Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 3.5.2020
Luomakunnan sunnuntai, 1. vuosikerta
Kol. 1: 12-20
Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.
Hän on näkymättömän Jumalan kuva,
esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
Hänen välityksellään luotiin kaikki,
kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön,
valtaistuimet, herruudet,
kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan
ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa.
Hän on myös ruumiin pää,
ja ruumis on seurakunta.
Hän on alku.
Hän nousi esikoisena kuolleista,
jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Jumala näki hyväksi
antaa kaiken täyteyden asua hänessä
sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon
ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan
kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.
Johdanto
Tämä saarna on kuudes osa saarnasarjassa Isä meidän -rukouksesta, ja aiemmat osat löydät helpoiten osoitteesta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja. Tämän päivän tekstissä puhutaan valon valtakunnasta, joten keskitytään pyyntöön “tulkoon sinun valtakuntasi” kolmesta näkökulmasta:
1) Millainen jumala, sellainen valta
2) Valtakunnan kansalaiseksi
3) Jumalan valtakuntaa rakentamassa
1) Millainen jumala, sellainen valta
Kun kerran olin Schipholin lentokentällä Amsterdamissa ja katselin siellä vilisevää kansallisuuksien kirjoa, sitä olisi melkein voinut ajatella olevansa taivaassa, kun Jumalan valtaistuimen eteen kootaan “ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista”. (Ilm. 7:9) Lentokentän arkkitehtuuri ei tosin ollut ihan sitä tasoa, mitä taivaalta voinee odottaa.
Suomalaiseen tapaan mietin mielessäni, että mitä ne muut meistä ajattelevat, jos nyt ylipäätään tietävät mitään Suomesta. Miten me suomalaiset pärjäämme kansakuntien joukossa? Olemmeko me niitä, joita ihaillaan, pidetään hyvinä tyyppeinä ja esikuvallisina, tai joita halveksitaan? Onko Suomen passi kovaa valuuttaa? Suomen tasavalta, Republiken Finland.
Joidenkin kansojen kansallinen itsetunto ei ole yhtä suuri kuin toisten, ja kansoilla on taipumus katsoa toisiaan ylöspäin tai alaspäin. Kansan ylpeyden aiheet voivat olla muualla vitsi. Italian aiempi pääministeri Silvio Berlusconi ei oikein vaikuttunut siitä, kun hänelle esiteltiin Suomessa jotain parisataa vuotta vanhaa puukirkkoa. Roomassa tuon ikäisiä rakennuksia varmaankin puretaan sen tieltä, että saadaan kaivettua esiin antiikin ajan raunioita.
Kuka saa edustaa mitäkin kansaa, esimerkiksi meitä suomalaisia? Sitä edeltää tavallisesti kova kilpailu. Joka vuosi erilaisten ehdokkaiden joukosta karsitaan esiintyjä, joka lähetetään Eurooppaan laulamaan viisuaan, tai se jengi, jonka odotetaan hankkivan Suomelle kultaa lätkäkaukalosta. Tänä koronakeväänä ne on tosin molemmat peruutettu. Jotta voi edustaa Suomea valtiollisella huipputasolla, pitää yleensä ensin voittaa vaaleissa paikka eduskuntaan, nousta kohti poliittista huippua, voittaa äänestys puolueen puheenjohtajuudesta tai voittaa presidentinvaali.
Onko se edustaminen sitten kansallemme eduksi vai haitaksi? Kun pääministeri Sanna Marin piti maaliskuussa puheen YK:ssa, hän sai raikuvat aplodit. Viime vuosina moni yhdysvaltalainen on puolestaan spontaanisti pyydellyt anteeksi istuvan presidenttinsä käytöstä.
Jeesus on maailman kuuluisin juutalainen. Mutta juutalaisten mielestä Jeesus ei ollut soveltuva edustamaan heitä, sellainen, jonka taakse he olisivat kansana asettuneet. “Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.” (Joh. 19:15) Hän oli pääosin oman kansansa hylkäämä, eivätkä he taida edelleenkään arvostaa hänen meriittejään kovin korkealle.
Jos pari tuhatta vuotta sitten elänyt Jeesus olisi ollut suomalainen, niin mitään maabrändityöryhmää ei olisi täällä varmaan tarvinnut perustaa. Suomea ei olisi juostu maailmankartalle, vaan siihen olisi riittänyt apostolinkyyti.
Kun kerran taivaallinen Isä lähetti tähän maailmaan korkeimman tason edustajansa, kuka hänen olisi sitten pitänyt lähettää? Minkälainen taho olisi hyvä edustamaan taivaan valtakuntaa?
Tämän päivän Kolossalaiskirje sanoo Pojasta, että: “hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat”. (Kol. 1:16) “Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1:16)
Jos olisit kuullut, että sellainen taho olisi tulossa tähän maailmaan, minkälaista spektaakkelia sinä olisit odottanut siitä kohtaamisesta? Olisiko häntä kuljettavan saattueen pitänyt olla vähintään yhtä näyttävä kuin valtiovierailulle saapuvalla Venäjän presidentillä? Kun me rukoilemme Isä meidän -rukouksessa, että: “Tulkoon sinun valtakuntasi”, niin minkälainen valtakunta sieltä sitten oikein tulee?
