaamme aloitti yllättäen sodan ja saman tien pommituslennot Helsinkiin. Tuohon kohtaan tämän kirkon kattoa tuli ainakin kaksi isoa reikää.

Muutama päivä sitten Yle uutisoi (26.11.2019) paljon vanhemmasta ja isommasta räjähdyksestä. Tammikuussa havaittiin voimakkain koskaan rekisteröity gammapurkaus, ja tuon gammapurkauksen aiheutti todennäköisesti supernova eli tähden räjähdys. Sen säteiden arvioitiin kulkeneen noin viiden miljardin valovuoden matkan.

Siinä jutussa kerrottiin, että jos yhtä raju purkaus olisi tapahtunut omassa galaksissamme Linnunradassa, niin säteilyn tulosuunnan puoleisella maapallon puoliskolla olisi kaikki elollinen kuollut nopeasti, ja sitten myös varjopuolella.

“Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs.” (Virsi 584)

Mutta onko sinulla tapana räjähdellä kotona tai työyhteisössäsi? Säteiletkö sinä hallitsematonta ja tuhoavaa pahaa oloa ympäristöösi toisten taakaksi? Tai niin kuin gammapurkaukset lähtevät liikkeelle kapeina keiloina, tähtääkö sinunkin ilkeytesi suoraan jonkun tietyn tyypin nujertamiseen?

Jeesuksen mukaan tuomiolle on peruste jo siinä, jos on “vihoissaan veljelleen”. (Matt. 5:22) Iloitsetko sinä vihamiestesi vastoinkäymisistä? Oletko vahingoniloinen niiden ongelmista, joille olet kateellinen?

Dissaatko kilpailutilanteessa sitä, jonka pelkäät vievän sinun nykyisen tai tavoittelemasi aseman? Nakerratko jonkun mainetta muiden silmissä vaikkapa juoruamalla tai kaunistelemalla totuutta itsesi kannalta?

Surullisen moni eri tavoin alaspainettu koulukiusattu on tänäkin vuonna päätynyt etsimään ulopääsyä tilanteestaan epätoivoisella ratkaisulla. Yksikin on liikaa.

Sitä, että sinun ja minun sydämestä lähtee säteilevää tuhoa, raskasta kuonaa toisten niskaan, sitä Jumala pitää kuolemanvakavana asiana. Jeesuksen mukaan se, joka sanoo toiselle: “Sinä hullu”, on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:22)

Saatat ihmetellä, että tuomitseeko Jumala meidät oikeasti noin pienestä asiasta, mutta Jumalan silmissä se ei ole pieni asia. Jumala näkee tarkasti sen, miten hirvittävää tuhoa synti saa aikaan, ihan jo sekin, miten me suhtaudumme toiseen ihmiseen.

Tällaisena tutkintapyyntöjen kultakaudella on hyvä huomioida, että Jeesus todellakin puhuu ihan omalla nimellään helvetistä ja tulesta. Hän ei hävennyt käyttää sellaisia pelottavia sanoja, jotka täällä Suomessa kai ensin feidattiin lasten kuvaraamatuista ja sitten aikuisten hartauspuheista.

Mutta synnin jäljet näkyvät karusti myös jo tässä ajassa. Jos annat esimerkiksi kateudelle ja katkeruudelle vallan, se kalvaa sinua sisältä ja paistaa kasvoistasi. Jos kiinnität ilosi lähteet katoaviin asioihin, jäät lopulta tyhjin käsin. Ja jos kohtelet toisia ihmisiä jäteastioina, niin mitä kaunista ja hyvää edes sinä siitä saat?

3) Kristus ilon lähteenä

Lutherin mukaan pyhyys ei “ole totta tosiaan sitä, että aina olemme murheellisia ja ärtyisiä”. Hän kirjoittaa, ettei voi sietää “ankaroita ja synkkiä mörököllejä, jotka aina ovat alakuloisia eivätkä sulasta hurskaudesta ja pyhyydestä koskaan voi näyttää iloisia kasvoja”. (Luther: Elämän taistelussa)

Jumala haluaa tarjota myös sinulle kestävän ilon, eikä mörököllin dna:ta. Mutta mistä se sellainen ilo sitten voisi syntyä?

Tätä Helsingin Luther-kirkkoa ei rakennettu synkistelyn ja voivottelun pyhäköksi. Tämä Helsingin Luther-kirkko, tuo katosta roikkuva risti, alttaripöytä ja alttaripöydän tekstiilin raamatunkohta, alttarikaaren teksti, kasteallas tuolla noin ja moni muu asia täällä julistavat juuri sinulle sitä, että sinun syntisi on poissa, ja velkasi on maksettu puolestasi.

Siksi Jeesus ratsasti sinne Jerusalemiin, nöyrästi aasilla, jotta hän sai jo ennen kuin olit edes syntynyt lunastaa verellään sinut vapaaksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Kristuksen päälle laskettiin koko maailman synnin paino ja hän suostui kantamaan sen.

