Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 22.3.2020
Marian ilmestyspäivä, 2. vuosikerta
Gal. 4: 3-7
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Johdanto
Millaisia nimiä sinusta käytetään tai on käytetty? Ovatko ne kaikki sinulle mieluisia? Mistä nimityksestä tulee hyvä mieli, mistä pahoitat mielesi?
Jeesus opetti meidät tuntemaan kolmiyhteisen Jumalan ensimmäisen persoonan Isänä. Ja Jeesus antoi meille rikkaan lahjan, kun hän opetti meille Isä meidän -rukouksen. Mutta voiko Jumalalle keksiä uusia nimiä?
Tämä saarna kuuluu moniosaiseen saarnasarjaan Isä meidän -rukouksesta, ja on sen viides osa. Tämän päivän saarnan otsikossa lukee myös sellainen lisämääre kuin “osa 2/2”, koska me käsitellään tänäänkin tätä kirkkovuoden tekstinä olevaa Galatalaiskirjeen kohtaa ja sitä kautta Isä meidän -rukouksen ensimmäistä sanaa “Isä”. [Saarnasarjan muut osat löydät täältä.]
Katsotaan tänään kahta asiaa:
1) Kuka määrittelee Jumalan?
2) Kuka minä olen?
1) Kuka määrittelee Jumalan?
Meidän aikanamme kiinnitetään paljon huomiota sukupuoleen ja siihen liittyvään puheeseen. Tämä koskee myös Isä meidän -rukousta.
Paavali sanoo tämän päivän tekstissä, että Jumala on lähettänyt lastensa sydämiin “Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!”” (Gal. 4:6) Mitä tarkoittaa Jumalan kutsuminen Isäksi?
Jotkut katsovat, että Raamatun jumalakuvan ja patriarkaalisuuden takia naisella ei olisi samanlaista ihmisarvoa kuin miehellä. Halu vapautua erilaisista alistaviksi katsotuista valtarakenteista on johtanut monet etsimään innoitusta panteismista, kaikkeutta yhdistävästä persoonattomasta jumaluudesta.
Jotkut haluaisivat puolestaan korjata kristinuskoa vaihtamalla esimerkiksi Isästä käytettävän nimen äidiksi tai sukupuolineutraalisti vanhemmaksi. Mutta tällöinkin säilyy ajatus hierarkiasta ja Jumalan auktoriteetista, jotka ovat vaikeita asioita nieltäväksi meidän sukupolvellemme.
Totuutta etsivä ei kuitenkaan pääse pakoon sitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä, eikä äitinä, vaikka Jumalasta käytetäänkin Raamatussa myös äidillisiä vertauskuvia. Isä sisältää ja tarkoittaa siis jotain sellaista, mistä kristitty ei voi luopua luopumatta samalla Jumalasta.
Taivaallisessa Isässä ja hänen suhteessaan esimerkiksi ihmiseen, on ainakin jotain samankaltaista kuin maallisessa isän ja lapsen suhteessa. Efesolaiskirjeen kolmosluvun mukaan taivaallisen Isän asemaa kuvastaa “jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä”. (Ef. 3:14-15)
Mutta Jumala on paljon enemmän kuin me voimme edes ymmärtää, ja kun “Jumala loi ihmisen kuvakseen”, hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. (1. Moos. 1:27) Jo pelkästään tämän perusteella mies ja nainen ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita ja rakkaita. Ja samaa asiaa ilmentää myös lunastus, kun Kristuksen veri vuosi yhtä lailla niin naisten kuin miestenkin puolesta.
Miten herkkä tai vaikea asia on sinulle kysymys ylipäätään sukupuolesta?
Jos Jeesus olisi syntynyt tähän meidän aikaamme, olisiko hän auttanut kohtaamiaan transihmisiä niin, että hän olisi muokannut heidän kehonsa – ehkä sinunkin? Vaatisiko se Jumalan silmissä korjaamista? Miten sinun Luojasi näkee sinut?
Jos sinä koet ristiriitaa kehosi ominaisuuksista ja ahdistusta omasta sukupuolestasi, Jumala haluaa kohdata tämänkin ison asian sinun kanssasi.
