Maailman luomisesta asti – Room. 1:16-32

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 26.1.2020
3. sunnuntai loppiaisesta, 1. vuosikerta

Nyt luettavan tekstin kaksi ensimmäistä jaetta ovat ensimmäisen vuosikerran tekstiä, Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Sitä seuraava tekstialue ei ole kirkkovuoden tekstinä missään vuosikerrassa, joten otan sen nyt tähän mukaan, kun se on tullut ajankohtaiseksi, kun valtakunnansyyttäjä on alkanut tutkia kansanedustaja Päivi Räsäsen twiittiä.

Room. 1: 16–32

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Johdanto

Osa tästä Roomalaiskirjeen kohdasta on ollut suuren huomion kohteena, ja hyvä niin, koska se ansaitsee tulla luetuksi. Tämä teksti on todella stydiä kamaa, vaikka tästä skippaisi kokonaan ajankohtaisen aiheen seksuaalisuudesta.

Katsotaan tänään kolmea asiaa:
1) Kaksi puuta
2) Katoavat kuvat
3) Elämä ja siunaus

1) Kaksi puuta

Tuossa edellä Paavali puhuu asioista, jotka ovat olleet havaittavissa “maailman luomisesta asti”. (Room. 1:20)

Luin kauan sitten opiskeluaikana tenttikirjana yhden ranskalaisen yhteiskuntafilosofin teoksen “Things Hidden Since the Foundation of the World”. Sen johtopäätökset Jeesuksen ristinkuoleman syistä ja merkityksestä ovat vähän niin ja näin, mutta mua jäi erityisesti kiehtomaan tuo otsikko. Se on niin hyvä “one-liner” eli iskevä ja mieleenpainuva virke, että edelleenkin aina silloin tällöin pyörittelen ja maistelen sitä suussa. Things Hidden Since the Foundation of the World.

Nykyisessä raamatunkäännöksessä tuo Matteuksen evankeliumista nouseva ajatus on suomennettu “se, mikä on ollut salattua maailman luomisesta saakka”. (Matt. 13:35) Ja nyt siis myös Paavali puhuu asioista, jotka ovat olleet “maailman luomisesta asti”.

No minkälaisella vieterillä tämä maailma sitten väännettiin liikkeelle?

Raamattu on aina ajankohtainen, ja nyt se on ajankohtainen myös sillä erikoisella tavalla, että kun me elämme tällaista ympäristöheräämisen aikaa ja voit esimerkiksi kompensoida lentojen päästöjä istuttamalla puita, niin Raamattukin vastaa meidän aikamme vaikeimpiin kysymyksiin puhumalla – kasvatetuista puista.

Syntiinlankeemuskertomus

Raamatun alussa on kertomus paratiisista, joka oli täydellinen mesta, jossa oli helppo hengittää, eikä stressikäyrä kohonnut siellä punaiselle. Jumala kasvatti paratiisiin kaikenlaisia kauniita puita, joiden hedelmät olivat hyviä syödä.

Ja paratiisin keskellä oli kaksi Jumalan kasvattamaa erityistä puuta, joista toinen oli kielletty. Siellä paratiisin keskellä oli elämän puu, ja se puu, jonka hedelmiä ei saanut syödä, oli hyvän- ja pahantiedon puu.

Näkökulmasta riippuen se, ettei saa syödä yhden puun hedelmää, tuntuu joko aivan mahtavalta diililtä tai älyttömältä pikkusieluisuudelta.

Joko siis Jumalan vaatimus paratiisissa näyttäytyy pienenä tai sitten Jumala näyttäytyy pienenä.

Joko tuon kielletyn hedelmän voi nähdä paratiisin mahtavassa täysihoidossa sellaisena vähäisenä asiana, jonka kautta ihminen saattoi osoittaa kuuliaisuutensa Jumalaa kohtaan, ja siten kunnioittaa ja palvoa Luojaansa. Tai sitten voi ajatella, että oli Jumalalta pikkumaisuutta ylipäätään kasvattaa paratiisiin sellainen puu, josta ei sitten saa syödä.

