Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 19.4.2020
1. sunnuntai pääsiäisestä, 2. vuosikerta
Sak. 8: 6-8
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä,
jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta,
tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?
kysyy Herra Sebaot.
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani
auringonnousun ja auringonlaskun maista.
Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan.
He ovat minun kansani,
ja minä olen heidän Jumalansa,
uskollinen ja vanhurskas.
Johdanto
Tulen katsomisessa on jotain hypnoottista ja rauhoittavaa. Mutta siinä tulvivat kyllä kyyneleet silmiin, kun liekkimeri nousee temppelin katolta. Siinä on tuhoutumassa kaupungin ja koko maan symboli, ylpeyden aihe, jonka ihanuutta saavuttiin ihastelemaan eri maista asti.
Pitkäperjantaihin ja pääsiäiseen johdattava kärsimysviikko alkoi viime vuonna (2019) järkyttävästi. Notre Damen palohälyttimet laukesivat kello 18:20, ja se aiheutti hämmennystä, vaikka käynnissä olevassa jumalanpalveluksessa ei vielä pelätty pahinta, kun savua ei näkynyt tai haissut.
Runsaat parikymmentä minuuttia myöhemmin tuli toinen hälytys, ja silloin kaikki poistuivat. Siitä meni vain parikymmentä minuuttia, kun sosiaalinen media alkoi täyttyä savupatsasta kuvaavista videoista. Muutamassa minuutissa katedraalin koko katto oli liekeissä. Notre Damea oli rakennettu lähes parinsadan vuoden ajan, mutta se tuhoutui vain joidenkin tuntien aikana ja sitä tuhoa katseli koko maailma.
Useat sadat viranomaiset ja vapaaehtoiset uurastivat itseään säästelemättä pelastaakseen sen romahtamiselta ja pelastaakseen monet kallisarvoiset esineet ja taideteokset.
Tämän päivän raamatunkohta on profeetta Sakarja kirjasta, joka puhuu tuhon jälkeisestä ajasta. Katsotaan siihen liittyen 1) tuhon vaikutuksia, 2) nollapistettä ja 3) uutta alkua.
1) Tuhon vaikutuksia
Notre Damen tavoin jo vuosisatoja aiemmin myös Jerusalemin ensimmäinen temppeli oli ollut kaupungin ja koko Israelin kansan ylpeyden aihe, jonka ihanuutta oli saavuttu ihmettelemään ja ihastelemaan eri maista. Mutta Jerusalemin asukkaita kohtasi vuonna 587 eKr. hirvittävä tragedia.
Hegemonia-asemaan nousseet babylonialaiset olivat piirittäneet kaupunkia kauan, ja muurien sisäpuolella oli nälänhätä. (2. Kun. 25:1-4) Lopulta puolustus murtui ja hetkeään pitkään odottaneet valloittajat ryntäsivät kaupunkiin hävittämään ja häpäisemään julmasti niin kuin porteista olisivat vyöryneet sisään itse helvetin joukot.
Babylonialaiset polttivat myös temppelin ja veivät mukanaan sen loputkin arvokkaat esineet ja materiaalit, jotka olivat jääneet edelliseltä sotaretkeltä vielä jäljelle. (2. Kun. 25:9,13-17) Ilmeisesti juuri tuossa rytäkässä katosi myös Herran liitonarkku, minne lie.
Kaiken sen tuhoamisen keskellä hengissä säilyneiden kohtalo oli kova. Asukkaat pakotettiin siirtymään Babyloniaan sinne jo aiemmin raijattujen Juudan heimon jäsenten tavoin. (2. Kun. 24:13-16, 25:11) Siellä Babylonian virtojen varsilla vuosikymmenet vierivät kotimaata muistellen. (Ps. 137:1,4)
Raamatun alkupuolella kerrotaan eräästä aiemmasta vaiheesta noilla samoilla seuduilla, kun maailma oli koolla katsomassa ihmiskunnan yhteistä ponnistusta. Jossain ideariihessä oli syntynyt unelma tornista, joka ulottuu taivaaseen asti. Se toisi rakentajilleen mainetta ja auttaisi siinä, ettei ihmiskunta hajaantuisi. (1. Moos. 11:4)
Monen kaupungin ikoniset symbolit ja turisteja houkuttelevat vetonaulat ovat edelleenkin juuri korkeat ja massiiviset rakennukset tai rakennelmat. Helsingissä taivaanrantaa vasten piirtyy tuomiokirkko, Pariisissa Notre Damen ohi hujahtanut Eiffelin torni, ja Rio De Janeirossa Kristus-patsas.
Mutta Jumala tunnisti tuon erikoisen tornin rakentajien asenteessa ilmeisesti uhmakkuuden, ja näki sen työmaan olevan vasta alkua heidän pyrkimyksilleen. Niinpä Jumala sekoitti ihmisten kielen, etteivät he enää ymmärtäneet toistensa puhetta, ja hän hajotti ihmiset sieltä kaikkialle maailmaan. Tuo kaupunki sai nimen Babylon ja se muistuttaa heprean kielen sanaa ’sekoittaa’. (1. Moos. 11:9)
Myöhemmät babylonialaiset pyrkivät siis ilmeisesti jälleen maailmaa yhdistäväksi maineikkaaksi mahdiksi ja kansojen sulatusuuniksi, kun he pakkosiirsivät ihmisiä maahansa.
