Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 27.12.2020
Apostoli Johanneksen päivä, 3. joulupäivä, kaikki vuosikerrat
Sananl. 8:1, 22–30, Biblia 1776
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen edessänsä joka aika.
Johdanto
Missä olit silloin, kun kuussa käveltiin ensimmäisen kerran, kun Elvis kuoli tai kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden? Nuo ovat noita klassisia “missä olit, kun”-kysymyksiä, vaikka ehkä kukaan ei oikeasti kysy niitä joltain toiselta ainakaan tuossa muodossa.
Mutta Jumala kyllä on esittänyt “missä olit”-kysymyksen. Hän kysyi Jobilta: “Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!” (Job 38:4)
Missä olit silloin, kun tämä maailma luotiin? Se lyö laudalta kaikki muut “missä olit”-kysymykset. Eipä meistä kukaan ole ollut silloin paikalla.
Tuo äsken luettu Vanhan testamentin Sananlaskujen teksti kertoo Viisaudesta, joka on persoona. Hän oli läsnä silloin, kun maailma luotiin, ja hän oli olemassa jo ennen maailman luomista. Tuo Viisaus on itse Jeesus Kristus.
Tänään aloitan saarnasarjan luomisesta. [Saarnasarjan muut osat löytyvät sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja] Katsotaan tänään tässä avausosassa kahta asiaa:
1) Ennen kaikkea luomista
2) Luomisessa mukana
1) Ennen kaikkea luomista
Kahdessa viimeisimmässä Kirkkoraamatussa, vuosien 33/38- ja 92-Kirkkoraamatuissa tämän Sananlaskujen kasiluvun jae 22 on käännetty niin, että Herra olisi luonut Viisauden. (Sananl. 8:22) Siksi luin äsken tuon tekstin 1700-luvun Vanhan Kirkkoraamatun eli Biblian mukaisesti, jossa se on käännetty niin, että Viisautta ei ole luotu, vaan Viisaus on ollut Jumalan oma jo ennen luomista. “Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.” (Sananl. 8:22, Biblia)
Se heprean verbi (qanâ), josta tämä eri käännösten näkemysero nousee, tarkoittaa ainakin saamista, hankkimista tai jonkun omana olemista. Kun esimerkiksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan neljännessä luvussa Eeva synnytti Kainin, hän sanoo tuota verbiä käyttäen, että: “Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen.” (1. Moos. 4:1) Eeva siis sai lapsen, eikä luonut.
Ja muualla tässä Sananlaskujen kirjassa tuota verbiä käytetään siinä yhteydessä, kun hankitaan viisautta ja ymmärrystä. Niinpä se, että Viisaus olisi luotu, ei oikein istu tähänkään yhteyteen. Tuntuu hassulta, jos Jumalan olisi tarvinnut luoda itselleen viisautta, eli että kaikkivaltiaalta Jumalalta olisi puuttunut sitä.
Koska tämä Sananlaskujen Viisaus viittaa Kristukseen, se on iso kysymys, onko Viisaus syntynyt vai luotu.
300-luvulla jälkeen Kristuksen oli ryhmä, jota kutsuttiin areiolaisiksi. He kielsivät nykyisten Jehovan todistajien tavoin Kristuksen jumaluuden ja sanoivat, että hän on luotu olento, eikä ikuinen. Mutta jos väittää, että Kristus on luotu olento eikä ikuinen jumalallinen, siinä asetutaan kristillisen uskon ulkopuolelle eli se on harhaoppista ja johtaa kadotukseen.
Kolossalaiskirjeessä kerrotaan Kristuksesta, että: “15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.” (Kol. 1:15) Kristus on siis Isästä syntynyt, ei luotu. Sen mukaisesti esimerkiksi Nikean uskontunnustuksessa me lausumme Kristuksesta, että hän “on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”, “syntynyt, ei luotu”. Viisaus oli läsnä maailmaa luotaessa
Jumala on luonut maailman siis persoonallisen Viisauden kanssa ja kautta.
Siitä kertoo myös vähän eri näkökulmasta Johanneksen evankeliumi, joka alkaa näin: “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:1-3)
Tämä Johanneksen evankeliumin kohta kertoo Kristuksesta, ja tuo Kristuksesta käytettävä sana “Sana” on kreikaksi Logos. Logos tarkoittaa “sanan” lisäksi myös muun muassa järkeä, ja siitä tulee esimerkiksi sana “looginen” – järjellinen, järkeenkäypä, järkiperäinen.
