Isä meidän 7/10: Tapahtukoon sinun tahtosi – Matt. 6:5-13

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä korona-aikana 22.3.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä (Rukoussunnuntai, Rogate), 2. vuosikerta
Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
– Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”

Johdanto

Jos olet käynyt rippikoulun, osaat todennäköisesti “Isä meidän” -rukouksen sujuvasti ulkoa. Siinä oleva kolmas pyyntö “tapahtukoon sinun tahtosi” tulee suuontelosta ulos sulavan pehmeästi. Siinä on vain yksi kova k-kirjain, eikä yhtään tärisevää r-kirjainta. Se tulee yhtä vaivattomasti kuin jos lääkäri työntää tarkastuksessa kielilastan suuhun ja käskee sanomaan “aa”.

Mutta se on oikeastaan myös aika pelottava rukous: “Tapahtukoon sinun tahtosi.” Me emme siis rukoile Isää taivuttamaan omaa tahtoaan siihen suuntaan kuin minä tahdon tai me tahdomme, vaan että “tapahtukoon sinun tahtosi”. Tarkoitatko sinä oikeasti sitä, mitä siinä lausut?

Tämä saarna, “Tapahtukoon sinun tahtosi”, kuuluu saarnasarjaan Isä meidän -rukouksesta ja on sen seitsemäs osa. Aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.

Jumalan valta

Kun lausumme “tapahtukoon sinun tahtosi”, tuleeko siinä antaneeksi Jumalalle omaa elämää koskevan avoimen valtakirjan, luopuneeksi jostain sellaisesta, mitä ei kannattaisi antaa itseltä pois? Eikö ihminen ole varta vasten luotu itsenäisesti tahtovaksi yksilöksi, eikä tahdottomaksi robotiksi?

Jos sinulla on aviopuoliso, niin minkälaiseksi elämäsi muodostuisi, jos sinä sanoisit hänelle joka päivä “tapahtukoon sinun tahtosi”? Olisitko varoittava esimerkki muille, että minkälainen on pompoteltava selkärangaton kynnysmatto?

Voiko Jumalaan luottaa? Onko se, mitä hän tahtoo, luottamuksemme arvoista?

Länsimaissa ihmiset ovat vuosisatojen ajan taistelleet kohti demokratiaa, jotta ei tarvitsisi olla itsevaltiaiden oikkujen armoilla. Valta on nyt kansalla.

Edustuksellisessa demokratiassa annat vaaleissa äänesi sellaiselle henkilölle, jonka arvioit sopivaksi edustamaan sinua yhteisten lakien säätämisessä. Jos hän ei saa edistettyä tärkeiksi katsomiasi asioita, tai hän tekee sellaista, mikä ei miellytä sinua, niin seuraavissa vaaleissa voit sitten äänestää jotakuta toista.

Jumalan kaikkivaltius ei sen sijaan ole vaalikauden mittainen. Häntä ei saa äänestämällä pois asemastaan. Hän on vallassa, vaikka me emme edes uskoisi häneen. Taivaallisen Isämme tahto tulee Martti Lutherin sanoin “pysymään ja touteutumaan vastoin Perkeleen ja koko maailman tahtoa.” Niinpä kysymys on siitä, onko Jumala hyvä. Johtaako hänen tahtonsa vastustaminen onneen vai ei?

Tapahtukoon minun tahtoni

Ihmiskunnan tragedia alkoi siitä, kun se ei paratiisissa enää suostunut noudattamaan kaikkivaltiaan Luojansa tahtoa, vaan valitsi lähteä oman edun tavoittelun tielle. Ihmisen tahdosta tuli syntiin sidottu, kun hän kuunteli houkuttelevaa lupausta ja päätti äänestää sellaista vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa, jossa riippuvaisuus Jumalasta olisi vähäisempi. Syntiinlankeemuksen ytimessä oli epäily siitä, että Jumala pimittää ihmiseltä jotain tarpeellista.

Me elämme maailmassa, jonka Jumala on luonut hyvän tahtonsa mukaan eli me toisin sanoen elämme siis hänen maailmassaan. Yleensä ei ole kovin kaunista, jos käyttäytyy kyläpaikassa epäkunnioittavasti isäntäväkeä kohtaan. Mutta niin vain me teemme täällä maan päällä paljon sellaista, minkä Jumala tahtoisi olevan toisin.