Maailman kaupungeista kansojen sulatusuunin viestisoihdun otti sittemmin New York, kun Vapaudenpatsaan viereisen Ellis Islandin vastaanottokeskuksen kautta maahan virtasi vapaaehtoisesti miljoonia siirtolaisia. Manhattanin taivasta hipova siluetti on yksi maailman maineikkaimmista, ehkä maineikkain.
Parikymmentä vuotta sitten me ihmiset ympäri maailman katsoimme kauhuissamme suoraa lähetystä kaksoistornien tuhosta, kun terroristit iskivät maailmankaupan keskukseen, World Trade Centeriin. Yhdysvallat laittoivat sotajoukkonsa liikekannalle, ja vuosien taistelut ja kaoottinen väkivalta johtivat osaltaan siihen, että entisen Babylonian sydänmailta etsiytyi myös tänne Helsinkiin ja Luther-kirkkoon monia turvapaikkaa hakevia lähimmäisiä.
Missä välissä tämä maailma ehti kasvaa näin pieneksi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen niin nopeasti?
Me katsomme maailman tapahtumista elävää kuvaa ymmärtämättä, miten ne vaikuttavat meidän elämäämme tulevaisuudessa. Alkuvuonna sitä seurasi uutisia Kiinasta, mutta pieneen mieleenikään ei tullut sellaista ajatusta, että parin kuukauden päästä meidän yhteiskuntamme suljettaisiin monen muun maan tavoin. Että maailmanlaajuisen virusepidemian takia koulurakennukset suljettaisiin, kokoontumisia rajoitettaisiin ja maahamme asetettaisiin sisäiset rajatarkastukset. Ne ovat tärkeitä ja ymmärrettäviä toimia, mutta kuka olisi osannut ounastella sellaista tammikuussa tai edes vielä helmikuussa?
Babylon, Jerusalem, New York, Pariisi. Onko täällä Helsingissä, omassa elämässäsi, menossa jokin karmaiseva live-lähetys? Joudutko seuraamaan aitiopaikalta, kuinka elämäsi palaset tuhoutuvat yksi kerrallaan, esimerkiksi terveys, toimeentulo tai ihmissuhteet?
Välittääkö Jumala siitä, jos sinun elämäsi on hajoamispisteessä? Johtaako tätä riitasointuiselta kuulostavaa orkesteria kukaan?
2) Nollapiste
Tämän päivän raamatunkohta on siis profeetta Sakarja kirjasta. Sakarja on siinä joukossa, kansan pienessä jäännöksessä, joka saa jälleenrakentaa kotimaataan ja Jerusalemin kaupunkia sitä kohdanneen perusteellisen tuhon jälkeen. Meedia-Persian valtakunta on kukistanut Babylonian ja noussut uudeksi maailmaa muokkaavaksi suurvallaksi. Sen kuningas Dareioksen toisena hallitusvuotena – siis vuonna 520 eKr. – Herra alkaa antaa profeetta Sakarjalle näkyjä ja ilmoittaa asioita, joita hänen tulisi julistaa.
Sakarjalle Jumala lausuu ennustuksistaan ja teoistaan: “Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?” (Sak. 8:6)
Mikä olisi perimmiltään tuo Jumalan uskomaton suunnitelma?
Notre Damen edustalla on maassa pyöreä laatta. Se on Point Zéro, nollapiste, johon lasketaan etäisyydet muualta. Eli jos ajat kohti Pariisia ja näet kyltistä, paljonko on kilometrejä vielä jäljellä, niin se lasketaan juuri tuohon pisteeseen Notre Damen luo. Helsingissä vastaava nollapiste on tässä muutaman korttelin päässä Erottajalla.
Mutta on nollapisteellä toinenkin käyttötarkoituksensa. Kun Yhdysvallat kehitti toisen maailmansodan aikana ydinasetta, nollapisteellä tarkoitettiin koeräjäytyksen paikkaa. Ydinräjähdyksen massiivisen sienimäisen pilven siluetin taustalta löytyy erikoisesti tuttu nimi – Manhattan. Ydinaseen kehityshankkeen nimenä oli Manhattan-projekti, koska hankkeen toimisto sijaitsi Broadwaylla, New Yorkin Manhattanilla.
Sitä uutta joukkotuhoasetta käytettiin sitten Hiroshimassa ja Nagasakissa, ja tuhopaikasta tuli ground zero, “alue nolla”. Reilut puoli vuosisataa myöhemmin Manhattanilla WTC-tornien raunioiden paikkaa alettiin kutsua Ground Zeroksi.
Noiden nimitysten alle ja varrelle sisältyy siis hirvittävästi kuolemaa ja perinpohjaista tuhoa.