Mutta myös jo aivan ensimmäinen sana, jolla koko Raamattu alkaa, viittaa siihen että Kristus oli mukana luomisessa. “Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1)
Tuo “alussa” (bĕrēšît) voidaan kääntää myös “esikoisessa” eli “esikoisessa Jumala loi taivaan ja maan”. Jumala on siis luonut tämän maailman Sanallaan, persoonallisen Viisauden, ainoan Poikansa, esikoisensa kautta.
Kolossalaiskirjeen ykkösluvussa kerrotaan Kristuksesta, että: “Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1:16)
Leikkisä luovuus
Ja nyt tämä Sananlaskujen kasiluku puhuu 92-käännöksessä esikoisesta: “Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.” (8:30)
Tuo aito ilo ja leikkiminen kyllä välittyvät Isän ja hänen Poikansa tekemisestä, luonto oikein pursuaa sitä! Luovuus on kukkinut, vaikka tekemistä on riittänyt universumin verran. Jotkut eläimet näyttävät siltä kuin ne olisi suunniteltu melkeinpä vain huumorimielessä.
Mutta tätä maailmaa ei siis ole luotu esimerkiksi jonkinlaisten jumalolentojen painimaaottelussa. Eikä mikään ole ilmestynyt sattumalta, vaikka tänä päivänä onkin taipumus personifioida kaikki “Sattuman” aikaansaannokseksi. Viisaus oli läsnä, kun Herra “pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle”. (Sananl. 8:27) Kaikella on suunniteltu tarkoituksensa.
Me ihmiset kyllä keksimme vahingossa eri asioita. Esimerkiksi 3M-nimisen yrityksen työntekijä yritti vuonna -68 kehitellä erittäin tarttuvaa liimapintaa, mutta siitä tulikin päinvastoin helposti irtoavaa. Firmassa ei ajateltu sellaisella olevan käyttöä ennen kuin eräs sen työntekijä alkoi käyttää sellaisella tarttumapinnalla varustettuja lappuja kirjanmerkkeinä virsikirjassa, koska niiden käytöstä ei jäänyt siihen jälkiä. Noiden legendaarisiksi nousseiden Post-it-lappujen väriksi tuli keltainen, kun tuotekehitysosastolla sattui olemaan sen väristä suttupaperia.
Toinen hyvä esimerkki siitä, kuinka meillä ihmisillä homma ei mene aina ihan niin kuin on ajatus, on vaikkapa tämä YouTube. Kun se lanseerattiin vuonna 2005, se oli tarkoitettu deittipalveluksi. Täällä se pastori Haverisen rouva tallentaa pastori Haverisen saarnavideota maailmanlaajuiselle deittisivustolle.
Jumala on luonut kaiken tyhjästä Sanallaan, eikä hän luonut mitään vahingossa, vaikka Viisaus kuvaakin omaa iloista toimintaansa leikiksi. Kaikki luotiin hyvään järjestykseen ja harmoniseen kauneuteen, moninaisuudessakin saumattomaan yhteistyöhön.
Monien ihmisnerojen tavasta työskennellä on sen sijaan leikki kaukana. Ylistetyt visionäärit ja johtajat saattavat käyttäytyä sietämättömästi niitä ihmisiä kohtaan, joita on heidän lähellään tai alaisinaan. Ehkä sinäkin käyttäydyt huonosti sinun lähimmäisiäsi kohtaan.
Jumala sen sijaan iloitsee kaikista meistä ihmisistä, luomistyöstään. Biblian mukaan Viisaus sanoo tämän päivän tekstialuetta seuraavassa jakeessa, että “minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa”. (Sananl. 8:31)
Hän nimenomaan haluaa meidät lähelleen, siihen samaan rakastavaan yhteyteen, joka Isän ja Pojan välillä Pyhän Hengen kautta on. Sinut ja minut on kutsuttu tämän maailmankaikkeuden luoneen visionäärin pääkonttoriin, hänen työyhteyteensä, vaikka emme itse yllä lähellekään hänen tasoaan.
