Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 18.10.2020
20. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta
Jes. 8: 11–15
Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi,
mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu.
Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö,
mitä se pelkää.
Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä,
pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään.
Hänestä on tuleva solmu ja este,
kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle,
Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
Monet heistä kompastuvat,
syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat,
tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
Johdanto
Kävivätkö astronautit kuussa vai kuvattiinko se vain jossain studiolavasteissa? Oliko John F. Kennedyn murhan takana salaliitto? Tuhottiinko kaksoistornit oikeasti räjäyttämällä?
Onko konepellin alle asennettu jotain sellaista, mikä ohjaa tätä maailmaa joidenkin tahojen haluamaan suuntaan, niin kuin vaikkapa tämä viime vuosina Yhdysvalloista Suomeenkin levinnyt QAnon-salaliittoteoria esittää?
Herra sanoo tämän päivän tekstissä, että: “Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu.” (Jes. 8:12) Profeetta Jesaja vaikutti Jerusalemissa 700-luvulla eKr., 2 700 vuotta sitten, jolloin Israelin kansalla eivät asiat menneet pulkkaan. Profeetoilla ei ole ollut tapana ilmestyä johonkin mukavaan saumaan peukuttamaan ihmisten toilailuille, että “jatkakaa vain samaan malliin”.
Kansakunta oli jakautunut, ja ihmisten aika kului muissa puuhissa kuin Jumalan sanan tutkimisessa. Juudan valtakunnan ympärillä olivat eri kuninkaat armeijoineen liikekannalla, ja Juudassa jouduttiin miettimään, että mihin sitä voisi turvautua, kenen kanssa kannattaisi olla liitossa.
Jos siellä sanoi silloin jotain poikkipuolista yleistä näkemystä vastaan, se ilmeisesti leimattiin salaliitoksi. Ja profeetta Jesaja totta totisesti joutui jatkuvasti puhumaan vastoin yleistä mielipidettä.
Katsotaan tänään kahta asiaa:
1) Kivinen suunnitelma
2) Turvapaikka
1) Kivinen suunnitelma
Vaikka Juudassa ihmisillä oli suunta hukassa ja tulevaisuus pelotti, Jumalalla oli kuitenkin selvä suunnitelma. Se suunnitelma sisälsi sellaisen arkiselta kuulostavan asian kuin kivi.
Tässä hän puhuu erikoisesti kompastuskivestä. Hänestä tulisi “kompastuskivi, kallionlohkare Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa”. (Jes. 8:13-14) Toisessa yhteydessä puhutaan puolestaan kulmakivestä, joka on kompastukseksi. (1. Piet. 2:7-8) Mikä on tuo kulmakivi?
Kun puhutaan kulmakivestä, on yleensä kaksi joukkoa, joista toiset katsovat ylöspäin ja toiset alaspäin. Alemmas katsovien kivi on ensimmäinen ja ylemmäs katsovien kivi on viimeinen.
Ne jotka katsovat kulmakivestä puhuttaessa ylös, ajattelevat tässä kohdassa holvikaarta ja sen keskimmäistä kiilamaista kiveä ylhäällä. Siellä ylhäällä, holvikaaren keskellä, on nimittäin viimeiseksi laitettava huippukivi tai avainkivi, jota ilman koko holvirakennelma romahtaisi kasaan.
Jeesus opetti kulmakivestä, että “jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa”. (Matt. 21:42-44) On ihan loogista ajatella, että jos sieltä ylhäältä putoaa rakennuskivi päähän, niin kyllähän siinä käy huonosti.
Mutta harvemmin holvikaaren rakentajat hylkäävät sitä viimeistä ja tärkeintä kiveä, koska silloin koko työ menee hukkaan. Finlandia-talosta ovat marmorilaatat kyllä putoilleet useammassa erässä, mutta holvikaarissa se viimeinen kivi on niin tarkkaan mitoitettu, että harvemmin sellainen putoaa päälle, ellei sitten ole tehty aivan hirvittävää suunnittelu- tai rakennusvirhettä.
