Kuoleman haju ja elämän tuoksu – 2. Kor. 2:14-17

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 5.4.2020
Palmusunnuntai, 2. vuosikerta
2. Kor. 2: 14-17

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

Johdanto

Apostoli Paavali puhuu tuossa Kristuksen tuntemisen tuoksusta, että toisille se on elämäksi ja toisille kuolemaksi. Sen täytyy olla siis vahvin tuoksu ikinä.

Viime vuosina on ihmisiä koitettu opettaa ottamaan kohteliaasti huomioon julkisissa tiloissa ne, joka ovat herkistyneitä erilaisille tuoksuille ja saavat niistä oireita. On ikävää, jos kölninvedellä lotraaminen aiheuttaa sen, että jonkun henkitorvea alkaa kiristää tai päätä särkeä.

Vaimoni Soili sai jokin aika sitten kukkia ja hän ilahtui niistä, niin kuin aina. Se oli minullekin kiva juttu sen vuoksi, että se vähensi taakkaa harteillani, koska en itse ilmeisesti ymmärrä tuoda rouvalle kukkia ihan niin usein kuin se olisi teoreettisesti mahdollista. Mutta siinä kimpussa oli yksi voimakkaasti tuoksuva kukka, joka alkoi vaikeuttaa minun ja poikani hengittämistä. Semmoista hienoa kimppua ei viitsinyt heittää suoraan biojätteeseen, joten se päätyi loppuajakseen parvekkeelle ikkunan taakse.

Mitä jos puhe Jumalasta saa aikaan hengenahdistusta ja päänsärkyä? Mitä jos Jumalan käskyt tai ajatus vaikkapa tuomiopäivästä tuntuvat vievän hapen pois hengitysilmasta? Onko ainoa ratkaisu silloin jättää Jeesus oman elämän ulkopuolelle jonkin suojapleksin taakse?

Katsotaan tänään kolmea näkökulmaa.
1) Voittajien ja häviäjien paraatit
2) Kristuksen voittosaatto
3) Aina voittosaatossa

1) Voittajien ja häviäjien paraatit

Paavali puhuu meidän nykylukijoiden näkökulmasta ehkä vähän hassusti samassa yhteydessä voittosaatosta ja tuoksusta. Omat kokemukset liikkeellä olosta ja tuoksusta liittyvät lähinnä sellupaikkakuntien ohi ajamiseen. Mutta kyllä ne voittosaatto ja tuoksu liittyvät toisiinsa.

Voittosaatto eli triumfi oli Rooman valtakunnassa sellainen juhla, jossa merkittävän voiton saavuttanut sotapäällikkö kulki hevosvaljakon vetämissä vaunuissa kaupungin halki sotajoukkonsa, sotasaaliin ja sotavankien kanssa. Näistä kulkueista levisi ilmoille suitsukkeiden tuoksu.

Juhlitun sankarin, triumfaattorin, imiessä itseensä miellyttävää voiton tuoksua ja egolleen boostia, voitettuja hallitsijoita nöyryytettiin marssittamalla heitäkin ihmisten edessä. Siinä he sitten ehkä miettivät sitä, minkälainen olisi heidän loppunsa.

Täällä Suomessa juhlakulkueet ovat viime vuosina olleet hilpeämpiä. Kun Leijonat voittivat 2011 jääkiekon maailmanmestaruuden, niin he saapuivat massiivisen väkijoukon keskellä Kauppatorille näyttävästi kaksikerroksisella avobussilla. Komea voittopysti kiilsi pelaajien käsissä, mutta finaalin hävinneitä ruotsalaisia ei sentään nöyryytetty marssittamalla heitä bussin perässä. Vuosi sitten (2019) Leijonat voittivat jälleen kultaa ja saivat taas kokea avobussin hurmaa.

Mutta on täällä Helsingissä marssittu vakavammillakin ilmeillä. Reilut sata vuotta sitten (1918), yhtenä toukokuisena torstaipäivänä, valkoisten ylipäällikkö Mannerheim ratsasti joukkojensa kärjessä voitonparaatissa Senaatintorille. Silloin kansamme oli syvästi jakautunut, ja niitä kipeitä haavoja on käsitelty meidän päiviimme asti.