Paratiisin puut

Elämän puu ja se kielletty puu olivat siis paratiisin keskuksessa. Ne tulivat aina vastaan siellä ytimessä.

Aivan ihmisyyden ytimessä on puolestaan seksuaalisuus. Seksuaalisuus on niitä harvoja asioita, joista Jumala puhuu luodesssaan ihmisen. Se määrittelee minuutta niin keskeisesti, ettei sitä voi kiertää. Se on niin keskellä, että sen kohtaa päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen, kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen.

Mutta siellä se seksuaalisuus on, yhtä keskellä ihmisyyttä kuin ne kaksi puuta paratiisin keskellä.

Saatat ehkä kysyä, että miten Jumala julkeaa istuttaa ihmisyyden keskukseen seksuaalisuuden, ja sitten säännellä, rajoittaa tai kieltää jotain siihen liittyvää niin, ettei se itseä miellytä. “Mikä se sellainen Jumala oikein luulee olevansa, joka pyrkii määrittelemään sen, miten minä saan toteuttaa seksuaalisuuttani?”

Meitä riivaa se kysymys, jonka jo ensimmäiset ihmiset kohtasivat: “Onko Jumalan käskyjen noudattamisessa järkeä, vai onko minulla mahdollisuus saavuttaa jotain enemmän ilman häntä?”

2) Katoavat kuvat

Käsitellään toiseksi katoavia kuvia, asioita jotka leimaavat seksuaalisuutta meidän aikanamme.

Paavali puhuu tuossa parituhatta vuotta vanhassa tekstissään, että jumalattomuudessaan ihminen on vaihtanut katoamattoman Jumalan kirkkauden muun muassa katoavaisten ihmisten kuviin. (Room. 1:23)

On mielenkiintoista, että hän mainitsee eri kuvien joukossa ensimmäisenä katoavaisten ihmisten kuvat. Onko ihmiskunnan historian missään vaiheessa ollut sellaista kuvien aikakautta kuin nyt?

Milloinkaan ennen ei ihminen ole katsonut tai tuottanut kuvia tällaisella syötöllä kuin nyt. Eli todennäköisesti ihminen ei ole koskaan ennen myöskään ihaillut ja palvonut kuvia niin kuin nyt, omistanut niille näin paljon aikaansa ja vaivaansa, toivonut niistä myös onnistumista ja tietä suosioon ja seuraajien määrän kasvuun, ja valitettavasti joskus vahingossa jopa syöksynyt kuolemaan kuvaa ottaessaan.

Onko kuvien palvonta nyt syvempää kuin koskaan ennen?

Oma lukunsa meidän aikanamme on pornon räjähdysmäinen vyöry varsinkin internetin kylkiäisenä. Kuin hyvän- ja pahantiedon puuna netin myötä tulimme tietämään paljon tästä maailmasta, myös sellaisista perversioista, joiden olemassaolosta ei ollut ennen aavistustakaan. Ja nyt kaikenlaisen pornon käytöstä on tullut laajaa ja arkipäiväistä.

Mutta pornon osalta nämä tämän ajan kuvalliset mielihalut sotivat täysin Jumalan käskyjä vastaan. Jeesus sanoo, että: “Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt. 5:28)

Saatat kysyä, että onko tuo vitsi. “Onko tuota edes tarkoitettu otettavaksi tosissaan, jos Jumala ensin antaa hedelmälle lumoavan kauniin muodon, laittaa sen näkyvästi esille ja kieltää sitten syömästä?” Kysyt ehkä, että: “Voisiko Jumala milloinkaan pystyä tarjoamaan jotain parempaa sen tilalle kuin mistä hän vaatii luopumaan?”