Ja koska kivet joihin kompastutaan eivät yleensä tuppaa olemaan maanpinnan yläpuolella, moni katsookin kulmakivestä puhuttaessa mieluummin alaspäin, ja ajattelee holvikaaren sijasta tavallista rakennusta. Siinä rakentamisessa kulmakivi laitetaan ensimmäiseksi eikä viimeiseksi niin kuin holvikaaren huippukivi.
Tässäkin rakentamisesssa kulmakivi on erityinen kivi, huolella valittu ja valmistettu. Se kivi vahvistaa kulman, ja rakennuksen muodot ja linjat määrittyvät kulmakiven muodon mukaisesti. Eli jos rakentajat hylkäävät jo ensimmäisen, tärkeimmän kiven, koko rakennus menee pieleen tai siitä tulee toisenlainen kuin oli tarkoitus tulla.
Kulmakivellä voidaan tosin tarkoittaa myös kahden seinän yhtymäkohdassa jokaista kiveä perustuksesta kattoon asti, mutta erityisesti kun puhutaan Kristuksesta kulmakivenä, koko rakennus on hänen varassaan.
Mutta miten se on loukku ja ansa, miten siihen kompastutaan ja miten se murskaa?
Jos välit eivät ole Jumalan kanssa kunnossa, sitä alkaa kerätä itselleen muita turvaverkkoja ja tukipilareita.
Voit tehdä mielessäsi sellaisen ajatusharjoituksen, että onko sinulla elämässäsi jotain sellaista, että jos se vietäisiin sinulta pois, sinulta putoaisi pohja pois ja romahtaisit. Sitä kautta yleensä paljastuvat ne asiat, joihin elämässään nojaa oman tasapainopisteen yli. Omaa elämää ei tule rakentaa hyvienkään asioiden perustalle, vaan rakentaa kaikki hyvätkin asiat ainoastaan sille yhdelle perustalle, joka kestää.
Kristus on se koeteltu kivi, jonka asettaman linjan mukaan kaikki lopulta määrittyy. Mikään muu tukipilari ei kestä sinä Herran päivänä, kun taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat, ja paljastuu kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. (2. Piet. 3:10)
Jotka siis hylkäävät Jumalan tarjoaman kulmakiven, hylkäävät Jumalan, ja sortuvat lopulta epäuskonsa alle. Sen mukaisesti Jumala heidät tuomitsee kadotukseen.
Tässä merkissä olet voittava
Onko Kristus sinun elämäsi kulmakivi? Onko hän se tuki ja perusta, johon sinä nojaat koko painollasi?
Erilaiset pelottavat uhat eivät jääneet vain Jesajan aikaan. Meitäkin mietityttävät uutiset viruksista, talouden, työllisyyden ja toimeentulon muutoksista, muuttuvista lämpötiloista, muovisaasteen leviämisestä, tekoälystä, valintoja tekevistä algoritmeista ja hybridivaikuttamisesta.
Kun Israelin kansa kamppaili 2 700 vuotta sitten olemassaolostaan kansakuntien joukossa, tiettävästi noihin aikoihin perustettiin myös semmoinen kaupunki kuin Rooma. Kovin pienestä se lähti siis kehittymään.
Tuhat vuotta myöhemmin, 300-luvulla jKr. työhakemukset Rooman valtakunnan keisarin virkaan käsiteltiin jälleen kerran isojen sotajoukkojen keskinäisissä mätöissä. Kerrotaan, että ennen merkittävää Mulviuksen sillan taistelua Konstantinus näki puolen päivän aikaan taivaalla merkin, punaisen ristin, ja tekstin: “Tässä merkissä olet voittava.”
Ja hän voitti.
Keisari Konstantinus Suuren aikana kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa. Onko se nyt sitten hyvä juttu vai huono juttu, että risti liitetään tuossa kertomuksessa taisteluun, ja että kristinuskosta tuli aikaa myöten valtionuskonto, siitä riippumatta jokaisen meistä kohdalla tärkein kysymys on, missä merkissä uskot voittavasi.