Itäisessä naapurissamme voitonpäivän paraateissa Punaiselle torille vyöryy vempaimia, joiden toivotaan takaavan sotilaallisen menestyksen tosipaikan tullen jatkossakin.

Mutta niin kuin viime päivinä olemme nähneet ja kokeneet, kaikkia suuria taisteluita ei käydä teräksellä ja lyijyllä. Meidän yhteiskuntamme on nyt valjastettu muiden maiden tavoin kamppailuun virusta vastaan. Ihmishenkien pelastamisen lisäksi päättäjät joutuvat miettimään myös sitä, miten nämä tiukat varotoimet vaikuttavat ihmisten toimeentuloon kriisin aikana ja sen jälkeen.

Ehkä sinäkin mietit, miten sinun käy. Miten minun yritykseni käy, säilyykö työpaikkani, miten selviän veloistani? Selviänkö minä tästä vai joudunko täysin tyhjän päälle? Onko olemassa jotain kestävää, jonka varaan oman elämän voi rakentaa?

Kun tämän päivän tekstissä Paavali kiittää Jumalaa, “joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua” (2. Kor. 2:14), hän puhuu pelastuvista ja kadotukseen joutuvista, kuoleman hajusta ja elämän tuoksusta. (2. Kor. 2:16)

Ajatus kalman hajusta tuntuu ikävältä, ja saatat pohtia, että onko tämä Kristuksenkin voittosaatto taas yksi tympeä jako voittajiin ja häviäjiin, niihin jotka saavuttavat jotain hienoa ja niihin jotka menettävät kaiken. Miksi pitää puhua ikuisesta kadotuksesta, kun tässä elämässä on kärsimystä jo muutenkin niin paljon? Onko tuollainen mustavalkoisuus liioittelua?

Jumala ei tarkoittanut ihmistä kadotuksen alaiseksi, vaan ihminen teki sen itse yrittämällä kammeta Jumalan pois hänelle kuuluvalta paikalta. Siksi ihmiskunta menetti sen kaikkein arvokkaimman, mitä meillä oli – yhteyden tämän maailmankaikkeuden valtiaaseen. Jumala ei ole syypää siihen, että me olemme syntisiä.

Näinä korona-aikoina moni auttaa muita itseään säästelemättä, ja se on todella upea asia. Meidät on kutsuttu palvelemaan lähimmäistä. Mutta Raamatun mukaan ihminen ei saa tehtyä itsestään edes hyvilläkään teoilla pyhää ja puhdasta, Jumalalle kelpaavaa.

Jumala ei kuitenkaan luovuttanut meidän suhteemme, vaan hän halusi tehdä jokaisesta ihmisestä voittajan Kristuksessa. “Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Katsotaan siksi toiseksi tarkemmin tuota Kristuksen voittosaattoa.

2) Kristuksen voittosaatto

Paavali puhuu siis voittosaatosta ja tuoksusta. Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen yksi muistelluimmista hetkistä on se, kun hän ratsasti Jerusalemiin riemuitsevien ihmisten ympäröimänä ja häntä tervehdittiin kuninkaana. (Joh. 12:12-13) Juuri edellisenä päivänä Maria oli voidellut Jeesuksen jalat hyvin kalliilla nardusöljyllä, ja Johanneksen evankeliumissa sen yhteydessä mainitaan kiinnostavasti, että: “Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.” (Joh. 12:3) Jeesus saateltiin siis tuoksuvaisena matkaan, ratsastamaan Jerusalemiin, mutta nöyrästi aasilla, ilman sotajoukkoa, ilman ryöstösaalista ja ilman sotavankien letkaa.

Oliko se Kristuksen tuoksu elämän tuoksu vai kuoleman haju?

Jeesus sanoi, että se voitelu oli hänen hautaamistaan varten. (Matt. 26:12, Mark. 14:8, Joh. 12:7) Kristukselle itselleen se oli siis kuoleman haju, vaikka ihmiset juhlivat häntä sankarina. Kristus otti osakseen häviäjän osan, nöyryytyksen ja syvät haavat, kuoleman ristillä, tehdäkseen sinusta ikuisen voittajan, lahjoittaakseen sinulle ikuisen elämän ja vapauden ja antaakseen sinulle loppumattoman rikkautensa.