Kun kohtelet lähimmäistäsi huonosti, siinä näkyy “tapahtukoon minun tahtoni” seuraus. Valta lisää mahdollisuuksia satuttaa varsinkin niitä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään.

Mutta Jumala sen sijaan on hyvä, ja hänen tahtonsa on hyvä. Mikä siis on pelottavinta siinä, mitä Jumalan tahto voi tarkoittaa omassa elämässä?

Olenko silloin tahdoton ja onneton, jos oma tahtoni on Jumalan tahdon mukainen? Onko minun oma tahtoni onnellisen elämän kulmakivi? Jos Jumalan tahto tapahtuu kohdallani, elänkö silloin jonkun muun elämää? Voiko hänen käskyihinsä sisältyä siunaus?

Luopumiseen varautumista

Martti Luther opetti kristityille tämän “tapahtukoon sinun tahtosi” -pyynnön yhteydessä kristittyjen kohtaamasta vainosta Jumalan sanan tähden, ja hän oli itsekin joutunut hengenvaaraan julistuksensa takia. Luther sanoi, että: “Kenenkään ei pidä kuvitella, että saisi olla rauhassa, vaan hänen on varauduttava siihen, että joutuu jättämään alttiiksi kaiken, mitä omistaa maan päällä: omaisuuden, kunnian, kodin ja konnun, vaimon, lapset ja oman elämänsä.”

On tuskallista luopua “siitä, mikä otetaan meiltä pois”. (Luther)

“Tapahtukoon sinun tahtosi” on suostumista myös siihen, että jotain minulle mieluisaa voidaan ottaa minulta pois. Siksi tällainen syntinen ihminen kavahtaa ensi alkuun sitä, että siinä pyynnössä haiskahtaa kärsimys ja ikävyydet.

Psalmin 73 kirjoittaja kadehtii jumalattomia, kun hän näkee heidän menestyvän, ja toteaa sen sijaan, että: “Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.” (Ps. 73:14) Mutta sitten hän tajuaa, miten jumalattomien lopulta käy ja hän sanoo Herralle: “Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.” (Ps. 73:24-26)

Miten Jumala muokkaa meidän tahtoamme?

Jumalan säädökset ovat ikuiset, eivätkä ne muutu, hänen käskynsä ovat hyvät. Vaikka me yritämme taivuttaa hänen sanaansa omien mieltymystemme mukaan, se on siis me ihmiset, joiden tulee taipua hänen alaisuuteensa. (Jaak. 4:7)

Jumala sanoi omasta kansastaan profeetta Jesajan kirjan luvussa 48, että se on kovaa tekoa: “[S]inun niskasi on rautaa ja otsasi vaskea” – eli pronssia. (Jes. 48:4) Jumalalta vaaditaan melkoisia metallisepän taitoja, jos kerran uppiniskaisen jääräpään niska on rautaa niin, ettei päätä saa kääntymään, ja otsa toista metallia.

Metallista tulee taipuisaa, kun sitä kuumentaa. Niinpä hän johtaa myös sinua monenlaisiin koettelemuksiin muokatakseen sinun tahdostasi hänen tahtonsa mukaista. Kärsimysten kautta hän kasvattaa sinua ja minua olemaan esimerkiksi armollisempia toisia kohtaan.

Koettelemusten keskellä on myös vaara katkeroitua Jumalalle, mutta tässä katoavassa maailmassa ei lopulta ole mitään muuta pysyvää, mihin kannattaisi koko elämänsä turvata, kuin ikiaikojen Jumala.
Heprealaiskirjeen luvussa 12 puhutaan kärsimyksestä kasvatuksena, Herran kurituksena (Hepr. 12:5-7) ja sen mukaisesti “Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään”. (Hepr. 12:10)

Hänen tahtonsa vastustaminen on siis vahingoksi omalle itsellemme. Erikoisesti oman tahdon noudattaminen ohi Jumalan tahdon johtaa lopulta ikuiseen onnettomuuteen, mutta Jumalan tahdon noudattaminen johtaa ikuiseen onneen. Lutherin mukaan Isä meidän -rukouksen tarkoitus on “saada tapahtumaan myös meissä se, mikä muutenkin vääjäämättä tapahtuu meidän ulkopuolellamme”.