Jerusalemin nykyinen nollapiste, etäisyyksien ankkuri, on vanhan kaupungin länsilaidalla, Jaffa-nimisellä portilla. Mutta Jumalan ikiaikaisessa suunnitelmassa nollapiste oli siitä hiukan eri kohdassa. Sekä etäisyyden että tuhon nollapiste on Jeesuksen risti.
Jeesuksen risti on se nollapiste, josta käsin kaikki määrittyy etäisyys tai läheisyys Jumalan suhteen, vaikka sitä ei mitatakaan metreissä. Jotkut olivat nimittäin aivan Jeesuksen ristin vieressä, mutta silti kaukana Jumalasta, ja he jatkoivat hänen pilkkaamistaan.
Mutta Jumalan suuri suunnitelma oli, että Kristuksen ristissä hän päästäisi meidät syntiset ihmiset ikuisesti lähelleen, omaan yhteyteensä. Aiemmin Jerusalemin temppeli oli ollut kaiken keskus, Jumalan kohtaamisen paikka.
Profeetta Sakarjan kautta Jumala oli ilmoittanut, että: “Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta ja rakentaa Herran temppelin.” (Sak. 6:12) Ristillä Jumala teki Kristuksen ruumiista sovituksen keskuksen, temppelin, läheisyyden lähtöpisteen, jossa me ihmiset saamme kohdata pyhän Jumalan.
Mutta oli se ristin paikka myös nollapiste tuhon paikkana, ground zero. Hän, jonka kautta on kaikki luotu, kuoli itse ristillä. Mutta samalla Kristus kukisti verellään synnin, kuoleman ja Paholaisen vallan.
Notre Damen tulipalon keskeltä pelastettiin orjantappurakruunu, jonka sanotaan olleen Jeesuksen päässä ristillä. Mutta orjantappurakruunun kantaja itse ei säästynyt pyhän Jumalan vihan tulelta, joka kohdistuu kaikkea meidän syntiämme kohtaan. Jeesuksen risti on siis tuhon paikkana absoluuttinen nollapiste – uudessa merkityksessä.
Jeesuksen risti on tuhon paikkana absoluuttinen nollapiste – uudessa merkityksessä.
Jumala rakastaa sinua ja minua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa kärsiä ristillä pelastaakseen meidät helvetistä, jotta meillä olisi rauha ja ikuinen elämä. Siksi, Kristuksen tähden, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
3) Uusi alku
Tämän päivän tekstissä profeetta Sakarja puhuu siis Jerusalemin kohdanneen tuhon jälkeisestä ajasta. Mutta mitä elämältä voisi koskaan enää odottaa täydellisen tuhon jälkeen, nollapisteessä, oman elämän raunioilla, kun moni sellainen tavoite johon uskoi ja panosti, on sortunut?
World Trade Centerin ja Notre Damen ympäristössä paikat peittyivät ensin tuhkaan. Myös tämä Helsingin Luther-kirkko on kokenut pommituhon ja alennuksen tilansa. Mutta niin kuin kaksoistornien sijaan rakennettiin aiempia korkeampi torni ja Notre Dame aiotaan korjata, myös Luther-kirkko palasi kirkkokäyttöön.
Jumala luo tuhkastakin uutta. Itse asiassa Jumala on erikoistunut luomaan jopa tyhjästä, joten myös tuhon jälkeinen uusi alku on hänen erityisalaansa. Oman Poikansakin hän herätti kuolleista.
Ground zero, nollapiste, on siis oikeastaan Jumalan työskentelytaso, jossa hänen mahdollisuutensa tulevat näkyviin. Tässä tuhon maailmassakin Jumala rakentaa jotain pysyvää, Kristuksen maailmanlaajuista Kirkkoa.
Ground zero, nollapiste, on Jumalan työskentelytaso, jossa hänen mahdollisuutensa tulevat näkyviin.
Mitä tuhoa sinun elämässäsi onkaan tapahtunut, sekin saa kääntyä siunaukseksi, kun jätät sen Jumalan käsiin. Jumala ei koskaan hylkää sinua Kristuksessa, ja risti on uuden alun mahdollisuus joka päivä myös sinulle.
Jumala sanoo profeetta Sakarjan kautta: “Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.” (Sak. 8:7-8)
Ihmiset auringonnousun ja auringonlaskun maista yhdistää lopulta vain Kristus, eivät korkeat pytingit tai maailmankauppa. Ja Kristuksessa Jumala antaa meille ikuisen kotikaupungin, taivaallisen Jerusalemin, jonne eivät kulkutaudit pääse ja jossa ei tarvitse pelätä lähellä liikkuvan hengityksen aerosoleja, jossa ei pommit räjähtele ja jossa ei ole väkivaltaa kadulla tai kotona.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että sinulle mikään tilanne ei ole toivoton. Kiitos siitä, että saamme jättää koko elämämme siunaaviin käsiisi. Pyydämme, Herra, siunaustasi itsellemme, tälle kaupungille, Suomelle ja koko maailmalle. Kiitos, että olet antanut Kristuksen kuolla ja nousta haudasta koko maailman lunastuksen tähden. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 