Tai miten herkkä tai vaikea asia on sinulle kysymys isästä? Onko sinun vaikea kutsua Jumalaa Isäksi vaikkapa sen takia, minkälainen on ollut sinun suhteesi maalliseen isääsi? Onko hän ollut lannistava, väkivaltainen, poissaoleva tai päihderiippuvainen?
Onko hän vaatinut itselleen kunnioitusta, vaikka ei ole kunnioittanut sinun rajojasi? Onko sinusta tuntunut siltä kuin et olisi koskaan kelvannut isällesi tai ollut riittävästi jotain? Olisitko tarvinnut isää, mutta hän ei ole hoitanut tehtäväänsä?
Onko sinun selviytymisstrategiasi ollut se, että olet sitten koittanut pärjätä ilman häntä ja hylännyt myös kunnioituksen, vaikka neljäs käsky kuuluu: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi”? Väärintekemistä sinänsä ei tarvitse kunnioittaa.
Mutta vaikka sinulla olisi kovin rikkinäinen isä-suhde, tai kamppailisit tässä elämässä erilaisten sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa, sinulla on taivaassa täydellinen Isä, joka rakastaa sinua.
Mutta mitä jos Jumalan nimi tökkää pahasti silmään?
Erilaisten kokemustemme ja arvojemme myötä me asetamme odotuksia toisille ihmisille siitä, minkälaisia heidän tulisi olla tai miten heidän pitäisi käyttäytyä. Meillä on kiusaus määritellä myös se, minkälainen Jumala saisi enintään olla. Suututtavatko sinua esimerkiksi Jumalan asettamat käskyt, koska hänen hallintavaltansa ei suostu asettumaan sinun asettamiisi raameihin?
Voiko siis ihminen nimetä Jumalan uusiksi, keksiä hänelle nimiä, jos esimerkiksi taivaallisesta Isästä puhuminen tuntuu vastenmieliseltä?
Raamatussa sillä on iso merkitys, kuka nimittää kenet, koska se, kuka antaa nimen kenellekin, ilmaisee auktoriteettia. Jos ihminen pyrkii antamaan nimiä Jumalalle, ihminen yrittää ottaa Jumalan valtaansa, niin kuin ihminen määrittelisi Jumalan. Silloin siinä perustetaan uusi uskonto ja astutaan epäjumalanpalvelukseen.
Vain Jumala itse määrittelee sen, kuka hän on ja kuinka häntä tulee puhutella.
2) Kuka minä olen?
Katsotaan toiseksi ihmisen identiteettiä.
Meistä jokainen painii sen kysymyksen kanssa, että kuka minä olen. Siihen liittyy kipuilu siitä, että hyväksytäänkö minut ja millä ehdoilla, täytänkö minä jonkin standardin, että myös minun olemassaololleni on oikeutus.
Oletko rakentanut identiteettisi keskeisesti työssä onnistumisen, laajan ihmissuhdeverkoston, järjestyksessä olevan kodin tai sen varaan, että onnistut antamaan itsestäsi hyvän vaikutelman somessa. Vai oletko saanut siipeesi elämässä niin pahasti, että sinulla on lannistetun ihmisen identiteetti? Meidän aikanamme puhutaan paljon myös seksuaalisesta identiteetistä.
Mitä kautta sinä pyrit määrittelemään sen, kuka sinä olet?
Identiteettimme perusteita ravistellaan nyt tässä koronovirus-tilanteessa, kun meistä itse kunkin elämään voi tulla pitkään vaikuttavia isoja muutoksia lyhyellä varoitusajalla.
Identiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa, kun siinä peilaamme itseämme suhteessa toiseen persoonaan. Kuitenkin jo paratiisissa ihmisen identiteetti särkyi ja sisimmästä tuli pirstaleista, kun Jumalan kuvaksi luotu ihminen lankesi vastustamaan Jumalaa. Yhteys Luojaan, toiseen ihmiseen ja omaan itseen särkyi.
Niinpä kysymykseen “Kuka minä olen?” liittyy meillä jatkuvasti epäselvyyttä ja tuskaa. Omasta sisimmästä ei löydy mitään ehjää ja täydellistä.