Jos olet ajautunut pornon käyttäjäksi, ehkä jo ajatus elämästä ilman sitä tuntuu mahdottomalta ja ajatus luopumisesta fyysisesti yhtä tuskalliselta kuin joutuisi hakkaamaan käden poikki tai repimään silmän päästä. (Matt. 5:29-30)

Jos sinä kipuilet pornon käytön tai riippuvuuden kanssa, niin tule, kuule, ihan vain reilusti juttelemaan joskus kanssani. Sinun ei tarvitse jäädä yksin sen asian kanssa. Tai jos naisena haluat keskustella Helsingin Luther-kirkon teologi Soili Haverisen kanssa, niin hänkin on käytettävissäsi. Tai jos olet kamppaillut asian kanssa ja haluat nyt vaikkapa auttaa tukihenkilönä jotakuta toista, niin voit tulla ilmoittamaan siitäkin minulle.

Mutta on tässä ajassa paljon muutakin erikoista kuin kuvat.

Viime sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus sanoi sille samarialaiselle naiselle, josta tämänkin päivän evankeliumiteksti kertoo, että: “[S]e, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.” (Joh. 4:18)

Onko se, jonka kanssa sinä mahdollisesti elät, sinun aviomiehesi tai aviovaimosi, vai joku, jota kutsut avopuolisoksi?

Keskustelu samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröimisestä ja sitten avioliitoista on jo pitkään vienyt huomion yhteiskunnassamme ja luterilaisessa kirkossa. En edes muista, milloin olisin viimeksi kuullut jonkun puhuvan julkisuudessa siitä, että avosuhteessa eläminen on syntiä.

Mutta Raamattu alkaa hääjuhlasta ja päättyy ikuiseen hääjuhlaan, eikä Jumala tarjoa tai edusta siinä välissä avosuhdetta. Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen sitoutumaan toisiinsa pysyvästi, eikä pitämään parisuhteessaan takaporttia avoimena tai kulkemaan siellä täällä.

Meidän maassamme pornon käyttö, avosuhteet ja yhden yön suhteet ovat yleisiä, ja niiden puhumisesta syntinä on vaiettu kuin yhteisestä sopimuksesta.

Ja nyt kun sitten tämän päivän teksti puhuu myös homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, luonnollisen sukupuoliyhteyden vaihtamisesta luonnonvastaiseen, niin ollaan palattu erikoisesti jälleen alkupisteeseen. Kristinusko lähti leviämään pakanallisen arvomaailman keskellä, ja sen keskellä eläville Paavali kirjoitti kirjeensä. Ja kyllä – jo antiikin aikana tunnettiin rakkaussuhteet.

Arvojen muutoksen kaari on ollut pitkä, mutta avosuhteiden, pornon ja homosuhteiden tuleminen marginaalista näkyviin julkiseksi massailmiöksi on tapahtunut nopeasti vain parin sukupolven aikana.

Kun on haukattu samasta puusta, niin miten sitä kukaan on mitään sanomaan, miten kenenkin tulisi elää. Meistä jokainen on syntinen ja langennut, eikä siksi meistä kukaan olekaan mitään sanomaan, mutta Raamattu edelleen on.

Raamatun käsitys ihmisestä ei ole vanhentunut. Raamatun käsitys ihmisen seksuaalisuudesta ei ole vanhentunut. Raamattu tietää edelleen, mitä me mietimme ja kaipaamme, koska Jumala on seksuaalisuutemme luonut ja asettanut ne parhaimmat puitteet seksuaalisuuden toteuttamiseen, toisiinsa liittyneinä, aviomiehenä ja aviovaimona.

Jumala tahtoo suojella ja säännellä seksuaalisuutta siksi, että se jotain niin tärkeää ihmisyydessä, eikä siksi, että se olisi itsessään jotain pahaa, jota pitäisi pitää aisoissa. Seksi on Jumalan lahjoittama väline yhteyteen, nautinnon antamiseen ja nautinnon saamiseen sekä lasten saamiseen. Sekin yhteys, nautinto ja ilo on vain kalpea aavistus siitä, mitä Jumala haluaa tarjota taivaassa.