Ihmiskunnan historiassa valtakunnan tuleminen on yleensä tarkoittanut sitä, että rajan yli on tullut jokin itseä mahtavampi joukko – aseet tanassa. Edelleenkin kun asemahti Yhdysvallat lähtee maailmalle levittämään demokratiaa, niin sitä ei ole tapana toteuttaa kirjekursseina.
Minkälainen on siis se valtakunta, jonka tulemista Vapahtajamme opetti meitä rukoilemaan? Minkälaisella arsenaalilla kuninkaiden Kuningas tuli tähän maailmaan?
Hallitsijoiden valta on tavannut ihmiskunnan historiassa perustua armeijan suosioon – johtamisella ansaittuun tai rahalla ostettuun – koska suvereniteetti kytkeytyy oleellisesti väkivallan monopoliasemaan hallittavalla alueella. Jos nimittäin yhteiskunnan järjestystä ylläpitävä väkivaltakoneisto ei ole uskollinen valtaapitävälle, kasvaa kiusaus alkaa kamppailla vallasta ja ryhtyä sisällissotaan. Roomassa monet keisariksi pyrkineet yrittivät ostaa armeijan itselle suosiolliseksi lupaamalla sotilaille parempaa palkkaa tai erilaisia etuuksia.
Jumala on suvereeni, Kaikkivaltias. Vallan avulla usein pyritään varmistamaan oma tai kansan toimeentulo, mutta Jumala ei tarvitse meiltä mitään ollakseen olemassa, koska hän itse on kaiken olemassa olevan lähde. Hänen valtansa ei perustu johonkin sellaiseen, mitä me voisimme hänelle antaa, joten hänen ei tarvitse yrittää ostaa meiltä suosiota tai lojaaliutta pysyäkseen vallan kahvassa.
Niinpä Jumalan valta ei ole itselle kahmivaa, vaan antavaa. Jumalan omassa valtakunnassa valta on aina palvelevaa ja sillä edistetään kaikkien hyvää. Omassa monarkiassaan hän ei ole tyranni, vaan palveleva Kuningas. Millainen jumala, sellainen valta.
Vaikka ihmiset loukkaantuivat ja moni edelleen loukkaantuu Jeesukseen, silti hän oli taivaan valtakunnan edustajana täydellinen, koska taivaan valtakunta on juuri Jeesuksen näköinen. Jumalan valtakunta on rakkauden valtakunta, ei pakkovallan ja alistamisen valtakunta, nöyrän palvelemisen valtakunta, ei itsensä korostamisen valtakunta, armon ja totuuden valtakunta.
2) Valtakunnan kansalaiseksi
Katsotaan toiseksi valtakunnan kansalaiseksi tulemista.
Tv-sarjassa, jonka nimi on Viikingit, on mainioita repliikkejä vallasta. Sen hahmojen mukaan valta rakennetaan verellä, ja valta annetaan sille, joka alentaa itsensä poimiakseen sen.
Siinä missä pohjoisen taistelijat riskeerasivat oman verensä kun yrittivät vuodattaa muiden verta, Jeesus Kristus antoi vuodattaa oman verensä lunastaakseen koko maailman vapaaksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Kristus luopui omasta korkeasta kunniastaan ja alensi itsensä kaikkea alemmas, jotta hänessä sinut ja minut korotettaisiin ilman omaa ansiotamme tai erinomaisuuttamme.
Martti Lutherin mukaan kun me rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista, me pyydämme, “että se tulisi keskuuteemme ja läheisyyteemme sillä tavalla, että mekin kuuluisimme niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hänen nimensä pyhitetään ja hänen valtakuntansa menestyy”. (Iso katekismus) Tai jos “olemme jo päässeet siitä osallisiksi”, rukoilemme, että Jumalan valtakunta “saavuttaisi ne, jotka eivät vielä ole siitä osallisia, ja että se joka päivä kasvaen saapuisi meidän luoksemme”.
Jumala ei vain siirrä ihmisiä valtakuntaansa, vaan muuttaa myös ihmisen sydämen. Neuvostoliitossa harjoitettiin muinaisten valtakuntien tavoin ihmisten liikuttelua alueelta toiselle, mutta valtakuntaa on vaikea rakentaa, jos sydän on muualla. Niinpä Jumala ei pakkosiirrä väkisin ketään luokseen. Meidän, syntiinlangenneen ihmiskunnan hengellinen pakkosiirtolaisuus päättyi, kun Daavidin Pojassa Jumalan valtakunta tuli paratiisista karkotetun ihmiskunnan keskelle.
Luther opetti, että Jumalan valtakunta tulee luoksemme kahdella tavalla. “Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä”, ja: “Toiseksi se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolla.”