Mutta Jumala ei päättänyt jättää meitä yksinäisyyteen. Hän ei ole persoonaton ja kasvoton jumaluus, vaan rakastava Jumala, joka haluaa auttaa myös sinua.
Jumalan oma olemus on ehjä, eikä siinä ole säröä. Täysin ehjä persoona kuulostaa jopa vähän kovalta ja pelottavalta, mutta hän on meille syntisille kuitenkin rakastava Isä, ja on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan Kristuksessa. Hän lähetti tähän maailmaan Poikansa korjaamaan yhteyden ja ottamaan identiteettimme kivut hellään käsittelyynsä.
Viimeisenä yönään Jeesus rukoili Getsemanessa: “Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36)
Jeesus oli siis kuuliainen Isälle loppuun asti, ja maksoi omalla verellään kalliin hinnan siitä, että me saamme kutsua Jumalaa Isäksemme. Kristus joutui Isän hylkäämäksi ristillä, ja hän kantoi meidän häpeämme, jotta sinua ja minua ei tarvitsisi hylätä syntiemme tähden. Ja niin Jeesus lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Siksi, Kristuksen tähden, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Paavali kirjoittaa lapsista, jotka ovat perillisiä. (Gal. 4:5-7) Kristuksessa Isä on ottanut sinutkin omaksi lapsekseen, perimään valtakunnan (Matt. 25:34). Jumala on ottanut sinut lapsekseen kasteessa ja sinulle on avattu ateriayhteys, jolla Kristus ruokkii Jumalan perheväen, maailmanlaajuisen Kirkkonsa.
Ja koska Jumala on muuttumaton, hän tarjoaa sinulle vakaan perustan identiteetillesi. Jos elämässäsi keskeisillä ihmisillä on ollut pelkoa sitoutua, tai sinulla itselläsi on sitä, niin sinun taivaallisen Isäsi rakkaus sinua kohtaan ei muutu eikä laimene.
Jeesus sanoo: “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Matt. 24:35, Mark. 13:31, Luuk. 21:33) Saat peilata itseäsi Jumalan muuttumattoman sanan, lain ja evankeliumin valossa.
Jumala ei ole tehnyt virhettä luodessaan sinut. Jumalalle sinä olet rakas jo tuollaisena kuin olet nyt, vaikka sinun olisi vaikeaa tai mahdotonta hyväksyä itseäsi tai kehoasi.
Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeen edellisessä luvussa, että: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:28) Jumalan edessä, Kristuksessa, me olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita, eikä se arvo perustu siihen, mitä me teemme, missä tehtävässä olemme, mitä olemme saaneet elämässä aikaan tai mitä ominaisuuksia meillä on. Tämä ei tee tyhjäksi sukupuolia Jumalan hyvänä luomistyönä.
Jumalan rakkaus ei ole sidonnainen siihen, onko sinulla ehjä identiteetti tai mitä tuntemuksia sinulla on, mutta hän haluaa tarjota sinulle vakaan perustan identiteetille – sinä olet Jumalan lapsi. Ja siinä Jumalan valtakunnassa, jonka tulemista me pyydämme Isä meidän -rukouksessa, vallankäyttö ei ole alistavaa väkivaltaa, vaan palvelevaa rakkautta.
Isä meidän -rukous ohjaa meitä ylistämään hänen pyhää nimeään, hänen olemustaan ja sitä, miten hyvä hän on meitä kohtaan. On huikea etuoikeus, että Jumala on antanut meille oikeuden kutsua häntä Isäksi ja että hän on luvannut kuulla meitä. Tämän maailmankaikkeuden Luoja tahtoo olla yhteydessä juuri sinun kanssasi!
Pojan Henki huutaa sydämissämme: “Abba! Isä!”
“Pyhitetty olkoon sinun nimesi.”
Rukoillaan. Rakas Isä, kiitos siitä, että meillä oikeus Kristuksen kautta kutsua sinua Isäksemme. Auta meitä kasvamaan lapsenasi niin, että oppisimme tuntemaan sinua ja itseämme paremmin, ja tuottaisimme nimellesi kunniaa tässä maailmassa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 