Isä herätti Kristuksen, ainoan Poikansa kuolleista ja Johanneksen evankeliumi kertoo, että: “Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.” (Joh. 20:20)

Ja nyt apostoli Pietari kirjoittaa tässä tämän päivän tekstissä, että: “Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:8-9)

Pietari osoitti tämän kirjeensä myös vainotuille kristityille, jotka siis uskoivat henkensä uhalla. Sellaisessa puristuksessa heitä tuskin olisi rohkaissut YouTube-kissavideo tai video Nauravasta kulkurista. Kärsimysten ja koettelemusten keskellä kestävä toivo on vain Kristuksessa ja hänen näkemisensä odottamisessa.

Jumalan Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ristin merkityksen, ja antaa sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon. Jo Jeesuksen syntymäpäivän yönä ilmestyi Herran enkeli ilmoittamaan – minkä? – “ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”. (Luuk. 2:10) Ja Herran kirkkaus ympäröi paimenet. (Luuk. 2:9)

Kristinuskon ainesosat eivät siis ole ankeus, synkeys ja nuivistelu, kun jo sanoma Kristuksesta on siis iloinen sanoma ja evankeliumi tarkoittaa juuri ilosanomaa. Synti ja kadotus ovat Kristuksessa vaihtuneet syntien sovitukseen ja ikuiseen elämään Isän luona taivaassa!

Kristus on siis se todellinen ilon lähde. Eikä sinun tarvitse etsiä itsestäsi hyviä asioita, ennen kuin voit uskoa. Eikä ilo tarkoita sitä, että sinun pitäisi aina hihitellä kaikelle niin kuin naurava kulkuri, vaikka kärsit tai koet hirvittäviä menetyksiä. Jeesuskin itki, esimerkiksi kun hänen ystävänsä kuoli. (Joh. 11:35)

Ilo ei tee sinua Jumalalle kelpaavaksi, vaan Kristus. Älä siis etsi itsestäsi iloa, vaan etsi Kristusta.

Uskoa ei kannata eikä voi rakentaa omien tunteiden varaan, vaan ainoastaan Jumalan sanan lupausten varaan, koska usko syntyy Jumalan sanasta ja kestää Jumalan sanan varassa. Raamatun sana lupaa sinulle, että syntien anteeksianto koskee myös sinua tässä ja nyt, sellaisena kuin olet. Siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Kun aikaisemmin sanoin, että ilolla on sellainen erikoinen ominaisuus, että olosi vain kevenee, niin jätä siis kaikki taakkasi aina Kristuksen kannettavaksi. Hakeudu siksi ahkerasti ilon lähteelle Jumalan sanan, Raamatun pariin, jonka kautta Kristus lohduttaa sinua.

Ja muistele kastettasi, jossa Jumala on ottanut sinut omakseen, koska Jumalan tekemä liitto on varma. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule luokseni, ja aloitetaan kastekoulu. Ja tervetuloa kohta ehtoolliselle, syntien anteeksiantamuksen lähteelle, johon saat jättää kaiken sinua painavan!

Kun kerran evankeliumi on näin ihmeellisen suurta ja loppumatonta, apostoli Pietari kirjoittaa tämän päivän tekstissä upeasti, että: “Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.” (1. Piet. 1:12)

Juuri tuosta ihmeellisestä pelastuksesta pursuaa niin paljon iloa, että siitä sai alkunsa myös koko tämä evankelinen herätysliike 1800-luvun alkupuoliskolla ilon liikkeenä. Ja nuo evankeliumin ilosta innostuneet ihmiset halusivat varta vasten rakentaa tämän Helsingin Luther-kirkonkin voidakseen kokoontua iloitsemaan yhdessä, ja jotta nekin saisivat kuulla evankeliumin, jotka eivät vielä Jeesusta tunne.

Koska mekin olemme saaneet omaksi Kristuksen ja saamme kerran elää ikuisesti ilon pääkaupungissa, voisiko sellainen ilo olla säteilemättä sinusta ja minusta myös tänä päivänä! Olkoon siksi tämä Helsingin Luther-kirkko edelleen Kristuksen ja syntien anteeksiantamuksen iloa ylitsepursuava kirkko, ja levitköön ilosanoma tässä kaupungissa ja eri puolille maailmaa sinunkin rukoustesi, puheittesi, toimiesi ja tukesi kautta.

Siispä: palvelkaa Herraa iloiten! (Ps. 100:2)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että olet antanut Kristuksen meille ja koko maailmalle syntien sovitukseksi ja pelastukseksi! Kiitos, että sinä tahdot antaa elämäämme iloa. Auta, että me emme painaisi lähimmäistämme, vaan jakaisimme eteenpäin sinulta saamaamme iloa. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s