Eli ensinnäkin, kun Isä toi tähän maailmaan valtakuntansa Kristuksessa, sanoma siitä valtakunnasta kylvetään siis sydämeen. (Matt. 13:19) Kristuksen sanan kautta sinä ja minä saamme Jumalan armon ja tulemme Jumalan valtakunnan jäseniksi.
Mutta toiseksi siis tässä Isä meidän -rukouksessa säilyy myös loppuun asti kestävä odotus, koska me pyydämme tämän ajan lisäksi myös sitä, että jo koittaisi se Herran päivä, jolloin Kristus saapuu takaisin kuninkaana kaikkien nähden tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin hän lopullisesti murskaa pahan vallan ja synti joutuu väistymään.
Isä “on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan”. (Kol. 1:13) Siksi Kristuksessa on myös sinun syntiesi sovitus ja saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kristus on jo kasteessa ottanut meidät kansalaisikseen, siirtänyt hänen valtakuntaansa, Kristuksen Kirkkoon. Vaikka sinun kansasi identiteetti olisi heikko, tai sinun oma identiteettisi olisi pirstaleina, sinulle on Kristuksessa annettu Jumalan lapsen identiteetti ja taivaan kansalaisen identiteetti. Se on upein identiteetti ja kansalaisuus mitä on olemassa!
Kun ylittää valtakunnanrajan, pitää näyttää passi, se matkustusasiakirja, jolla todistetaan henkilöllisyys ja kansalaisuus. Kristuksen veressä Jumala on myöntänyt sinulle kaikkein kalleimman sortin passin, joka avaa kerran siinä kaikkein tärkeimmässä tarkastuksessa pääsyn taivasten valtakuntaan. Olkoon siksi sinun ylpeytesi aihe sinun Kuninkaasi, Kristus. “Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” (1. Kor. 1:31, 2. Kor. 10:17)
Tämän päivän tekstissä puhutaan valon valtakunnassa pyhille kuuluvasta perintöosasta. Jumalan valtakunnan tulemisen pyytäminen ei siis ole mikään pikkujuttu. Lutherin mukaan siinä me pyydämme “kaikkea sitä, minkä Jumala omistaa”. Ja koska “hän on Jumala, hän haluaa myös pitää sen kunnian, että hän antaa paljon enemmän ja runsaammin kuin kukaan voi käsittää”, näin siis uskonpuhdistaja Luther.
3) Jumalan valtakuntaa rakentamassa
Katsotaan kolmanneksi Jumalan valtakunnan rakentamista.
Jos Jeesus ei olisi opettanut meille Isä meidän -rukousta, minkä verran me ymmärtäisimme pyytää Isän nimen pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista? Vähän Isä meidän -rukouksen opettamisen jälkeen Jeesus kehotti etsimään “ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan”. (Matt. 6:33)
Tämän päivän tekstissä sanotaan Kristuksesta, että: “Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta.” Jumala toi valtakuntansa meidän keskellemme Kristuksessa, ja nyt Jumalan valtakunta maan päällä on Kristuksen maailmanlaajuinen, näkymätön Kirkko.
Valtakunnat perustuvat tässä maailmassa yleensä eri asioiden kahmimiseen – vaikutusvallan kahmimiseen, resurssien kahmimiseen, alueiden kahmimiseen – mutta meillä on se sama riski myös seurakuntina ja messuyhteisöinä, koska me olemme syntisiä ihmisiä. Jumala antakoon Pyhän Henkensä kasvattaa meissä hedelmää niin, että rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, emme jätä kuuntelematta ihmistä, jolle sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita tai jonka persoonallisuus ei viehätä itseä, ja maltetaan olla puhumatta pahaa toisista. Keskitytään toisen negatiivisten puolien ruotimisen sijaan siihen, miten saisimme rohkaistua toisiamme.
Ja missä sinä koetkaan olevasi tyhjä ja mitätön, anna se Jumalalle ja katso mitä hän haluaa siitä luoda. Sinäkin olet syntyperäsi puolesta, kasteessa tapahtuneen uudestisyntymäsi perusteella taivaan valtakunnan edustaja, kutsuttu rakentamaan Jumalan valtakuntaa jo tämän katoavan maailman keskellä. Se mitä me rakennamme jo nyt, on kestävää rakentamista.
Älä keskity siihen, saatko kiitosta tai huomiota ja mainetta, vaan palvele vain rakasta Jeesustasi. Kiitä Jumalaasi hänen hyvyydestään, niin kuin tämän päivän tekstin alku kehottaa: “Kiittäkää iloiten Isää.” (Kol. 1:12)
Rukoillaan. Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Kiitos siitä, että olet rakastanut meitä niin paljon, että annoit ainoan Poikasi kuolla puolestamme, jotta me saamme elää sinun luonasi valtakunnassa, joka kestää ikuisesti. Auta meitä rakentamaan antamillasi lahjoilla sinun valtakuntaasi jo nyt sillä paikalla, johon olet meidät ohjannut tai ohjaat. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 