Maaliin asti – Hepr. 12:1-6

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkossa pe 26.6.2020
Valtakunnallisen Verkkoevankeliumijuhlan Siionin kannel -jumalanpalveluslähetyksessä
3. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Hepr. 12: 1-6

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
– Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta,
älä masennu, kun hän ojentaa sinua –
jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa,
hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

Todistajia kokonainen pilvi

Jännittääkö sinua esiintyä muiden edessä?

Meillä oli peruskoulussa laulukokeet niin, että siinä piti laulaa yksin muiden edessä. Jos jonkun laulu ei sujunut ihan nuotilleen, niin sieltä saattoi selän takaa kuulua toisten repeilyä. Se oli sellaista kannustavaa yläastemeininkiä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on nyt juoksukisatunnelmissa ja sanoo, että “ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi”. (Hepr. 12:1) Jotkut ovat siis katsomon puolella seuraamassa, että miten sinä suoriudut vaikeasta tehtävästäsi – pääsetkö maaliin asti. Minkälainen tuo todistajien joukko oikein on?

Kirjoittaja on juuri tämän päivän tekstiä ennen luetellut nimekkään kokoonpanon, tyyppejä jotka saatat tietää, vaikket olisi itse edes lukenut Raamattua. Siellä on mainittuina muun muassa sellaisia nimiä kuin Nooa, Abraham ja Saara, Joosef ja Mooses. Ehkä sinunkin nimesi juontuu heistä jonkun nimestä.

He eivät olleet ihmisinä sen kummempia kuin mekään, mutta Jumalan armosta heistä tuli meille uskon esikuvia. Mutta nyt he ovat katsomossa, seuraamassa vuorostaan sinun juoksukilpailuasi.

Mitä jos et pystykään täyttämään odotuksia? Jos et pysty venymään niihin suorituksiin, joita sinulta edellytetään, tekeekö Daavid katsomossa facepalmin? Naurahtaako Saara, jos sinulle tapahtuu jotain odottamatonta?

Pois se mikä painaa

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että: “Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin.” (Hepr. 12:1)

Kun lähdet lenkille, tuskin otat mukaasi levypainoja. Puhelin taskuun ja kuulokkeet korville, kotiavain, ehkä jokin härpäke, josta saadaan tilastollista dataa. Jos osallistut juoksukilpailuun, niin tuostakin listasta karsiutuu vielä asioita pois. Antiikin Kreikan olympialaisissa minimalisoitiin asustusta siihen pisteeseen, että vaatteita ei ollut laisinkaan.

Mitkä ovat niitä asioita, jotka hidastavat sinun vauhtiasi ja pistävät askeleesi laahaamaan?

Heprealaiskirje lähetettiin ilmeisesti Roomaan, ja siellä kristityt olivat joskus aiemmin kestäneet monet kärsimykset ja kamppailut, pilkan ja piinan, vankeuden ja omaisuuden riistämisen. (Hepr. 10:32-34) Mutta nyt kun ajat olivat käyneet kristityille jälleen vaikeiksi, oli ajatus juoksupiikkareiden ripustamisesta naulaan alkanut tuntua houkuttelevalta – ajatus siitä, että saattaisi olla helpompaa elää ilman Kristusta.

Ehkä työpaikan kahvipöydässä oli tullut vaikeita hetkiä, kun joku oli kysynyt, että: “Mitä sinä ajattelet uskonasioista?” tai “Mikä sinä luulet olevasi, jos et suvaitse sitä tai tätä?” Ehkä jossain oli Jeesuksen seuraaminen tullut ilmi, ja siitä oli koitunut bisneksille hankaluuksia, tai jo sovittu työsuhde olikin purettu.

Tai jos oli tullut siteeranneeksi Paavalin Roomaan saapunutta kirjettä julkisesti, ehkä siitä oli tehty tutkintapyyntö. Ehkä omaisuutta oli vandalisoitu, kotitalon seinälle oli ilmestynyt jokin häpäisevä päivitys, ehkä väkivallan uhka oli alkanut pelottaa.

