Isä meidän 4/10: Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta – 1. Kor. 10:12-13

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.3.2020
2. paastonajan sunnuntai (Reminiscere), 2. vuosikerta
1. Kor. 10: 12-13

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Johdanto

Kaupunkien valot huutavat Pelle Miljoonan biisissä “Moottoritie on kuuma”. Tällä viikolla on herättänyt intohimoista keskustelua, ehkä jopa huutoa, Tampereelle rakennettavan uuden areenan havainnekuvissa säteilevä nimi, joka on tullut sponsorilta.

Minkälaisia tunteikkaita hetkiä siellä tullaankaan vielä kokemaan erilaisissa urheilu- ja taidetapahtumissa?

Se on yleensä aina hieno ja kutkuttava hetki, kun vaeltaa ihmismeren mukana kohti loppuunmyytyä stadionia, jossa on alkamassa jännittävä kamppailu tai odotettu konsertti.

Manchester Unitedin stadion Old Trafford on lempinimeltään Unelmien teatteri. Lontoon puretulla vanhalla Wembleylla pidettiin legendaarinen Live Aid -konsertti ja monia muita muistoihin jääneitä konsertteja. Sen sijaan Rooman Colosseumin raunioilla kylmää ajatella, että minkälaiselle meiningille siellä on hurrattu ja peukutettu ylös tai alas.

Kuitenkin kaksi koko ihmiskunnan kannalta paljon merkittävämpää kamppailuareenaa olivat molemmat puutarhoja. Niille on yhteistä se, että niissä kamppailuissa ei ollut varsinaisesti ihmisiä katsojina, vaan ainoastaan osallistujina. Ja ne olivat molemmat omalla tavallaan surullisia kamppailuja.

Se ensimmäinen niistä oli kamppailu Eedenin puutarhassa. Siellä kiusaamisen raskaan sarjan mestari, käärme, kohtasi höyhensarjalaiset höynäytettävät, Aadamin ja Eevan.

Tämä saarna kuuluu saarnasarjaan Isä meidän -rukouksesta. Käsittelemme näitä rukouksen sisältöjä sen mukaan, mitä tekstejä kirkkovuodessa tulee vastaan. Tarkastellaan tänään “äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”, joita pidetään katekismuksessa kahtena erillisenä pyyntönä.

Jos lähdetään liikkeelle siitä kiusausten epäsuosituimmasta päästä, niin se on kai Janssonin kiusaus. Mutta katsotaan kiusaukseen liittyen tänään erityisesti kolmea näkökulmaa:
1) Vaihdanta
2) Kuuliaisuus
3) Valvominen ja rukoileminen

1) Vaihdanta

Jos puhutaan kiusauksesta, niin se nyt siis jo lähtökohtaisesti tarkoittaa, että on olemassa jokin konsepti oikeasta ja väärästä, hyvään päämäärään johtavasta tiestä ja harhapolusta.
Jeesus opetti rukoilemaan, ettei taivaallinen Isämme saattaisi meitä kiusaukseen, vaan päästäisi meidät pahasta.

Tuo saattaminen on vähän vaikea ilmaus. Ekaluokkalaisia saatetaan kouluun, että he päätyvät varmasti perille, ja junanvaunuissa lukee, että “saattaen vaihdettava”. Niitä ei siis saa päästää vapaasti rullaamaan. Pitääkö meidän siis varta vasten pyytää, että Jumala ei ohjaisi meitä jonnekin kiusausten sivuraiteille?

Viime vuonna (2019) paavi Franciscus muutti italiankielistä Isä meidän -rukousta juuri tältä kohdin. Paavi tuumasi, että kiusaukseen johtaminen on Saatanan erikoisalaa, joten seuraavassa italiankielisessä messukirjassa se kuuluu suomennettuna, että “äläkä anna” tai “äläkä salli meidän langeta kiusaukseen”.

Myös meidän nykyisessä raamatunkäännöksessä tuo Matteuksen evankeliumin kohta kuuluu: “Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” (Matt. 6:13)

Jaakob varoittaa kirjeessään, ettei kenenkään tule kiusauksiin jouduttuaan ajatella, että kiusaus tulee Jumalalta. “Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:13-14)

Uudessa testamentissa kreikan alkukielen sana “peirasmos” on tilanteesta riippuen käännetty suomeksi joko sanalla kiusaus tai koettelemus. Niillä on siis se ero, että koettelemus, englanniksi ’trial’, viittaa esimerkiksi niihin menetyksiin ja vaikeisiin aikoihin, kuten sairauksiin, joita Jumala meille joskus antaa. Kiusaus puolestaan viittaa houkutteleviin viettelyksiin, englanniksi ’temptation’, mutta Jumala ei siis kiusaa ketään.