Yhä edelleen tätä maailmankaikkeutta hallitsee Kaikkivaltias Jumala, joka kutsuu tässä tekstissä itseään Herra Sebaotiksi eli “sotajoukkojen Jumalaksi”. Hänellä on taivaalliset ilmavoimat, jotka ovat ihmeellisemmät ja monilukuisemmat kuin Suomeen kaavaillut uudet 64 hävittäjää. Eikä hänen kalustonsa vanhene ja ruostu käsiin.
Kristus on juuri se kulmakivi, johon saat koko elämäsi nojata.
2) Turvapaikka
Jeesus puhui kerran kivistä kivien päällä, ja hän puhui niistä lausuessaan synkän ennustuksen Jerusalemin temppelistä: “Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” (Matt. 24:2) Jerusalem on tuhoutunut, ei vain kerran, vaan kahdesti niin, että siinä on mennyt kahdesti nurin myös Jerusalemin temppeli.
Se, mitä tämän päivän tekstissä Herra sanoo, että: “Hänestä on tuleva solmu ja este”, on vanhassa käännöksessä suomennettu heprean mukaisesti, että “hän on oleva pyhäkkö”. (Jes. 8:14, KR-33/38) Kiinnostavasti muuten ainakin englannin sana “sanctuary” tarkoittaa pyhäkön lisäksi myös turvapaikkaa. Kristus on ikuisesti kestävä pyhäkkö ja turvapaikka.
Jos olisi 2 000 vuotta sitten ollut Jerusalemissa random-ohikulkijana katselemassa omin silmin Jeesuksen ristiinnaulitsemista, niin sitä olisi saattanut ajatella, että siinä jokin omituinen vallankumoushanke kohtasi loppunsa.
Ei kukaan osannut ajatella, että siinä hetkessä, Golgatalla, laskettaisiin sellainen perustus ja linja, jonka kautta kaikki kerran mitattaisiin ja arvioitaisiin, että Kristuksen ristin kautta kulkisi koko tämän universumin luoneen Kaikkivaltiaan pelastussuunnitelma.
Kristus on se Jumalan huolella valitsema kivipaasi, kallisarvoinen kulmakivi, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu, alkuun laittaja ja täydelliseksi tekijä, jonka varaan koko hänen ikuinen Kirkkonsa on rakennettu.
Niinpä Kristuksen risti on se merkki, jossa olet voittava itsellesi ikuisen elämän taivaallisessa Jerusalemissa, joka ei tuhoudu koskaan, ja jonne Jumalan viholliset eivät pääse karauttamaan sisälle. Ristinmerkki on piirretty sinun otsaasi ja rintaasi kasteesi hetkellä, kun hän on ottanut sinut julkiseen liittoon kanssaan. Kristuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, myös kaiken sen, kun olet turvannut enemmän muihin asioihin kuin häneen.
Jumala on sillä tavalla erityisen reilu, että tässä kuviteltujen ja erilaisten salaliittojen maailmassa hän on sanassaan kertonut etukäteen senkin, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin Kristus palaa takaisin ja tämä maailmanaika päättyy.
Sinun ei siis tarvitse murehtia ja pelätä niitä vaikeuksia ja uhkakuvia, joita tässä ajassa taivaanrantaan piirtyy ja piirretään, koska sinun apusi ja turvasi tulee sitäkin korkeammalta. Kastettuna Jumalan lapsena olet elävänä kivenä Jumalan rakennuksessa, joka kestää ikuisesti. Käytä siis tämä elinaikasi viisaasti, viljellen ja varjellen, kiitollisena Herraasi ja lähimmäisiäsi palvellen.
Rukoillaan. Kiitos, rakas taivaallinen Isä, siitä, että olet Kristuksessa lunastanut meidät omiksesi. Auta meitä turvaamaan kaikessa sinuun, niin että sinä saisit olla koko elämämme perusta. Anna rohkeutta, että emme pelkäisi erilaisia uhkakuvia ja toisia ihmisiä, vaan että me tässä maailmassa palvelisimme sinun voimassasi ja toimisimme tahtosi mukaisesti. Jeesuksen nimessä aamen.