Siellä kyseltiin, että: “Onko Kristuksesta lopulta jotain hyötyä, vai olisiko elämä turvallisempaa ilman häntä?”

Täällä Helsingin Luther-kirkossa on monen muun kirkon tavoin viime vuosina kastettu useita turvapaikanhakijoita. Osa heistä on palautettu lähtömaahansa. Olet siis saattanut katsoa silmiin sellaista, joka elää nyt hengenvaarassa siksi, että tunnustaa Jeesuksen Herraksi.

Jos sinä itse olet vainottu, ja katsot tätä lähetystä jostain päin maailmaa, niin tiedä että olet rukouksissamme. Herra siunatkoon sinua, ja varjelkoon sinua.

Ajatelkaa häntä

Me emme ole vielä perillä, ja jos kerran maaliin asti juoksemista kestää koko tämä maanpäällinen elämä, se ei selvästikään ole mikään sprinttimatka, vaan ultrajuoksujen ultrajuoksu. Juice Leskinen tuumasi, että: “Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie / Sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie.”

Jos yrität näin haastavalla juoksumatkalla pärjätä omassa voimassasi, kone alkaa kyllä piiputtaa ja matka jää kesken. Se, että pitää panna pois kaikki se mikä painaa, on elintärkeää, mutta varsinaisesti se ei vielä anna voimaa.

Niinpä Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että: “Ajatelkaa häntä”, ajatelkaa Jeesusta! Jumala tahtoo itse antaa voimaa meille, voimattomille, niin että et uuvu vaikka juokset. (Jes. 40:29,31)

Ne menneiden aikojen mainiot esikuvat, Moosekset, Rahabit ja Daavidit innoittavat ehkä johonkin asti, mutta Jeesus on enemmän kuin vain esikuva, hän on jotain poikkeuksellista. Hän itse asiassa on alku ja loppu, kaiken A ja O. Jeesus on lähtö ja maali, uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä. (Hepr. 12:2) Ilman häntä meillä ei ylipäätään voi olla uskoa, ja ilman häntä me emme voi olla kulkemassa kohti taivasta.

Jos sinä mietit, että onko kaikki jo liian myöhäistä sinun kohdallasi, niin – hyvä ystävä – ei ole myöhäistä. “Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2) Jeesus kutsuu sinuakin mukaansa seuraamaan häntä.

Kuritus

Se, että matka ei jäisi sinulta kesken, on niin tärkeä asia, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja siirtyy juoksukilpailun tunnelmista toisenlaiseen kuvaan: kuritukseen. Ajatus kurituksesta tuntuu varsinkin meistä tämän ajan ihmisistä kammottavalta.

Jumala kuitenkin pitää tarpeellisena sitä, että myös sinä joudut elämässäsi kohtaamaan kärsimystä, ehkä juuri tälläkin hetkellä. Koska Kristuksessa synnit on jo täysin sovitettu eikä mitään lisämaksua tarvita, kuritus ei ole niinkään kosto ja rangaistus, vaan se on kasvatusta.

Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä vanhempansa kasvatustoimia, ja kuitenkin lapsen on lopulta turvallista olla vanhempansa huolenpidon varassa, vaikka kuinka kiukuttaisi.

Siltikin jo pelkkä ajatus kurittamisesta voi tuntua pahalta, jos sinun omassa kodissasi ovat ph-arvot matalalla, ja ilmapiiri kylmä ja kalsea. Ehkä olet kokenut armottomuutta ja vihaa. Ehkä olet itse joissain tilanteissa menettänyt pahasti malttisi ja itsesi hallinnan.

Jumalan antama kuritus on kuitenkin huolehtivaa, hän kurittaa sitä, jota hän rakastaa. (Hepr. 12:5-6, Sananl. 3:11-12) 1800-luvun kuuluisa ruotsalainen herätyssaarnaaja Carl Olof Rosenius kyseli, että: “Oletko aivan varma siitä, ettet tarvitse Jumalan ihmeellisiä ja ankaria teitä tullaksesi onnellisesti perille?”