Jeesuksen kertomassa kylväjävertauksessa Jumalan sanan kasvun esteenä ovat mielihalujen, rikkauden ja huolten lisäksi Paholainen sekä ahdinko tai vaino sanan tähden. (Matt. 13:19-22, Mark. 4:15-19, Luuk. 8:12-14)

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin mukaan Paholainen painaa päälle siinä, “että me vähät välittäisimme Jumalan sanasta ja teoista ja halveksisimme niitä”. “Näin hän saisi riistetyksi meiltä uskon, toivon ja rakkauden ja saattaisi meidät harhauskoon, petolliseen häpeämättömyyteen ja paatumukseen tai sitten epätoivoon, Jumalan kieltämiseen ja pilkkaamiseen sekä lukemattomiin muihin kauhistuttaviin tekoihin.”

Jos jatketaan sillä aiemmin siteeratulla Pelle Miljoonan kuumalla moottoritiellä, niin: “Maailman ääni liian voimakas on / olen levoton. / Tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen / elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa / olen tulessa. / Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää, / nousta tuulen selkään.”

Buddhalaisuudessa yritetään sammuttaa elämänjanoa. Onko kristinusko jotain samanlaista elämänhalun sammuttamista, että kytketään vain virtapiirejä pois päältä? Onko tämä elämä jokin kiusausten pujottelurata, jossa pitää koko ajan tehdä tiukkoja väistöliikkeitä lihakset hapoilla?
Meidän elämämme on kyllä kiusauksia pullollaan joka päivä.

Voi olla kiusaus tehdä jatkuvasti töitä niin, ettei läheisille ihmisille riitä aikaa ja voimavaroja. Kiusaus lähteä kävelemään, kun kohtaa vaikeuksia. Kiusaus päästä eroon hankalasta ihmisestä tai ainakin puhua hänestä pahaa. Kiusaus kohdella toista huonosti ja kiusaus käyttää omaa asemaa väärin. Kiusaus haluta alistaa Jumala omien mielihalujen kumileimasimeksi.

Kunniaan liittyvän kiusauksen Luther kiteyttää niin, että: “Kukaan ei halua jäädä vähäisimmäksi, vaan jokainen tahtoo istua kunniapaikalla ja kaikkien silmien edessä.”

Kiusaus liittyy vaihdantaan, tilanteeseen, jossa alkaa tehdä mieli vaihtaa jokin arvokas arvottomaan. Kiusauksen erikoinen houkutus on vaihtaa jokin aito halpaan kopioon, ja jäädä paitsi jostain lopulta paljon merkittävämmästä.

Meillä ihmisillä ei ole samanlaista näkökykyä kuin Jumalalla, joten hän on antanut meille sanansa ohjaamaan päätöksiämme. Kysymys on siis perimmiltään siitä, luotanko Jumalaan ja hänen sanaansa vai en.

Pelle Miljoona kiteyttää houkutusten raadollisuuden valintatilanteessa: “Sä olet mulle unelmaa mutta maailma on totta.”

On vaikea perustella itselleen sitä, miksi Jumalaa pitäisi totella, jos ei odota häneltä mitään hyvää, jos kaikki elämä on vain tässä ja nyt.

Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstissä korinttilaisille, että: “Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen.” (1. Kor. 10:13) Siinä edellä on juuri lueteltu asioita, jotka olivat menneet pieleen reilusti yli tuhat vuotta aiemmin israelilaisten vaelluksella autiomaassa. He olivat ruvenneet palvelemaan epäjumalia, antautuneet siveettömyyteen, koetelleet Herran kärsivällisyyttä ja nurisseet. (1. Kor. 10:7-10)

Korinttilaiset elivät sellaisessa kaupungissa, joka oli “sex and drugs and rock and roll” ja heitä oli tullut uskoon kaikenlaisista taustoista. Tämän päivän tekstikohtaa seuraava jae kuuluu: “Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta.” (1. Kor. 10:14)

Kaikkivaltiasta Jumalaa ei kannata vaihtaa katoavaan rihkamaan.

2) Kuuliaisuus

Katsotaan toiseksi kamppailua kuuliaisuudesta sillä toisella puutarha-areenalla.

Jeesus kävi viimeisenä yönään omanlaisensa rukouskamppailun Getsemanessa. Hän rukoili siellä kolmeen otteeseen, kun hän kävi aina välillä herättelemässä nukahtaneita opetuslapsiaan. (Matt. 26:36-46)

Nimi Getsemane juontuu heprean sanoista “gat” ja “shemen” ja tarkoittavat yhdessä öljypuristinta. Tuolla Öljymäen länsirinteessä, joitain satoja metrejä Jerusalemin temppeliä vastapäätä, oli oliivipuinen puutarha, jossa tai jonka lähistöllä ilmeisesti puristettiin öljyä.

Oliiviöljyn valmistuksessa on ollut erilaisia välineitä ja tekniikoita, mutta perusmeininki oli se, että oliivi muserrettiin ja siitä valui öljyä. Luukas kertoo tuon öljypuristimen puutarhan yöstä, että: “Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.” (Luuk. 22:44)

Jeesus rukoili: “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)

Aadamin ja Eevan haukkaisu Eedenin puutarhassa oli kuin Juudaksen suudelma vasten Jumalan kasvoja Getsemanen puutarhassa. Ensimmäisessä puutarhassa tapahtui siis lankeemus, mutta toisessa puutarhassa toteutui kuuliaisuus.

Eedenin puutarhassa Aadam epäonnistui Jumalan tahdon noudattamisessa ja hän lankesi luopumaan arvokkaasta arvottoman takia.