Vaikka Kristuksen voittosaatto liittyy siis elämään ja kuolemaan, Jumalan valtakunta ei ole nollasummapeli, jossa yhden voitto olisi joltain toiselta pois. Pelastus on Kristuksessa tarjolla ihan jokaiselle, myös sinulle, ominaisuuksistasi tai taustastasi riippumatta tai riippumatta siitä, miten olet elämäsi elänyt.

Pyhyyden tuoksu on Jumalan tuntemusta. Kukaan meistä syntisistä ihmisistä ei kestä Jumalan pyhyyden edessä ilman Kristusta, ilman parantajaa ja ilman lääkettä. Ilman Kristusta Jumalan pyhyydessä meille syntisille haisee kirous ja kuolema.

Mutta Kristuksen tuntemisen tuoksu on ristin evankeliumin tuoksua. Omia haisevia syntejä ei pidä yrittää peitellä kaikkitietävän Jumalan edessä jollain omatekoisella hajuvedellä, hyvien tekojen haihtuvilla aromeilla. Jumala itse pesee sinut puhtaaksi Kristuksen veressä. Siksi, Kristuksen tähden, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Kastevesi on hajutonta, mutta kun Jumalan sana on siinä yhdistyneenä veteen, sen vaikutus on mitä vahvin. Siinä Jumala on ottanut meidät lapsikseen, omaan perheeseensä. Ja niin kuin kunnon voitonjuhliin kuuluu myös juhla-ateria, Jumala kokoaa meidät kerran Karitsan hääaterialle. (Ilm. 19:9)

3) Aina voittosaatossa

Katsotaan kolmanneksi sitä, että Jumala aina kuljettaa Kristuksen voittosaatossa.

Paavali aloittaa tämän päivän tekstikatkelmansa sanomalla: “Kiitos olkoon Jumalalle…” (2. Kor. 2:14) Alkukielen perusteella hän sanoo kuitenkin: “Mutta kiitos olkoon Jumalalle…”

Eli vaikka Paavali joutui kokemaan matkoillaan hirvittävää väkivaltaa ja vastoinkäymisiä, hän kuitenkin halusi kiittää Jumalaa, “joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa”. (2. Kor. 2:14) Hän oli Kristuksen voittosaatossa silloinkin, kun hänen oma elämänsä päättyi tiettävästi teloitukseen Rooman keisarin käynnistämässä kristittyjen vainossa.

Kristuksen voittosaatossa ei välty vaikeuksilta. Niitä koituu Kristuksen nimen tunnustamisen tähden.

Paavali kirjoittaa: “Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.” (2. Kor. 2:15) Viedessäsi evankeliumia eteenpäin sinäkin olet mukana levittämässä “Kristuksen tuntemisen tuoksua”.

Toisinaan vaikuttaa siltä, että jo se kolahtaa monilla tuntosarviin, jos kertoo olevansa kristitty. Ehkä pohdit omasta puolestasi, että mistä sitä saisi rohkeutta elää kristittynä tässä ajassa, niissä tilanteissa joita tulee vastaan työpaikalla tai ystäväpiirissä.

Tutkimusten mukaan vauva pelkää vähemmän, jos voi haistaa äitinsä tuoksun. Hesarin uutisessa kerrottiin, että “vauvat eivät pelänneet uhkaavia kuvia, jos heidän lähellään oli äidistä lähteneitä tuoksuja”. (HS.fi 11.11.2019)

Nauti siksi ahkerasti Jumalan sanaa, jotta evankeliumin tuoksu saa rohkaista sinua joka päivä. Rakkaan Vapahtajamme tuoksu on ikuisen kotimme tuoksu, eikä se koti hajoa koskaan.
Jumala aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa, ahdistustenkin keskellä. Voitto on jo saatu, Kristus on jo voittanut!

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että Kristuksessa meille on avattu tie taivaaseen. Kiitos, että sinun ominasi olemme aina turvassa, vaikka joudummekin monenlaisiin vaikeuksiin ja ahdinkoihin. Auta meitä rohkeasti kertomaan ja viemään eteenpäin pelastuksen evankeliumia. Herätä tässä kaupungissa lisää ihmisiä kuulemaan sinun sanaasi. Jeesuksen nimessä aamen.