Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 29.12.2019
1. sunnuntai joulusta, 2. vuosikerta
Gal. 4: 3–7
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Johdanto
Jos sinulla lapsi tai lapsia, niin mikä oli hänen tai heidän ensimmäinen sanansa? Mikä oli sinun ensimmäinen sanasi lapsena?
Oliko se: neliväriarkkirotaatiolaakaoffsetpainokone? Jos teillä oli vaikka joku töissä painofirmassa?
Yleisin lapsen ensimmäinen sana lienee “äiti”. Kun pieni lapsi sanoo ensimmäisiä kertoja sanan “äiti”, hän ei varmaankaan esitelmöi tai teoretisoi sillä sanalla, vaan se on hänelle äärimmäisen latautunut ilmaus. Se on sellainen sana, jolla otetaan yhteyttä, eri tavalla kuin pelkällä itkulla tai hymyllä. Sillä sanalla kurottaudutaan siis sitä kohti, joka on tämän pienen lapsen elämässä tärkeintä, mistä hän saa ravintonsa ja tarvitsemansa läheisyyden. Kun lapsi lausuu tuon sanan, sen sanan kohde höristää korviaan.
Samalla tavalla myös Isä meidän -rukouksen avauksessa, sen ensimmäisissä sanoissa “Isä meidän”, on valtava lataus.
Tästä saarnasta alkaa saarnasarja Isä meidän -rukouksesta. Tuossa tämän päivän otsikossa lukee lopuksi myös “osa 1/2”, koska tulen palaamaan tähän Isä meidän -rukouksen aloitukseen vielä myöhemmässäkin saarnassa. Käsittelen silloin muun muassa kysymystä sukupuolesta.
Katsotaan tänään näitä kahta sanaa “Isä meidän” kolmesta näkökulmasta.
1) Lapsi
2) Perhe
3) Perintö
1) Lapsi
Isä meidän -rukous löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta kuusi (Matt. 6:9-13) ja Luukkaan evankeliumin luvusta yksitoista. Matteuksen evankeliumissa se on keskellä Jeesuksen kuuluisaa Vuorisaarnaa. Tuo rukous tunnetaan myös nimellä “Pater noster” sen latinankielisten alkusanojen mukaisesti, sekä nimellä “Herran rukous”.
Meistä todennäköisesti jokainen kamppailee tavalla tai toisella oman rukouselämänsä kanssa. Tuntuu, että sitä tulee tehtyä liian vähän, ja tulee pohdittua, että mitä ja miten pitäisi rukoilla, ja että kuuleeko kukaan rukouksiamme.
Jeesuksen opetuslapsetkin varmasti funtsivat näitä kysymyksiä, koska joku heistä varta vasten pyysi, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. (Luuk. 11:1) Hän ei vastannut: “Ei teidän tarvitse rukoilla. Pärjäätte ilmankin.” Ei, vaan Jeesus vastasi opettamalla rukoilemaan.
Isä meidän -rukous on erityinen rukous, eikä Jeesus varmaankaan säveltänyt sitä hetken mielijohteesta. Ehkä se oli ollut odottamassa pitkään tuota oikeaa hetkeä, jotta Jumala voisi lahjoittaa sen meille Kristuksen kautta. Isä meidän -rukous on nimittäin rikas hengellinen lahja.
Se on suunniteltu huolellisesti ja niin yksinkertaiseksi, että sen voi oppia ulkoa. Martti Luther korosti sitä, että koska Isä meidän -rukous on “peräisin meidän Herraltamme, se on epäilemättä korkein, jaloin ja paras rukous”. (Martti Luther: Isä meidän -rukouksen selitys) Luther tuumasi, että jos Jeesus “olisi tiennyt paremman, hän olisi sen myös meille opettanut”. Sinänsä ei pidä kuitenkaan ajatella niin, että muilla sanoilla rukoileminen olisi väärin.
Isä meidän -rukouksen pyynnöt
Perinteisen jaottelun mukaisesti Isä meidän -rukouksessa on seitsemän pyyntöä. Kolme ensimmäistä ovat:
1) Pyhitetty olkoon sinun nimesi
2) Tulkoon sinun valtakuntasi
3) Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa
Ja sitten neljä jälkimmäistä ovat:
4) Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
5) Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet
6) Äläkä saata meitä kiusaukseen
7) vaan päästä meidät pahasta
Noista Isälle osoitetuista pyynnöistä kolme ensimmäistä on sinä-pyyntöjä: sinun nimesi, sinun valtakuntasi, sinun tahtosi. Neljässä viimeisessä pyynnössä toistuu sitten sana “me”: anna meille, meidän jokapäiväinen leipämme, meille meidän syntimme, mekin anteeksi annamme, meitä vastaan, meitä kiusaukseen, meidät pahasta.
