Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.10.2020
Mikkelinpäivä (Enkelien sunnuntai), 2. vuosikerta
Ilm. 5: 11-12
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
– Karitsa, joka on teurastettu,
on arvollinen saamaan vallan,
rikkauden, viisauden ja voiman,
kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Johdanto
En täysin tiedä sitä, että mitä nykyajan lapset puuhaavat, mutta ainakin vielä meillä 80-luvulla varttuneilla skideillä saattoi syntyä sellainen paatoksellinen klassikkoväittely aiheesta “kenen isä on vahvin”.
Kaikilla kilpailevilla osapuolilla oli siinä selkeän yksinkertainen argumentti, että: “Meidän isä on vahvempi kuin teidän isä.” Ja jos sen perään sanoi heti, että: “Lukko kiinni ja avain aurinkoon”, niin voitti, koska sen jälkeen tiedonantoa ei sitten kukaan pystynyt enää muuttamaan.
En muista kenenkään koskaan sanoneen, että: “Meidän isä on kaikista heikoin ja surkein.” Se saattoi olla niin, että ne, joilla oli huono isä-suhde, eivät sitten osallistuneet sellaisiin kovaäänisiin kiistoihin, jos olivat vähemmän halukkaita puolustamaan isänsä kunniaa.
Tänään on Isä meidän -rukousta käsittelevän saarnasarjan kymmenes ja viimeinen osa, ja vuorossa on sen loppuylistys “sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti”.
Sen mukaan siis meidän taivaallinen Isämme on vahvempi kuin kukaan muu, hänen kunniansa on loputon ja hänellä on kaikkia muita mageempi valtakunta. “Lukko kiinni ja avain aurinkoon.”
Tämän Isä meidän -saarnasarjan aiemmat osat löydät helpoiten luettavaksi tai katsottavaksi videolta osoitteessa marttihaverinen.fi/saarnasarjoja. Katsotaan tänään kolmea asiaa.
1) Yksinvaltaiset mieliteot
2) Kunnianhimon varjo
3) Kutsuttu ylistämään Jumalaa
1) Yksinvaltaiset mieliteot
Viime vuosina moni on lähtenyt Lähi-idästä pakoon vainoa ja väkivaltaa hakemaan turvapaikkaa täältä Euroopasta. Useat ovat saapuneet ensin Turkista Kreikalle kuuluville saarille. Joku täällä Luther-kirkossakin voi olla tehnyt tuon vaarallisen matkan jollain enemmän tai vähemmän merikelpoisella aluksella.
Raamatun viimeinen kirja on Johanneksen ilmestys eli Ilmestyskirja, ja sen aluksi Johannes kertoo joutuneensa karkotetuksi Patmos-nimiselle saarelle, koska oli “julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta”. (Ilm. 1:9) Tuo Pátmoksen saari kuuluu nykyisin Kreikalle, vaikka se on vain noin 50 kilometrin päässä Turkin mantereesta. Johannes kirjoitti lukijoilleen, että hänellä “sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys” kuin heillä. (Ilm. 1:9)
Mitä jos “valtakunta ja voima ja kunnia” olisikin Jumalan sijasta sinulla? Minkä verran kunniaa olisi riittävästi ja olisiko valtakunta vain väline sinun omien intohimojesi toteuttamiseen?
Länsimaisissa yhteiskunnissa vaalitaan nykyään demokratiaa, kun niin moni yksinvaltias on ihmiskunnan historiassa antanut erilaisia mallisuorituksia siitä, mitä se voisi tarkoittaa käytännössä, jos erehtyy luulemaan, että itsellä on “valtakunta ja voima ja kunnia”.
Johanneksen aikana, ensimmäisen vuosisadan lopulla jKr., keisari Domitianus vainosi kristittyjä. Mutta oli sitä tehty jo vuosikymmeniä aiemminkin.
Keisari Nero
50-60-luvuilla hallinnut keisari Nero keksi syyttää Rooman palosta kristittyjä, ja heitä alettiin sitten naulata ristiin, heittää eläinten raadeltaviksi ja taljoihin puettuina polttaa soihtuina valaisemassa yötä. Mahdollisesti juuri noissa hirvittävissä vainoissa surmattiin myös apostolit Pietari ja Paavali.
Nero piti itseään taiteilijana. Hänen viimeiset sanansa olivat tiettävästi, että: “Minkä taiteilijan maailma minussa menettääkään!” Kun hän lauloi, soitti tai näytteli, niiden jotka seurasivat hänen esityksiään oli oman turvallisuutensa takia syytä osoittaa hänelle suosiota. Jos hän osallistui johonkin kilpailuun, hän oli jo etukäteen varma voittaja.