Se mitä ensimmäinen Aadam tottelemattomuudellaan hävitti meiltä kaikilta hänen jälkeensä tulleilta sukupolvilta, alkuvanhurskauden ja yhteyden pyhään Jumalaan, sen viimeinen Aadam (1. Kor. 15:45), Kristus, meille kuuliaisuudellaan ansaitsi.

“Niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.” (1. Kor. 15:22) Jo vierelleen riistiinnaulitulle, katuvalle rikolliselle Jeesus sanoi: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43)

Se “paha” siinä Isä meidän -rukouksen pyynnössä “päästä meidät pahasta” voidaan voidaan ymmärtää joko neutriksi tai maskuliiniksi. Neutri tarkoittaa kaikkea pahaa, maskuliini puolestaan Saatanaa. Kun Jeesus voitti kamppailunsa ja pysyi Isälle kuuliaisena ristinkuolemaan asti, hän voitti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Siksi, mihin kaikenlaisiin kiusauksiin oletkaan elämässäsi tai tänään langennut, saat tässä ja nyt, Kristuksen nimessä ja veressä, uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Oliiveista puristettua öljyä käytettiin muun muassa ruoanvalmistukseen, haavojen hoitoon ja öljylampuissa valonlähteenä. Kristus, Voideltu, tuli meille ruoaksi, lääkkeeksi ja valoksi.

3) Valvominen ja rukoileminen

Katsotaan kolmanneksi valvomista ja rukoilemista.

Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstissä: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (1. Kor. 10:12)

Getsemanen puutarhassa Jeesus pyysi opetuslapsiltaan kahta asiaa: “Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Ne olivat hyvin konkreettisia pyyntöjä. Älkää lähtekö minnekään ja pitäkää silmänne auki. Mutta opetuslapset nukahtivat siihen paikkaan, ja Jeesus kolmesti tapasi heidät nukkumasta (Matt. 26:40,43,45)

Eli kun Jeesus kamppaili, niin tuleva kirkon johtoporras nukkui siinä vieressä. Ja kun Jeesus vangittiin ja häntä raijattiin kuulusteltavaksi ja syytettäväksi eri oikeusistuimiin, silloin he kyllä olivat nopeita piiloutumaan ja kieltämään edes tuntevansa koko tyyppiä.

Jeesus sanoi nukahtaneille opetuslapsille erikoiset sanat: “Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt. 26:41, Mark. 14:38) Jeesus antoi siis ohjeeksi valvoa ja rukoilla.

Jos olisi olemassa aikakone, jolla voisi siirtyä pääsiäisturistiksi Jeesuksen aikaan, niin Raamattua lukeneena sitä ajattelee, että itse ainakin valvoisi läpi tuon erikoisen yön ihan heittämällä. Mutta tarkoittaako valvominen sitä, että Jeesus kyllä kiinnostaa silloin, jos tapahtuu jotain erityistä tai historiallista?

Varusmiesaikana eräällä metsäleirillä, kun olin yöllä poterossa vahtina ja oli täysin säkkipimeää, täysin mustaa, niin kyllä siinä sitten kävi niin, että nukahdin. Tuntui niin makealta antaa unen viedä mukanaan.

Valvominen väsyneenä on todella tuskallista hommaa. Siksi Jumala tahtoo pitääkin nimenomaan huolta siitä, että sinä ja minä emme kristittyinä väsyisi. Ainoa kestävä turva koettelemuksissa ja kiusauksia vastaan on meille annettu Kristuksessa. Tutki siksi ahkerasti Raamattua, syö päivittäin Jumalan sanaa elääksesi. (Matt. 4:4) Apostolien tekojen 2:42 mukaisesti hakeudu ahkerasti toisten kristittyjen yhteyteen, ehtoolliselle ja rukoukseen. Omassa voimassa kun kukaan meistä ei jaksa valvoa.

Pelle Miljoona siis laulaa, että tässä maailmassa kaupunkien valot huutavat. Ainakin mä olen niin kaupunkilainen ihminen, että kaipaan yleensä aina jonkinlaista urbaania rakennelmaa ympärilleni. Siksi minusta on hienoa, että Raamattu ohjaa meitä katsomaan ja odottamaan ikuisen, taivaallisen Jerusalemin kirkkautta. Ilmestyskirjan mukaisesti se kaupunki ei “tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa”. (Ilm. 21:23)

Kristuksen seuraamisessa ei siis ole kysymys elämänhalun sammuttamisesta, vaan siitä, että saamme hänen voimassaan elää täyttä elämää Jumalaa ja lähimmäistä palvellen ja kerran perillä taivaassa ilman kuolemaa, murhetta ja vaivaa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas taivaallinen Isämme, siitä, että sinä rakastat meistä jokaista niin paljon, että annoit ainoan Poikasi uhriksi meidän puolestamme, syntiemme sovitukseksi. Anna meille sanastasi voimaa vaeltaa sinun tahtosi mukaisesti, ja varomaan niitä asioita, jotka ovat meille vahingollisia. Varjele meidät kaikelta pahalta. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s