Isä
Mutta koko rukousta määrittelee sen aivan ensimmäinen sana, Isä. Jos me aloittaisimme tuon rukouksen vaikkapa sanoilla “Luoja meidän” tai “Tuomari meidän”, rukouksen luonne olisi kovin erilainen, eikö niin? Luoja ja Tuomari ovat etäisempiä sanoja kuin Isä.
Jumalaa on mahdotonta kutsua Isäksi ilman Jeesusta. Ilmaisu Jumalasta Isänä tulee Raamatussa kronologisesti vastaan Jeesuksen sanoina ensimmäisen kerran, kun Jeesus vastaa kaksitoistavuotiaana temppelissä häntä etsineille vanhemmilleen, että: “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49)
Jeesus opetti siis jo lapsena, että Jumala on hänen Isänsä. Ja nyt Jeesuksen opettaman rukouksen mukaisesti Jumala, jolle me kohdistamme sanamme, haluaa itse, että myös me kutsumme häntä Isäksemme. Joka kerran, kun me rukoilemme tuota rukousta ja kutsumme Jumalaa Isäksemme, se muokkaa sitä miten me suhtaudumme häneen.
“Isä meidän” on syvä uskon ilmaus. Siinä me tunnustamme Jumalan Isäksemme, ja tunnustaudumme hänen lapsikseen. Tuntuu hyvältä saada olla Isän lapsi, ja se tuntuu myös Isästä hyvältä, että me olemme hänen lapsiaan. On suloista kuulla oman lapsen ääntä.
Voi olla, että jo isästä puhuminen tuntuu sinusta pahalta, jos sinulla on kipu siitä, ettei isää ole ollut tai hän on ollut vähänlaisesti elämässäsi, tai jos isäsi on käyttäytynyt huonosti. Kipeät muistot omasta isästä eivät kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että meistä jokainen tarvitsee Taivaallista Isää.
2) Perhe
Katsotaan toiseksi sitä, että myös tuo Isä meidän -rukouksen toinen sana on merkillisen ohjaava.
Siinä sanotaan todellakin “meidän”, eikä siis vain minun. Rukous alkaa tuolla erikoisella sanajärjestykselle “Isä meidän” eikä “Meidän Isä”. Se poikkeaa arkikielen sanajärjestyksestä niin paljon, että kun joku sanoo “Isä meidän”, niin se tuo ainakin mulle mieleen tämän rukouksen.
Isä meidän eikä minun jumalani
Nykyään on ehkä tapana, että jos jossain keskustelussa pitää määritellä oma käsitys jumalasta, niin siinä toistuvat sanat: “Minun jumalani.” Minun jumalani on sellainen ja sellainen, ja hyväksyy sellaisen tai tällaisen asian.
Isä meidän -rukouksessa ei kuitenkaan puhuta “minun jumalastani”, vaan meidän Isästämme. Jumala on ilmoittanut itsensä meille yhteismitallisesti, yhtä paljon meistä jokaiselle, kun hän on ilmoittanut itsensä meille Raamatun kautta.
Kunkin ihmisen ei siis tarvitse määritellä erikseen oman päänsä sisällä sitä, minkälainen Jumala on tai millainen hänen pitäisi olla. Itse asiassa meidän ei tule edes yrittää määritellä Jumalaa sen enempää kuin mitä Raamattu on meille Jumalasta ilmoittanut.
Meidän Isämme
Eli Jeesus opetti puhumaan meidän Isästämme. Sellaisessa kohdassa, jota kutsutaan pienoisevankeliumiksi, Jeesus käytti itsestään ilmaisua ainoa Poika. Kun hän on siis ainoa Poika, niin miten me voimme sitten olla Jumalan lapsia?
Me pääsemme Jumalan lapsen asemaan Kristuksen kautta. Kun Vanhassa testamentissa Jumala on Israelin Jumala, niin Kristuksessa suhde muuttuukin paljon läheisemmäksi ja kattavammaksi. Läheistä suhdetta Jumalaan ei määrittelekään kansallisuus ja biologinen perimä, vaan kuuluminen Jumalan perheeseen. Jokainen ihminen, jonka Jumala on sanansa kautta synnyttänyt uudesti, on hänen lapsensa. (1. Piet. 1:3,23, 1. Joh. 3:1, 5:1-4) Ja siksi Kristuksessa, Kristukseen kastettuina, Kristuksen veljinä ja sisarina, meillä on Isä, jota me yhdessä lähestymme sanoilla “Isä meidän”.