Nero surmautti äitinsä (Agrippina), pakotti entisen vaimonsa itsemurhaan (Octavia) ja mahdollisesti tappoi suutuspäissään toisen vaimonsa (Poppaea Sabina), silloin kun tämä oli raskaana. Mutta Nero jäi kaipaamaan häntä sen verran kovasti, että päätti kastroida miesorjan, ilmeisesti nuoren sellaisen, joka oli nimeltään Sporus ja joka muistutti tuota kuollutta vaimoa. Hänet puettiin keisarinnan tavoin, ja Nero meni hänen kanssaan naimisiin. Kreikassa tuolle avioliitolle rukoiltiin hedelmällisyyttä. (Cassius Dio: Ῥωμαϊκὴ Ἱστορία (Roman History), 62) Suhteessa erääseen toiseen mieheen (Pythagoras) Nero otti puolestaan itse vaimon roolin.
Ehkä Nero ajatteli voivansa tehdä ihmisille mitä huvittaa “niin pitkään kuin minun on valtakunta ja voima ja kunnia”. Eli toisin sanoen: “Koska mä voin.”
Kuninkaiden Kuningas
Tuollaisten gaiffareitten aikana tässä maailmassa lähti leviämään uutinen kuninkaiden Kuninkaasta, jota edes kuolema ei voinut nujertaa, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Mutta olisiko hän jälleen vain yksi uusi itseään täynnä oleva öyhöttäjä, joka viihtyy viininhuuruisissa orgioissa ja purkaa pidäkkeettömästi muihin pahaa oloaan ja tylsistymistään?
Jumala nosti Johanneksen Pyhän Hengen vallassa seuraamaan ihmeellisessä näyssä taivaallista jumalanpalvelusta. (Ilm. 4:1-2) Hänet vietiin Herran valtaistuimen luo, jossa kirkkaus loisti jalokivimäisesti eri väreissä. (Ilm. 4:2-6) Ja siitä “[v]altaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly.” (Ilm. 4:5)
Vainojen keskellä eläneelle Johannekselle näytettiin siis vahvana kontrastina upeasti, mitä on taivaallinen monarkia. Tapa hallita ja tapa osoittaa valtaa on siellä kovin erilaista kuin siinä valtakunnassa, jossa kristittyjä vainottiin. Siellä ei näkynyt överiin menevää nautinnonhakua tai julmiksi teoiksi tihentyvää epävarmuutta ja kateutta, vaan puhdasta iloa ja Kaikkivaltiaalle Jumalalle lausuttua kunniaa, joka hänelle kuuluukin. (Ilm. 19:6-7)
Taivaan valtakunta ei ole demokratia, vaan kuningaskunta, jossa on suvereeni hallitsija, jonka sana on järkähtämätön totuus. Jumala on sellainen hallitsija, joka ei pelkää valtansa menettämistä, eikä hän tapa ihmisiä raivon, vainoharjojen tai mielihalujen vallassa.
2) Kunnianhimon varjo
Keisari Nero kihisi kateudesta, jos joku sai suurempaa huomiota kuin hän. Valtaako kateuden piru myös sinut, jos huomaat toisen menestyvän työssään paremmin kuin sinä? Ärsyttääkö sinua, jos kollegaasi tai opiskelutoveriasi kiitellään enemmän kuin sinua?
Meistä jokaisen sisällä asuu pikku-keisari, omasta mielestään väärinymmärretty nero, joka janoaa valtaa ja kunniaa. Tai sitten siellä asuu sellainen jees-tyyppi, joka haluaa mielistellä vahvoja, omissa sosiaalisissa ympyröissä keskeisiä ihmisiä, päästäkseen suosioon tai pysyäkseen suosikkilistalla.
Jumalan valtakunta ja lähetyskäskyn täyttäminen tuntuvat tänä päivänä menevän eteenpäin hitaasti, jos vertaa vauhtia noihin ensimmäisiin vuosisatoihin, kun kristityt elivät vainojen alla. Lieneekö niin, että mahdollinen hitaus ei johdu ulkopuolisesta vastustuksesta tai tämän päivän vainoista, vaan siitä, että sinä ja minä teemme mieluummin sellaisia asioita, joista me voisimme saada kunniaa itsellemme?
Haluammeko rakentaa enemmän omaa hovia kuin jotain yhteistä, jotta ei tarvitse toisten edessä nöyrtyä palvelemaan muita?
Tämän maailman kuninkaat ja kaikki me syntiset ihmiset etsimme enemmän tai vähemmän hyötyä itsellemme, kun taas meidän Herramme on kaikkensa antava kuningas. Hän käyttää valtaansa palvellen.
Harva meistä taitaa tuntea henkilökohtaisesti maamme presidenttiä, mutta tämän maailmankaikkeuden Luoja sen sijaan haluaa nimenomaan henkilökohtaisesti kuulla usein juuri sinun ääntäsi, sinun rukoustasi. Ja Kristuksen tähden hän sallii jopa sen, että me saamme kutsua häntä Isäksi.