Kristus toteutti Isän tahdon pelastaakseen meidät

Jeesus sanoi Isä meidän -rukousta seuraavassa Matteuksen evankeliumin luvussa, että: “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21)

Jumalan tahdon seuraaminen on enemmän kuin hänen käskyjensä ulkonaista noudattamista, ulkonaista näyttelemistä, ulkonaista alistumista ilman että sydän on mukana. Omalta puoleltaan Jumala todellakin ajattelee meidän parastamme. Hän tahtoo antaa meille kaiken hyvän. Hän ei uhraa meitä varmistaakseen oman hyvinvointinsa, vaan hän uhrasi ainoan Poikansa.

Vähän ennen ristiä Kristus kävi Getsemanessa, yön pimeydessä, sen kaikkein suurimman rukouskamppailun. Heprealaiskirjeen luvussa 5 sanotaan, että: “Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.” (Hepr. 5:7)

Kristus siis suostui toteuttamaan Isän tahdon pelastaakseen meidät ikuisesta kadotuksesta ikuisesti kestävään iloon. Kristus luopui asemastaan ja elämästään sovittaakseen verellään meidän syntimme, sen kaiken, miten me olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.

Mutta Jumala ei vaadi meitä ansaitsemaan pelastustamme, vaan me saamme vain ottaa vastaan sen armon, minkä Jumala lahjoittaa meille Kristuksessa. Siksi, Kristuksen tähden, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Sinun nimesi, sinun valtakuntasi, sinun tahtosi

Jumala-suhteen ei ole tarkoitus olla hyötyä etsivä liikesuhde, vaan pikemminkin rakastava suhde Isän ja hänen lastensa välillä, täydellinen perhesuhde, levollinen olotila, jossa saa kuulua Isälle ja olla hänen iloittu lapsensa. Hän on ottanut meidät kanssaan liittoon kasteessa. Sinä et siis ole hänen orjansa, vaan hänen rakas lapsensa, ja saat kutsua tuota hyvää Jumalaa Isäksesi!

Ja jos esimerkiksi avioliitossa haluaa tehdä sitä, mikä ilahduttaa puolisoa, ei se oma tahto siinä mihinkään katoa. Yhteiset ilon hetket ovat ikimuistoisia hetkiä. Sinun taivaallinen Isäsi etsii sinun parastasi.

Tuo Isä meidän -rukouksen “myös maan päällä niin kuin taivaassa” ei liity vain Isän tahdon tapahtumiseen, vaan myös hänen nimensä pyhittämiseen ja valtakunnan tulemiseen. Jumalan valtakunnan tuleminen on hänen tahtonsa toteutumista, ja kerran se tapahtuu lopullisesti, kun tämän syntiinlangenneen maailman aika päättyy.

Mutta vielä me emme ole taivaassa, vaan maan päällä. Miten tämä aika täällä maan päällä pitäisi siis käyttää?

Aika on yksi niistä upeista asioista, joita Isä on hyvyydessään meille antanut. Ajankäyttö on kuitenkin yksi niitä oman elämän osa-alueita, joiden ympärille tulee usein rakennettua suojamuureja Jumalaa vastaan: “Tähän älä koske!”

Mutta tapahtukoon Isän tahto myös siinä, miten sinä ja minä käytämme aikamme – hänen nimensä kunniaksi. Hänen käytössään myös aikasi on kaikkein parhaassa käytössä.

Sinun nimesi, sinun valtakuntasi, sinun tahtosi. Nämä Isä meidän -rukouksen sinä-pyynnöt tekevät hyvää meille minä-keskeisille ihmisille. Kun sanot taivaalliselle Isällemme, että: “Tapahtukoon sinun tahtosi”, se on hänen pyhän nimensä mitä suurinta ylistämistä! “Vaikka minulla ei olisi mitään muuta, minulla on sinut!”

Psalmin 37 sanoin: “Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!” (Ps. 37:5)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Isä, siitä, että saamme lähestyä sinua rukouksessa Kristuksen tähden. Kiitos, että olet Kristuksen veressä lunastanut meidät omaksesi. Auta, Herra, meitä tuomaan sinun nimellesi kunniaa niin, että että voisimme olla sinun käsinäsi vastaus jonkun toisen, apua tarvitsevan rukoukseen. Jeesuksen nimessä aamen.