Ja hän jatkoi, että: “Ole varma siitä, ettei Jumala kiusaa ihmisiä sydämensä halusta, vaan ainoastaan, kun niin tarvitaan. Ole varma siitä, että ellei kärsimystä tarvittaisi sinun iankaikkiseksi onneksesi, niin Jumalan sydämen loputon rakkaus mieluummin antaisi sinulle paratiisin maan päällä.”

Jumalan sinun elämääsi lähettämällä kivulla ja kärsimyksellä on siis syynsä, koska ei hän muuten sitä sinun osaksesi laittaisi. Kun elämässä kaikki pilarit murtuvat ympäriltä yksi toisensa jälkeen, jäljelle jää vain Kristus, murtumaton perusta, joka ei koskaan petä sinua.

Jotta Jumalalta voi ottaa vastaan kuritusta ilman, että katkeroituu hänelle, ja jotta juoksukilpailussa voi päästä maaliin asti, Heprealaiskirje suuntaa katseemme siis Jeesukseen.

Joh. 3:16

Ainakin menneinä vuosina urheilukisojen televisiolähetysten taustalla vilahti aina silloin tällöin katsomoiden klassikko, jonkinlainen kylttiviritys, jossa on teksti “Joh. 3:16”. Se kuuluu näin: “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

Tämä, Joh. 3:16, on se upea plakaatti, jota sen ympärillämme olevan todistajien joukon voi ajatella heiluttavan myös juuri sinulle – sen sijaan että siellä repeiltäisiin epäonnistumisille! Anna siis kaikki taakkasi ja syntisi, kaikki epäonnistumisesi Jeesukselle, joka kantoi ristillä sinun ja minun, meidän kaikkien syntivelan! (Jes. 53:12)

Siinä hän oli, kädet ja jalat naulittuina puuhun. Ja koska hän oli sanonut olevansa Jumalan Poika, hänen kuolinkamppailuaan paikan päällä todistaneiden pilkkaajien kuoro nauroi, että eikö hänen sitten pitäisi pystyä astumaan alas ristiltä. (Matt. 27:40) Mutta “edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset”. (Hepr. 12:2)

Hän vuodatti verensä meidän puolestamme siinä taistelussa, jossa meidät lunastettiin ikuisesta kadotuksesta ikuiseen elämään. Siksi Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi, myös kaiken sen, kun olet kohdellut läheisiäsi sydämettömästi.

“Run, Forrest, run!”

Elokuvassa Forrest Gump tuo saman niminen päähenkilö joutui lapsena pitämään jalkojensa ympärillä tukia, jotka kuitenkin myös rajoittivat häntä. Kun ilkeät kiusaajat kerran jahtasivat häntä, askel askeleelta hänen vauhtinsa alkoi kiihtyä niin, että tuet hajosivat jalan ympäriltä palasiksi, mutta hän kiisi nopeasti kuin tuuli. Siitä päivästä alkaen, jos hän oli menossa jonnekin, hän meni sinne juoksemalla.

Jeesus on vapauttanut sinut pahimman luokan kiusaajan, Saatanan vallasta vapaaksi juoksemaan kohti maalia, saavuttaaksesi voittajan palkinnon, pääsyn taivaan iloon, kirkkauteen ja kunniaan. Siellä maalissa sinua odottaa kilpailun jälkeisten halausten, kyynelten pyyhkimisen ja seppelöinnin aika.

Kaste kantaa sinua kuin vesi Nooan arkkia, ja sinun perilleviejäsi (Hepr. 2:10) Kristus vahvistaa sinua sanansa kautta. Pidä siksi katseesi jatkuvasti suunnattuna vain Jeesukseen.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Isä, siitä, että annoit meille Jeesuksen! Kiitos, että Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Anna meille voimaa uskoa sinuun niin, etteivät mitkään vastoinkäymiset veisi meitä kauemmas sinusta, vaan että oppisimme niidenkin keskellä turvaamaan vain sinuun. Kiitos, että saamme luottaa siihen, että sinä viet meidät perille asti. Jeesuksen nimessä aamen.