Me maalliset isät voimme tietoisesti tai huomaamattamme nöyryyttää jälkikasvuamme, vaikka häpäisemme sellaisella käytöksellä siinä samalla itsemme. Ja me maalliset isät saatamme olla välinpitämättömiä lapsiamme kohtaan tai suosia joitain lapsia toisia enemmän.
Vaikka isä olisi kuuluisa, olisi kehittänyt jonkin erityisen vimpainen, ollut taiteellinen nero tai ihailtu johtaja, lapsena hänen kunniansa varjossa eläminen voi olla pimeässä varjossa elämistä.
Vaikka isä olisi ihmisten ihailema, ei hänellä välttämättä riitä aikaa, kiinnostusta tai lämpimiä sanoja omalle lapselleen. Jotkut maineikkaiden isien lapset sitten purkavat elämäkerroissa näitä karvaita kokemuksiaan.
Pelkäätkö olevasi suhteessa Jumalaan lapsipuolen asemassa? Voiko sieltä ylhäältä tulla sinulle mitään hyvää, vai suosiiko Jumala vain muita ja jättää sinut ilman huomiotaan?
Kirkkauden Isä (Ef. 1:17) hylkäsi oman Poikansa ristille. Se kuulostaa ensin jälleen yhdeltä rakkaudettomalta ja julmalta isä-suhteelta kuuluisan isän varjossa. Mutta sen hän teki siksi, ettei hänen tarvitsisi hylätä meitä syntisiä ikuiseen häpeään.
Siinä ristillä, Rooman valtaapitävien valitsemassa teloitusmuodossa, olivat Jumalan valtakunta, voima ja kunnia Kristuksessa kätkettyinä. Hänet häpäistiin siinä meidän sijastamme, jotta me pääsisimme hänen ikuiseen kunniaansa.
Ja nyt Kristus istuu Isän oikealla puolella. Hän kantaa meidät valtakunnan rajan paremmalle puolelle, iankaikkiseen turvapaikkaansa, sinne missä vallitsee ikuinen ilo ja rauha.
Pelottavat johtajat keräävät ympärilleen siis “jees, jees”-tyyppejä, mutta Jumalaa ei voi mielistellä niin kuin tämän maailman tyranneja. Sen sijaan hän itse lahjoittaa meille Kristuksessa kaiken. Siksi, Kristuksen nimessä ja veressä, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
3) Kutsuttu ylistämään Jumalaa
Odotitko muuten saavasi kutsun linnaan juuri tänä vuonna (2020), kun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on koronan takia peruttu ainakin siinä perinteisessä muodossa? Harmi jos se meni sinulta sivu suun.
Kaikkivaltias Jumala tarjoaa puolestaan sinulle juhlavastaanoton joka sunnuntai, vaikka tänä keväänä siinäkin oli tosin poikkeusjärjestelyjä koronan vuoksi. Mutta yhteen kokoontuessamme me saamme sydämessämme yhtyä siihen samaan taivaallisen jumalanpalveluksen ylistykseen, jota Johannes kuvaa tämän päivän raamatunkohdassa. “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.” (Ilm. 5:12)
Tuo teurastettu Karitsa on kyllä erikoinen juttu. Jos joku meistä tai joku Rooman keisareista olisi sanonut ne samat sanat kuin mitä Jeesus sanoi itsestään asettaessaan ehtoollisen, se kuulostaisi suuruudenhullulta ja siltä, että nyt on kyllä irtauduttu todellisuudesta.
Mutta Kristus todellakin antoi pyhän ruumiinsa ja verensä meidän puolestamme pelastaakseen sinut ja minut ikuisesta kadotuksesta, ja kohta saat tulla hänen tarjoamalleen kuninkaalliselle juhla-aterialle, ehtoolliselle.
Samoin kuin Johannes nostettiin näyssä taivaaseen seuraamaan Jumalan ylistämistä, Isä meidän -rukous nostaa myös sinut ylistämään. Se loppuylistys “sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti” summaa hienosti yhteen sen, että me emme turvaa itseemme, vaan häneen, joka on meidät kasteessa omakseen ottanut.
Ja niin tunnettu ja suuri kuin Jumala onkin, hän on täydellisesti kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu ja mitä sinä tarvitset. “Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme”, kirjoitti Johannes ensimmäisessä kirjeessään. (1. Joh. 5:14-15)
Koska saat voimasi Jumalalta, älä siis etsi kotona, somessa tai työpaikalla kunniaa itsellesi, vaan anna kaikki kunnia aina ja kaikkialla vain hänelle, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, iankaikkisesti.
Rukoillaan. Pyhä Isä, kiitos Kristuksesta, joka on vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta sinun lapsiksesi. Kiitos, että sinulla on kaikki valta, ja me saamme luottaa täysin sinuun. Auta meitä aina pyytämään sinun tahtosi tapahtumista myös meidän elämässämme, mitä se sitten tarkoittaakaan itse kunkin meistä kohdalla. Ja auta meitä palvelemaan lähimmäisiämme niin, että se toisi sinun nimellesi kunniaa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 