Kuvaavaa ajallemme on, että vaikka seksistä puhutaan tänä päivänä todennäköisesti enemmän kuin koskaan, seksi on myös parisuhteissa elävillä siirtymässä yhteisestä ilosta yhä enemmän itsetyydytykseksi.

Paavali puhuu Jumalan vihasta, joka “ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa”. (Room. 1:18) Koska Paavali puhuu myös hengellisen (ikuisen) kuoleman ansaitsemisesta, viime aikoina eräs suomalainen sanomalehti luuli sen tarkoittavan kehottamista joidenkin ihmisten tappamiseen.

Mutta Paavali listaa tuossa esimerkkeinä paljon muitakin syntejä, kuten halpamaisuus, ahneus, kateus, riitaisuus, petollisuus, pahansuopuus, panettelu, parjaaminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, epäluotettavuus, rakkaudettomuus ja säälimättömyys. Eiköhän meistä jokainen huuda mielessään “bingo” omalla kohdallaan viimeistään tuollaisen listan äärellä. Ei meitä ole täällä Jumalan lain edessä onnistuneita, meitä on vain eri tavoin epäonnistuneita.

3) Elämä ja siunaus

Katsotaan kolmanneksi elämää ja siunausta.

Paratiisin kahdesta puusta elämän puu liittyi ikuiseen elämään (1. Moos. 3:22), hyvän- ja pahantiedon puu kuolemaan (1. Moos. 2:17). Elämän puussa on siunaus, hyvän- ja pahantiedon puussa kirous.

Kysymyksemme noiden puiden äärellä on: “Tekeekö Jumalan sanan noudattaminen elämästämme helvettiä, vai onko se juuri Jumalan sana, joka tarjoaa meille helvetin sijaan ikuisen elämän?”

Jeesuksen ristinpuussa elämä ja kuolema yhdistyvät merkillisellä tavalla. Jeesus kärsi sinulle ja minulle kuuluvan rangaistuksen, kuoleman, kirouksen, eron Jumalasta. Ja sen sijaan hän lahjoitti sinulle ja minulle siunauksen, elämän. Evankeliumi on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. (Room. 1:16)

Kristuksen ristinpuu on nyt se ainoa elämän puu, joka tuo sinulle ja minulle ikuisen elämän. Siksi saat tässä ja nyt, riippumatta siitä, mitä elämässäsi olet tehnyt, uskoa Kristuksessa syntisi anteeksi.

Jeesus on Vapahtaja, joka auttaa sinua ja minua, koska me emme itse pysty itseämme auttamaan ja vapauttamaan. Ei hän ensin antanut sille samarialaiselle naisellekaan jotain toimenpidelistaa, että hoida nämä asiat ensin pois alta ennen kuin tulet minun luokseni.

Elämän puu tulee vastaan vielä Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, jossa kuvataan taivaallista Jerusalemia, ja siellä se on, kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä. Seuraavaksi siinä sanotaan, että: “Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa.” (Ilm. 22:3) Ei siis enää myöskään meidän sisimpämme millään tavalla.

Jo nyt, tänään täällä messussa, saat ehtoollisella syödä elämän puusta, Kristuksen ruumiin ja veren, ja Kristuksessa meille annetaan ikuinen elämä.

Jumalan sanassa on lupaus ikuisesti kestävästä siunauksesta ja sen pohjalta saat luottaa, että luvassa on vielä jotain suurempaa ja parempaa kuin ne asiat, joihin me niin mielellämme kiinnittyisimme tässä elämässä.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Jeesus tuli tähän maailmaan pelastamaan meidät syntiset. Kiitos siitä, että hän on Vapahtaja, että meidän ei itse ensin tarvitse itseämme vapauttaa synneistämme. Auta ja armahda meitä erilaisissa kiusauksissamme. Anna, Herra, tukesi, niin että saisimme sinulta voiman vaeltaa uskollisesti sinun viitoittamaa tietäsi pitkin perille sinun luoksesi. Auta meitä tukemaan myös toinen toistamme. Jeesuksen nimessä aamen.