2) Luomisessa mukana
Missä sinä siis olit silloin, kun Jumala loi taivaan ja maan (1. Moos. 1:1), kun hän laski maan perustukset? (Job 38:4)
En ollut olemassa edes silloin, kun ihminen kävi ensimmäisen kerran kuussa, enkä ymmärtänyt vielä juurikaan mitään maailman menosta, kun Elvis kuoli. Lätkän ensimmäisestä maailmanmestaruudesta iloitsin sen sijaan vähän ennen kuin sain ylioppilaslakin. Jokainen meistä on päässyt elämän kyytiin vasta jossain kohtaa matkan varrella.
Mutta silloin, kun Jumala loi taivaan ja maan, myös sinä olit. Sinä olit Jumalan suunnitelmissa. (Ef. 1:4) Sinä et ole jonkin sattuman aikaansaannosta, vaan sinut on suunniteltu Viisauden kautta.
Niinpä meidän ikuisuutemme kannalta merkittävämpi kysymys on, missä me olemme tämän maailmanajan lopussa – silloin, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (Jes. 65:17). Olemmeko me siinä joukossa, joka on häntä vastaan, vai hänen puolellaan?
Viisaudella, Kristuksella, oli keskeinen asema, kun tämä nykyinen taivas ja maa ja elämä siinä luotiin. Mutta myös uusi elämä taivaan valtakunnassa perustuu Jumalan Viisaudelle, koska “ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”. (1. Kor. 1:24)
Ikuinen elämä on itse asiassa tarjolla vain Kristuksessa. Ei ole olemassa mitään Jumalasta riippumatonta Viisautta ja elämää.
Sananlaskujen Viisaus toimii välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Saadakseen meidät syntiset ihmiset takaisin Jumalan yhteyteen Kristus tuli tähän luomaansa maailmaan toteuttamaan viisaan pelastussuunitelmansa, vaikka se näyttäytyykin tämän maailman älyniekkojen silmissä hulluudelta.
Mutta siinä ristillä hän kantoi senkin syntimme, kuinka olemme käyttäytyneet sietämättömästi Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Siksi saat Kristuksen veren tähden uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kasteessa olet saanut sisimpääsi sinetin, joka kertoo, että kuulut Jumalalle. Tuo Jumalan solmima liitto on pysyvää sorttia toisin kuin Post-it-lapun liimapinta, ja siihen saat aina uskossa turvata.
Sananlaskujen ysiluvussa Viisaus myös kutsuu meitä aterialle: “Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.” (Sananl. 9:5) Sitä Kristus tarjoaa meille ehtoollisessa.
Ateriayhteys Herramme kanssa on jotain toista kuin vaikkapa niissä uskonnollisissa maailmankatsomuksissa, joissa painotetaan aineetonta olemusta – ikään kuin ruumis olisi sielun vankila, josta pitää päästä irti vaikkapa meditoimalla tai joogaamalla. Tämä aineellinen maailma ei ole itsessään halveksittavaa, vaan hyvän Jumalan luomaa. Se ei toisaalta ole myöskään kaikki, kuten materialismi puolestaan väittää, vaikka syntinen sydän kovin helposti kiinnittyy siihen Jumalan sijasta. Meitä ei siis ole tarkoitettu sen enempää sulautumaan henkisesti johonkin maailmansieluun, kuin elämään ikään kuin kaikki olemassaoleva olisi vain tässä aineellisessa maailmassa.
Jumala luo kerran uuden taivaan ja uuden maan, ja me elämme ylösnousemuksen jälkeen jälleen ruumiillista elämää yksilöinä. Kristillisessä kilvoituksessa ei ole kyse taistelusta hengen ja aineen välillä, vaan uskon ja epäuskon, kuuliaisuuden ja synnin välillä. Ja jo nyt sinut on kutsuttu siis siihen samaan luovaan yhteyteen, kokeilemaan ja tekemään luovia ratkaisuja arjessa lähimmäistesi hyväksi, yhteiseksi iloksi.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos hyvyydestäsi meitä ihmisiä kohtaan! Kiitos siitä, että olet antanut meille kaikkein kalleimpasi, rakkaan Poikasi, joka sovitti verellään syntimme ja antoi meille elämän. Auta meitä elämään viisaasti tämä elämämme lyhyt aika, rakentamaan sinun valtakuntaasi ja palvelemaan lähimmäistämme, ideoimaan ja toteuttamaan hyviä asioita toistemme parhaaksi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 