Isä meidän -rukous opettaa siis, että me kuulumme Kristuksessa yhteen, Jumalan perheeseen. Ja Taivaallisella Isällämme on vain lapsia. (Matt. 5:45) Raamatussa ei puhuta, että hänellä olisi lapsenlapsia. Häntä ei määritellä isoisäksi, mutta suuri hän kyllä on (5. Moos. 7:21, 10:17). Hänellä on paljon lapsia. (Hepr. 2:10)
3) Perintö
Katsotaan kolmanneksi lapselle kuuluvaa perintöä.
Apostoli Paavali opettaa tämän päivän Galatalaiskirjeen kohdassa, että syntyessään ihmiseksi tähän maailmaan Kristus “tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan”. (Gal. 4:4-5)
Jumalan laki osoittaa sen, missä me syntiset ihmiset rikomme hänen tahtonsa. Mutta laki ei pysty pelastamaan meitä, tekemään meistä puhtaita Jumalan edessä. Synnin palkka on kuolema, ja synnin sovittaminen vaatii veriuhria.
Synnitön Kristus täytti lain vaatimukset täydellisesti, ja siksi hän on ainoa, joka pystyi pelastamaan meidät kadotuksesta. Hän pelasti meidät verellään suostumalla itse uhriksi meidän puolestamme.
Paavali mainitsee vähän tämän päivän tekstikohtaa aiemmin, että: “Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:26-27)
Ja nyt hän kirjoittaa, että: “[K]oska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!»” (Gal. 4:6) Abba on arameaa, ja tarkoittaa siis isää. Siitä ajatellaan, että se on lasten käyttämä hellä puhuttelusana, ja siksi se käännetään joskus suomeksi “isi”. Jeesus puhui arameaa oletettavasti äidinkielenään, joten hän lienee aloittanut myös Isä meidän -rukouksen sanalla Abba.
Mutta kun puhutaan Abbasta, niin joillain meistä voi nyt alkaa soida päässä esimerkiksi Waterloo tai Dancing Queen. Yhdessä Abban biisissä lauletaan “The Winner Takes It All”. Se kertoo petetyksi tulemisesta, voittamisesta ja häviämisestä parisuhteessa.
Kristus suostui häpeälliseen kuolemaan ristillä, jotta sinun suhteesi Isään korjaantuisi, jotta sinusta tulisi voittaja, joka saa kaiken, ikuisen perinnön taivaan valtakunnassa. Siksi Kristuksen risti on syvin Jumalan rakkauden ja uskollisuuden osoitus sinua kohtaan ja saat Kristuksen veren tähden tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Paavali kirjoittaa: “Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.” (Gal. 4:7) Kristuksessa, hänen ruumiissaan, Kristukseen kuuluvina, me kaikki olemme yhdessä se jälkeläinen, jolle on luvattu siunaus. Kohta saamme yhdessä käydä jälleen Jumalan perheväen aterialle, ehtoolliselle, jossa nautimme Kristuksen ruumiin ja veren, tulemme Kristuksessa osalliseksi siunauksesta.
Jo aivan Isä meidän -rukouksen ensimmäiset sanat – kaksi yksinkertaista sanaa – ovat oikeastaan vastaus ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Kuka minä olen? Mitä varten minä olen olemassa? Kristuksessa sinä ja minä olemme Taivaallisen Isämme lapsia kuuluaksemme Jumalan ikuiseen perheeseen.
Itse isänä haluan olla läsnä lasteni elämässä, apuna ja kasvun tukena. Sitä samaa haluaa myös Taivaallinen Isämme.
Kristus ohjasi Isä meidän -rukouksessa meitä puhumaan Isällemme, jotta suhteemme häneen olisi läheinen. Siksi tätä rukousta kannattaa rukoilla joka päivä.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että saamme Kristuksen tähden kutsua sinua Isäksemme. Kiitos, että Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, ja että me saamme olla sinun lapsiasi, kuulua, Isä, sinulle. Sinä olet meidät luonut ja sinun me olemme. Auta meitä kunnioittamaan ja palvelemaan toinen toistamme sinun rakkaudellasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 