Suljetun rajan avaaminen – 2. Moos. 24:4-11

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 9.4.2020
Kiirastorstai, 2. vuosikerta
2. Moos. 24: 4-11

Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle. Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”
Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.

Johdanto

Karanteeni ei koske vain nyt Uuttamaata tai jotain koronaepäiltyä kotia, koska koko ihmiskunnan historia on yhdenlainen kertomus karanteenista. Kauniin alun jälkeen ihminen pakkoeristettiin paratiisin ulkopuolelle, ja sinne toiselle puolelle jäi elämän puu. (1. Moos. 3:24) Kaikkivaltias asetti rajan ja sille vartijansa, eikä ihmisten ollut mahdollista ylittää sitä.

Nämä pakkotoimet eivät estäneet synnin periytymistä sukupolvelta toiselle, mutta epäpyhä ei voinut suoraan olla kosketuksissa Jumalan pyhyyden kanssa. Herran kirkkaus kun on “kuin tuli, joka polttaa kaiken”. (2. Moos. 24:17) Yhteys Luojaan oli särkynyt ja myös ihmisten välillä alkoivat keskinäisen kommunikoinnin hankaluudet ja yksinäisyyden tuska.

Jumala ei myöntänyt pääsyä luokseen edes pendelöinnin varjolla, vaikka moni luottaakin sitkeästi siihen, että viimeisessä rajatarkastuksessa Jumalan syynistä pääsee läpi työn ja ansaitsemisen verukkeella. Meistä ihmisistä kun tuntuu kovin mahdottomalta hyväksyä ajatus siitä, ettei edes hyvää tekeviä lasketa rajan yli, kohti uutta maata ja uutta taivasta.

Mutta Jumala näkee esittämiämme selityksiä syvemmälle. Jumala tutkii sydämen, onko se edelleen synnin saastuttama, vai hänen itsensä puhdistama. Ilman syntien sovitusta syntinen ihminen ei kestä Jumalan edessä.

Siinainvuorella

Tuossa juuri luetussa Toisen Mooseksen kirjan kohdassa israelilaiset olivat vähän aiemmin päässeet hirvittävästä orjuudesta, kun viimeisen vitsauksen jälkeen Egyptissä oli puhjennut “suuri valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa”. (2. Moos. 12:30) Vain ne kodit, jotka oli suojattu karitsan verellä, olivat säästyneet Jumalan vihalta. “Heprean sana ’pääsiäinen’ muistuttaa sanaa ’mennä ohi’, ’jättää väliin’.” (jakeen 2. Moos. 12:13 selitys)

Israelilaiset olivat nauttineet ensimmäisen pääsiäisateriansa, ja lähteneet kohti luvattua maata. Parin kuukauden vaelluksen jälkeen oli saavuttu Siinainvuoren, Jumalan vuoren juurelle. (2. Moos. 19:1-2)

Ja nyt “Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan”. (2. Moos. 24:4) Oli aika tehdä liitto Herran kanssa, mutta liittoa ei voitu vahvistaa ilman verta. (Hepr. 9:18) “Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: “Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”” (2. Moos. 24:8)

Yli tuhat vuotta myöhemmin eräs Mooseksen kaltainen profeetta (5. Moos. 18:15) lausui pääsiäisaterian yhteydessä kahdelletoista seuraajalleen sanat: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:20)

“Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.”

Pian sen jälkeen hän lähti yön selkään. Puutarhassa, oliivipuiden lomassa, hän rukoili, että malja menisi hänen ohitseen. Mutta Jumalan viha ei jättäisi häntä väliin, vaan se osuisi juuri häneen.

70 vanhinta

Siinainvuorella Herra käski Moosesta ja Aaronia, Aaronin kahta poikaa ja 70 Israelin vanhinta nousemaan vuorelle. Siellä he “saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian”. (2. Moos. 24:11)

Kun vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, myös lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet sinne. (Matt. 26:57) “Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi.” (Matt. 26:59)

Juutalaisten korkeimpaan hallintoelimeen, Suureen neuvostoon, kuului 71 jäsentä. Siinainvuorelle nousseiden 70 Israelin vanhimman tavoin nämäkin Suuren neuvoston jäsenet saivat katsella Jumalaa. Mutta he näkivät edessään Jumalan kätketyn pyhyyden.

Lopulta neuvosto teki päätöksen ja Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle. (Mark. 15:1) Hänet otettiin kiinni, vaikka tämä on hänen maailmansa.

Uuden liiton välimies

Mooses oli vanhan liiton välimies, pappi ja profeetta. (5. Moos. 18:15,18, 28:69, Ps. 99:6) Hänen välityksellään Jumala antoi lakinsa ja solmi liiton Israelin kanssa. Mooses myös rukoili kansan puolesta pyytäen sille armoa.

Tällainen oli myös Vapahtajamme Jeesus Kristus, uuden liiton välimies. (Hepr. 12:24)

Jumala ei ottanut meidän asiaamme omakseen etäyhteyden päästä. Hän tuli itse rajan tälle puolelle, ihmiseksi, meidän veljeksemme. “Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:2)

Juuri Kristus oli se Karitsa, virheetön pääsiäislammas, jonka verestä tuli meille muille suoja Jumalan vihalta. Hänen ristinsä oli se alttari, jolla Jumala teki liiton meidän kanssamme. Kristuksen veressä puhdistettuina meidän eristyksemme on päättynyt, raja on avattu, kadotuksen valta voitettu ja tie taivaaseen on Kristuksessa auki! Siksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Ja niin kuin Mooses vihmoi liiton veren Israelin kansan päälle (2. Moos. 24:8, Hepr. 9:19-20), nyt ihminen pestään puhtaaksi Kristuksen veressä kasteessa. Jos sinut on kastettu esimerkiksi lapsena, siinä sinut on liitetty Jumalan kansaan, Jumalan perheeseen.

Mitä on olla Jumalan vuorella, Jumalan korkeuksissa? (2. Moos. 24:13)

Kun Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen tekemään salivarauksen pääsiäisateriaa varten, hän sanoi ennakoivasti, että kyseinen suuri huone löytyisi yläkerrasta. (Luuk. 22:8,12) Ehtoollisessa Kristus vie meidätkin korkealle näköalapaikalle. Hän antaa meidän maistaa leivässä ja viinissä pyhyyttään, olla konkreettisesti Jumalaa lähellä. Se ei ole rajattu vain tietylle joukolle, vaan se on kaikille hänen omilleen.

Ja nyt me odotamme Jeesuksen paluuta, sitä kun hän saapuu kerran takaisin taivaasta. Silloin uudessa maassa meitä on odottamassa elämän puu, joka “antaa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden”. (Ilm. 22:2)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että annoit meille Poikasi Jeesuksen! Kiitos, että Kristuksen veri pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistämme. Kiitos, että kerran sinun luonasi taivaassa ei mikään ole enää kirouksen kahleissa. Jeesuksen nimessä aamen.